Liikaa tietoa?

Muuan lähetystyössä toimiva pariskunta istui rannalla Länsi-Afrikassa katselemassa taivaalla kumottavaa kuuta. ”Kuinkahan paljon ihmiset tietävät kuusta, ja kuinka paljon ei vielä tiedetä?” pohti mies.

Vaimo sanoi: ”Ajattele, jos voisimme katsella tällä tavalla maapalloa, kun se lipuisi ohitse. Kuinkahan paljon maan päällä on jo tietoa, ja kuinka paljon vielä on opittavaa? Ja ajattelehan: maa kiertää aurinkoa, mutta sen lisäksi koko aurinkokunta liikkuu. Emme todennäköisesti ole enää koskaan uudelleen tässä kohtaa maailmankaikkeudessa. Oikeastaan tiedämme tämänhetkisen sijaintimme vain suhteessa tunnettuihin taivaankappaleisiin. Tiedämme joistakin asioista todella paljon, mutta tavallaan emme tiedä edes, missä olemme!”

NÄMÄ ajatukset sivuavat eräitä elämän perustotuuksia. Opittavaa tuntuu olevan rajattomasti. Me kaikki opimme uusia asioita joka päivä, mutta vaikka oppisimme kuinka paljon tahansa, näyttää siltä, ettemme ehdi omaksua kaikkea, mitä haluaisimme.

Niin tiedon hankkiminen kuin tallentaminenkin on tosin muuttunut entistä helpommaksi. Ihmiskunnan yhteinen muisti on kasvanut tekniikan ansiosta valtaviin mittoihin. Tietokoneiden kiintolevyjen muistikapasiteetti on nykyään niin suuri, että sen kuvailemiseksi on täytynyt ottaa käyttöön uusia termejä. Pelkkään CD-ROM-levyyn voidaan tallentaa suunnattomasti tietoa: sen kapasiteetiksi ilmoitetaan jopa yli 680 megatavua. Tavalliseen DVD-levyyn mahtuu lähes seitsemän kertaa enemmän tietoa, ja saatavilla on jo levyjä, joiden kapasiteetti on vieläkin suurempi.

Nykyihmisen keinot välittää tietoa miltei ylittävät ymmärryksemme. Rotaatiopainokoneet syytävät uskomattomalla nopeudella lehtiä ja kirjoja. Tietokoneella pääsee käsiksi Internetin loputtomaan tietomäärään pelkällä hiiren napsautuksella. Näillä ja muilla keinoilla tietoa levitetään nopeammin kuin kukaan voi omaksua. Tällaista informaation määrää on joskus verrattu suunnattomaan mereen, jossa täytyy oppia uimaan mutta jota ei pidä yrittää juoda kokonaan. Jo tiedon valtava määrä pakottaa meidät olemaan valikoivia.

Valikoiva kannattaa olla myös siksi, että suuri osa  tarjolla olevasta tiedosta ei ole erityisen hyödyllistä. Osa siitä on jopa arvotonta. Onkin hyvä muistaa, että tieto viittaa informaatioon, olipa se hyödyllistä tai vahingollista. Asiaa hankaloittaa entisestään se, että jotkin tiedot, joita monet pitävät tosiasioina, eivät pidäkään paikkaansa. Aika ajoin jopa arvostettujen asiantuntijoiden lausunnot ovat osoittautuneet myöhemmin virheellisiksi. Esimerkiksi muinaisen Efesoksen kaupungin kansleria pidettiin varmasti aikoinaan asiantuntevana viranomaisena. Hän totesi: ”Kukapa ihmisistä ei tosiaankaan tietäisi, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin ja taivaasta pudonneen kuvan temppelinvartija?” (Apostolien teot 19:35, 36.) Vaikka tämä oli nähtävästi tuolloin yleinen käsitys – monien mielestä ehkä kiistaton tosiasia – Artemiin kuva ei todellisuudessa ollut pudonnut taivaasta. Raamattu kehottaa kristittyjä hyvällä syyllä varomaan sellaista, mitä ”valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’” (1. Timoteukselle 6:20).

Vielä eräs syy, jonka vuoksi meidän on oltava valikoivia, on nykyinen lyhyt elinikämme. Olemmepa minkä ikäisiä tahansa, perehtyisimme epäilemättä mielellämme moniin tiedonaloihin, mutta tajuamme, ettei elinaikamme yksinkertaisesti riitä siihen.

Tuleeko tähän pohjimmaiseen ongelmaan koskaan ratkaisua? Voisiko jokin tiedonala pidentää elämää merkittävästi, jopa loputtomasti? Voisiko tällaista tietoa olla olemassa jo nykyään? Jos on, niin onko sitä kaikkien saatavilla? Tuleeko kaikki tieto olemaan joskus paikkansapitävää, kuten odottaisimme? Kirjoituksen alussa mainittu pariskunta on löytänyt tyydyttävät vastaukset näihin kysymyksiin, ja sinäkin voit saada vastaukset niihin. Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan mahdollisuudesta hankkia tietoa ikuisesti.