’Hillitse itsesi pahaa kärsiessäsi’
’Hillitse itsesi pahaa kärsiessäsi’
”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, – – itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään.” (2. TIMOTEUKSELLE 2:24)
1. Miksi kohtaamme toisinaan kristillisen toimintamme yhteydessä ihmisiä, jotka vastaavat meille töykeästi?
MITÄ teet tavatessasi jonkun, joka ei suhtaudu suopeasti sinuun tai edustamaasi asiaan? Kuvaillessaan viimeisiä päiviä apostoli Paavali ennusti, että ihmiset olisivat ”rienaajia, – – panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia” (2. Timoteukselle 3:1–5, 12). Saatat kohdata tällaisia ihmisiä sananpalveluksessa tai muissa yhteyksissä.
2. Mitkä raamatunkohdat voivat auttaa meitä suhtautumaan viisaasti ihmisiin, jotka puhuvat meille töykeästi?
2 Epäystävälliset sanat eivät välttämättä merkitse, ettei niiden esittäjä olisi lainkaan kiinnostunut siitä, mikä on oikein. Äärimmäiset vaikeudet tai pettymykset voivat saada ihmisen purkamaan sisuaan keneen tahansa, joka on hänen lähellään (Saarnaaja 7:7). Monet puhuvat karkeasti, koska se on tapana heidän asuin- ja työympäristössään. Tämä ei tee sellaisesta kielenkäytöstä hyväksyttävää meidän kristittyjen silmissä, mutta se auttaa meitä ymmärtämään, miksi muut harrastavat sitä. Miten meidän olisi suhtauduttava töykeään puheeseen? Sananlaskujen 19:11:ssä sanotaan: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa.” Ja Roomalaiskirjeen 12:17, 18 neuvoo: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.”
3. Miten rauha liittyy sanomaan, jota saarnaamme?
3 Jos todella pyrimme säilyttämään rauhan, se ilmenee asenteestamme. Se heijastuu sanoistamme ja teoistamme ja kenties myös kasvonilmeestämme ja äänensävystämme (Sananlaskut 17:27). Lähettäessään apostolinsa saarnaamaan Jeesus neuvoi heitä: ”Kun menette taloon, tervehtikää talonväkeä [”toivottakaa talon väelle rauhaa”, vuoden 1992 kirkkoraamattu], ja jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, jota sille toivotatte, mutta jos se ei sitä ansaitse, palatkoon rauhanne teille.” (Matteus 10:12, 13.) Sanoma, jota viemme, on hyvä uutinen. Raamattu sanoo sitä ”rauhan hyväksi uutiseksi”, ”Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyväksi uutiseksi” ja ”täksi valtakunnan hyväksi uutiseksi” (Efesolaisille 6:15; Apostolien teot 20:24; Matteus 24:14). Emme pyri arvostelemaan toisten uskonkäsityksiä emmekä väittelemään heidän kanssaan heidän näkemyksistään vaan kertomaan heille hyvää uutista Jumalan sanasta.
4. Mitä voisit vastata ihmiselle, joka keskeyttää esityksesi sanomalla, ettei häntä kiinnosta?
4 Joku ei ehkä kuuntele vaan keskeyttää esityksemme tokaisemalla, ettei häntä kiinnosta. Monissa tapauksissa on mahdollista sanoa: ”Olisin vain halunnut lukea muutaman sanan Raamatusta.” Puhuteltavalla ei kenties ole mitään sitä vastaan. Toisissa tapauksissa voi olla sopivaa sanoa: ”Olisin halunnut kertoa teille ajasta, jolloin ei ole enää epäoikeudenmukaisuutta ja kaikki ihmiset opettelevat rakastamaan toisiaan.” Jos henkilö ei näytä halukkaalta kuuntelemaan, voisit lisätä: ”Mutta nyt ei taida olla sopiva hetki.” Entä jos yrityksemme rakentaa rauhaa eivät herätä hänessä vastakaikua? Pitäisikö meidän päätellä, ettei hän ”sitä ansaitse”? Onpa vastaanotto millainen hyvänsä, Raamattu neuvoo olemaan ”hellävarainen kaikkia kohtaan, – – itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään” (2. Timoteukselle 2:24).
Röyhkeä mutta harhaan johdettu
5, 6. Miten Saul kohteli Jeesuksen seuraajia, ja miksi hän toimi niin?
5 Ensimmäisellä vuosisadalla Saul-niminen mies oli tunnettu halveksivista sanoistaan ja väkivaltaisestakin käytöksestään. Raamatussa kerrotaan, että hän ”uhosi – – uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan” (Apostolien teot 9:1, 2). Myöhemmin hän myönsi olleensa ”rienaaja ja vainooja ja röyhkeä mies” (1. Timoteukselle 1:13). Vaikka jotkut hänen sukulaisistaan olivat jo saattaneet tulla kristityiksi, hän sanoi omasta asenteestaan Kristuksen seuraajia kohtaan: ”Koska olin hulluna raivosta heitä vastaan, menin niin pitkälle, että vainosin heitä ulkopuolisissakin kaupungeissa.” (Apostolien teot 23:16; 26:11; Roomalaisille 16:7, 11.) Opetuslasten ei kerrota pyrkineen tässä vaiheessa väittelemään Saulin kanssa julkisesti.
6 Miksi Saul vainosi kristittyjä? Hän kirjoitti vuosia myöhemmin: ”Olin tietämätön ja toimin epäuskossa.” (1. Timoteukselle 1:13.) Hän oli fariseus, joka oli kasvatettu ”esi-isien Lain ankaruuden mukaan” (Apostolien teot 22:3). Vaikka Saulin opettaja Gamaliel oli ilmeisesti jokseenkin suvaitsevainen, niin ylimmäinen pappi Kaifas, jonka kanssa Saul oli tekemisissä, osoittautui kiihkoilijaksi. Kaifaalla oli ollut tärkeä osa salaliitossa, joka johti Jeesuksen Kristuksen teloitukseen. (Matteus 26:3, 4, 63–66; Apostolien teot 5:34–39.) Sen jälkeen Kaifas varmisti, että Jeesuksen apostoleita piestiin, ja hän käski heitä tiukasti lopettamaan saarnaamisen Jeesuksen nimen perusteella. Kaifas johti sanhedrinia kiihkeässä istunnossa, jonka aikana Stefanos vietiin kivitettäväksi. (Apostolien teot 5:27, 28, 40; 7:1–60.) Saul katseli kivitystä, ja Kaifas valtuutti hänet pidättämään Jeesuksen seuraajat Damaskoksessa heidän toimintansa tukahduttamiseksi (Apostolien teot 8:1; 9:1, 2). Kaifaan vaikutuksen alaisena Saul ajatteli ilmaisevansa toimillaan palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta todellisuudessa häneltä puuttui aito usko (Apostolien teot 22:3–5). Siksi Saul ei tajunnut, että Jeesus oli tosi Messias. Saul tuli kuitenkin järkiinsä, kun kuolleista noussut Jeesus puhui hänelle ihmeen avulla Saulin ollessa matkalla Damaskokseen (Apostolien teot 9:3–6).
7. Mitä Saulille tapahtui sen tuloksena, että hän tapasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä?
7 Pian tämän jälkeen opetuslapsi Ananias lähetettiin todistamaan Saulille. Olisitko sinä ollut halukas tekemään tällaisen käynnin? Ananiasta pelotti, mutta hän puhui Saulille ystävällisesti. Ihmeellinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa Damaskoksen tiellä oli muuttanut Saulin asenteen. (Apostolien teot 9:10–22.) Hän tuli tunnetuksi apostoli Paavalina, innokkaana kristittynä lähetystyöntekijänä.
Lempeämielinen mutta rohkea
8. Miten Jeesus heijasti Isänsä asennetta niitä kohtaan, jotka olivat tehneet pahaa?
8 Jeesus oli innokas Valtakunnan julistaja, joka kohteli ihmisiä lempeämielisesti mutta rohkeasti (Matteus 11:29). Hänellä oli samanlainen asenne kuin hänen taivaallisella Isällään, joka kehottaa jumalattomia kääntymään pois pahoilta teiltään (Jesaja 55:6, 7). Kun Jeesus huomasi merkkejä siitä, että syntiset tekivät muutoksia hyvään suuntaan, hän kannusti näitä ihmisiä (Luukas 7:37–50; 19:2–10). Hän ei tuominnut toisia ulkoisen olemuksen perusteella vaan jäljitteli Isänsä huomaavaisuutta, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä siinä toivossa, että se johtaisi heidät katumukseen (Roomalaisille 2:4). Jehovan tahto on, että kaikenlaiset ihmiset katuisivat ja pelastuisivat (1. Timoteukselle 2:3, 4).
9. Mitä voimme oppia siitä, miten Jeesus toimi Jesajan 42:1–4:n mukaisesti?
9 Evankeliuminkirjoittaja Matteus ilmaisee Jehovan näkemyksen Jeesuksesta Kristuksesta, kun hän lainaa seuraavia profeetallisia sanoja: ”Katso! Palvelijani, jonka olen valinnut, rakkaani, jonka sieluni on hyväksynyt! Minä panen henkeni hänen päälleen, ja hän selvittää kansakunnille, mitä oikeus on. Ei hän riitele eikä huuda, eikä kukaan kuule hänen ääntään valtakaduilla. Runneltua ruokoa hän ei muserra, ja kytevää pellavaista lampunsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Tosiaankin, hänen nimeensä kansakunnat tulevat panemaan toivonsa.” (Matteus 12:17–21; Jesaja 42:1–4.) Näiden profeetallisten sanojen mukaisesti Jeesus ei antautunut kovaäänisiin väittelyihin. Paineen alaisenakin hän puhui totuudesta tavalla, joka vetosi vilpitönsydämisiin ihmisiin (Johannes 7:32, 40, 45, 46).
10, 11. a) Miksi Jeesus todisti joillekin fariseuksille, vaikka nämä kuuluivat hänen suuriäänisimpiin vastustajiinsa? b) Millaisia vastauksia Jeesus toisinaan antoi vastustajille, mutta mitä hän ei tehnyt?
10 Palvellessaan maan päällä Jeesus puhui monille fariseuksille. Vaikka jotkut heistä yrittivät saada hänet puheestaan ansaan, hän ei päätellyt, että kaikkien heidän vaikuttimensa olivat huonot. Simon-niminen fariseus, joka oli hiukan kriittinen, halusi ilmeisesti tutustua paremmin Jeesukseen ja kutsui hänet aterialle. Jeesus otti kutsun vastaan ja todisti läsnäolijoille. (Luukas 7:36–50.) Erään toisen kerran Nikodemos-niminen huomattava fariseus tuli Jeesuksen luo yön pimeydessä. Jeesus ei moittinut häntä siitä, että hän oli odottanut pimeän tuloon saakka. Sen sijaan hän todisti Nikodemokselle rakkaudesta, jota Jumala oli osoittanut lähettämällä Poikansa, jotta uskovien olisi mahdollista pelastua. Samalla Jeesus kiinnitti ystävällisesti huomiota sen tärkeyteen, että toimii Jumalan järjestelyn mukaisesti. (Johannes 3:1–21.) Myöhemmin Nikodemos puhui Jeesuksen puolesta, kun muut fariseukset väheksyivät Jeesuksesta esitettyä myönteistä arviota (Johannes 7:46–51).
11 Jeesus kyllä näki niiden ulkokultaisuuden, jotka yrittivät saada hänet ansaan. Hän ei sallinut vastustajien johdatella häntä hedelmättömiin väittelyihin. Tilaisuuden tullen hän esitti kuitenkin nasevia vastauksia, joihin sisältyi jokin periaate, kuvaus tai raamatunkohta. (Matteus 12:38–42; 15:1–9; 16:1–4.) Toisilla kerroilla Jeesus yksinkertaisesti jätti vastaamatta, kun puhuminen ei mitä ilmeisimmin olisi maksanut vaivaa (Markus 15:2–5; Luukas 22:67–70).
12. Miten Jeesus pystyi auttamaan ihmisiä silloinkin, kun hänelle huudettiin?
12 Joskus epäpuhtaiden henkien vallassa olevat ihmiset huusivat Jeesukselle. Tällöin hän hillitsi itsensä ja jopa käytti Jumalalta saamaansa valtaa vapauttaakseen ihmisiä niiden otteesta. (Markus 1:23–28; 5:2–8, 15.) Jos tapaamme sananpalveluksessa ihmisiä, jotka suuttuvat ja huutavat meille, meidän täytyy Jeesuksen tavoin hillitä itsemme ja pyrkiä käsittelemään tilanne ystävällisesti ja tahdikkaasti (Kolossalaisille 4:6).
Perhepiirissä
13. Miksi perheenjäsenet joskus vastustavat sitä, että yksi heistä alkaa tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa?
13 Itsensä hillitsemisen tarpeellisuus ilmenee Jeesuksen seuraajille usein selvimmin perhepiirissä. Ihminen, jonka sydämeen Raamatun totuus tekee syvän vaikutuksen, haluaisi sukulaistensakin suhtautuvan siihen samalla tavoin. Mutta kuten Jeesus sanoi, sukulaiset voivat osoittaa vihamielisyyttä (Matteus 10:32–37; Johannes 15:20, 21). Siihen on monia syitä. Esimerkiksi vaikka Raamatun opetukset voivat auttaa meitä tulemaan rehellisiksi, vastuuntuntoisiksi ja kunnioittaviksi, se samalla opettaa, että olemme ennen kaikkea vastuussa Luojallemme (Saarnaaja 12:1, 13; Apostolien teot 5:29). Perheenjäsen, joka tuntee jotenkin menettäneensä arvovaltaansa siksi, että olemme uskollisia Jehovalle, voi panna pahakseen. Tällaisessa tilanteessa meidän on hyvin tärkeää ilmaista Jeesuksen mallin mukaisesti itsehillintää (1. Pietarin kirje 2:21–23; 3:1, 2).
14–16. Mikä on saanut aikaan muutoksia ihmisissä, jotka ovat aiemmin vastustaneet perheensä jäseniä?
14 Moni Jehovan nykyinen palvelija joutui aikanaan kestämään aviopuolisonsa tai muun perheenjäsenen vastustusta niiden muutosten vuoksi, joita he tekivät alkaessaan tutkia Raamattua. Perheenjäsenet olivat saattaneet kuulla halventavia huomautuksia Jehovan todistajista ja kenties pelkäsivät, että asia vaikuttaisi kielteisesti perheeseen. Mikä sai heidät luopumaan vastustuksestaan? Esimerkillisellä käytöksellä on monesti ollut suuri vaikutus. Se että uskova on noudattanut järkähtämättä Raamatun neuvoja – käynyt säännöllisesti seurakunnan kokouksissa ja sananpalveluksessa ja samalla huolehtinut perhevelvollisuuksista ja hillinnyt itsensä huolimatta sanallisesta väkivallasta – on joskus saanut perheen vastustuksen hellittämään (1. Pietarin kirje 2:12).
15 Myös ennakkoluulo tai ylpeys on voinut saada vastustajan sulkemaan korvansa Raamattuun perustuvilta selityksiltä. Näin oli käynyt eräälle yhdysvaltalaiselle miehelle, joka sanoi olleensa hyvin isänmaallinen. Kerran hän vaimonsa ollessa konventissa pakkasi kaikki vaatteensa ja muutti pois. Toisella kertaa hän otti kotoa lähtiessään mukaan aseen ja uhkasi tappaa itsensä. Hän syytti omasta järjettömästä menettelystään aina vaimonsa uskontoa. Vaimo pyrki kuitenkin jatkuvasti noudattamaan Raamatun neuvoja. Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen kun vaimosta oli tullut Jehovan todistaja, hänen miehensäkin omaksui totuuden. Albaniassa eräs nainen oli vihainen sen vuoksi, että hänen tyttärensä tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja meni sitten kasteelle. Kaksitoista kertaa äiti hävitti tyttärensä Raamatun. Sitten eräänä päivänä hän avasi uuden Raamatun, jonka hänen tyttärensä oli jättänyt pöydälle. Se sattui avautumaan Matteuksen 10:36:n kohdalta, ja äiti totesi tuon jakeen soveltuvan häneen. Hän oli kuitenkin edelleen huolissaan tyttärensä hyvinvoinnista ja lähti siksi saattamaan tätä laivalle, jolla tämä oli toisten todistajien kanssa menossa konventtiin Italiaan. Kun äiti näki ryhmään kuuluvien rakkaudelliset välit, halaukset ja hymyt ja kuuli heidän iloisen naurunsa, hänen asenteensa alkoi muuttua. Pian tämän jälkeen hänen kanssaan saatiin alkaa tutkia Raamattua. Nykyään hän pyrkii auttamaan toisia, jotka vastustavat aluksi totuutta.
16 Kerran eräs aviomies tuli vaimonsa luo heiluttaen puukkoa ja syydellen solvauksia, kun tämä oli lähestymässä valtakunnansalia. Vaimo vastasi lempeästi: ”Tule sisälle valtakunnansaliin katsomaan omin silmin.” Mies tuli, ja aikanaan hänestä kypsyi kristitty vanhin.
17. Mistä Raamatun neuvoista voi olla apua, jos kristityssä kodissa välit joskus kiristyvät?
17 Vaikka kaikki perheesi jäsenet olisivat kristittyjä, välit saattavat joskus kiristyä ja inhimillinen epätäydellisyys voi johtaa töykeisiin sanoihin. On merkille pantavaa, että muinaisen Efesoksen kristittyjä neuvottiin: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.” (Efesolaisille 4:31.) Ilmeisesti ympäristön asenne, oma epätäydellisyys ja joissakin tapauksissa entinen elämäntapa vaikuttivat Efesoksen kristittyihin. Mikä auttaisi heitä muuttumaan? Heidän piti ’uudistua mieleensä vaikuttavassa voimassa’ (Efesolaisille 4:23). Kun he tutkisivat Jumalan sanaa, miettisivät miten sen pitäisi vaikuttaa heidän elämäänsä, olisivat toisten kristittyjen yhteydessä ja rukoilisivat hartaasti, Jumalan hengen hedelmä ilmenisi selvemmin heidän elämässään. He oppisivat tulemaan ’huomaavaisiksi toisiaan kohtaan, hellän sääliväisiksi, antamaan toisilleen auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin oli Kristuksen kautta antanut heille auliisti anteeksi’ (Efesolaisille 4:32). Riippumatta siitä, mitä toiset saattavat tehdä, meidän täytyy hillitä itsemme, olla huomaavaisia, sääliväisiä ja anteeksiantavaisia. Meidän ei tosiaankaan tule maksaa ”pahaa pahalla kenellekään” (Roomalaisille 12:17, 18). On aina oikein jäljitellä Jumalaa aidon rakkauden osoittamisessa (1. Johanneksen kirje 4:8).
Neuvoja kaikille kristityille
18. Miksi 2. Timoteuksen kirjeen 2:24:ssä oleva neuvo sopi hyvin muinaisessa Efesoksessa toimivalle vanhimmalle, ja miten se voi hyödyttää kaikkia kristittyjä?
18 Neuvo olla ”itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään” soveltuu kaikkiin kristittyihin (2. Timoteukselle 2:24). Se oli kuitenkin osoitettu ensin Timoteukselle, joka tarvitsi sitä toimiessaan vanhimpana Efesoksessa. Jotkut sikäläisen seurakunnan jäsenet esittivät melko suuriäänisesti näkemyksiään ja opettivat väärää oppia. Koska he eivät ymmärtäneet täysin Mooseksen lain päämäärää, he eivät tajunneet uskon, rakkauden ja hyvän omantunnon tärkeyttä. Ylpeys synnytti riitaa, kun he ryhtyivät väittelemään sanoista ymmärtämättä Kristuksen opetusten ydintä ja jumalisen antaumuksen tärkeyttä. Voidakseen hoitaa tämän tilanteen Timoteuksen piti puolustaa Raamatun totuutta vankkumatta mutta kohdella samalla veljiään hellävaraisesti. Hän tiesi nykyajan vanhinten tavoin, että lauma ei kuulunut hänelle ja että hänen piti kohdella toisia tavalla, joka edistäisi kristillistä rakkautta ja yksimielisyyttä. (Efesolaisille 4:1–3; 1. Timoteukselle 1:3–11; 5:1, 2; 6:3–5.)
19. Miksi meidän kaikkien on tärkeää ’etsiä sävyisyyttä’?
19 Jumala kehottaa palvelijoitaan ’etsimään sävyisyyttä’ (Sefanja 2:3). ”Sävyisyyttä” vastaava heprealainen ilmaus merkitsee asennetta, jonka avulla voi kestää vääryyttä kärsivällisesti, ärsyyntymättä ja kostamatta. Anokaamme hartaasti Jehovalta apua, jotta voisimme hillitä itsemme ja edustaa häntä asianmukaisesti vaikeissakin olosuhteissa.
Mitä opit?
• Mitkä raamatunkohdat voivat auttaa sinua, kun saat osaksesi solvauksia?
• Miksi Saul toimi röyhkeästi?
• Miten Jeesuksen esimerkki auttaa meitä suhtautumaan asianmukaisesti kaikenlaisiin ihmisiin?
• Mitä hyötyä voi olla siitä, että hillitsemme kielemme kotona?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 26]
Saulin maineesta huolimatta Ananias kohteli häntä ystävällisesti
[Kuva s. 29]
Kristitty, joka huolehtii uskollisesti velvollisuuksistaan, voi saada sukulaisten vastustuksen hellittämään
[Kuva s. 30]
Kristityt edistävät rakkautta ja yksimielisyyttä