Ylösnousemus – suurenmoinen toivo

YLÖSNOUSEMUKSEEN uskotaan laajalti. Islamin pyhässä kirjassa Koraanissa on kokonainen ylösnousemukselle omistettu suura eli luku. Suurassa 75 sanotaan: ”Minä vannon kautta ylösnousemuksen päivän. – – Luuleeko ihminen, ettemme voi koota hänen luitaan? – – [Ihminen] kysyy: ’Milloin muka on ylösnousemuksen päivä?’ Eikö Hän pysty myös herättämään kuolleet henkiin?” (Suura 75:1–6, 40.)

Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica kertoo, että ”zarathustralaisuudessa uskotaan lopulliseen voittoon Pahasta, yleiseen ylösnousemukseen, viimeiseen tuomioon ja puhdistetun maan palauttamiseen oikeamielisille”.

Encyclopaedia Judaica määrittelee juutalaisen käsityksen ylösnousemuksesta ”uskoksi siihen, että kuolleet herätetään lopulta henkiin ruumiissaan ja että he elävät jälleen maan päällä”. Samassa teoksessa todetaan myös, että juutalaisuuteen omaksuttu oppi, jonka mukaan ihmisellä on kuolematon sielu, synnyttää hankalan pulman. Siinä myönnetään: ”Pohjimmiltaan nuo kaksi käsitystä, usko ylösnousemukseen ja toisaalta sielun kuolemattomuuteen, ovat ristiriidassa keskenään.”

Hindulaisuus opettaa, että ihminen kokee monta jälleensyntymistä eli reinkarnaatiota. Jotta tämä olisi mahdollista, ihmisellä pitäisi olla sielu, joka jää eloon kuoleman jälkeen. Hindujen pyhä kirja Bhagavadgita sanoo: ”Tiedä, että hän joka virtaa läpi koko ruumiin on häviämätön. Kukaan ei pysty tuhoamaan tuota katoamatonta sielua.”

Buddhalaisuus eroaa hindulaisuudesta siinä, että se ei tunnusta kuolemattoman sielun olemassaoloa. Nykyään kuitenkin monet Kaukoidän buddhalaiset uskovat kuolemattoman sielun vaellukseen. *

Epäselvyyttä ylösnousemuksesta

Kristikunnan hautaustoimituksissa viitataan usein sekä sielun olemassaolon jatkumiseen kuoleman jälkeen että ylösnousemukseen. Esimerkiksi anglikaaniset papit esittävät usein tällaiset sanat: ”Koska Kaikkivaltiaan Jumalan tahto on ollut suuressa armossaan ottaa luokseen poismenneen rakkaan veljemme sielu, laskemme hänen ruumiinsa hautaan; maa maaksi, tuhka tuhkaksi, tomu tomuksi; varmassa ja vakuuttuneessa ylösnousemuksen ja ikuisen elämän toivossa, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (The Book of Common Prayer.)

Nämä sanat saattavat herättää hämmennystä  siitä, opettaako Raamattu ylösnousemusta vai sielun kuolemattomuutta. Panehan merkille, mitä ranskalainen protestanttinen professori Oscar Cullmann kirjoittaa: ”Kristillisen ylösnousemustoivon ja sielun kuolemattomuutta koskevan kreikkalaisen uskomuksen välillä on jyrkkä ero. – – Vaikka kristillisyys myöhemmin yhdisti nämä kaksi käsitystä toisiinsa ja vaikka tavallinen kristitty nykyään sekoittaa ne täysin, ei mielestäni ole mitään syytä kätkeä sitä, minkä minä ja useimmat muut oppineet katsomme olevan totuus. – – Uuden testamentin elämää ja ajattelua hallitsee täysin usko ylösnousemukseen. – – Jumalan uusi luomisteko saattaa eloon koko ihmisen, joka on todella kuollut.” (Immortalité de l’âme ou Résurrection des morts?)

Ei ole ihme, että ihmisillä yleensä on epäselvä käsitys kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Saadaksemme asiaan selvyyttä meidän on käännyttävä Raamatun puoleen, joka sisältää ihmisen Luojan, Jehova Jumalan, paljastamia totuuksia. Raamattu kertoo useista ylösnousemuksista. Tarkastellaanpa neljää näistä kertomuksista ja sitä, mitä ne osoittavat.

”Naiset saivat takaisin kuolleitaan ylösnousemuksen välityksellä”

Apostoli Paavali kirjoitti kirjeessään juutalaisille, joista oli tullut kristittyjä, että menneisyydessä uskon naiset ”saivat takaisin kuolleitaan ylösnousemuksen välityksellä” (Heprealaisille 11:35). Yksi näistä naisista asui foinikialaisessa Sarpatin kaupungissa, joka sijaitsi Välimeren rannikolla lähellä Sidonia. Hän oli leski, joka otti vieraanvaraisesti vastaan Jumalan profeetan Elian ja antoi tälle ruokaa jopa ankaran nälänhädän aikana. Valitettavasti tämän naisen poika kuitenkin sairastui ja kuoli. Elia kantoi pojan heti kattohuoneeseen, jossa hän majaili, ja anoi Jehovaa palauttamaan pojan elämän. Tapahtui ihme, ja poika ”heräsi eloon”. Elia antoi hänet äidilleen ja sanoi: ”Katso, poikasi on elossa.” Miten nainen reagoi? Hän sanoi onnellisena: ”Nyt minä tosiaan tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että suussasi oleva Jehovan sana on tosi.” (1. Kuninkaiden kirja 17:22–24.)

Lähes sata kilometriä Sarpatista etelään sijainneessa Sunemissa asui muuan antelias pariskunta, joka piti huolta Elian seuraajasta profeetta Elisasta. Vaimo oli huomattava nainen kaupungissa. Hän ja hänen miehensä sopivat tarjoavansa kotinsa kattohuoneen Elisalle majapaikaksi. Heidän lapsettomuudesta johtuva surunsa vaihtui iloksi, kun vaimo synnytti pojan. Kun poika kasvoi, hänellä oli tapana mennä isänsä luo pellolle elonkorjaajien pariin. Eräänä päivänä perhettä kohtasi murhe. Poika valitti, että hänellä oli päänsärky, ja palvelija vei hänet kiireesti kotiin. Äiti tuuditti häntä sylissään, mutta lopulta hän kuoli. Hätääntynyt äiti päätti pyytää Elisan apuun. Hän lähti palvelijan kanssa luoteeseen Karmelinvuorelle, missä Elisa asui.

Elisa ryhtyi toimeen ja lähetti palvelijansa Gehasin matkaan edeltäkäsin, ja tämä havaitsi, että poika todella oli kuollut. Elisa ja  pojan äiti seurasivat perässä, mutta mitä tapahtui, kun he lopulta saapuivat Sunemiin? Toisen kuninkaiden kirjan 4:32–37:ssä kerrotaan: ”Viimein Elisa tuli taloon, ja siellä poika oli kuolleena, hänen lepovuoteelleen laskettuna. Sitten hän tuli sisään ja sulki heidät molemmat oven taakse ja alkoi rukoilla Jehovaa. Lopulta hän nousi ja laskeutui lapsen ylle ja pani oman suunsa hänen suunsa päälle ja omat silmänsä hänen silmiensä päälle ja omat kämmenensä hänen kämmeniensä päälle ja oli kumartuneena hänen ylitseen, ja vähitellen lapsen liha lämpeni. Sitten hän käveli jälleen talossa kerran edestakaisin, minkä jälkeen hän nousi ja kumartui hänen ylitseen. Sitten poika aivasti peräti seitsemän kertaa, minkä jälkeen poika avasi silmänsä. Nyt hän kutsui Gehasin ja sanoi: ’Kutsu se sunemilainen nainen.’ Niin hän kutsui hänet, ja tämä tuli sisään hänen luokseen. Sitten hän sanoi: ’Nosta poikasi.’ Silloin nainen tuli sisään ja lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui hänen eteensä maahan, minkä jälkeen hän nosti poikansa ja meni ulos.”

Sarpatin lesken tavoin tämä sunemilainen nainen tiesi, että se, mitä tapahtui, oli Jumalan voiman ansiota. Molemmat naiset kokivat suurta iloa, kun Jumala herätti heidän rakkaan lapsensa eloon.

Ylösnousemuksia Jeesuksen aikana

Noin 900 vuotta myöhemmin tapahtui ylösnousemus vähän Sunemista pohjoiseen sijaitsevan Nainin kylän ulkopuolella. Kun Jeesus Kristus ja hänen opetuslapsensa olivat tulossa Kapernaumista ja lähestyivät Nainin porttia, he kohtasivat hautajaissaattueen ja Jeesus näki lesken, joka oli menettänyt ainoan poikansa. Jeesus sanoi hänelle: ”Lakkaa itkemästä.” Lääkäri Luukas kertoo, mitä sitten tapahtui: ”Sen jälkeen – – [Jeesus] lähestyi ja kosketti paareja, ja kantajat seisahtuivat, ja hän sanoi: ’Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!’ Ja kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.” (Luukas 7:13–15.) Tämän ihmeen silminnäkijät ylistivät Jumalaa. Uutinen ylösnousemuksesta levisi etelään Juudeaan ja lähiseudulle. On kiinnostavaa, että Johannes Kastajan opetuslapset kuulivat siitä ja kertoivat siitä Johannekselle. Hän puolestaan lähetti heidät etsimään Jeesusta ja kysymään tältä, oliko tämä odotettu Messias. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää matkaan, kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille kerrotaan hyvää uutista.” (Luukas 7:22.)

Tunnetuin Jeesuksen ihme, jossa oli kyse  kuolleen herättämisestä eloon, oli hänen läheisen ystävänsä Lasaruksen tapaus. Lasaruksen kuolemasta ehti kulua jonkin aikaa ennen kuin Jeesus tuli perheen kotiin. Jeesuksen saapuessa viimein Betaniaan Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Kun Jeesus kehotti poistamaan hautakammion suulla olevan kiven, Martta vastusteli: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä.” (Johannes 11:39.) Lasaruksen ruumiin turmeltuminen ei kuitenkaan estänyt ylösnousemusta. Jeesuksen käskystä ”kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina”. Se, millaisiin toimiin Jeesuksen viholliset ryhtyivät tämän jälkeen, osoittaa, että kyseessä oli tosiaan Lasarus. (Johannes 11:43, 44; 12:1, 9–11.)

Mitä havaitsemme näistä neljästä ylösnousemuskertomuksesta? Jokainen kuolleista herätetty palasi eloon samana ihmisenä. Jopa heidän lähimmät perheenjäsenensä tunnistivat heidät. Kukaan heistä ei puhunut siitä, mitä oli tapahtunut sinä lyhyenä aikana, jonka he olivat olleet kuolleena. Kukaan ei puhunut siirtymisestä toiseen maailmaan. Ilmeisesti kaikki palasivat eloon hyvässä kunnossa. Heistä tuntui kuin he olisivat nukkuneet hetken ja sitten heränneet, kuten Jeesus osoitti (Johannes 11:11). Myöhemmin nämä kaikki kuitenkin kuolivat uudelleen.

Jälleennäkeminen – suurenmoinen toivo

Vähän Owenin traagisen kuoleman jälkeen, josta kerrottiin edellisessä kirjoituksessa, perheen isä oli käymässä erään naapurin luona. Siellä hän näki pöydällä lehtisen, jossa mainostettiin Jehovan todistajien järjestämää esitelmätilaisuutta. Aihe ”Missä ovat kuolleet?” herätti hänen kiinnostuksensa. Juuri tuota kysymystä hän oli pohtinut. Hän meni kuuntelemaan esitelmää ja sai aitoa lohtua Raamatusta. Hän sai tietää, että kuolleet eivät kärsi. Kuolleet eivät kidu helvetissä, eikä Jumala ota heitä enkeleiksi taivaaseen, vaan he – myös Owen – odottavat haudassa, kunnes heidät on aika herättää kuolleista. (Saarnaaja 9:5, 10; Hesekiel 18:4.)

Jos teidän perhettänne on kohdannut murhe tai pohdit Owenin isän tavoin, missä kuolleet läheisesi ovat nyt ja onko heidät mahdollista nähdä uudelleen, kannustamme sinua tarkastelemaan, mitä muuta Raamattu opettaa ylösnousemuksesta. Ehkä mietit, milloin ylösnousemus tapahtuu ja ketkä tulevat hyötymään siitä. Seuraavissa kirjoituksissa vastataan näihin ja muihin kysymyksiin.

[Alaviite]

[Kuva s. 5]

Jehova herätti Elisan välityksellä sunemilaisen naisen pojan

[Kuva s. 5]

Elia anoi Jehovaa herättämään erään pojan henkiin

[Kuva s. 6]

Jeesus herätti Nainissa asuvan lesken pojan

[Kuva s. 7]

Ylösnousemus johtaa sukulaisten jälleennäkemiseen