Lukijoiden kysymyksiä

Miksi apostoli Paavali ei tinkinyt kristillisestä uskostaan, vaikka hän sanoi sanhedrinin edessä: ”Minä olen fariseus”?

Voidaksemme ymmärtää nämä Apostolien tekojen 23:6:ssa olevat Paavalin sanat meidän täytyy tarkastella niiden tekstiyhteyttä.

Kun mellakoivat juutalaiset kävivät Paavaliin käsiksi Jerusalemissa, hän sanoi heille: ”Minut on kasvatettu tässä kaupungissa Gamalielin jalkojen juuressa, opetettu esi-isien Lain ankaruuden mukaan.” Väkijoukko kuunteli hänen puolustuspuhettaan jonkin aikaa, mutta viimein se vihastui. Tällöin Paavalin saattajana oleva sotapäällikkö käski viedä hänet kasarmiin. Juuri kun Paavalia aiottiin alkaa ruoskia, hän sanoi: ”Onko teidän lupa ruoskia miestä, joka on roomalainen ja jota ei ole tuomittu?” (Apostolien teot 21:27–22:29.)

Seuraavana päivänä sotapäällikkö vei Paavalin sanhedrinin, juutalaisten ylimmän tuomioistuimen, eteen. Paavali katsoi kiinteästi sanhedrinin jäseniä ja näki, että osa heistä oli saddukeuksia ja osa fariseuksia. Sitten hän sanoi: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten poika. Kuolleiden ylösnousemustoivon johdosta minä olen tuomittavana.” Fariseusten ja saddukeusten välillä syntyi tämän johdosta erimielisyyttä, ’sillä saddukeukset sanoivat, ettei ole ylösnousemusta eikä enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset julistivat julkisesti niitä kaikkia’. Jotkut fariseusten puolueeseen kuuluvat alkoivat kiistellä raivoisasti ja sanoivat: ”Me emme löydä mitään väärää tästä miehestä.” (Apostolien teot 23:6–10.)

Koska Paavali tunnettiin erittäin innokkaana kristittynä, hän ei olisi voinut mitenkään saada sanhedrinia vakuuttuneeksi siitä, että hän oli fariseusten puolueen aktiivijäsen. Paikalla olevat fariseukset eivät olisi kelpuuttaneet joukkoonsa ketään, joka ei uskonut kaikkiin heidän opetuksiinsa, joten varmasti he ymmärsivät, että Paavalin sanoilla oli vain rajallinen merkitys tuossa yhteydessä.

Kun Paavali sanoi olevansa tuomittavana kuolleiden ylösnousemustoivon johdosta, hän tarkoitti selvästikin sitä, että tässä suhteessa hän oli fariseusten kaltainen. Ylösnousemuskiistassa hänet voitiin yhdistää ennemmin fariseuksiin kuin saddukeuksiin, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen.

Paavalin kristilliset uskonkäsitykset eivät olleet ristiriidassa sen kanssa, mitä fariseukset ajattelivat esimerkiksi ylösnousemuksesta, enkeleistä ja joistakin Lain kohdista (Filippiläisille 3:5). Näissä piirteissä Paavali siis saattoi liittää itsensä fariseuksiin, ja sanhedrinin jäsenet ymmärsivät hänen sanansa tässä suppeassa merkityksessä. Hän vetosi näin ollen taustaansa jouduttuaan tekemisiin ennakkoluuloisen juutalaisen korkeimman oikeuden kanssa.

Huomattavin todiste Paavalin uskollisuudesta on kuitenkin se, että Jehova hyväksyi hänet edelleen. Tämän tapauksen jälkeisenä yönä Jeesus sanoi Paavalille: ”Ole rohkealla mielellä! Sillä niin kuin olet antanut minua koskevista asioista perusteellista todistusta Jerusalemissa, niin sinun on todistettava myös Roomassa.” Koska Jehova Jumala osoitti hyväksyvänsä Paavalin, voimme varmasti päätellä, ettei hän tinkinyt kristillisestä uskostaan. (Apostolien teot 23:11.)