Jehovan sana on elävä

Kohokohtia 1. Samuelin kirjasta

ELETÄÄN vuotta 1117 eaa. On vierähtänyt noin kolmesataa vuotta siitä, kun Joosua sai päätökseen Luvatun maan valloituksen. Israelin vanhimmat esittävät Jehovan profeetalle harvinaislaatuisen pyynnön. Profeetta esittää asian rukouksessa Jehovalle, joka suostuu pyyntöön. Se merkitsee tuomarien ajan päättymistä ja ihmiskuninkaiden aikakauden alkua. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo Israelin kansan jännittävistä vaiheista tuon käännekohdan tienoilla.

Ensimmäisen Samuelin kirjan kirjoittivat Samuel, Natan ja Gad, ja se käsittää 102 vuoden pituisen ajanjakson, vuodet 1180–1078 eaa. (1. Aikakirja 29:29). Se on kertomus neljästä Israelin johtajasta. Kaksi heistä toimii tuomareina, kaksi kuninkaina; kaksi heistä tottelee Jehovaa, kaksi ei. Tapaamme myös kaksi esimerkillistä naista ja urhoollisen mutta lempeän soturin. Näistä esimerkeistä voidaan oppia arvokkaita asioita asenteista ja teoista, joita kannattaa jäljitellä tai karttaa. Ensimmäinen Samuelin kirja uhkuu siis voimaa, joka voi vaikuttaa ajatuksiimme ja tekoihimme (Heprealaisille 4:12).

SAMUEL ALKAA TUOMITA EELIN SIJAAN

(1. Samuelin kirja 1:1–7:17)

On korjuujuhlan aika, ja Hanna, joka asuu Ramassa, on suunniltaan ilosta. * Jehova on vastannut hänen rukouksiinsa, ja hän on saanut pojan. Täyttääkseen lupauksensa Hanna vie poikansa Samuelin suorittamaan palvelusta ”Jehovan huoneeseen”. Poika jää ”Jehovan palvelijaksi pappi Eelin luo”. (1. Samuelin kirja 1:24; 2:11.) Samuel on vielä nuori, kun Jehova puhuu hänelle ja lausuu tuomion Eelin huonetta vastaan. Samuelin varttuessa koko Israelin kansa oppii tuntemaan hänet Jehovan profeettana.

Aikanaan filistealaiset ryhtyvät sotimaan Israelia vastaan. He kaappaavat liiton arkun ja surmaavat Eelin kaksi poikaa. Kun iäkäs Eeli kuulee nämä uutiset, hän kuolee tuomittuaan ”Israelia neljäkymmentä vuotta” (1. Samuelin kirja 4:18). Arkun hallussapidosta on filistealaisille tuhoisia seurauksia, joten he palauttavat sen israelilaisille. Samuel tuomitsee nyt Israelia, ja maassa vallitsee rauha.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

2:10: Miksi Hanna rukoili Jehovaa antamaan ”voimaa kuninkaalleen”, vaikka Israelilla ei ollut ihmiskuningasta? Mooseksen laissa oli ennustettu, että israelilaiset saisivat ihmiskuninkaan (5. Mooseksen kirja 17:14–18). Kuolinvuoteella esittämässään profetiassa Jaakob sanoi: ”Ei väisty valtikka [kuninkaallisen vallan merkki] Juudalta.” (1. Mooseksen kirja 49:10.) Lisäksi Jehova sanoi israelilaisten esiäidistä Saarasta: ”Hänestä tulee kansojen kuninkaita.” (1. Mooseksen kirja 17:16.) Hanna rukoili siis tulevan kuninkaan puolesta.

3:3: Nukkuiko Samuel tosiaan kaikkeinpyhimmässä? Ei nukkunut. Samuel oli leeviläinen, joka kuului kehatilaisten ei-papilliseen sukuun (1. Aikakirja 6:33–38). Hän ei siksi saanut ”mennä sisään katsomaan pyhiä esineitä” (4. Mooseksen kirja 4:17–20). Samuel pääsi pyhäkössä vain tabernaakkelin esipihalle. Hänen on täytynyt nukkua siellä. Eelikin nukkui ilmeisesti jossakin esipihalla. Sanoilla ”jossa Jumalan arkku oli” tarkoitetaan ilmeisesti tabernaakkelialuetta.

7:7–9, 17: Miksi Samuel uhrasi polttouhrin Mispassa ja pystytti alttarin Ramaan,  vaikka uhreja oli uhrattava säännöllisesti vain Jehovan valitsemassa paikassa? (5. Mooseksen kirja 12:4–7, 13, 14; Joosua 22:19.) Sen jälkeen kun pyhä arkku oli viety pois Silossa sijainneesta tabernaakkelista, Jehovan läsnäolo tabernaakkelissa ei ollut enää ilmeinen. Niinpä Samuel uhrasi Jumalan edustajana polttouhrin Mispassa sekä pystytti alttarin Ramaan. Jehova nähtävästi hyväksyi sen.

Opetuksia meille

1:11, 12, 21–23; 2:19: Hannan rukoileva asenne, hänen nöyryytensä ja arvostuksensa Jehovan huomaavaisuutta kohtaan sekä hänen kestävä äidillinen kiintymyksensä ovat esimerkkinä kaikille Jumalaa pelkääville naisille.

1:8: Elkana antoi hyvän esimerkin siitä, miten toisia voi rohkaista sanoin (Job 16:5). Hän karttoi syyttävää sävyä kysyessään masentuneelta Hannalta ensin: ”Miksi sydämesi tuntee tuskaa?” Tämä kannusti Hannaa kertomaan tunteistaan. Sitten Elkana vakuutti Hannalle tuntevansa kiintymystä tätä kohtaan: ”Enkö minä ole sinulle parempi kuin kymmenen poikaa?”

2:26; 3:5–8, 15, 19: Kun ahkeroimme Jumalan meille määräämässä työssä, kun käytämme hyväksemme hengellistä valmennusta ja olemme kohteliaita ja kunnioittavia, ’miellytämme yhä enemmän sekä Jumalaa että ihmisiä’.

4:3, 4, 10: Niinkään pyhä esine kuin liiton arkku ei osoittautunut suojelevaksi taikakaluksi. Meidän on ’varjeltava itseämme epäjumalilta’ (1. Johanneksen kirje 5:21).

MENESTYYKÖ VAI EPÄONNISTUUKO ISRAELIN ENSIMMÄINEN KUNINGAS?

(1. Samuelin kirja 8:1–15:35)

Samuel pysyy uskollisena Jehovalle koko elämänsä, mutta hänen poikansa eivät vaella jumalisesti. Kun Israelin vanhimmat pyytävät ihmiskuningasta, Jehova suostuu heidän pyyntöönsä. Samuel noudattaa Jehovan ohjeita ja voitelee kuninkaaksi Saulin, komean benjaminilaisen. Saul vahvistaa asemaansa kuninkaana voittamalla ammonilaiset.

Saulin urhoollinen poika Jonatan lyö filistealaisen varuskunnan. Filistealaiset ryhtyvät sotimaan Israelia vastaan valtavalla armeijalla. Saul joutuu pakokauhun valtaan ja toimii tottelemattomasti, kun hän uhraa itse polttoteurasuhrin. Rohkea Jonatan ottaa mukaan vain aseenkantajansa ja hyökkää filistealaisten etuvartioon. Saulin hätiköidyn valan vuoksi voitto ei kuitenkaan ole täydellinen. Hän käy ”sotia ympäriinsä” kaikkia vihollisiaan vastaan (1. Samuelin kirja 14:47). Lyödessään amalekilaiset hän ei kuitenkaan tottele Jehovaa vaan säästää ”tuhon omaksi” vihittyä (3. Mooseksen kirja 27:28, 29). Niinpä Jehova ottaa kuninkuuden pois Saulilta.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

9:9: Mitä merkitsevät sanat ”nykyistä profeettaa kutsuttiin ennen vanhaan näkijäksi”? Nämä sanat saattavat osoittaa, että kun profeetat pääsivät Israelissa huomattavampaan asemaan Samuelin päivinä ja kuninkaiden aikana, sana ”näkijä” korvattiin sanalla ”profeetta”. Samuelin katsotaan olevan profeetoista ensimmäinen (Apostolien teot 3:24).

14:24–32, 44, 45: Menettikö Jonatan Jumalan suosion syödessään hunajaa ja rikkoessaan näin Saulin valan? Jonatan ei näytä joutuneen Jumalan epäsuosioon tuon teon vuoksi. Jonatan ei ensinnäkään tiennyt isänsä valasta. Lisäksi tuo vala, johon oli antanut sysäyksen joko vääränlainen into tai sopimaton suhtautuminen kuninkaan valtaan, aiheutti kansalle vaikeuksia. Miten Jumala olisi voinutkaan hyväksyä sellaisen valan! Vaikka Jonatan olikin valmis kantamaan valan rikkomisesta koituvat seuraukset, hänen henkensä säästettiin.

15:6: Miksi Saul oli erityisen huomaavainen keniläisiä kohtaan? Keniläiset olivat Mooseksen apen jälkeläisiä. He auttoivat israelilaisia, kun nämä lähtivät Siinainvuorelta. (4. Mooseksen kirja 10:29–32.) Kanaanin  maassa keniläiset myös asettuivat joksikin aikaa asumaan Juudan poikien pariin (Tuomarit 1:16). Vaikka he asuivat myöhemmin amalekilaisten ja monien muiden kansojen keskuudessa, he pysyivät ystävällisissä väleissä Israelin kanssa. Saulilla oli siis hyvä syy säästää keniläiset.

Opetuksia meille

9:21; 10:22, 27: Vaatimattomuus ja nöyryys, jota Saul ilmaisi kuninkuutensa alussa, esti häntä toimimasta hätiköidysti, kun jotkut ”kelvottomat miehet” paheksuivat hänen kuninkuuttaan. Tällainen asenne suojelee järjettömiltä teoilta.

12:20, 21: Älä salli ”epätodellisten”, kuten ihmisiin tai kansojen sotilaalliseen mahtiin luottamisen tai epäjumalanpalveluksen, kääntää sinua pois Jehovan palveluksesta.

12:24: Voidaksemme tuntea jatkuvasti kunnioittavaa pelkoa Jehovaa kohtaan ja palvella häntä koko sydämestämme, meidän on tärkeää ’katsoa, miten suuria hän on tehnyt’ kansansa hyväksi menneisyydessä ja mitä hän tekee nykyään.

13:10–14; 15:22–25, 30: Varo julkeutta, ilmeneepä se tottelemattomina tekoina tai ylpeänä asenteena (Sananlaskut 11:2).

KUNINKAAKSI VALITAAN PAIMENPOIKA

(1. Samuelin kirja 16:1–31:13)

Samuel voitelee Juudan heimoon kuuluvan Daavidin tulevaksi kuninkaaksi. Pian sen jälkeen Daavid surmaa filistealaisen jättiläisen Goljatin yhdellä ainoalla linkokivellä. Daavidin ja Jonatanin välille kehittyy lämmin ystävyys. Saul asettaa Daavidin sotureidensa päälliköksi. Daavidin monet voitot saavat Israelin naiset laulamaan: ”Saul on lyönyt maahan tuhansiaan ja Daavid kymmeniätuhansiaan.” (1. Samuelin kirja 18:7.) Saul, jonka mieltä kalvaa kateus, yrittää tappaa Daavidin. Sen jälkeen kun Saul on yrittänyt murhata Daavidin kolmannen kerran, Daavid lähtee karkuun ja hänestä tulee pakolainen.

Pakolaisvuosinaan Daavid säästää Saulin hengen kahdesti. Hän myös tapaa kauniin Abigailin ja menee lopulta naimisiin tämän kanssa. Kun filistealaiset hyökkäävät Israelia vastaan, Saul kääntyy Jehovan puoleen, mutta Jehova on hylännyt hänet. Samuel on kuollut. Epätoivoinen Saul kysyy neuvoa meediolta, joka kertoo, että Saul tulee kaatumaan taistelussa filistealaisia vastaan. Taistelun tuoksinassa Saul haavoittuu vakavasti ja hänen poikansa saavat surmansa. Kertomus päättyy siihen, että Saul kuolee epäonnistuneena. Daavid piileskelee yhä.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

16:14: Mikä oli se huono henki, joka piti Saulia kauhun vallassa? Huono henki, joka riisti Saulilta mielenrauhan oli hänen mielensä ja sydämensä paha taipumus – hänen sisäinen halunsa toimia väärin. Kun Jehova otti Saulilta pois pyhän henkensä, tämä menetti sen suojeluksen ja jäi oman huonon henkensä valtaan. Koska Jumala salli tuon hengen tulla pyhän henkensä tilalle, sitä sanotaan ’Jehovalta tulleeksi huonoksi hengeksi’.

17:55–58: Miksi Saul kysyi, kenen poika Daavid oli, kun otetaan huomioon 1. Samuelin kirjan 16:17–23? Saul ei tiedustellut  ainoastaan Daavidin isän nimeä. Hän halusi varsin todennäköisesti tietää, millainen mies oli tämän pojan isä, joka oli juuri tehnyt hämmästyttävän uroteon lyömällä kuoliaaksi jättiläisen.

Opetuksia meille

16:6, 7: Meidän täytyy yrittää nähdä ihmiset sellaisina kuin Jehova heidät näkee, emmekä saa antaa ulkonäön tehdä meihin vaikutusta tai tuomita toisia hätäisesti.

17:47–50: Kun Goljatin kaltaiset viholliset vastustavat tai vainoavat meitä, voimme olla rohkeita, koska ”taistelu kuuluu Jehovalle”.

18:1, 3; 20:41, 42: Tosi ystäviä voidaan löytää niiden keskuudesta, jotka rakastavat Jehovaa.

21:12, 13: Jehova odottaa meidän käyttävän henkisiä ja muita kykyjämme selviytyäksemme vaikeista elämän tilanteista. Hän on antanut meille henkeytetyn Sanansa, josta saamme järkevyyttä, tietoa ja ajattelukykyä (Sananlaskut 1:4). Saamme apua myös nimitetyiltä kristityiltä vanhimmilta.

24:6; 26:11: Daavid antaa erinomaisen esimerkin Jehovan voidellun aidosta kunnioittamisesta.

25:23–33: Abigailin järkevyys on esimerkillistä.

28:8–19: Yrittäessään johtaa ihmisiä harhaan tai vahingoittaa heitä pahat henget voivat teeskennellä olevansa joku tietty vainaja. Meidän on pysyttävä erossa kaikista spiritismin muodoista. (5. Mooseksen kirja 18:10–12.)

30:23, 24: Tämä 4. Mooseksen kirjan 31:27:ään perustuva päätös osoittaa, että Jehova arvostaa niitä, jotka palvelevat taustatukena seurakunnassa. Mitä tahansa siis teemmekin, meidän tulee työskennellä ”siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille” (Kolossalaisille 3:23).

Mikä on ”parempi kuin teurasuhri”?

Mitä perustotuutta Eelin, Samuelin, Saulin ja Daavidin kokemukset korostavat? Sitä, että ”totteleminen on parempi kuin teurasuhri, tarkkaaminen parempi kuin pässien rasva, sillä kapinallisuus on samaa kuin ennustelusynti ja julkea edelle tunkeutuminen samaa kuin maagisen voiman ja terafim-kuvien käyttö” (1. Samuelin kirja 15:22, 23).

On suuri kunnia saada osallistua maailmanlaajuiseen Valtakunnan saarnaamis- ja opetustyöhön! Kun uhraamme Jehovalle ”huultemme nuoria sonneja”, meidän on parhaamme mukaan noudatettava ohjeita, joita hän antaa kirjoitetussa Sanassaan ja järjestönsä maanpäällisen osan välityksellä (Hoosea 14:2; Heprealaisille 13:15).

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Israelin ensimmäinen kuningas muuttui nöyrästä ja vaatimattomasta hallitsijasta ylpeäksi ja julkeaksi yksinvaltiaaksi

[Kuva s. 24]

Mihin voimme luottaa, kun Goljatin kaltaiset viholliset vastustavat meitä?