Kristityt, olkaa ylpeitä siitä mitä olette!

”Joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.” (1. KORINTTILAISILLE 1:31)

1. Millainen suuntaus näkyy ihmisten suhtautumisessa uskontoon?

”APATEISMI.” Tällä sanalla eräs uskonnollisiin asioihin erikoistunut toimittaja kuvaili äskettäin monien asennetta. Hän selitti: ”Merkittävintä nykyajan uskonnollisessa suuntauksessa ei ole itse uskonto vaan suhtautumistapa, jota voitaisiin osuvimmin kuvailla sanalla ’apateismi’.” Tuo toimittaja määritteli apateismin ”välinpitämättömyydeksi omaa uskontoaan kohtaan”. Hänen sanojensa mukaan monet ”uskovat Jumalaan – –, mutta eivät suurestikaan piittaa hänestä”.

2. a) Miksi ei ole yllätys, että ihmiset ovat tulleet hengellisesti apaattisiksi? b) Millainen välinpitämättömyys on tosi kristityille vaarallista?

² Tällainen apaattisuuden lisääntyminen ei ole Raamatun tutkijoille mikään yllätys (Luukas 18:8). Kun ajatellaan uskontoa yleensä, mielenkiinnon puute on ollut odotettavissakin. Väärä uskonto on jo pitkään johtanut ihmiskuntaa harhaan ja pettänyt sen odotukset (Ilmestys 17:15, 16). On kuitenkin vaarallista, jos tämä puolisydämisyyden ja innottomuuden henki leviää aitojen kristittyjen keskuuteen. Meillä ei ole varaa suhtautua uskontoomme yliolkaisesti eikä antaa intomme Jumalan palvelemisen ja Raamatun totuuden puolesta jäähtyä. Jeesus varoitti haaleudesta sanomassa, joka osoitettiin Laodikeassa asuville ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”[Et] ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit kylmä tai sitten kuuma. – – olet haalea.” (Ilmestys 3:15–18.)

Meidän on tajuttava mitä olemme

3. Mistä tunnusomaisista piirteistään kristityt voivat olla ylpeitä?

³ Välttyäkseen hengelliseltä apatialta kristittyjen täytyy ymmärtää selvästi, mitä he ovat, ja olla terveellä tavalla ylpeitä tunnusomaisista piirteistään. Raamatussa kuvaillaan, mitä me Jehovan palvelijat ja Kristuksen opetuslapset olemme. Olemme Jehovan ”todistajia”, ”Jumalan työtovereita”, kun viemme aktiivisesti ”hyvää uutista” toisille (Jesaja 43:10; 1. Korinttilaisille 3:9; Matteus 24:14). Olemme ihmisiä, jotka ’rakastavat toisiaan’ (Johannes 13:34). Tosi kristittyjen ”havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14). Olemme ”valaisijoita maailmassa” (Filippiläisille 2:15). Pyrimme ’säilyttämään käytöksemme hyvänä kansakuntien keskuudessa’ (1. Pietarin kirje 2:12; 2. Pietarin kirje 3:11, 14).

4. Miten Jehovan palvoja voi määrittää, mitä hän ei ole?

⁴ Jehovan tosi palvojat tietävät myös, mitä he eivät ole. ”He eivät ole osa maailmasta”, niin kuin ei heidän Johtajansa Jeesus Kristuskaan ollut (Johannes 17:16). He pysyttelevät erillään ”kansakunnista”, jotka ”ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneita Jumalalle kuuluvasta elämästä” (Efesolaisille 4:17, 18).  Tämän johdosta Jeesuksen seuraajat torjuvat ”jumalattomuuden ja maailmalliset halut” ja elävät nykyisessä asiainjärjestelmässä ”tervemielisesti ja vanhurskaasti ja jumalista antaumusta osoittaen” (Titukselle 2:12).

5. Mitä kehotus ’ylpeillä Jehovasta’ merkitsee?

⁵ Selvä näkemyksemme siitä, mitä olemme ja mikä on suhteemme kaikkeuden Suvereeniin Hallitsijaan, saa meidät ’ylpeilemään Jehovasta’ (1. Korinttilaisille 1:31). Millä tavoin ylpeilemme hänestä? Tosi kristittyinä olemme ylpeitä siitä, että Jehova on Jumalamme. Noudatamme kehotusta: ”Joka kerskailee, kerskailkoon nimenomaan siksi, että hänellä on ymmärtäväisyyttä ja tietoa minusta, että minä olen Jehova, joka noudatan rakkaudellista huomaavaisuutta, oikeutta ja vanhurskautta maassa.” (Jeremia 9:24.) Me ’ylpeilemme’ siitä, että tunnemme Jumalan ja että hän käyttää meitä toisten auttamiseen.

Haaste

6. Miksi joidenkuiden on vaikea säilyttää selvää näkemystä kristillisestä identiteetistään?

⁶ Aina ei tosin ole helppoa säilyttää selvää näkemystä niistä ominaispiirteistä, jotka tekevät meistä kristityistä erilaisia. Eräs kristityssä perheessä varttunut nuori mies muisteli, että hän oli jossakin vaiheessa tuntenut itsensä hengellisesti heikoksi: ”En aina tajunnut, miksi olin Jehovan todistaja. Olin ollut totuudessa lapsesta saakka. Joskus tämä tuntui vain yhdeltä vakiintuneelta ja hyväksytyltä uskonnolta muiden joukossa.” Jotkut ovat saattaneet antaa viihdemaailman, joukkotiedotusvälineiden ja nykyisen Jumalasta vieraantuneen elämänkatsomuksen vaikuttaa identiteettiinsä (Efesolaisille 2:2, 3). Jotkut kristityt voivat toisinaan tuntea itsensä epävarmoiksi ja pohtia uudelleen arvojaan ja tavoitteitaan.

7. a) Millainen itsetutkistelu on Jumalan palvelijoille sopivaa? b) Missä piilee vaara?

⁷ Onko aivan sopimatonta arvioida aika ajoin huolellisesti itseämme? Ei. Saatat muistaa, että apostoli Paavali kehotti kristittyjä tutkimaan jatkuvasti itseään: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Korinttilaisille 13:5.) Paavali kannusti tässä pitämään järkevästi silmällä mahdollisia hengellisiä heikkouksia, jotta voisimme ryhtyä tarvittaviin toimiin niiden korjaamiseksi. Koetellessamme, olemmeko uskossa, meidän täytyy pohtia, ovatko sanamme ja tekomme sopusoinnussa sen kanssa, mihin väitämme uskovamme. Olisi kuitenkin hyödytöntä lähteä vääränlaisen itsetutkistelun tielle: etsimään ”identiteettiämme” ottamatta huomioon suhdettamme Jehovaan tai haeskella vastauksia kristillisen seurakunnan ulkopuolelta. Se voisi olla hengellisesti tuhoisaa. * Emme haluaisi koskaan ’haaksirikkoutua uskomme suhteen’ (1. Timoteukselle 1:19).

Emme ole immuuneja kielteisille tunteille

8, 9. a) Miten Mooses ilmaisi tuntevansa epävarmuutta? b) Miten Jehova vastasi Mooseksen epäilyksiin? c) Miten Jehovan rohkaisevat sanat vaikuttavat sinuun?

⁸ Tulisiko kristittyjen, jotka tuntevat joskus itsensä epävarmoiksi, pitää itseään epäonnistuneina? Ei tietenkään! He voivat lohduttautua sillä, että tällaiset tunteet eivät ole uutta. Jotkut Jumalan uskolliset todistajat tunsivat menneisyydessä samoin. Ajatellaan esimerkiksi Moosesta, joka ilmaisi poikkeuksellista uskoa, uskollisuutta ja antaumuksellisuutta. Saatuaan ylivoimaiselta tuntuvan tehtävän Mooses kysyi epäilevästi: ”Mikä minä olen?” (2. Mooseksen kirja 3:11.) Ilmeisesti hän ajatteli, ettei hän ole mikään ja ettei hänestä ole mihinkään. Ajatellessaan taustaansa Mooses on saattanut tuntea riittämättömyyttä useistakin syistä: Hän kuului orjakansaan. Israelilaiset olivat torjuneet hänet. Hän ei ollut  sujuva puhuja. (2. Mooseksen kirja 1:13, 14; 2:11–14; 4:10.) Hän oli paimen, ja egyptiläiset inhosivat paimenia (1. Mooseksen kirja 46:34). Ei ihme, että hän tunsi olevansa sopimaton Jumalan orjuutetun kansan vapauttajaksi!

⁹ Jehova rohkaisi Moosesta antamalla hänelle kaksi erittäin merkittävää lupausta: ”Minä olen sinun kanssasi, ja tämä on sinulle tunnusmerkkinä siitä, että minä sinut olen lähettänyt: kun olet tuonut kansan pois Egyptistä, te palvelette tosi Jumalaa tällä vuorella.” (2. Mooseksen kirja 3:12.) Jumala sanoi epäröivälle palvelijalleen olevansa jatkuvasti hänen kanssaan. Lisäksi Jehova ilmaisi, että hän varmasti vapauttaisi kansansa. Läpi vuosisatojen Jumala on antanut samanlaisia lupauksia tuestaan. Esimerkiksi kun israelilaiset olivat menemäisillään Luvattuun maahan, hän sanoi heille Mooseksen välityksellä: ”Olkaa rohkeita ja lujia. – – Jehova, sinun Jumalasi, kulkee kanssasi. Hän ei hylkää sinua eikä jätä sinua.” (5. Mooseksen kirja 31:6.) Myös Joosualle Jehova vakuutti: ”Kukaan ei kestä lujana sinun edessäsi kaikkina elämäsi päivinä. – – osoittautuu, että minä olen sinun kanssasi. Minä en hylkää sinua enkä jätä sinua.” (Joosua 1:5.) Kristityillekin hän lupaa: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5.) Sen että meillä on näin voimakas tuki, pitäisi saada meidät tuntemaan ylpeyttä siitä, että olemme kristittyjä.

10, 11. Miten leeviläistä Asafia autettiin näkemään, miten arvokas asia oli palvella Jehovaa?

¹⁰ Viitisensataa vuotta Mooseksen ajan jälkeen uskollinen leeviläinen Asaf kirjoitti rehellisesti epäilleensä, kannattiko toimia oikein. Jumalan palvelijana hän joutui kestämään koettelemuksia ja taistelemaan kiusauksia vastaan, mutta samalla hän näki joidenkuiden, jotka pilkkasivat Jumalaa, saavan valtaa ja menestystä. Miten tämä vaikutti Asafiin? ”Minun jalkani olivat vähällä poiketa sivuun”, hän myönsi. ”Askeleeni olivat liukastua. Aloin näet kadehtia ylpeilijöitä nähdessäni jumalattomien rauhan.” Hän alkoi pohtia, kannattiko Jehovaa palvoa. ”Totisesti turhaan olen puhdistanut sydämeni ja viattomuudessa pesen käteni”, Asaf ajatteli. ”Ja minä olin vitsattavana kaiken päivää.” (Psalmit 73:2, 3, 13, 14.)

¹¹ Miten Asaf suhtautui näihin hämmentäviin tunteisiin? Kielsikö hän ne? Ei. Hän ilmaisi ne rukouksessa Jumalalle, kuten näemme psalmista 73. Käännekohta Asafin tilanteessa oli käynti temppelipyhäkössä. Siellä ollessaan hän tajusi, että on sittenkin parasta kohdistaa antaumuksensa Jumalaan. Saatuaan hengelliset arvonsa taas kohdalleen hän ymmärsi, että Jehova vihasi pahuutta ja että jumalattomat saisivat aikanaan rangaistuksensa. (Psalmit 73:17–19.) Samalla Asaf tuli tajuamaan entistä selvemmin, miten suuri kunnia oli toimia Jehovan palvelijana. Hän sanoi Jumalalle: ”Olen aina kanssasi; olet tarttunut oikeaan käteeni. Neuvollasi sinä johdatat minua, ja myöhemmin sinä johdat minut jopa kunniaan.” (Psalmit 73: 23, 24.) Asaf oli taas ylpeä Jumalastaan (Psalmit 34:2).

Heillä oli vahva identiteetti

12, 13. Mainitse Raamatun henkilöitä, jotka olivat ylpeitä suhteestaan Jumalaan.

¹² Yksi tapa vahvistaa kristillistä identiteettiämme on tarkastella ja jäljitellä niiden uskollisten palvojien uskoa, jotka olivat vastoinkäymisistä huolimatta todella ylpeitä suhteestaan Jumalaan. Ajattele Joosefia, Jaakobin poikaa. Jo nuorena hänet myytiin petollisesti orjaksi ja vietiin Egyptiin, satojen kilometrien päähän Jumalaa pelkäävästä isästään, oloihin jotka poikkesivat täysin hänen kotinsa lämpimästä, suojaisasta ilmapiiristä. Egyptissä Joosefilla ei ollut ketään ihmistä, jolta pyytää jumalisia neuvoja, ja hän joutui kohtaamaan vaikeita tilanteita, jotka panivat koetukselle hänen moraalinsa ja luottamuksensa Jumalaan. On kuitenkin selvää, että hän ponnisteli tietoisesti säilyttääkseen vahvan identiteettinsä Jumalan palvelijana, ja hän pysyi uskollisena sille, minkä hän tiesi olevan oikein. Hän oli ylpeä siitä, että hän oli ympäristön vihamielisyydestä huolimatta Jehovan palvoja, eikä hän arkaillut ilmaista sitä. (1. Mooseksen kirja 39:7–10.)

¹³ Kahdeksansataa vuotta myöhemmin eräs vangiksi jäänyt israelilaistyttö joutui syyrialaisen sotapäällikön Naamanin orjaksi, mutta hänkään ei unohtanut olevansa Jehovan palvoja. Tilaisuuden tullen hän todisti rohkeasti Jehovan puolesta kertomalla, että Elisa oli tosi Jumalan profeetta. (2. Kuninkaiden kirja 5:1–19.) Vuosia myöhemmin nuori kuningas Josia toteutti turmeltuneesta ympäristöstään huolimatta pitkäaikaisia  uskonnollisia uudistuksia, korjautti Jumalan temppelin ja johti kansan takaisin Jehovan luo. Hän oli ylpeä vakaumuksestaan ja palvonnastaan. (2. Aikakirja, luvut 34, 35.) Babylonissa Daniel ja hänen kolme heprealaista toveriaan eivät koskaan unohtaneet olevansa Jehovan palvelijoita, ja he säilyttivät nuhteettomuutensa paineenkin alaisina ja kiusausten keskellä. He olivat selvästi ylpeitä saadessaan palvella Jehovaa. (Daniel 1:8–20.)

Ole ylpeä siitä mikä olet

14, 15. Mitä sisältyy siihen, että olemme ylpeitä kristillisestä identiteetistämme?

¹⁴ Nämä Jumalan palvelijat menestyivät, koska he kehittivät tervettä ylpeyttä sen aseman johdosta, joka heillä oli hänen edessään. Miten on meidän laitamme nykyään? Mitä sisältyy siihen, että olemme ylpeitä kristillisestä identiteetistämme?

¹⁵ Tähän sisältyy ennen kaikkea syvä arvostus sen johdosta, että kuulumme Jehovan nimikkokansaan ja että saamme osaksemme hänen siunauksensa ja hyväksyntänsä. Jumalalle on täysin selvää, ketkä kuuluvat hänelle. Apostoli Paavali, joka eli melkoisen uskonnollisen hämmennyksen aikaa, kirjoitti: ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. Timoteukselle 2:19; 4. Mooseksen kirja 16:5.) Jehova on ylpeä niistä, ”jotka kuuluvat hänelle”. Hän julistaa: ”Joka koskee teihin, se koskee silmäterääni.” (Sakarja 2:8.) On selvää, että Jehova rakastaa meitä. Vastaavasti oman suhteemme häneen pitäisi perustua syvään rakkauteen häntä kohtaan. Paavali sanoi: ”Jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Hän tuntee.” (1. Korinttilaisille 8:3.)

16, 17. Miksi niin nuoret kuin vanhatkin kristityt voivat olla ylpeitä hengellisestä perinnöstään?

¹⁶ Jehovan todistaja -perheissä kasvatettujen nuorten on hyvä pohtia, vahvistaako heidän kristillistä identiteettiään henkilökohtainen suhde Jumalaan. He eivät voi jättäytyä vain vanhempiensa uskon varaan. Paavali kirjoitti jokaisesta Jumalan palvelijasta: ”Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.” Niinpä Paavali jatkoi: ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.” (Roomalaisille 14:4, 12.) Se että noudattaa puolisydämisesti perheen perinteitä, ei varmasti voi pitää yllä läheistä, pitkäaikaista suhdetta Jehovaan.

¹⁷ Jehovalla on läpi historian ollut todistajia. Todistajien ketju ulottuu uskollisesta Abelista – noin 6000 vuoden takaa – nykyisten todistajien ”suureen joukkoon” ja edelleen niihin lukuisiin Jehovan palvojiin, jotka saavat nauttia loputtomasta tulevaisuudesta (Ilmestys 7:9; Heprealaisille 11:4). Me olemme uusimpia renkaita tässä pitkässä uskollisten palvojien ketjussa. Meillä on todella arvokas hengellinen perintö.

18. Miten arvomme ja normimme erottavat meidät maailmasta?

¹⁸ Kristilliseen identiteettiimme sisältyvät myös ne arvot, ominaisuudet, normit ja tunnuspiirteet, jotka ilmaisevat meidän olevan kristittyjä. Kyseessä on ”Tie”, ainoa menestyksellinen elämäntapa, joka miellyttää Jumalaa. (Apostolien teot 9:2; Efesolaisille 4:22–24.) Kristityt ’varmistautuvat kaikesta’ ja ’pitävät kiinni siitä, mikä on hyvää’ (1. Tessalonikalaisille 5:21). Ymmärrämme selvästi, miten kaukana kristillisyys on maailmasta, joka on vieraantunut Jumalasta. Jehova ei jätä hämärän peittoon sitä, mikä on oikeaa palvontaa ja mikä väärää. Hän julisti profeettansa Malakian välityksellä: ”Te näette jälleen  eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä, Jumalaa palvelevan ja häntä palvelemattoman välillä.” (Malakia 3:18.)

19. Mitä tosi kristityistä ei koskaan tule?

¹⁹ Koska Jehovasta ylpeileminen on tässä hämmentyneessä maailmassa hyvin tärkeää, niin mikä voisi auttaa meitä säilyttämään terveen ylpeyden Jumalamme edessä ja vahvan kristillisen identiteetin? Seuraavassa kirjoituksessa on hyödyllisiä ehdotuksia. Harkitessasi niitä voit olla varma yhdestä asiasta: tosi kristityistä ei tule koskaan ”apateismin” uhreja.

[Alaviite]

Muistatko?

• Miten kristityt voivat ’ylpeillä Jehovasta’?

• Mitä olet oppinut Mooseksen ja Asafin esimerkeistä?

• Ketkä Raamatun henkilöt olivat ylpeitä saadessaan palvella Jumalaa?

• Mitä sisältyy ylpeilemiseen kristillisestä identiteetistämme?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 14]

Jonkin aikaa Mooses tunsi epävarmuutta

[Kuvat s. 15]

Monet muinaiset Jehovan palvelijat olivat ylpeitä erilaisuudestaan