Tee Jehovasta Jumalasi

RAAMATUN aikoina joillakin ihmisillä oli niin läheinen suhde Jehovaan, että häntä sanottiin heidän Jumalakseen. Jehovaa kuvaillaan Raamatussa esimerkiksi ”Abrahamin Jumalaksi”, ”Daavidin Jumalaksi” ja ”Elian Jumalaksi” (1. Mooseksen kirja 31:42; 2. Kuninkaiden kirja 2:14; 20:5).

Miten nämä miehet olivat saaneet läheisen suhteen Jumalaan? Mitä voimme oppia heistä, niin että mekin voisimme rakentaa ja säilyttää lujan henkilökohtaisen suhteen Luojaamme?

Abraham ”uskoi Jehovaan”

Abraham on ensimmäinen ihminen, jonka Raamattu sanoo uskoneen Jehovaan. Juuri usko oli Abrahamin huomattavin ominaisuus, joka toi hänelle Jumalan hyväksymyksen. Hänellä oli niin suuri suosio Jehovan silmissä, että myöhemmin Jehova esitteli itsensä Moosekselle ”Abrahamin Jumalana” ja tämän pojan Iisakin ja pojanpojan Jaakobin Jumalana. (1. Mooseksen kirja 15:6; 2. Mooseksen kirja 3:6.)

Miten Abraham sai tällaisen uskon Jumalaan? Ensinnäkin Abraham rakensi uskonsa vankalle perustalle. Hän on saattanut saada opetusta Jehovasta Nooan pojalta Seemiltä, joka oli Jehovan pelastustekojen silminnäkijä. Seem oli elävä todiste siitä, että Jehova ”varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle” (2. Pietarin kirje 2:5). Abraham on ehkä oppinut Seemiltä, että kun Jehova lupaa jotakin, niin se toteutuu varmasti. Joka tapauksessa kun Abraham itse sai lupauksen Jumalalta, hän iloitsi siitä ja perusti koko elämänsä sen varman tiedon varaan, että tuo lupaus täyttyisi.

Kun Abraham oli saanut uskolleen vankan perustan, sitä vahvistivat entisestään teot. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Uskon vaikutuksesta Abraham kutsun saatuaan totteli lähtemällä paikkaan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi, ja hän lähti, vaikkei tiennyt, minne oli menossa.” (Heprealaisille 11:8.) Tällainen tottelevaisuutta ilmaiseva teko kasvatti Abrahamin uskoa, mistä opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Sinä näet, että hänen uskonsa vaikutti hänen tekojensa mukana ja hänen uskonsa täydellistyi hänen teoistaan.” (Jaakobin kirje 2:22.)

Lisäksi Jehova salli Abrahamin uskon joutua kokeeseen, mikä lujitti sitä edelleen. Paavali jatkoi: ”Uskon vaikutuksesta Abraham, kun hänet koeteltiin, ikään kuin uhrasi  Iisakin.” Koetukset jalostavat ja vahvistavat uskoa, niin että siitä tulee ”paljon suuriarvoisempaa kuin kulta”. (Heprealaisille 11:17; 1. Pietarin kirje 1:7.)

Vaikka Abraham ei elinaikanaan ehtinytkään nähdä kaikkien Jumalan lupausten täyttymystä, hän sai nähdä toisten noudattavan hänen esimerkkiään. Myös hänen vaimoaan Saaraa ja kolmea hänen jälkeläistään – Iisakia, Jaakobia ja Joosefia – kiitetään Raamatussa heidän suuresta uskostaan (Heprealaisille 11:11, 20–22).

Samanlainen usko kuin Abrahamilla

Usko on välttämätöntä jokaiselle, joka haluaa tehdä Jehovasta Jumalansa. ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jumalaa]”, kirjoitti Paavali (Heprealaisille 11:6). Miten Jumalan palvelija voi nykyään tehdä uskostaan yhtä vahvan kuin Abrahamin usko oli?

Meidän täytyy Abrahamin tavoin rakentaa uskomme vankalle perustalle. Tämä onnistuu parhaiten tutkimalla säännöllisesti Raamattua ja siihen perustuvia julkaisuja. Raamatun lukeminen ja lukemamme mietiskeleminen voivat saada meidät vakuuttuneiksi siitä, että Jumalan lupaukset tulevat toteutumaan. Tällöin haluamme sovittaa elämäntapamme tuon vakuuttuneen odotuksen mukaiseksi. Uskoamme lujittavat entisestään tottelevaisuutta ilmaisevat teot, joihin sisältyy sananpalvelukseen osallistuminen ja seurakunnan kokouksissa käyminen (Matteus 24:14; 28:19, 20; Heprealaisille 10:24, 25).

Uskomme tullaan varmasti koettelemaan. Sitä voi koetella muun muassa vastustus, vakava sairaus tai läheisen kuolema. Jehovalle uskollisena pysyminen koetuksessa jalostaa uskoamme, niin että siitä tulee kultaakin kallisarvoisempaa. Ehdimmepä omana elinaikanamme nähdä kaikkien Jehovan lupausten täyttyvän tai emme, uskomme lähentää meitä häneen. Lisäksi esimerkkimme kannustaa muita jäljittelemään uskoamme (Heprealaisille 13:7). Esimerkiksi Ralph, joka tarkasteli ja jäljitteli vanhempiensa uskoa, kertoo:

”Kun asuin kotona, vanhempani kannustivat koko perhettä nousemaan ylös aikaisin aamulla, niin että ehtisimme lukea Raamattua yhdessä. Luimme sillä tavalla läpi koko Raamatun.” Ralph lukee vieläkin Raamattua joka aamu, mikä antaa päivälle hyvän alun. Ralph kävi myös sananpalveluksessa isänsä kanssa joka viikko. ”Silloin opin tekemään uusintakäyntejä ja johtamaan Raamatun kotitutkisteluja.” Nykyään Ralph palvelee vapaaehtoistyöntekijänä eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa Euroopassa. Miten runsaasti hänen vanhempiensa usko palkittiinkaan!

Jehovan sydämen mukainen mies

Daavid, joka syntyi noin 900 vuotta Abrahamin jälkeen, on huomattava henkilö Raamatussa mainittujen Jehovan palvelijoiden joukossa. Ennen kuin Jehova ilmoitti valinneensa Daavidin tulevaksi kuninkaaksi, profeetta Samuel sanoi: ”Jehova on löytävä itselleen sydämensä mukaisen miehen.” Jehovan ja Daavidin välillä vallitsi niin läheinen suhde, että profeetta Jesaja puhui kuningas Hiskialle ”Jehovasta, esi-isäsi Daavidin Jumalasta”. (1. Samuelin kirja 13:14; 2. Kuninkaiden kirja 20:5; Jesaja 38:5.)

Siitä huolimatta, että Daavid oli Jehovan sydämen mukainen mies, hän antoi joissakin tilanteissa haluilleen vallan. Hän teki kolme vakavaa virhettä: hän antoi kuljettaa liiton  arkkua kohti Jerusalemia määräysten vastaisella tavalla, hän syyllistyi aviorikokseen Batseban kanssa ja punoi juonen tämän aviomiehen Uurian tappamiseksi, ja hän suoritti Israelissa ja Juudassa väestönlaskennan, mistä Jehova ei ollut antanut käskyä. Kaikissa näissä tapauksissa Daavid rikkoi Jumalan lakia. (2. Samuelin kirja 6:2–10; 11:2–27; 24:1–9.)

Jälkikäteen Daavid kuitenkin otti synneistään vastuun eikä syyttänyt niistä muita. Hän myönsi, ettei liiton arkun kuljetusta ollut järjestetty asianmukaisesti, ja lisäsi: ”Me emme etsineet – – [Jehovaa] oikealla tavalla.” Kun profeetta Natan paljasti hänen aviorikoksensa, hän sanoi: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.” Samoin tajuttuaan, että hän oli toiminut typerästi laskiessaan kansan, hän myönsi: ”Olen tehnyt paljon syntiä siinä mitä olen tehnyt.” Daavid katui syntejään ja pysyi Jehovan lähellä. (1. Aikakirja 15:13; 2. Samuelin kirja 12:13; 24:10.)

Kun me teemme virheitä

Daavidin esimerkki on rohkaiseva meille, jotka pyrimme tekemään Jehovasta Jumalamme. Jos tällainen Jehovan sydämen mukainen mies teki vakavia syntejä, ei meidänkään tarvitse vaipua epätoivoon, jos parhaista yrityksistämme huolimatta teemme joskus virheitä tai hairahdumme kenties vakavastikin (Saarnaaja 7:20). Meitä voi rohkaista se, että Daavid sai syntinsä anteeksi, kun hän katui. Vastaavanlaista tapahtui joitakin vuosia sitten Uwelle *.

Uwe palveli vanhimpana eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Kerran hän kuitenkin antoi myöten väärille haluilleen ja syyllistyi moraalittomuuteen. Ensin Uwe yritti Daavidin tavoin pitää asian omana tietonaan ja toivoi, että Jehova sulkisi silmänsä hänen rikkomukseltaan. Lopulta hänen omatuntonsa vaivasi häntä niin paljon, että hän tunnusti tekonsa eräälle toiselle vanhimmalle, minkä jälkeen veljet tarttuivat toimeen auttaakseen häntä toipumaan hengellisestä haaksirikostaan.

Uwe katui syntejään ja pysyi Jehovan ja seurakunnan lähellä. Hän oli niin kiitollinen saamastaan avusta, että muutaman viikon kuluttua hän kirjoitti vanhimmille ja ilmaisi vilpittömän, syvän kiitollisuutensa sen johdosta. ”Te autoitte minua puhdistamaan Jehovan nimen häpeästä”, hän kirjoitti. Uwe säilytti suhteensa Jehovaan, ja aikanaan hänet nimitettiin jälleen palvelustehtävään tuohon samaan seurakuntaan.

”Ihminen jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin”

Elia, joka eli seuraavalla vuosisadalla Daavidin jälkeen, oli Israelin merkittävimpiä profeettoja. Elia puolusti tosi palvontaa aikana, jona turmelus ja moraalittomuus rehottivat, eikä hänen antaumuksensa Jehovaa kohtaan horjunut koskaan. Ei ihme, että hänen seuraajansa Elisa kutsui Jehovaa kerran ”Elian Jumalaksi” (2. Kuninkaiden kirja 2:14).

Elia oli silti aivan tavallinen ihminen. Jaakob kirjoitti: ”Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin.” (Jaakobin kirje 5:17.) Miten hän reagoi esimerkiksi silloin, kun hän oli aiheuttanut kirvelevän tappion Israelissa oleville Baalin palvojille ja kuningatar Isebel uhkasi tappaa hänet? Hän pelästyi ja pakeni erämaahan. Siellä hän istui kinsteripensaan alle ja valitti: ”Riittää! Oi Jehova, ota nyt sieluni pois, sillä en ole esi-isiäni parempi.” Elia ei halunnut palvella enää profeettana vaan tahtoi mieluummin kuolla. (1. Kuninkaiden kirja 19:4.)

Jehova osoitti kuitenkin ymmärtävänsä Elian tunteita. Hän vahvisti Eliaa ja vakuutti, ettei tämä ollut yksin, sillä oli muitakin, jotka kannattivat uskollisesti tosi palvontaa. Jehova myös luotti Eliaan edelleen, ja hänellä oli tälle työ tehtäväksi. (1. Kuninkaiden kirja 19:5–18.)

Elian tunnekuohu ei ollut merkki siitä, että hän olisi menettänyt Jumalan suosion. Kun  noin tuhat vuotta myöhemmin Kristuksen Jeesuksen muoto muuttui Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen edessä, niin ketkä Jehova valitsi Jeesuksen rinnalle tuossa näyssä? Mooseksen ja Elian. (Matteus 17:1–9.) Jehova piti selvästikin Eliaa esimerkillisenä profeettana. Vaikka Elia oli vain ”ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin”, Jumala arvosti hänen kovaa työtään puhtaan palvonnan ennallistamiseksi ja Hänen nimensä pyhittämiseksi.

Kamppailua tunteiden kanssa

Jehovan nykyisetkin palvelijat voivat joskus masentua tai huolestua. On todella lohduttavaa tietää, että Elialla oli samanlaisia tunteita ja että Jehova ymmärtää meitä aivan niin kuin hän ymmärsi Eliaa (Psalmit 103:14).

Toisaalta rakastamme Jumalaa ja lähimmäistä ja haluamme tehdä Jumalan meille antamaa työtä – julistaa Valtakunnan hyvää uutista – mutta toisaalta saatamme olla pettyneitä vähäisen vastakaiun vuoksi tai jopa peloissamme tosi palvonnan vihollisten aiheuttamien vaarojen takia. Jehova kuitenkin auttaa nykyisiä palvelijoitaan jatkamaan palvelustaan samoin kuin hän auttoi Eliaa. Otetaanpa esimerkiksi Herbertin ja Gertrudin kokemus.

Herbert ja Gertrud kastettiin Jehovan todistajiksi Leipzigissa entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa vuonna 1952. Se oli todistajille vaikeaa aikaa, koska heidän sananpalveluksensa oli kielletty. Miltä Herbertistä tuntui saarnata talosta taloon?

”Olimme joskus todella peloissamme. Kulkiessamme talosta taloon emme tienneet, ilmestyisikö jostain viranomaisia pidättämään meidät.” Mikä auttoi Herbertiä ja muita voittamaan pelkonsa? ”Tutkimme paljon Raamattua henkilökohtaisesti, ja Jehova antoi meille voimaa jatkaa saarnaamista.” Herbert sai sananpalveluksessa monia kokemuksia, jotka vahvistivat ja joskus jopa huvittivat häntä.

Herbert tapasi keski-ikäisen naisen, joka osoitti kiinnostusta Raamattua kohtaan. Kun hän palasi naisen luokse joitakin päiviä myöhemmin, paikalla oli myös muuan nuori mies, joka kuunteli keskustelua. Muutaman minuutin kuluttua Herbert huomasi kauhukseen, että huoneen nurkassa oli tuolilla poliisin lakki. Se kuului tuolle nuorelle miehelle, joka oli selvästikin poliisi ja aikeissa pidättää Herbertin.

”Sinä olet Jehovan todistaja!” poliisi huudahti. ”Näytä henkilöllisyyspaperisi.” Herbert ojensi hänelle paperinsa. Silloin tapahtui jotakin odottamatonta. Nainen kääntyi poliisiin päin ja varoitti häntä: ”Jos tälle Jumalan miehelle tapahtuu jotain, et ole enää tervetullut tähän taloon.”

Mies oli hetken hiljaa, ojensi paperit Herbertille ja päästi hänet menemään. Herbert kuuli jälkeenpäin, että tuo poliisi seurusteli naisen tyttären kanssa. Mitä ilmeisimmin hän jatkoi mieluummin seurustelua tyttären kanssa kuin pidätti Herbertin.

Tehkäämme Jehovasta Jumalamme

Mitä voimme oppia näistä esimerkeistä? Meillä täytyy olla luja usko Jehovan lupauksiin niin kuin Abrahamilla. Kun teemme virheitä, meidän tulee kääntyä katuvina Jehovan puoleen kuten Daavid. Lisäksi meidän täytyy Elian tavoin turvata vaikeina aikoina Jehovaan saadaksemme häneltä voimaa. Näin voimme tehdä Jehovasta Jumalamme ikuisiksi ajoiksi, sillä hän on ”elävä Jumala, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten” (1. Timoteukselle 4:10).

[Alaviite]

[Kuvat s. 25]

Tottelevaisuutta ilmaisevat teot vahvistivat Abrahamin uskoa

[Kuva s. 26]

Meidän tulisi Daavidin tavoin katua, kun teemme syntiä

[Kuva s. 28]

Jehova ymmärtää tunteitamme aivan niin kuin hän ymmärsi Eliankin tunteita