Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Nousu Saban ”pohjalle”

Nousu Saban ”pohjalle”

Nousu Saban ”pohjalle”

ALANKOMAILLE kuuluva Saban saari toimi aikoinaan merirosvojen tukikohtana, kun he purjehtivat Karibianmerellä etsimässä ryöstösaalista. Nykyään tällä pikkuisella saarella, joka sijaitsee 240 kilometriä itään Puerto Ricosta, asuu noin 1600 ihmistä, ja heistä 5 on Jehovan todistajia. Nämä periksi antamattomat saarnaajat etsivät kuitenkin jotain paljon arvokkaampaa kuin ryöstösaalista. He etsivät uutterasti ihmisiä, ”jotka – – [ovat] asetetut ehdolle ikuiseen elämään” (Apostolien teot 13:48).

Jumalan valtakunnan hyvä uutinen saapui Sabaan ensimmäistä kertaa 22. kesäkuuta 1952, kun Jehovan todistajien käyttämä 59-jalkainen kuunari Sibia ankkuroi saaren edustalle (Matteus 24:14). Lähetystyöntekijät Gust Maki ja Stanley Carter kiipesivät rannasta nousevaa polkua nimeltä The Ladder (’tikapuut’) ylös Saban ”pohjalle” The Bottomiin, joka on saaren pääkylä. * Tämä kapea polku, jossa on yli 500 kiviaskelmaa, oli vuosisatojen ajan ainoa reitti saarelaisten luokse.

Ensimmäinen raportti Sabassa tehdystä kristillisestä todistustyöstä ilmestyi englanninkielisessä vuoden 1966 Jehovan todistajien vuosikirjassa. Tuon raportin mukaan saaressa oli vain yksi aktiivinen todistaja. Myöhemmin eräs kanadalainen perhe saarnasi siellä hyvää uutista useita vuosia. Vähän aikaa sitten Russel ja Kathy, eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen pariskunta, kävivät Sabassa ja osallistuivat siellä saarnaamistyöhön. Seuraavassa heidän kokemuksensa.

Käynti Sabassa

Vaimoni ja minä saavumme lentokoneella vierailulle Ronaldin luokse, joka oli suurimman osan 1990-luvusta saaren ainoa todistaja. Isäntämme odottaa meitä lentokentällä. Hän ilahtuu tuliaisiksi tuomastamme pienestä vihanneslaatikosta, koska saaressa ei harjoiteta lainkaan kaupallista maanviljelyä. Nousemme pakettiauton kyytiin ja mutkittelemme hitaasti Mount Sceneryn, sammuneen tulivuoren, huipulle.

Pysähdymme hetkeksi Hell’s Gaten kylässä niin että Ronald voi tarkistaa, onko kutsu sunnuntain esitelmään vielä yleisellä ilmoitustaululla. Hienoa, siellä se on. Hän hyppää takaisin autoon, ja jatkamme nousua saaren suurimpaan kylään Windwardsideen. Nimi merkitsee ’tuulenpuolta’, ja tämä maalauksellinen kylä tosiaan sijaitsee saaren tuulenpuoleisella sivustalla noin 400 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kun käännymme Ronin talon pihatielle, näemme kuistilla värikkään kilven, joka kertoo talon olevan Jehovan todistajien valtakunnansali.

Syödessämme lounasta esitän kysymyksen, jonka vuoksi oikeastaan olemme tulleet tapaamaan Ronia: ”Miten päädyit Valtakunnan julistajaksi Sabaan?”

”Kun Jehovan todistajien Puerto Ricon -haaratoimiston rakentaminen päättyi vuonna 1993, vaimoni ja minä olimme kiinnostuneita jäämään palvelukseen ulkomaille”, Ron kertoo. ”Olimme käyneet Sabassa aiemmin erään toisen tienraivaajapariskunnan kanssa ja olimme saaneet tietää, että täällä oli 1400 asukasta muttei yhtään todistajaa, joten neuvottelimme Puerto Ricon haaratoimistokomitean kanssa tänne muuttamisesta.”

”Asiat lähtivät pyörimään, ja viimein saimme hyväksynnän muuttoaikeillemme. Surullista kyllä kaksi vuotta myöhemmin vaimoni sairastui vakavasti, ja palasimme Kaliforniaan. Hänen kuolemansa jälkeen tulin takaisin Sabaan. En nähkääs mielelläni jätä asioita kesken.”

Todistamassa talosta taloon Sabassa

Ronin satavuotiaan talon olohuone toimii myös valtakunnansalina. * Kun olemme nauttimassa aamiaista ja valmistautumassa palvelukseen, ohi kulkeva pilvi sataa ropsauttaa vettä ja kostuttaa avoimen keittiön. Aamupalan jälkeen lähdemme hajanaisten pilvien alla aamupäiväksi The Bottomiin todistamaan ovelta ovelle. Joka ovella Ron tervehtii asukasta nimeltä. Keskustelemme eräästä paikallisesta uutistapahtumasta. Useimmat ihmiset tietävät Ronin ja hänen palveluksensa, ja monet ottavat mielellään raamatullista kirjallisuutta.

Muistiinpanojen tekeminen niistä, jotka ovat kiinnostuneita Valtakunnan sanomasta, voi olla hankalaa, ellei tunne kyläläisiä. Tämä johtuu siitä, että ”laki vaatii maalaamaan kaikki talot samanvärisiksi”, Ron selittää. Toden totta, kun katselen ympärilleni, huomaan, että Sabassa kaikki talot ovat valkoisia ja punakattoisia.

Raamatullisen keskustelun päätteeksi kutsumme ovenavaajan esitelmään, joka pidetään sunnuntaina valtakunnansalissa. Kun Ron on paikkeilla, hän pitää puheen joka viikko. Sabassa johdetaan parhaillaan 17:ää raamatuntutkistelua. Vuonna 2004 Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 20 henkeä. Määrä voi tuntua melko pieneltä, mutta se on yksi prosentti Saban koko väestöstä!

Jehovan todistajat eivät tosiaankaan ole säästelleet vaivojaan Jumalan pelastussanoman viemisessä niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Olipa kyseessä Saban kaltainen pikkuinen saari tai kokonainen maanosa, Jehovan todistajat huolehtivat uskollisesti tehtävästään ”[tehdä] opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19).

Vierailumme on valitettavasti tullut päätökseensä. Ennen kuin astumme lentokoneeseen, vilkutamme hyvästiksi. Tulemme aina muistamaan käyntimme Sabassa ja nousun sen ”pohjalle”!

[Alaviitteet]

^ kpl 3 Nähtävästi merirosvot antoivat kylälle nimen The Bottom (’pohja’), koska he ajattelivat, että se sijaitsi tulivuoren kraatterin pohjalla.

^ kpl 12 28. syyskuuta 2003 Sabaan meni Yhdysvalloista Floridasta vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka remontoivat erään läheisen rakennuksen valtakunnansaliksi.

[Kartat s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

PUERTO RICO

[Kuvan lähdemerkintä s. 10]

Tausta: www.sabatourism.com