”Pim” todistaa Raamatun historiallisuudesta

SANA ”pim” esiintyy Raamatussa vain kerran. Israelilaisten täytyi kuningas Saulin päivinä teroituttaa metallityökalunsa filistealaisilla sepillä. Raamatussa kerrotaan, että ”teroittamisen hinnaksi tuli yksi pim auranvantailta ja kuokilta ja kolmikärkisiltä työvälineiltä ja kirveiltä ja häräntutkaimen piikin kiinnittämisestä” (1. Samuelin kirja 13:21).

Mikä pim oikein oli? Vastaus tähän kysymykseen pysyi salaisuutena vuoteen 1907 saakka, jolloin muinaisesta Geserin kaupungista löytyi kaivauksissa ensimmäinen pim-kivipunnus. Aiemmin sanan ”pim” kääntäminen oli tuottanut raamatunkääntäjille vaikeuksia. Esimerkiksi vuoden 1776 kirkkoraamatussa 1. Samuelin kirjan 13:21 kuului: ”Mutta heillä oli teroitusrauta vikahtimille, lapioille, hangoille ja kirveille, niin myös ojettaa pistintä.”

Nykyään tutkijat tietävät, että pim oli painomitta, jonka suuruus oli keskimäärin 7,82 grammaa eli noin kaksi kolmasosaa sekelistä, heprealaisen painojärjestelmän perusyksiköstä. Hinta, jonka filistealaiset veloittivat israelilaisilta työkalujen teroittamisesta, oli yhden pimin verran hopeaa. Sekeliin perustuva painojärjestelmä jäi pois käytöstä sen jälkeen, kun Juudan valtakunta ja sen pääkaupunki Jerusalem kukistettiin vuonna 607 eaa. Miten pim-mitta siis todistaa heprealaisen tekstin historiallisuudesta?

Jotkut tutkijat väittävät, että Raamatun heprealaiset kirjoitukset, 1. Samuelin kirja mukaan luettuna, ovat peräisin hellenistis-roomalaiselta kaudelta, niinkin myöhäiseltä ajalta kuin toiselta tai ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. Ne ovat siksi väittämän mukaan ”’epähistoriallisia’, likipitäen arvottomia käsityksen muodostamiseen ’raamatullisesta’ tai ’muinaisesta Israelista’, jotka ovat pelkkiä nykyjuutalaisia ja kristillisiä kirjallisia rakennelmia”.

Lähi-idän arkeologian ja antropologian professori William G. Dever sanoo kuitenkin 1. Samuelin kirjan 13:21:ssä mainittavasta pim-mitasta: ”[Se] ei mitenkään voisi olla sellaisten kirjoittajien ’keksimä’, jotka elivät hellenistis-roomalaisella kaudella, kauan näiden painojen katoamisen ja unohtumisen jälkeen. Itse asiassa tätä Raamatun katkelmaa – – ei ymmärretty ennen 1900-luvun alkua jKr., jolloin päivänvaloon tulivat ensimmäiset varsinaiset arkeologiset löydökset, joissa luki hepreaksi pîm.” Hän jatkaa: ”Jos Raamatun kertomukset ovat kaikki hellenistis-roomalaisen ajan ’kirjallisia rakennelmia’, niin miten tämä nimenomainen kertomus tuli heprealaiseen Raamattuun? Joku voi tietenkin huomauttaa, että pîm on pelkkä yksityiskohta. Totta, mutta kuten hyvin tiedetään, historia muodostuu yksityiskohdista.”

[Kuva s. 29]

Pim-painomitta oli noin kaksi kolmasosaa sekelistä