Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lapsemme – kallisarvoinen perintö

Lapsemme – kallisarvoinen perintö

Lapsemme – kallisarvoinen perintö

”Katso! Pojat ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka.” (PSALMIT 127:3)

1. Mikä mahdollisti ensimmäisen ihmislapsen syntymän?

MIETIHÄN ihmettä, jonka Jehova Jumala mahdollisti sillä, millaisiksi hän loi ensimmäisen miehen ja naisen. Sekä isä, Aadam, että äiti, Eeva, luovuttivat pienen osan itseään, ja Eevan kohdussa nuo osat kehittyivät vähitellen valmiiksi, uudeksi ihmiseksi, ensimmäiseksi ihmislapseksi (1. Mooseksen kirja 4:1). Lapsen sikiäminen ja syntymä täyttävät vielä nykyäänkin meidät ihailulla, ja monet sanovat niitä suorastaan ihmeiksi.

2. Miksi sitä, mitä odottavan äidin kohdussa tapahtuu, voidaan sanoa ihmeeksi?

2 Alkuperäinen solu, joka saa alkunsa äidin sisällä hänen yhdyttyään isään, kasvaa noin 270 päivässä lapseksi, joka koostuu biljoonista soluista. Tuossa alkuperäisessä solussa on tarvittavat ohjeet yli kahtasataa tyyppiä olevien solujen tuottamiseen. Näitä hämmästyttävän monimutkaisia soluja muodostuu juuri oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla noiden suurenmoisten, yli ymmärryksemme menevien ohjeiden mukaisesti, ja lopputuloksena on uusi, elävä ihminen.

3. Miksi monet järkevät ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että ainoastaan Jumala on voinut saada aikaan uuden elävän ihmisen syntymisen?

3 Ketä voitaisiin sanoa lapsen todelliseksi tekijäksi? Varmastikin Häntä, joka loi itse elämän. Raamatun psalmista lauloi: ”Tietäkää, että Jehova on Jumala. Hän meidät on tehnyt emmekä me itse.” (Psalmit 100:3.) Te vanhemmat tiedätte hyvin, ettei tuo pieni, kallisarvoinen ihmisenalku ole syntynyt omien kykyjenne ansiosta. Ainoastaan äärettömän viisas Jumala voi ihmeellisellä tavalla tuottaa uuden elävän ihmisen. Jo tuhansien vuosien ajan ovat järkevät ihmiset antaneet kunnian lapsen muodostumisesta äitinsä kohdussa Suurelle Luojalle. Annatko sinä? (Psalmit 139:13–16.)

4. Mitä inhimillistä heikkoutta ei ole Jehovalla?

4 Onko Jehova kuitenkin vain tunteettomasti tuottanut biologisen tapahtumasarjan, jonka välityksellä miehet ja naiset voivat saada jälkeläisiä? Jotkut ihmiset ovat tunteettomia, mutta Jehova ei ole koskaan tunteeton (Psalmit 78:38–40). Raamattu sanoo psalmissa 127:3: ”Katso! Pojat [samoin kuin tytötkin] ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka.” Mietitäänpä nyt, mikä perintö oikein on ja mistä se kertoo.

Perintö ja palkka

5. Miksi lapset ovat perintö?

5 Perintö on eräänlainen lahja. Vanhemmat tekevät usein pitkään ja kovasti töitä voidakseen jättää lapsilleen perinnön. Se voi olla rahaa, kiinteistö tai ehkä jokin erityisen tärkeä esine. Joka tapauksessa se kertoo vanhempien rakkaudesta. Raamattu sanoo, että Jumala on antanut vanhemmille perinnöksi heidän lapsensa. He ovat rakkaudellinen lahja häneltä. Jos sinulla on lapsia, niin osoittavatko tekosi, että pidät heitä lahjana, jonka kaikkeuden Luoja on uskonut haltuusi?

6. Mitä varten Jumala antoi ihmisille kyvyn tuottaa lapsia?

6 Jehova antoi tämän lahjan sitä varten, että maa kansoitettaisiin Aadamin ja Eevan jälkeläisillä (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; Jesaja 45:18). Hän ei luonut yksitellen jokaista ihmistä, kuten hän loi miljoonat enkelit (Psalmit 104:4; Ilmestys 4:11). Sen sijaan Jumala päätti antaa ihmisille kyvyn tuottaa lapsia, jotka muistuttaisivat vanhempiaan. On todella hienoa, että äiti ja isä voivat tuottaa uuden ihmisen ja huolehtia hänestä. Kiitättekö te vanhemmat Jehovaa siitä, että hän on tehnyt teille mahdolliseksi iloita tästä kallisarvoisesta perinnöstä?

Ota oppia Jeesuksen esimerkistä

7. Miten Jeesuksesta huokui kiinnostus ja lämpö ”ihmislapsia” kohtaan vastakohtana sille, mitä jotkut vanhemmat tekevät?

7 Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät pidä lapsia palkkana. Monet kohtelevat lapsiaan kylmäkiskoisesti. Tällaiset vanhemmat eivät jäljittele Jehovan ja hänen Poikansa asennetta (Psalmit 27:10; Jesaja 49:15). Jeesus sitä vastoin oli kiinnostunut lapsista. Raamattu sanoo, että jo ennen kuin hän tuli ihmiseksi maan päälle, kun hän oli mahtava henkipersoona taivaassa, hänen ’ihastuksensa olivat ihmislapset’ (Sananlaskut 8:31, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Hän rakasti ihmisiä niin suuresti, että hän antoi halukkaasti elämänsä lunnaiksi, jotta me voisimme saada ikuisen elämän (Matteus 20:28; Johannes 10:18).

8. Miten Jeesus antoi hyvän mallin vanhemmille?

8 Jeesus antoi maan päällä ollessaan hyvän mallin erityisesti vanhemmille. Ajattele, mitä hän teki. Hän varasi lapsille aikaa, silloinkin kun hänellä oli paljon muuta tekemistä ja paineita. Hän tarkkaili heitä, kun he leikkivät torilla, ja viittasi opetuksessaan siihen, mitä hän näki heidän tekevän (Matteus 11:16, 17). Ollessaan viimeistä kertaa matkalla Jerusalemiin Jeesus tiesi, että hän joutuisi kärsimään ja kuolemaan. Niinpä kun ihmiset toivat lapsia Jeesuksen luo, hänen opetuslapsensa yrittivät estellä näitä, ehkä siitä syystä että he halusivat säästää Jeesusta ylimääräisiltä paineilta. Jeesus kuitenkin nuhteli opetuslapsiaan. Hän osoitti olevansa ’ihastunut’ lapsiin sanomalla: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä.” (Markus 10:13, 14.)

9. Miksi tekomme voivat olla jopa tärkeämpiä kuin sanamme?

9 Me voimme ottaa oppia Jeesuksen esimerkistä. Miten suhtaudumme lapsiin, kun he tulevat luoksemme? Kiinnitämmekö heihin huomiota silloinkin, kun meillä on kiire? Onko meillä samanlainen asenne kuin Jeesuksella? Lapset tarvitsevat varsinkin vanhemmiltaan juuri sitä, mitä Jeesus halusi antaa heille: aikaansa ja huomiotaan. On tärkeää ilmaista lapselle rakkautta ja kiintymystä sanoin, mutta teot ovat vakuuttavampia kuin sanat. Rakkautta ei osoiteta ainoastaan sanoin vaan vielä enemmän teoin. Se näkyy siitä, että varaat lapsillesi aikaa, kiinnität heihin huomiota ja huolehdit heistä. Tämäkään ei ehkä tuota todellisia tuloksia, ei ainakaan niin nopeasti kuin haluaisit. Vaaditaan kärsivällisyyttä. Voimme oppia kärsivällisyyttä, jos jäljittelemme sitä, miten Jeesus kohteli opetuslapsiaan.

Jeesuksen kärsivällisyys ja kiintymys

10. Miten Jeesus opetti opetuslapsilleen nöyryyttä, ja menikö opetus heti perille?

10 Jeesus tiesi opetuslastensa kilpailevan siitä, kuka heistä oli huomattavin. Tultuaan eräänä päivänä heidän kanssaan Kapernaumiin hän kysyi heiltä: ”’Mistä te kiistelitte tiellä?’ He pysyivät vaiti, sillä he olivat tiellä väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin.” Jeesus ei nuhdellut heitä ankarasti vaan antoi heille kärsivällisesti havainto-opetusta, jotta he oppisivat nöyryyttä. (Markus 9:33–37.) Tuottiko se toivottuja tuloksia? Ei aivan heti. Puolisen vuotta myöhemmin Jaakob ja Johannes lähettivät äitinsä pyytämään Jeesukselta, että he saisivat huomattavan aseman Valtakunnassa. Jälleen Jeesus saattoi kärsivällisesti heidän ajatuksensa oikeille raiteille. (Matteus 20:20–28.)

11. a) Mistä silloisen tavan mukaisesta tehtävästä Jeesuksen apostolit eivät huolehtineet tultuaan ylähuoneeseen Jeesuksen kanssa? b) Mitä Jeesus teki, ja johtivatko hänen ponnistelunsa sillä kertaa tulokseen?

11 Pian koitti vuoden 33 pesah, ja Jeesus ja hänen apostolinsa kokoontuivat viettämään sitä keskenään. Kun he olivat tulleet ylähuoneeseen, yksikään 12 apostolista ei ryhtynyt oma-aloitteisesti pesemään toisten pölyisiä jalkoja, koska tämän silloisen tavan mukaisen halpa-arvoisen tehtävän katsottiin kuuluvan jollekulle palvelijalle tai naiselle (1. Samuelin kirja 25:41; 1. Timoteukselle 5:10). Jeesus oli varmasti murheellinen nähdessään opetuslapsissaan jatkuvasti merkkejä siitä, että he tavoittelivat huomattavaa asemaa. Niinpä hän pesi jokaisen jalat ja pyysi sitten hartaasti, että he palvelisivat hänen mallinsa mukaisesti toisia (Johannes 13:4–17). Noudattivatko he tuota mallia? Raamattu sanoo, että myöhemmin samana iltana ”heidän keskuudessaan syntyi – – myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin” (Luukas 22:24).

12. Miten vanhemmat voisivat jäljitellä Jeesusta, kun he pyrkivät valmentamaan lapsiaan?

12 Kun lapsenne eivät noudata neuvojanne, tajuatteko te vanhemmat, miltä Jeesuksesta on täytynyt tuntua? Muistakaa, että Jeesus ei menettänyt toivoaan apostoleittensa suhteen, vaikka nämä eivät päässeet heikkouksistaan kovin nopeasti. Hänen kärsivällisyytensä kantoi lopulta hedelmää (1. Johanneksen kirje 3:14, 18). Teidän vanhempien kannattaa jäljitellä Jeesuksen rakkautta ja kärsivällisyyttä olemalla hellittämättömiä, kun pyritte valmentamaan lapsianne.

13. Miksi vanhempien ei tule yksioikoisesti sivuuttaa lapsen kysymyksiä?

13 Nuorten on tärkeää tajuta, että heidän vanhempansa rakastavat heitä ja ovat kiinnostuneita heistä. Jeesus halusi tietää, mitä hänen opetuslapsensa ajattelivat, ja siksi hän kuunteli, kun heillä oli kysymyksiä. Toisinaan hän kysyi heiltä, mitä he arvelivat jostain asiasta (Matteus 17:25–27). Hyvä opettaminen merkitsee myös tarkkaavaista kuuntelemista ja vilpitöntä kiinnostusta. Vanhemman pitäisi vastustaa halua torjua kyselevä lapsi tokaisemalla: ”Mene nyt siitä, minulla on muuta tekemistä.” Jos vanhemmalla tosiaan on kiire, hänen pitäisi sanoa lapselle, että tämän asiasta voidaan puhua myöhemmin. Vanhempien täytyy sitten muistaa ottaa asia esiin. Silloin lapsi tuntee, että vanhempi on todella kiinnostunut hänestä, ja hänen on helpompi uskoutua tälle.

14. Mitä Jeesuksen esimerkki voi opettaa vanhemmille kiintymyksen osoittamisesta lapsiaan kohtaan?

14 Onko vanhempien sopivaa osoittaa kiintymystään halailemalla ja hellimällä lapsiaan? Tässäkin asiassa vanhemmat voivat ottaa oppia Jeesuksesta. Raamatussa sanotaan, että hän ”otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä, samalla kun hän pani kätensä heidän päälleen” (Markus 10:16). Miltähän tämä mahtoi tuntua lapsista? He varmastikin nauttivat siitä ja tunsivat vetoa Jeesusta kohtaan. Jos teidän vanhempien ja lastenne välillä on aitoa kiintymystä ja rakkautta, lapsenne ottavat teiltä paremmin vastaan kuria ja opetusta.

Kysymys ajan määrästä

15, 16. Mikä on ollut suosittu käsite lastenkasvatuksen saralla, ja ilmeisesti mikä synnytti sen?

15 Jotkut ovat kyseenalaistaneet sen, että lapset tarvitsisivat vanhemmiltaan paljon aikaa ja rakkaudellista huomiota. Eräs taitavasti markkinoitu käsite lastenkasvatuksen saralla on niin sanottu laatuaika. Sen puolestapuhujat väittävät, että lapset eivät tarvitse vanhemmiltaan paljon aikaa, kunhan yhteinen rajallinen aika on merkityksellistä ja suunniteltua. Onko laatuaika hyvä ajatus, jota kehiteltäessä olisi mietitty lasten parasta?

16 Erään kirjoittajan mukaan lukuisat lapset, joiden kanssa hän oli keskustellut, sanoivat ”kaipaavansa vanhemmiltaan kaikkein eniten enemmän aikaa” sekä ”jakamatonta huomiota”. On merkittävää, että erään yliopiston professori totesi: ”Ilmaus [laatuaika] syntyi vanhempien syyllisyydentunteiden vuoksi. Ihmiset sallivat itsensä käyttää vähemmän aikaa lastensa kanssa.” Miten paljon aikaa vanhempien pitäisi käyttää lastensa kanssa?

17. Mitä lapset tarvitsevat vanhemmiltaan?

17 Raamatussa ei sanota sitä. Israelilaisvanhempia kehotettiin kuitenkin puhumaan lastensa kanssa kotona ollessaan, tietä kulkiessaan, maata mennessään ja ylös noustessaan (5. Mooseksen kirja 6:7). Tämä merkitsee selvästikin sitä, että vanhempien on tarpeellista vaihtaa ajatuksia lastensa kanssa ja opettaa heitä alituisesti joka päivä.

18. Miten Jeesus hyödynsi tilaisuuksia valmentaa opetuslapsiaan, ja mitä vanhemmat voivat tästä oppia?

18 Jeesus valmensi menestyksellisesti opetuslapsiaan aterioidessaan, matkustaessaan ja jopa rentoutuessaan heidän kanssaan. Hän opetti heitä siis kaikissa sopivissa tilanteissa. (Markus 6:31, 32; Luukas 8:1; 22:14.) Kristittyjen vanhempien pitäisi samoin pyrkiä valppaasti hyödyntämään kaikki tilaisuudet luoda ja säilyttää hyvät viestintäyhteydet lapsiinsa ja valmentaa heitä Jehovan teillä.

Mitä opettaa ja miten?

19. a) Mitä tarvitaan sen lisäksi, että viettää aikaa lasten kanssa? b) Mitä vanhempien on ensisijaisesti opetettava lapsilleen?

19 Hyvä lastenkasvatus ei ole vain sitä, että viettää aikaa lasten kanssa ja opettaa heitä. Erittäin tärkeää on myös se, mitä opetetaan. Huomaa, mitä Raamattu sanoo tästä: ”Näitä sanoja, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, – – sinun on teroitettava – – pojillesi.” Mitä ovat ”nämä sanat”, joita lapsille pitää opettaa? Ilmeisesti sanoja, jotka oli juuri edellä lausuttu, nimittäin: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi.” (5. Mooseksen kirja 6:5–7.) Jeesus sanoi, että tämä on kaikkein tärkein Jumalan käsky (Markus 12:28–30). Vanhempien on ensisijaisesti opetettava lapsiaan tuntemaan Jehova ja selitettävä, miksi yksin hän ansaitsee kokosieluisen rakkautemme ja antaumuksemme.

20. Mitä Jumala käski entisaikojen vanhempien opettaa lapsilleen?

20 Mutta ”näihin sanoihin”, joita vanhempia neuvotaan opettamaan lapsilleen, kuuluu Jumalan kokosieluisen rakastamisen lisäksi muutakin. Huomaat, että saman 5. Mooseksen kirjan edellisessä luvussa Mooses kertaa kymmenen käskyä, jotka Jumala kirjoitti kivitauluihin. Nämä lait muun muassa kieltävät valehtelemasta, varastamasta, murhaamasta ja tekemästä aviorikosta (5. Mooseksen kirja 5:11–22). Entisaikojen vanhemmille siis tähdennettiin, että lapsille on hyvin tärkeää opettaa moraaliarvoja. Kristittyjen vanhempien on nykyään annettava lapsilleen samanlaista opetusta, jotta näiden elämä olisi turvallista ja onnellista.

21. Mitä tarkoitettiin neuvolla, että Jumalan sanaa tulee ’teroittaa’ lapsille?

21 Vanhemmille kerrotaan myös, millä tavalla opettaa lapsilleen ”näitä sanoja” eli käskyjä: ”Sinun on teroitettava niitä pojillesi.” Sanan ”teroittaa” merkitys on ’tähdentää, korostaa, painottaa’. Alkukieliseen heprealaiseen sanaan sisältyy myös ajatus toistamisesta yhä uudelleen. Jumala siis oikeastaan kehottaa vanhempia aloittamaan raamatullisen opetusohjelman, jonka tavoitteena on nimenomaan painaa hengellisiä asioita lasten mieleen.

22. Mitä israelilaisvanhempia kehotettiin tekemään lastensa opettamiseksi, ja mitä se merkitsi?

22 Tällainen opetusohjelma vaatii vanhemmilta aloitteellisuutta. Raamatussa sanotaan: ”Sinun on sidottava ne [”nämä sanat” eli Jumalan käskyt] merkiksi käteesi, ja niiden on oltava otsanauhana silmiesi välissä, ja sinun on kirjoitettava ne talosi ovenpieliin ja portteihisi.” (5. Mooseksen kirja 6:8, 9.) Tämä ei merkitse sitä, että vanhempien pitäisi kirjaimellisesti kirjoittaa Jumalan lait ovenpieliin ja portteihin ja sitoa niiden jäljennös lastensa käsiin ja silmien väliin. Ydinajatus on pikemminkin se, että vanhempien tulisi jatkuvasti muistuttaa lapsiaan Jumalan opetuksista. Lapsia tulisi opettaa niin säännöllisesti ja jatkuvasti, että Jumalan opetukset ovat ikään kuin heidän silmiensä edessä koko ajan.

23. Mitä tarkastellaan seuraavan viikon aineistossa?

23 Mitä asioita vanhempien on erityisen tärkeää opettaa lapsilleen? Miksi on nykyään välttämätöntä, että lapsia sekä opetetaan että valmennetaan suojelemaan itseään? Millaista apua on nykyään vanhempien saatavilla, jotta he voisivat opettaa lapsiaan tehokkaasti? Näitä ja muita kysymyksiä, jotka kiinnostavat monia vanhempia, tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

Miten vastaisit?

• Miksi vanhempien tulisi pitää lapsiaan kallisarvoisina?

• Mitä vanhemmat ja muut voivat oppia Jeesuksesta?

• Miten paljon aikaa vanhempien pitäisi omistaa lapsilleen?

• Mitä lapsille pitäisi opettaa, ja millaista opetuksen pitäisi olla?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 10]

Mitä vanhemmat voivat oppia Jeesuksen opetustavasta?

[Kuvat s. 11]

Milloin ja miten israelilaisvanhempien piti opettaa lapsiaan?

[Kuvat s. 12]

Vanhempien tulisi pitää Jumalan opetukset lastensa silmien edessä