Ylösnousemus – opetus joka vaikuttaa sinuun
Ylösnousemus – opetus joka vaikuttaa sinuun
”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (APOSTOLIEN TEOT 24:15)
1. Miten ylösnousemus nousi kiistakysymykseksi sanhedrinin edessä?
KOLMANNEN lähetysmatkansa lopussa vuonna 56 apostoli Paavali oli Jerusalemissa. Roomalaisten pidätettyä hänet hänen sallittiin esiintyä juutalaisten ylimmän tuomioistuimen, sanhedrinin, edessä (Apostolien teot 22:29, 30). Katsellessaan tämän tuomioistuimen jäseniä Paavali pani merkille, että jotkut olivat saddukeuksia ja toiset fariseuksia. Näillä kahdella ryhmällä oli yksi huomattava ero. Saddukeukset kielsivät ylösnousemuksen, kun taas fariseukset hyväksyivät sen. Osoittaakseen oman kantansa Paavali julisti: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten poika. Kuolleiden ylösnousemustoivon johdosta minä olen tuomittavana.” Tämä sai joukon sekasorron valtaan. (Apostolien teot 23:6–9.)
2. Miksi Paavali oli valmis puolustamaan uskoaan ylösnousemukseen?
2 Vuosia aiemmin Paavali oli matkallaan Damaskokseen nähnyt näyn, jossa hän kuuli Jeesuksen äänen. Paavali jopa kysyi Jeesukselta: ”Mitä minun pitää tehdä, Herra?” Jeesus vastasi: ”Nouse, mene Damaskokseen, ja siellä sinulle kerrotaan kaikesta, mitä sinulle on asetettu tehtäväksi.” Paavalin saavuttua Damaskokseen avulias opetuslapsi Ananias etsi hänet käsiinsä ja selitti: ”Esi-isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan [kuolleista herätetyn Jeesuksen] ja kuulemaan hänen suunsa äänen.” (Apostolien teot 22:6–16.) Ei siis ole yllättävää, että Paavali oli valmis puolustamaan uskoaan ylösnousemukseen (1. Pietarin kirje 3:15).
Ylösnousemustoivoa julistetaan julkisesti
3, 4. Miten Paavali osoittautui ylösnousemuksen uskolliseksi puolustajaksi, ja miten voimme ottaa hänestä oppia?
3 Paavali tuli myöhemmin käskynhaltija Felixin eteen. Tuossa tilaisuudessa Tertullus, ”julkisesti esiintyvä puhuja”, joka esitteli juutalaisten Paavalia vastaan nostaman kanteen, syytti Paavalia lahkon johtajaksi ja kansan kiihottajaksi. Vastaukseksi Paavali julisti epäröimättä: ”Tämän sinulle tunnustan, että sen tien mukaan, jota sanotaan ’lahkoksi’, minä tällä tavoin suoritan pyhää palvelusta esi-isieni Jumalalle.” Sitten hän esitti pääkiistakysymyksen: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, joka näilläkin miehillä on, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 23:23, 24; 24:1–8, 14, 15.)
4 Pari vuotta myöhemmin Felixin seuraaja Porcius Festus kutsui kuningas Herodes Agrippan kanssaan kuulustelemaan vangittua Paavalia. Festus selitti, että syyttäjät kiistivät Paavalin väitteen, jonka mukaan ”eräs Jeesus, joka oli kuollut”, olisikin elossa. Paavali puolusti kantaansa kysymällä: ”Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?” Sitten hän julisti: ”Koska olen saanut sen avun, joka on Jumalalta, olen jatkanut todistamista tähän päivään saakka sekä pienille että suurille sanomatta kuitenkaan mitään muuta kuin sen, minkä Profeetat sekä Mooses esittivät tulevan tapahtumaan, että Kristuksen piti kärsiä ja että hän ensimmäisenä kuolleista herätettävänä julistaisi valoa sekä tälle kansalle että kansakunnille.” (Apostolien teot 24:27; 25:13–22; 26:8, 22, 23.) Miten uskollisesti Paavali puolustikaan ylösnousemusta! Mekin voimme Paavalin tavoin julistaa vakaumuksellisesti, että ylösnousemus tulee tapahtumaan. Mutta millaista suhtautumista voimme odottaa? Todennäköisesti samanlaista kuin Paavali kohtasi.
5, 6. a) Miten ylösnousemusta puolustaviin apostoleihin suhtauduttiin? b) Mikä on erittäin tärkeää, kun puhumme ylösnousemustoivostamme?
5 Ajattele, mitä oli tapahtunut aiemmin Paavalin toisella lähetysmatkalla (noin vuosina 49–52) hänen käydessään Ateenassa. Hän puhui ihmisille, jotka uskoivat moniin jumaliin, ja kehotti heitä panemaan merkille Jumalan tarkoituksen tuomita asuttu maa vanhurskaudessa valitsemansa miehen kautta. Paavali tarkoitti Jeesusta. Hän selitti, että Jumala oli antanut tästä takeen herättämällä Jeesuksen kuolleista. Miten ihmiset suhtautuivat? Siitä kerrotaan: ”Kun he kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta, niin jotkut alkoivat pilkata, kun taas toiset sanoivat: ’Me haluamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.’” (Apostolien teot 17:29–32.)
6 Heidän suhtautumisensa tuo mieleen sen, mitä Pietari ja Johannes olivat kokeneet pian vuoden 33 helluntain jälkeen. Saddukeukset olivat jälleen silmiinpistävästi mukana kiistassa. Apostolien tekojen 4:1–4 kertoo, mitä tapahtui: ”Kun he molemmat olivat puhumassa kansalle, tulivat ylipapit ja temppelin päällikkö ja saddukeukset yllättäen heidän eteensä harmissaan siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat selvästi ylösnousemusta kuolleista Jeesuksen tapauksessa.” Toiset suhtautuivat kuitenkin suopeasti. ”Monet niistä, jotka olivat kuunnelleet puhetta, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.” Todennäköisesti mekin voimme ylösnousemustoivosta puhuessamme odottaa monenlaista suhtautumista. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että vahvistamme uskoamme siihen.
Usko ja ylösnousemus
7, 8. a) Miten usko voi olla turhaa, kuten ilmenee ensimmäisen vuosisadan Korintin seurakunnalle osoitetusta kirjeestä? b) Miten oikea ymmärrys ylösnousemustoivosta erottaa tosi kristityt muista?
7 Kaikkien ensimmäisellä vuosisadalla kristityiksi tulleiden ei ollut helppoa omaksua ylösnousemustoivoa. Esimerkiksi Korintin seurakunnassa oli joitakuita, joiden oli vaikea uskoa siihen. Paavali kirjoitti heille: ”Välitin näet teille ensimmäisten asioiden joukossa sen, minkä minäkin sain, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan.” Sitten Paavali vahvisti tämän totuuden sanomalla, että kuolleista herätetty Kristus oli näyttäytynyt ”yli viidellesadalle veljelle”, joista useimpien Paavali sanoi olleen yhä elossa. (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Lisäksi hän todisteli: ”Jos Kristuksesta saarnataan, että hänet on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teidän keskuudessanne sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Ellei kuolleiden ylösnousemusta tosiaankaan ole, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa.” (1. Korinttilaisille 15:12–14.)
8 Ylösnousemus on niin perusluonteinen asia, että ellei sitä pidetä totena, kristillinen usko on turhaa. Ylösnousemusta koskeva oikea ymmärrys itse asiassa erottaa tosi kristityt valekristityistä (1. Mooseksen kirja 3:4; Hesekiel 18:4). Niinpä Paavali sisällyttää ylösnousemuksen kristillisyyden ”alkeisoppiin”. Kehotettuaan uskovia ’pyrkimään kypsyyteen’ Paavali jatkaa: ”Ja tämän me teemme, jos Jumala tosiaan sallii.” (Heprealaisille 6:1–3.)
Ylösnousemustoivo
9, 10. Mitä Raamattu tarkoittaa ylösnousemuksella?
9 Voimme lujittaa edelleen luottamustamme ylösnousemukseen tarkastelemalla esimerkiksi sitä, mitä Raamattu tarkoittaa ylösnousemuksella ja miten tämä opetus julistaa Jehovan rakkauden suuruutta. Vastaukset lähentävät meitä Jumalaan ja samalla auttavat meitä opettamaan toisia (2. Timoteukselle 2:2; Jaakobin kirje 4:8).
10 ”Ylösnousemus” on käännetty kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee kirjaimellisesti ’jälleen ylös nousemista’. Mitä tähän ilmaukseen sisältyy? Raamatun mukaan ylösnousemustoivo on luottamista siihen, että kuolleen ihmisen on mahdollista elää jälleen. Raamattu osoittaa edelleen, että kuollut herätetään joko ihmis- tai henkiruumiissa sen mukaan, onko hänellä maallinen vai taivaallinen toivo. Tämä suurenmoinen mahdollisuus ilmentää Jehovan rakkautta, viisautta ja voimaa tavalla, joka herättää ihailua.
11. Millaisia tulevaisuudennäkymiä ylösnousemus tarjoaa Jumalan voidelluille palvelijoille?
11 Jeesuksen ja hänen voideltujen veljiensä ylösnousemus merkitsee sitä, että he saavat henkiruumiin, jossa heidän on mahdollista palvella taivaassa (1. Korinttilaisille 15:35–38, 42–53). Yhdessä he hallitsevat messiaanisessa Valtakunnassa, joka tuo maan päälle paratiisiolot. Voidellut muodostavat kuninkaallisen papiston, jota Jeesus Ylimmäisenä Pappina johtaa. He auttavat uudessa, vanhurskaassa maailmassa elävää ihmiskuntaa hyötymään Kristuksen lunastusuhrista. (Heprealaisille 7:25, 26; 9:24; 1. Pietarin kirje 2:9; Ilmestys 22:1, 2.) Ne voidellut, jotka elävät vielä maan päällä, haluavat pysyä otollisina Jumalalle. Kuollessaan he saavat ylösnousemuksen välityksellä ”palkkansa” siten, että heistä tulee kuolemattomia henkiolentoja taivaassa. (2. Korinttilaisille 5:1–3, 6–8, 10; 1. Korinttilaisille 15:51, 52; Ilmestys 14:13.) Paavali kirjoitti: ”Jos olemme tulleet yhdistetyiksi hänen kanssaan hänen kuolemansa kaltaisuudessa, niin meidät myös varmasti yhdistetään hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa.” (Roomalaisille 6:5.) Entä miten on niiden laita, jotka saavat ylösnousemuksen ansiosta elää jälleen maan päällä ihmisinä? Miten ylösnousemustoivo voi lähentää heitä Jumalaan? Voimme ottaa paljon oppia Abrahamista.
Ylösnousemus ja Jehovan ystävyys
12, 13. Millaiset vahvat perusteet Abrahamilla oli uskolleen ylösnousemukseen?
12 Abrahamilla, jota sanottiin ”Jehovan ystäväksi”, oli huomattava usko (Jaakobin kirje 2:23). Kun Paavali Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetteli uskollisia miehiä ja naisia, hän viittasi Abrahamin uskoon kolmesti (Heprealaisille 11:8, 9, 17). Kolmannella kerralla hän kiinnitti huomion siihen, millaista uskoa Abraham ilmaisi valmistautuessaan tottelevaisesti uhraamaan poikansa Iisakin. Abraham uskoi Jehovan seisovan varmasti sen lupauksensa takana, että siemen tulisi Iisakin kautta. Hän laski, että vaikka Iisakin olisi määrä kuolla uhrina, ”Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin”.
13 Nähdessään Abrahamin uskon lujuuden Jehova järjesti Iisakin tilalle uhriksi eläimen. Iisakin kokemusta voitiin kuitenkin verrata ylösnousemukseen, kuten Paavali selitti: ”Sieltä hän [Abraham] saikin hänet [Iisakin] kuvaannollisella tavalla.” (Heprealaisille 11:19.) Abrahamilla oli sitä paitsi jo vahvat perusteet uskolleen ylösnousemukseen. Eikö Jehova ollut ennallistanut Abrahamin lisääntymiskyvyn, niin että hän ja hänen vaimonsa Saara pystyivät saamaan pojan, Iisakin, vanhalla iällään? (1. Mooseksen kirja 18:10–14; 21:1–3; Roomalaisille 4:19–21.)
14. a) Mitä Abraham Heprealaiskirjeen 11:9, 10:n mukaan odotti? b) Mitä Abrahamille täytyy vielä tapahtua, jotta hän saisi Valtakunnan siunaukset uudessa maailmassa? c) Miten me voimme päästä osallisiksi Valtakunnan siunauksista?
14 Paavali kuvaili, miten Abraham eli muukalaisena ja asui teltoissa, samalla kun hän ”odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala” (Heprealaisille 11:9, 10). Kyseessä ei ollut kirjaimellinen kaupunki, esimerkiksi Jerusalem, jossa Jumalan temppeli sijaitsi. Ei, vaan hän odotti vertauskuvallista kaupunkia, Jumalan taivaallista valtakuntaa, joka koostuu Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen 144000 hallitsijatoveristaan. Taivaallisessa kirkkaudessaan nämä 144000 ovat Raamatun sanojen mukaan ”pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem”, Kristuksen ”morsian” (Ilmestys 21:2). Vuonna 1914 Jehova asetti Jeesuksen valtaistuimelle taivaallisen Valtakunnan messiaaniseksi Kuninkaaksi ja käski häntä hallitsemaan vihollistensa keskellä (Psalmit 110:1, 2; Ilmestys 11:15). Saadakseen Valtakunnan hallitusvallan siunaukset Abrahamin, ”Jehovan ystävän”, täytyy tulla jälleen eloon. Meidänkin pääsymme osallisiksi Valtakunnan siunauksista riippuu siitä, että olemme elossa Jumalan uudessa maailmassa joko sen suuren joukon jäseninä, joka on säilynyt Harmagedonin yli, tai kuolleista herätettyinä (Ilmestys 7:9, 14). Mutta mihin ylösnousemustoivo perustuu?
Jumalan rakkaus – ylösnousemustoivon perusta
15, 16. a) Miten Raamatun ensimmäinen ennustus luo perustan ylösnousemustoivollemme? b) Miten usko ylösnousemukseen voi lähentää meitä Jehovaan?
15 Läheinen suhteemme rakkaudelliseen taivaalliseen Isäämme, Abrahamin uskon kaltainen luja uskomme ja Jumalan käskyjen totteleminen mahdollistavat sen, että Jehova julistaa meidät vanhurskaiksi ja pitää meitä ystävinään. Näin eteemme avautuu mahdollisuus hyötyä Valtakunnan hallinnosta. Jo aivan ensimmäinen ennustus, joka on merkitty muistiin Jumalan sanaan, 1. Mooseksen kirjan 3:15:een, luo perustan ylösnousemustoivolle ja ystävyydelle Jumalan kanssa. Se ennustaa paitsi Saatanan pään murskaamisen myös vastakohdaksi sen, että naisen Siemenen kantapää murskataan. Jeesuksen kuolema paalussa merkitsi kantapään kuvaannollista murskaamista. Se että hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, paransi tuon haavan ja avasi tien päättäväiselle toiminnalle häntä vastaan, ”jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, toisin sanoen Panettelijaa” vastaan (Heprealaisille 2:14).
16 Paavali muistuttaa, miten ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä” (Roomalaisille 5:8). Arvostus tätä ansaitsematonta hyvyyttä kohtaan lähentää meitä Jeesukseen ja rakkaudelliseen taivaalliseen Isäämme (2. Korinttilaisille 5:14, 15).
17. a) Mitä Job ilmaisi toivovansa? b) Mitä Jobin 14:15 paljastaa Jehovasta, ja millaisia tunteita tämä herättää sinussa?
17 Esikristillisinä aikoina elänyt uskollinen Job odotti hänkin ylösnousemusta. Hän kärsi kovasti Saatanan käsissä. Jobin petolliset toverit eivät kertaakaan maininneet ylösnousemusta, mutta Job sitä vastoin sai lohtua tästä toivosta ja kysyi: ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Vastaukseksi Job itse julisti: ”Kaikki pakollisen vaivannäköni päivät minä odotan, kunnes vapautukseni tulee.” Hän sanoi Jumalalleen Jehovalle: ”Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.” Job totesi rakkaudellisen Luojamme tunteista: ”Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:14, 15.) Jehova odottaa tosiaan hartaasti aikaa, jolloin uskolliset ihmiset palaavat elämään ylösnousemuksessa. Miten tämä lähentääkään meitä häneen, kun mietimme sitä rakkautta ja ansaitsematonta hyvyyttä, jota hän osoittaa meitä kohtaan, vaikka olemmekin epätäydellisiä! (Roomalaisille 5:21; Jaakobin kirje 4:8.)
18, 19. a) Millainen mahdollisuus Danielilla on elää uudelleen? b) Mitä tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa?
18 Profeetta Daniel, jota Jumalan enkeli kuvaili ”hyvin arvostetuksi mieheksi”, palveli uskollisesti koko pitkän elämänsä ajan (Daniel 10:11, 19). Hän pysyi nuhteettomana Jehovan edessä siitä saakka, kun hän joutui pakkosiirtolaisuuteen vuonna 617 eaa., kunnes hän kuoli jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli saanut näyn vuonna 536 eaa., Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena vuonna (Daniel 1:1; 10:1). Jolloinkin Kyyroksen kolmantena vuonna Daniel sai näyn maailmanvaltojen sarjasta, joka huipentuu tulevaan suureen ahdistukseen (Daniel 11:1–12:13). Koska Daniel ei pystynyt täysin ymmärtämään tätä näkyä, hän kysyi enkelisanansaattajalta, joka toimitti sen: ”Oi herrani, mikä tulee olemaan näiden asioiden loppuvaihe?” Vastaukseksi enkeli kiinnitti huomion ”lopun aikaan”, jolloin ”ymmärtäväiset tulevat ymmärtämään”. Mikä odotti itse Danielia? Enkeli kertoi: ”Sinä tulet lepäämään, mutta sinä nouset osaasi päivien lopussa.” (Daniel 12:8–10, 13.) Daniel tulee takaisin ”vanhurskaiden ylösnousemuksessa” Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana (Luukas 14:14).
19 Me elämme pitkällä lopun ajassa ja lähempänä Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alkua kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Meidän täytyy siksi kysyä itseltämme, tulemmeko me olemaan uudessa maailmassa yhdessä Abrahamin, Jobin, Danielin ja muiden uskollisten miesten ja naisten kanssa. Se riippuu siitä, pysymmekö lähellä Jehovaa ja tottelemmeko hänen käskyjään. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme ylösnousemustoivoa yksityiskohtaisemmin saadaksemme selville, ketkä herätetään kuolleista.
Muistatko?
• Miten Paavaliin suhtauduttiin, kun hän julisti ylösnousemustoivoaan?
• Miksi ylösnousemustoivo erottaa tosi kristityt valekristityistä?
• Mistä tiedämme, että Abraham, Job ja Daniel uskoivat ylösnousemukseen?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 8]
Esiintyessään käskynhaltija Felixin edessä Paavali julisti vakaumuksellisesti ylösnousemustoivoa
[Kuva s. 10]
Miksi Abraham uskoi ylösnousemukseen?
[Kuva s. 12]
Job sai lohtua ylösnousemustoivosta
[Kuva s. 12]
Daniel tulee takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa