Sanasodat – miksi vahingollisia?

”Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne?” (JAAKOBIN KIRJE 4:1)

RAAMATUNKIRJOITTAJA Jaakob ei esittänyt tätä kysymystä Rooman legioonalaisille, jotka kävivät tuolloin valloitussotia, eikä hän tiedustellut syytä niihin sissihyökkäyksiin, joita juutalaiset salamurhaajat, niin sanotut tikarimiehet, tekivät ensimmäisellä vuosisadalla. Jaakob viittasi kiistoihin, jotka koskivat ainoastaan kahta ihmistä. Miksi? Koska yksilöiden väliset taistelut ovat tuhoisia siinä missä sodatkin. Seuraavat Raamatun kertomukset valaisevat asiaa.

Patriarkka Jaakobin pojat vihasivat veljeään Joosefia niin paljon, että he myivät hänet orjaksi (1. Mooseksen kirja 37:4–28). Myöhemmin Israelin kuningas Saul yritti kateuksissaan tappaa Daavidin (1. Samuelin kirja 18:7–11; 23:14, 15). Ensimmäisellä vuosisadalla kaksi kristittyä naista, Euodia ja Syntyke, häiritsivät kiistelyllään kokonaisen seurakunnan rauhaa (Filippiläisille 4:2).

Lähempänä meidän aikaamme miehet selvittelivät välejään kaksintaisteluissa joko miekoin tai pistoolein. Usein toinen osapuolista kuoli tai vammautui loppuiäkseen. Nykyään taisteluvälineinä käytetään yleensä kovia, viiltäviä sanoja. Vaikka verta ei ehkä vuodatetakaan, sanalliset hyökkäykset haavoittavat tunteita ja voivat pilata jonkun maineen. Monesti viattomat kärsivät näissä ”sodissa”.

Muutama vuosi sitten eräs anglikaaninen pappi syytti toista pappia kirkon varojen huonosta hoidosta. Heidän riitelystään tuli julkista, ja seurakunta, jota he palvelivat, jakautui kahteen leiriin. Jotkut seurakunnan jäsenistä kieltäytyivät tulemasta jumalanpalvelukseen, jos heidän vastustamansa pappi oli virantoimituksessa. Seurakuntalaisten molemminpuolinen halveksunta oli niin syvää, etteivät he suostuneet puhumaan toisilleen kirkossa. Kun syytöksen esittänyttä pappia itseään syytettiin sopimattomasta sukupuolikäyttäytymisestä, kiistely vain kiihtyi.

Canterburyn arkkipiispa vetosi kyseisiin pappeihin taistelun lopettamiseksi ja sanoi sitä ”syöväksi” ja ”Herramme nimeä häpäiseväksi skandaaliksi”. Vuonna 1997 toinen papeista suostui jäämään eläkkeelle. Toinen taas piti kiinni virastaan, kunnes hänen oli  lähdettävä pakollisen eläkeiän tultua täyteen. Hän kuitenkin pysyi tehtävässään viimeiseen asti ja jäi eläkkeelle seitsenkymmenvuotispäivänään, 7. elokuuta 2001. Englannin kirkon uutislehti (The Church of England Newspaper) mainitsi, että tuo päivä oli ”Pyhän” Victriciuksen juhlapäivä. ”Pyhä” Victricius oli 300-luvulla elänyt piispa, joka kertoman mukaan piestiin, koska hän kieltäytyi taistelemasta armeijassa. Lehti kohdisti huomion näiden kirkonmiesten erilaisiin asenteisiin todetessaan: ”Kirkollisesta taistelusta kieltäytyminen ei kuulunut – – [eläkkeelle jääneen papin] persoonaan.”

Nuo papit olisivat voineet välttää vahingoittamasta itseään ja toisia, jos he olisivat noudattaneet Roomalaiskirjeen 12:17, 18:ssa olevaa neuvoa: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa siitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.”

Miten on sinun laitasi? Jos joku loukkaa sinua, saako mielipaha sinut ryhtymään sanasotaan? Vai vältätkö kirpeitä sanoja ja pidätkö ovea avoinna sovinnon tekemistä varten? Jos sinä loukkaat jotakuta, vältteletkö tuota ihmistä ja toivotko, että ajan myötä ongelma unohtuu? Vai pyydätkö nopeasti anteeksi? Pyydätpä itse anteeksi tai annat anteeksi toiselle, rauhaan pyrkiminen edistää omaa hyvinvointiasi. Raamatun neuvot voivat auttaa meitä selvittämään jopa kauan kestäneet ristiriidat, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.