Mihin maailma on menossa?

YHTENÄINEN maailma. Se kuulostaa niin hyvältä. Kaikkihan sitä toivovat. Yhdistymisestä on tosiaan ollut paljon puhetta, ja siihen on keskitytty maailman johtajien tapaamisissa kerta toisensa jälkeen. Elokuussa vuonna 2000 yli tuhat uskonnollista johtajaa kokoontui New Yorkiin Yhdistyneiden kansakuntien päämajaan uuden vuosituhannen rauhankokoukseen (Millennium World Peace Summit), jossa he pohtivat ratkaisuja maailman konflikteihin. Tuo konferenssi itsessään heijasteli kuitenkin maailman kiperiä ristiriitoja. Jerusalemissa toimiva mufti eli islamilainen lainoppinut kieltäytyi saapumasta, koska läsnä oli eräs juutalainen rabbi. Toisia loukkasi se, ettei dalai-lamaa ollut kutsuttu kahdeksi ensimmäiseksi päiväksi Kiinan ärsyttämisen pelossa.

Lokakuussa 2003 maailman turvallisuuskysymyksiä käsiteltiin Thaimaassa pidetyssä Tyynenmeren valtioiden taloudellisen yhteistyöjärjestön APECin kokouksessa. Edustettuina olleet 21 maata vakuuttivat riisuvansa terroristiryhmät aseista ja sopivat keinoista, joilla ne pyrkivät lisäämään maailmanlaajuista turvallisuutta. Konferenssin aikana useat edustajat kuitenkin nurisivat erään pääministerin huomautuksista, joiden sanottiin olevan vihamielinen hyökkäys juutalaisia vastaan.

 Miksi ei yhtenäisyyttä?

Vaikka maailman yhdistymisestä puhutaan paljon, näemme hyvin vähän konkreettisia tuloksia. Miksi yhtenäinen maailma on pysynyt ihmiskunnan ulottumattomissa 2000-luvulle saakka monien vilpittömistä ponnisteluista huolimatta?

Osasyyn mainitsi eräs APECin kokoukseen osallistunut pääministeri sanoessaan: ”On olemassa sellainen seikka kuin kansallisylpeys.” Maailma on tosiaankin kansallismielisyyden kyllästämä. Jokaista kansakuntaa ja etnistä ryhmää ajaa halu määrätä itse omista asioistaan. Kansallinen suvereenius, kilpailuhenki ja ahneus muodostavat tulenaran yhdistelmän. Kun kansalliset edut ovat ristiriidassa globaalien etujen kanssa, kansalliset edut vievät toistuvasti voiton.

Kansallismielisyyttä kuvailee osuvasti psalminkirjoittajan käyttämä ilmaus ”vastoinkäymisiä aiheuttava rutto” (Psalmit 91:3). Se on ollut kuin ihmiskuntaa vitsaava kulkutauti, joka on johtanut sanoin kuvaamattomiin kärsimyksiin. Kansallismielisyyttä ja sen aiheuttamaa vihaa muita kansoja kohtaan on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Nykyään kansallismielisyys lietsoo jatkuvasti eripuraa, eivätkä vallanpitäjät ole kyenneet estämään sitä.

Monet arvovaltaiset tahot myöntävät, että kansallismielisyys ja itsekkyys ovat maailman ongelmien pohjimmainen syy. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien entinen pääsihteeri U Thant totesi: ”Hyvin monet nykyisistä ongelmistamme johtuvat vääristä asenteista – –. Niiden joukossa on ahdas kansallismielisyys – ’minun maani, oikeassa tai väärässä’.” Silti omien etujensa ajamiseen uppoutuneet kansakunnat vaativat oman suvereeniutensa toteutumista aina vain äänekkäämmin. Ne jotka ovat etulyöntiasemassa, eivät puolestaan halua luopua vallastaan vähimmässäkään määrin. Esimerkiksi lehti International Herald Tribune huomautti Euroopan unionista: ”Kilpailu ja epäluottamus ovat yhä eurooppalaisen politiikan peruspiirteitä. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden on edelleen mahdotonta hyväksyä, että jokin toinen jäsenvaltio saisi enemmän vaikutusvaltaa tai ottaisi johdon käsiinsä.”

Jumalan sana, Raamattu, kuvailee kaiken  ihmishallinnon tuloksia paikkansapitävästi: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.) Koska maailma on jaettu erillisiin hallintoalueisiin, niin ihmisryhmät kuin yksilötkin ovat kokeneet, kuinka seuraava Raamatun periaate on toteutunut käytännössä: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1.)

Luojamme, joka tietää, mikä on meille parhaaksi, ei koskaan tarkoittanut, että ihmiset perustaisivat omia hallintojärjestelmiään ja hallitsisivat itse itseään. Tekemällä näin ihmiset ovat jättäneet huomiotta Jumalan tarkoituksen ja sen tosiasian, että kaikki kuuluu hänelle. Psalmi 95:3–5 sanoo: ”Jehova on suuri Jumala ja suuri Kuningas yli kaikkien muiden jumalien, Hän, jonka kädessä ovat maan sisimmät syvyydet ja jolle vuorten huiput kuuluvat, jolle kuuluu meri – jonka hän itse on tehnyt – ja jonka omat kädet ovat muodostaneet kuivan maan.” Jumalalla on oikeus suvereeniuteen eli ylimpään valtaan, ja meidän kaikkien tulisi pitää häntä Hallitsijanamme. Pyrkimällä vahvistamaan omaa suvereeniuttaan kansakunnat toimivat hänen tahtonsa vastaisesti (Psalmit 2:2).

Mitä tarvitaan?

Ainoa keino maailman yhdistämiseksi on yksi koko maailmaa hallitseva valta, joka toimii kaikkien ihmisten hyväksi. Monet tilannetta pohtineet ihmiset tajuavat tämän tarpeen. Usein he vain suuntaavat katseensa väärään kohteeseen. Esimerkiksi monet, jotka ovat esittäneet lausuntoja maailman tilasta, myös uskonnolliset johtajat, ovat kehottaneet ihmisiä panemaan toivonsa Yhdistyneisiin kansakuntiin. Ihmisten järjestöt eivät kuitenkaan ole koskaan kyenneet ratkaisemaan ihmiskunnan kansainvälisiä ongelmia, olivatpa niiden aatteet kuinka yleviä hyvänsä. Useimmat niistä pikemminkin heijastavat kansakuntien epäyhtenäisyyttä.

Raamattu varoittaa meitä odottamasta ratkaisua ihmisten järjestelmiltä sanomalla: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu.” (Psalmit 146:3.) Olemmeko siis umpikujassa? Emme suinkaan. On olemassa toinenkin keino.

Monet eivät tiedä, että Jumala on jo muodostanut hallituksen, joka kykenee yhdistämään maailman. Raamattu sanoo Jehova Jumalasta: ”Minä, niin, minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi ja maan ääret sinun omaisuudeksesi.” (Psalmit 2:6, 8.) Huomaa, että tämän raamatunkohdan mukaan Jehova Jumala on ”asettanut kuninkaan”, josta hän käyttää jakeessa 7 nimitystä ”poikani”. Tämä ei ole kukaan muu kuin Jumalan huomattavin henkipoika Jeesus Kristus, jolle on annettu valta kaikkiin kansakuntiin.

Miten yhtenäisyys tullaan saavuttamaan?

Useimmat ihmiset eivät tunnusta tätä taivaallista hallintoa, jonka Jumala on perustanut. Kansakunnat pitävät itsepintaisesti kiinni näennäisestä oikeudestaan suvereeniuteen. Jumala ei kuitenkaan tule suvaitsemaan niitä, jotka kieltäytyvät tunnustamasta hänen suvereeniuttaan ja hallitusta, jonka hän on muodostanut. Psalmissa 2:9 sanotaan niistä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä tätä järjestelyä: ”Sinä [Poika, Jeesus Kristus] murskaat ne rautavaltikalla, kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi.” Tajuavatpa kansakunnat sitä tai eivät, ne ovat ajautuneet törmäyskurssille Jumalan kanssa. Raamatun viimeisessä kirjassa kerrotaan, että ”koko asutun maan kuninkaat” kootaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” (Ilmestys 16:14). Kansakunnista ja niiden eripuraa aiheuttavista toimintatavoista tehdään loppu. Näin Jumalan hallitus voi suorittaa tehtävänsä esteettä.

Kaikkeuden Suvereenina Jehova Jumala tulee käyttämään valtaansa viisaasti Poikansa välityksellä toteuttaakseen ne muutokset, joita tarvitaan maailman yhdistämiseksi. Jumalan hallitus saa aikaan todellisen yhtenäisyyden  ja siunaa kaikkia vanhurskautta rakastavia. Käytähän hetkinen psalmin 72 lukemiseen Raamatustasi. Siinä maalataan profeetallinen kuva siitä, mitä Jumalan Pojan hallinto tulee merkitsemään ihmiskunnalle. Ihmiset tulevat näkemään aidosti yhtenäisen maailman, ja kaikki heidän ongelmansa – sorto, väkivalta, köyhyys ja niin edelleen – ovat poissa.

Nykyisessä jakautuneessa maailmassa monet pitävät tällaista toivoa epärealistisena, mutta olisi virhe ajatella siten. Jumalan lupaukset eivät ole koskaan pettäneet eivätkä tule pettämään (Jesaja 55:10, 11). Haluaisitko sinä nähdä tämän muutoksen? Se on mahdollista. Nyt on itse asiassa jo olemassa kansa, joka valmistautuu tuohon aikaan. He tulevat kaikista kansakunnista, mutta he eivät taistele keskenään vaan alistuvat yksimielisesti Jumalan suvereeniuteen (Jesaja 2:2–4). Keitä he ovat? Heidät tunnetaan Jehovan todistajina. Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan heidän kokouspaikkoihinsa. Tulet todennäköisesti nauttimaan sellaisen kansan virkistävästä seurasta, joka voi auttaa sinua alistumaan Jumalan suvereeniuteen ja iloitsemaan ykseydestä, joka ei rikkoudu koskaan.

[Kuvat s. 7]

Kaikkiin kansakuntiin kuuluvat ihmiset valmistautuvat elämään yhtenäisessä maailmassa

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Saeed Khan/AFP/Getty Images

[Kuvien lähdemerkinnät s. 5]

Sureva nainen: Igor Dutina/AFP/Getty Images; mielenosoittajat: Said Khatib/AFP/Getty Images; panssariautot: Joseph Barrak/AFP/Getty Images