Lukijoiden kysymyksiä

Miksi Daavidia ja Batsebaa ei surmattu aviorikoksensa vuoksi, mutta heidän vastasyntynyt poikansa kuoli?

Mooseksen laissa määrättiin: ”Jos mies tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on jonkun toisen omistajan oma, niin heidän molempien on kuoltava yhdessä, miehen, joka makasi naisen kanssa, ja naisen. Niin sinun on poistettava paha Israelista.” (5. Mooseksen kirja 22:22.) Jos Jehova Jumala olisi sallinut Mooseksen lain alaisten ihmistuomareiden käsitellä aviorikokseen syyllistyneiden Daavidin ja Batseban tapauksen, heidät olisi teloitettu. Ihmistuomarit eivät voineet nähdä sydämeen, joten heidän piti langettaa tuomionsa väärintekijöiden käytöksestä kertovien ilmeisten tosiseikkojen perusteella. Aviorikoksesta seurasi lain mukaan kuolemanrangaistus. Israelilaistuomareilla ei ollut valtuuksia armahtaa tähän syntiin syyllistyneitä.

Toisaalta tosi Jumala voi nähdä ihmisten sydämeen ja antaa syntejä anteeksi, jos hän näkee perusteet siihen. Koska tapauksen toisena osapuolena oli Daavid, jonka kanssa Jehova oli tehnyt valtakuntaliiton, Jehova päätti käsitellä tapauksen poikkeuksellisesti itse (2. Samuelin kirja 7:12–16). ”Kaiken maan Tuomarilla” on oikeus toimia siten (1. Mooseksen kirja 18:25).

Mitä Jehova näki tutkiessaan Daavidin sydäntä? Psalmin 51 päällekirjoitus kertoo tämän psalmin paljastavan, mitä Daavid tunsi, ”kun profeetta Natan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kun hän oli yhtynyt Batsebaan”. Tämän psalmin jakeissa 1–4 sanotaan: ”Osoita minulle suopeutta, oi Jumala, rakkaudellisen huomaavaisuutesi mukaan. Pyyhi pois rikkomukseni armonosoitustesi runsauden mukaan. Pese minut perin pohjin erheestäni ja puhdista minut synnistäni. Sillä minä tiedän rikkomukseni, ja syntini on alati edessäni. Sinua, yksin sinua vastaan olen tehnyt syntiä, ja mikä on silmissäsi pahaa, sitä olen tehnyt.” Jehova on varmastikin pitänyt Daavidin ankaria tunnontuskia todisteena aidosta katumuksesta, minkä vuoksi hän päätyi siihen, että hänellä oli perusteita osoittaa armoa noita kahta väärintekijää kohtaan. Lisäksi Daavid itse oli armollinen ihminen, ja Jehova osoittaa armoa armollisille (1. Samuelin kirja 24:4–7; Matteus 5:7; Jaakobin kirje 2:13). Niinpä kun Daavid tunnusti syntinsä, Natan sanoi hänelle: ”Jehova puolestaan antaa syntisi mennä ohitse. Sinä et kuole.” (2. Samuelin kirja 12:13.)

Daavid ja Batseba eivät kuitenkaan voineet välttyä kaikilta syntinsä seurauksilta. Natan sanoi Daavidille: ”Koska olet eittämättä kohdellut Jehovaa epäkunnioittavasti tässä asiassa, tulee myös se poika, joka on juuri syntynyt sinulle, kuolemalla kuolemaan.” Heidän lapsensa sairastui ja kuoli, vaikka Daavid paastosi ja suri seitsemän päivän ajan. (2. Samuelin kirja 12:14–18.)

Joistakuista on vaikea ymmärtää, miksi pojan täytyi kuolla, sillä 5. Mooseksen kirjan 24:16:ssa sanotaan: ”Lapsia [ei] tule surmata isien takia.” On kuitenkin hyvä muistaa, että jos ihmistuomarit olisivat käsitelleet tapauksen, kohdussa oleva syntymätön lapsi olisi kuollut vanhempiensa mukana. Lisäksi pojan menettäminen on voinut saada Daavidin tajuamaan entistä selvemmin, miten suuresti Jehova paheksui syntiä, jonka hän teki Batseban kanssa. Voimme luottaa siihen, että Jehova käsitteli asian oikeudenmukaisesti, sillä ”täydellinen on hänen tiensä” (2. Samuelin kirja 22:31).

[Kuva s. 31]

Daavid ilmaisi aitoa katumusta