Mikä oli Eedenin kielletty hedelmä?

MIHIN syntiin ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, syyllistyi, kun he söivät kiellettyä hedelmää ”hyvän ja pahan tiedon puusta”? (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:3.)

Perinteisiin perustuvat opetukset ovat yrittäneet selittää kielletyn hedelmän monin eri tavoin. Sen on katsottu kuvaavan sukupuoliyhteyttä, jota ”omena” edusti, merkitsevän vain sen käsittämistä, mikä on oikein ja mikä väärin, tai tarkoittavan tietoa, jota saadaan kypsymisen myötä ja myös kokemuksen kautta ja jota voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan.

Mitä on sanottava näistä näkemyksistä? Luoja oli käskenyt ihmisiä ’olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään ja täyttämään maan’ (1. Mooseksen kirja 1:28). Puun hedelmä ei siis voinut tarkoittaa sukupuoliyhteyttä, koska miten muuten he olisivat voineet lisääntyä? Hedelmä ei varmasti voinut tarkoittaa myöskään pelkkää kykyä erottaa oikea väärästä, sillä synnittömän ihmisen täytyi pystyä tekemään tällainen moraalinen ero voidakseen totella Jumalan käskyä. Se ei voinut tarkoittaa myöskään kypsymisen myötä saatavaa tietoa, sillä se, että ihminen kypsyisi, ei olisi synti, eikä olisi myöskään johdonmukaista, että hänen Luojansa vaatisi häntä pysymään epäkypsänä.

Mikä synti kielletyn hedelmän syömiseen sitten liittyi? Raamatussa ei kerrota, mitä lajia hyvän ja pahan tiedon puu oli. On kuitenkin selvää, että tuo puu kuvasi jumalallista etuoikeutta – jonka ihmisen Luoja pidättää itselleen – ilmoittaa luomuksilleen, mikä on ”hyvää” ja mikä on ”pahaa”, ja vaatia heitä sitten tekemään sitä, minkä on julistettu olevan hyvää, ja karttamaan sitä, minkä on ilmoitettu olevan pahaa, jotta Jumala voisi Suvereenina Hallitsijana hyväksyä heidät. Sekä kielto että sitä seurannut tottelemattomalle ihmisparille julistettu tuomio korostavat sitä, että ensimmäinen synti oli kielletyn hedelmän syömiseen liittynyt tottelemattomuuden teko (1. Mooseksen kirja 3:3).

Vaikka jotkut nykyajan kriitikot saattavat hylätä Eedeniä koskevan kertomuksen juuri sen yksinkertaisuuden vuoksi, yksinkertainen koetus oli selvästikin silloisissa olosuhteissa mitä sopivin. Vasta luodun miehen ja naisen elämä oli yksinkertaista, ei monimutkaista eikä täynnä kaikkia niitä mutkikkaita ongelmia, tukalia tilanteita ja hämmennystä, joita tottelemattomuus Jumalaa kohtaan on siitä pitäen aiheuttanut ihmiskunnalle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan koetus ilmaisee silti ihailtavan ytimekkäästi sen universaalin totuuden, että Jumala on kaikkeuden suvereeni, että ihminen on riippuvainen Jumalasta ja että ihmisellä on velvollisuuksia Jumalaa kohtaan.

Lisäksi täytyy todeta, että vaikka kertomus  Eedenin tapahtumista on yksinkertainen, siinä liikutaan ehdottomasti korkeammalla tasolla kuin niissä teorioissa, jotka sijoittavat ihmisen alun luolaan eivätkä puutarhaan ja kuvaavat ihmisen olleen primitiivinen, tietämätön ja vailla moraalitajua. Eedenin koetuksen yksinkertaisuus valaisee periaatetta, jonka Jumalan Poika esitti tuhansia vuosia myöhemmin: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.” (Luukas 16:10.)

Eedenin kielletyn puun ei selvästikään pitänyt olla piikki ihmisparin lihassa, eikä sen tarkoitus ollut herättää kiistakysymystä tai synnyttää väittelyä. Jos Aadam ja Eeva olisivat tunnustaneet Jumalan tahdon tässä asiassa ja kunnioittaneet hänen ohjeitaan, heidän puutarhakotinsa olisi säilynyt turmeltumattomana mielihyvän ja ilon paikkana. Kertomus osoittaa, että Jumalan Vastustaja sysäsi ihmiskunnan niskoille puuta koskevan kiistakysymyksen ja väittelyn sekä kiusauksen rikkoa Jumalan määräystä (1. Mooseksen kirja 3:1–6). Aadam ja Eeva käyttivät vapaata tahtoaan ja moraalista toimintavapauttaan kapinoidessaan Jumalalle kuuluvaa suvereeniutta vastaan ja menettivät siksi paratiisin ja sen rajojen sisäpuolella vallinneen onnellisuuden. Vielä vakavampi seuraus oli se, että he menettivät mahdollisuuden syödä eräästä toisesta Eedenin puusta, joka edusti ikuisen elämän oikeutta. Kertomuksessa sanotaankin, että Jehova ”ajoi ulos ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit sekä jatkuvasti kääntyilevän leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä”. (1. Mooseksen kirja 3:22–24.)

Kielletyn hedelmän syömisessä ei siis ole kyse vain symboliikasta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 3. luku on tosikertomus Eedenissä sattuneista tapahtumista. Mutta tämän hedelmän ottaminen ei myöskään ollut pelkkä varkaus. Se, että Aadam ja Eeva eivät totelleet Jumalan antamaa käskyä olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta, merkitsi kapinaa Jumalan hallitusvaltaa vastaan.