Kohokohtia Ruutin kirjasta
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Ruutin kirjasta
SE ON liikuttava kuvaus kahden naisen välisestä uskollisuudesta. Se kertoo Jehova Jumalan arvostamisesta ja hänen järjestelyynsä luottamisesta. Se korostaa sitä syvää kiinnostusta, jota Jehova tunsi Messiaaseen johtavaa sukuhaaraa kohtaan. Se on koskettava kertomus erään perheen iloista ja suruista. Tätä kaikkea ja paljon muuta on Raamatun Ruutin kirja.
Ruutin kirja käsittää noin 11 vuoden pituisen ajanjakson ”niinä päivinä, jolloin tuomarit jakoivat oikeutta” Israelissa (Ruut 1:1). Kirjan tapahtumien on täytynyt sattua tuomarien ajan alkupuolella, sillä maanomistaja Boas, yksi tämän tosielämän näytelmän henkilöistä, oli Joosuan päivinä eläneen Rahabin poika (Joosua 2:1, 2; Ruut 2:1; Matteus 1:5). Kertomuksen kirjoitti todennäköisesti profeetta Samuel vuonna 1090 eaa. Tämä on ainut Raamatun kirja, joka on saanut nimensä ei-israelilaisen naisen mukaan. Sen sanoma on ”elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).
”MINNE SINÄ MENET, SINNE MINÄKIN MENEN”
Kun Noomi ja Ruut saapuvat Betlehemiin, heistä tulee huomion keskipiste. Kaupungin naiset kysyivät vanhemmasta naisesta: ”Onko tämä Noomi?” Noomi vastaa: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi. Kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on aiheuttanut minulle paljon katkeruutta. Minulla oli täysin määrin, kun lähdin, mutta tyhjin käsin Jehova on antanut minun palata.” (Ruut 1:19–21.)
Kun Israelissa riehuva nälänhätä pakottaa Noomin perheineen muuttamaan Betlehemistä Moabin maahan, Noomilla on kaikkea ”täysin määrin” siinä mielessä, että hänellä on aviomies ja kaksi poikaa. Jonkin ajan kuluttua Moabiin muuton jälkeen hänen miehensä Elimelek kuitenkin kuolee. Myöhemmin hänen kaksi poikaansa menevät naimisiin moabilaisnaisten, Orpan ja Ruutin, kanssa. Kuluu kymmenkunta vuotta, ja pojat kuolevat lapsettomina. Kaikki kolme naista jäävät oman onnensa nojaan. Kun anoppi, Noomi, päättää palata Juudaan, hänen poikiensa lesket lähtevät hänen kanssaan. Matkalla Noomi kehottaa miniöitään palaamaan Moabiin ja etsimään itselleen aviomiehet oman kansansa keskuudesta. Orpa antaa periksi, mutta Ruut ei suostu jättämään Noomia vaan sanoo: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä minäkin yövyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ruut 1:16.)
Kaksi leskeä, Noomi ja Ruut, saapuvat Betlehemiin ohrankorjuun alussa. Ruut käyttää hyväkseen Jumalan lain mukaista järjestelyä ja lähtee jälkikorjuuseen pellolle, joka sattuu kuulumaan Elimelekin sukulaiselle, iäkkäälle Boas-nimiselle juutalaismiehelle. Ruut saavuttaa Boasin suosion ja jatkaa jälkikorjuuta hänen pellollaan ”kunnes ohrankorjuu ja vehnänkorjuu” päättyvät (Ruut 2:23).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:8: Miksi Noomi käski kumpaakin miniäänsä palaamaan äitinsä eikä isänsä kotiin? Raamattu ei kerro, oliko Orpan isä elossa, mutta Ruutin isä oli (Ruut 2:11). Noomi puhui kuitenkin äidin talosta kenties siksi, että hän ajatteli heidän äitiensä mainitsemisen muistuttavan heitä äidin hellästä kiintymyksestä. Se lohduttaisi erityisesti tyttäriä, jotka surivat eroa rakkaasta anopistaan. Noomin sanat saattoivat osoittaa myös, että päinvastoin kuin hänellä Ruutin ja Orpan äideillä oli vakavarainen koti.
1:13, 21: Tekikö Jehova Noomin elämästä katkeraa, ja tuottiko hän Noomille onnettomuutta? Ei, eikä Noomi syyttänyt Jumalaa väärästä menettelystä. Kaiken sen perusteella, mitä hänelle oli tapahtunut, hän kuitenkin luuli, että Jehova oli kääntynyt häntä vastaan. Hän oli katkera ja masentunut. Lisäksi kohdun hedelmää pidettiin tuohon aikaan Jumalalta tulevana siunauksena ja hedelmättömyyttä kirouksena. Koska Noomilla ei ollut lapsenlapsia ja hänen kaksi poikaansa olivat kuolleet, hänen mielestään on saattanut olla perusteltua ajatella, että Jehova oli nöyryyttänyt häntä.
2:12: Mikä oli se ”täysi palkka”, jonka Ruut sai Jehovalta? Ruut synnytti pojan ja sai kunnian olla yksi rengas historian tärkeimmässä sukuhaarassa, Jeesuksen Kristuksen sukuhaarassa (Ruut 4:13–17; Matteus 1:5, 16).
Opetuksia meille
1:8; 2:20: Vastoinkäymisistään huolimatta Noomi säilytti luottamuksensa Jehovan rakkaudelliseen huomaavaisuuteen. Meidänkin tulisi säilyttää se, varsinkin silloin kun kohtaamme ankaria koettelemuksia.
1:9: Kodin tulee olla muutakin kuin vain paikka, jossa perheenjäsenet käyvät syömässä ja nukkumassa. Sen tulee olla rauhallinen ja miellyttävä lepopaikka.
1:14–16: Orpa palasi ”kansansa ja jumaliensa luo”. Ruut ei taipunut. Hän jätti kotimaansa mukavat olot ja turvallisen elämän ja pysyi uskollisena Jehovalle. Uskollisen rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan ja uhrautuvaisuuden osoittaminen suojelevat meitä, niin ettemme anna periksi itsekkäille haluille ja ’vetäydy pois tuhoon’ (Heprealaisille 10:39).
2:2: Ruut halusi käyttää hyväkseen jälkikorjuuta, joka oli järjestetty ulkomaalaisten ja hädänalaisten auttamiseksi. Hän oli nöyrä sydämeltään. Puutteenalaisen kristityn ei tulisi olla liian ylpeä ottamaan vastaan toisten uskovien rakkaudellista apua tai yhteiskunnan tukea, mikäli hän on oikeutettu saamaan sitä.
2:7: Vaikka Ruutilla olikin oikeus suorittaa jälkikorjuuta, hän pyysi siihen etukäteen lupaa (3. Mooseksen kirja 19:9, 10). Näin hän osoitti olevansa sävyisä. Meidän on viisasta ’etsiä sävyisyyttä’, sillä ”sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta” (Sefanja 2:3; Psalmit 37:11).
2:11: Ruut oli muutakin kuin vain Noomin sukulainen. Hän oli tosi ystävä (Sananlaskut 17:17). Heidän ystävyytensä oli luja, sillä se perustui sellaisiin ominaisuuksiin kuin rakkaus, uskollisuus, empaattisuus, huomaavaisuus ja uhrautuvaisuus. Mikä vielä tärkeämpää, se perustui heidän hengellisyyteensä – heidän haluunsa palvella Jehovaa ja olla hänen palvojiensa parissa. Meilläkin on erinomaisia tilaisuuksia solmia aitoja ystävyyssuhteita tosi palvojiin.
2:15–17: Senkin jälkeen kun Boas oli tehnyt mahdolliseksi sen, että Ruut saattoi keventää työtaakkaansa, tämä ”jatkoi poimimista pellolla iltaan asti”. Ruut oli kova tekemään työtä. Kristitynkin tulee olla ahkeran työntekijän maineessa.
2:19–22: Noomi ja Ruut kävivät iltaisin miellyttäviä keskusteluja. Vanhempi nainen oli kiinnostunut nuoremman naisen toimista, ja kumpikin ilmaisivat vapaasti ajatuksiaan ja tunteitaan. Eikö kristityssä perheessä tulisi vallita samanlainen ilmapiiri?
2:22, 23: Toisin kuin Jaakobin tytär Dina, Ruut etsi Jehovan palvojien seuraa. Hän antoi erinomaisen esimerkin meille! (1. Mooseksen kirja 34:1, 2; 1. Korinttilaisille 15:33.)
NOOMI SAA ”TÄYSIN MÄÄRIN”
Noomi on liian vanha saamaan lapsia. Niinpä hän neuvoo Ruutia solmimaan hänen puolestaan lunastus- eli lankousavioliiton. Noomin ohjeiden mukaisesti Ruut pyytää Boasia toimimaan sukulunastajana. Boas suostuu siihen. On kuitenkin olemassa vielä läheisempi sukulainen, jolle pitää antaa ensin tilaisuus lunastukseen.
Boas hoitaa asian vitkastelematta. Heti seuraavana aamuna hän kysyy tuolta sukulaiselta kymmenen Betlehemin vanhimman edessä, haluaako hän käyttää lunastusoikeuttaan. Mies kieltäytyy. Näin ollen Boas toimii lunastajana ja menee naimisiin Ruutin kanssa. Heidän avioliitostaan syntyy poika, Obed, josta tulee kuningas Daavidin isoisä. Betlehemin naiset sanovat nyt Noomille: ”Siunattu olkoon Jehova – – hänestä on tullut sinun sielusi virvoittaja ja vanhuutesi elättäjä, sillä miniäsi, joka todella rakastaa sinua ja joka on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa, on synnyttänyt hänet.” (Ruut 4:14, 15.) Noomi, joka oli palannut Betlehemiin ”tyhjin käsin”, saa jälleen ”täysin määrin” (Ruut 1:21).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
3:11: Miten Ruut hankki itselleen ”oivallisen naisen” maineen? Ruutia ei ihailtu ”hiusten palmikoinnin” tai ”kultakoristeiden ylle panemisen tai päällysvaippojen käyttämisen” takia, vaan pikemminkin ”sydämen salaisen ihmisen” – hänen uskollisuutensa ja rakkautensa, nöyryytensä ja sävyisyytensä sekä hänen ahkeruutensa ja uhrautuvaisuutensa – ansiosta. Jokaisen Jumalaa pelkäävän naisen, joka haluaa itselleen samanlaisen maineen kuin oli Ruutilla, täytyy pyrkiä kehittämään näitä ominaisuuksia. (1. Pietarin kirje 3:3, 4; Sananlaskut 31:28–31.)
3:14: Miksi Ruut ja Boas heräsivät ennen päivänkoittoa? Se ei johtunut siitä, että yöllä olisi tapahtunut jotakin moraalitonta, minkä he olisivat halunneet salata. Se miten Ruut oli yöllä toiminut, oli ilmeisesti sopusoinnussa sen kanssa, miten nainen, joka halusi pitää kiinni oikeudestaan solmia lankousavioliitto, tavallisesti menetteli. Ruut toimi Noomin ohjeiden mukaisesti. Lisäksi Boasin vastaus osoittaa selvästi, ettei hän nähnyt mitään väärää siinä, mitä Ruut teki. (Ruut 3:2–13.) Ruut ja Boas nousivat varhain ilmeisesti siksi, ettei kenelläkään olisi ollut aihetta panna alulle perättömiä juoruja.
3:15: Mitä merkittävää oli siinä, että Boas antoi Ruutille kuusi mitallista ohria? Tämä teko saattoi osoittaa, että samoin kuin kuutta työpäivää seuraa lepopäivä, Ruutin lepopäivä oli lähellä. Boas huolehtisi siitä, että hän saisi ”lepopaikan” miehensä talosta. (Ruut 1:9; 3:1.) Voi myös olla, ettei Ruut jaksanut kantaa päänsä päällä enempää kuin kuusi mitallista ohria.
3:16: Miksi Noomi kysyi Ruutilta: ”Kuka olet, tyttäreni?” Eikö hän tunnistanut miniäänsä? Ehkä ei, sillä kun Ruut palasi Noomin luo, saattoi yhä olla pimeää. Tämä kysymys voi tarkoittaa myös sitä, että Noomi tiedusteli, oliko Ruut nyt mahdollisesti uudenlaisessa asemassa sukulunastuksen vuoksi.
4:6: Millä tavoin sukulunastaja saattoi lunastaessaan ’turmella’ perintönsä? Ensinnäkin jos joku oli köyhtyessään myynyt perintömaansa, sukulunastajan täytyi ostaa se takaisin. Sen hinta määräytyi niiden vuosien lukumäärän mukaan, jotka olivat jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. (3. Mooseksen kirja 25:25–27.) Maan oston vuoksi sukulunastajan oman omaisuuden määrä pieneni. Lisäksi jos Ruutille syntyisi poika, tuo poika – eikä joku sukulunastajan elossa olevista lähiomaisista – perisi tuon takaisin hankitun maa-alueen.
Opetuksia meille
3:12; 4:1–6: Boas toimi tunnollisesti Jehovan järjestelyn mukaan. Noudatammeko me huolellisesti teokraattisia menettelytapoja? (1. Korinttilaisille 14:40.)
3:18: Noomi luotti Boasiin. Eikö meidänkin tulisi luottaa uskollisiin veljiimme ja sisariimme? Ruut oli halukas solmimaan lankousavioliiton sellaisen miehen kanssa, jota hän tuskin tunsi, miehen jonka nimeä ei mainita Raamatussa (Ruut 4:1). Ruut oli valmis siihen, koska hän luotti Jumalan järjestelyyn. Onko meillä samanlainen luottamus? Noudatammeko esimerkiksi puolisoa etsiessämme neuvoa mennä naimisiin ”vain Herrassa”? (1. Korinttilaisille 7:39.)
4:13–16: Vaikka Ruut oli moabilainen ja oli aikaisemmin palvonut Kemosia, hänet palkittiin todella ainutlaatuisella tavalla. Tämä havainnollistaa periaatetta ”Se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen” (Roomalaisille 9:16).
Jumala ’korottaa teidät aikanaan’
Ruutin kirja kuvailee Jehovaa rakkaudellisen huomaavaisuuden Jumalaksi, joka toimii uskollisten palvelijoidensa hyväksi (2. Aikakirja 16:9). Kun mietimme Ruutin saamia siunauksia, ymmärrämme, miten arvokasta on luottaa Jumalaan horjumattoman uskollisesti ja vakuuttuneena siitä, että ”hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6).
Ruut, Noomi ja Boas luottivat täysin Jehovan järjestelyyn, ja heille kävi hyvin. Samoin ”Jumala panee kaikki tekonsa myötävaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka ovat hänen tarkoituksensa mukaan kutsuttuja” (Roomalaisille 8:28). Meidän on siis viisasta noudattaa apostoli Pietarin neuvoa: ”Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan, samalla kun heitätte kaiken huolenne hänelle, sillä hän huolehtii teistä.” (1. Pietarin kirje 5:6, 7.)
[Kuva s. 26]
Tiedätkö, miksi Ruut ei jättänyt Noomia?
[Kuva s. 27]
Miten Ruut hankki itselleen ”oivallisen naisen” maineen?
[Kuva s. 28]
Mikä oli se ”täysi palkka”, jonka Ruut sai Jehovalta?