Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Osoittaako se, että Daavid ja hänen miehensä söivät esillepanoleivät, että Jumalan lakeja voi vaikeissa olosuhteissa rikkoa rangaistuksetta? (1. Samuelin kirja 21:1–6.)

Kolmannen Mooseksen kirjan 24:5–9:n mukaan esillepanoleivät, jotka vaihdettiin joka sapatti, oli varattu pappien syötäväksi. Taustalla olevana periaatteena oli se, että leivät olivat pyhiä ja ne oli tarkoitettu ruoaksi Jumalan palvelusta suorittaville miehille eli papeille. Olisi selvästi ollut väärin antaa niitä tavalliselle työmiehelle tai syödä niitä vain nautinnokseen. Pappi Ahimelek ei kuitenkaan tehnyt syntiä, kun hän antoi näkyleivät Daavidille ja tämän miehille.

Nähtävästi Daavid oli suorittamassa kuningas Saulin antamaa erikoistehtävää. Daavid ja hänen miehensä olivat nälkäisiä. Ahimelek tuli siihen tulokseen, että he olivat palvontamenojen mukaan puhtaita. Vaikka heidän oli muodollisesti lain vastaista syödä esillepanoleipiä, se oli sopusoinnussa näiden leipien peruskäyttötarkoituksen kanssa. Tämän huomioon ottaen Ahimelek saattoi poiketa säännöstä. Itse Jeesus Kristus viittasi tähän tapaukseen valaistakseen sitä, miten virheellistä fariseusten kohtuuttoman ankara sapattilain soveltaminen oli (Matteus 12:1–8).

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Jumalan lakia voi rikkoa, jos olosuhteet käyvät vaikeiksi. Esimerkiksi eräs vakavalta näyttävä tilanne syntyi, kun israelilaissotilaat taistelivat filistealaisia vastaan. Kuningas Saul oli sanonut: ”Kirottu on se mies, joka syö leipää ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni!” Raamatussa kerrotaan: ”Sinä päivänä he löivät filistealaisia maahan.” Sotilaat olivat väsyneitä taistelusta ja nälkäisiä, ja ’väki teurasti eläimiä paljaalla maalla ja lankesi syömään lihaa verineen’ (1. Samuelin kirja 14:24, 31–33). He tekivät syntiä Jehovaa vastaan rikkomalla hänen verta koskevaa lakiaan. Heidän tekonsa ei ollut sopusoinnussa Jumalan ainoan verelle antaman käyttötarkoituksen kanssa, joka oli syntien sovittaminen (3. Mooseksen kirja 17:10–12; 1. Mooseksen kirja 9:3, 4). Jehova kuitenkin hyväksyi armollisesti erikoisuhrit, jotka esitettiin syntiä tehneiden puolesta (1. Samuelin kirja 14:34, 35).

Jehova odottaa, että me noudatamme hänen lakejaan kaikissa olosuhteissa. Apostoli Johannes sanoi: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 5:3.)

[Kuva s. 30]

Joka sapatti tabernaakkeliin pantiin uudet esillepanoleivät