Pelastus ei vain teoista vaan ansaitsemattomasta hyvyydestä

”Teidät on – – pelastettu uskon välityksellä – –. Se ei johdu teoista, jotta kenelläkään ei olisi syytä ylpeillä.” (EFESOLAISILLE 2:8, 9)

1. Miten kristittyjen pitäisi erota muista siinä, miten he suhtautuvat omiin aikaansaannoksiinsa, ja miksi on näin?

MONET ylpeilevät nykyään saavutuksillaan ja herkästi kerskuvat niistä. Kristittyjen ei tule olla sellaisia. Heidän ei tule korostaa omia aikaansaannoksiaan, ei edes niitä, jotka liittyvät tosi palvontaan. Vaikka he iloitsevat siitä, mitä Jehovan kansa kokonaisuudessaan saa aikaan, he pitävät oman osuutensa taka-alalla. He ymmärtävät, että oikeat vaikuttimet ovat Jehovan palveluksessa tärkeämpiä kuin omat saavutukset. Jokainen, joka saa lopulta ikuisen elämän lahjan, saa sen uskon välityksellä ja Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, ei omilla aikaansaannoksillaan.  (Luukas 17:10; Johannes 3:16.)

2, 3. Mistä Paavali ylpeili ja miksi?

² Apostoli Paavali tajusi tämän. Kun hän oli rukoillut kolme kertaa, että hän vapautuisi ’piikistä lihassaan’, hän sai Jehovalta vastauksen: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavali hyväksyi nöyrästi Jehovan päätöksen ja sanoi: ”Ylpeilen erittäin mielelläni ennemmin heikkouksistani, jotta Kristuksen voima pysyisi ylläni kuin teltta.” Meidän pitäisi haluta jäljitellä Paavalin nöyrää asennetta. (2. Korinttilaisille 12:7–9.)

³ Vaikka Paavali teki huomattavassa määrin kristillisiä tekoja, hän tajusi, etteivät hänen aikaansaannoksensa johtuneet mistään hänen erityisistä kyvyistään. Hän totesi vaatimattomasti: ”Minulle, kaikkien pyhien vähäisintä vähäisemmälle, annettiin tämä ansaitsematon hyvyys julistaakseni kansakunnille hyvää uutista Kristuksen pohjattomasta rikkaudesta.” (Efesolaisille 3:8.) Hän ei kerskaillut eikä esiintynyt muita pyhempänä. ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta nöyrille hän antaa ansaitsematonta hyvyyttä.” (Jaakobin kirje 4:6; 1. Pietarin kirje 5:5.) Noudatammeko Paavalin esimerkkiä ja pidämmekö nöyrästi itseämme vähäisempänä kuin vähäisintä veljeämme?

”Katsotte – – että toiset ovat teitä parempia”

4. Miksi meidän on ehkä joskus vaikea katsoa toisten olevan itseämme parempia?

⁴ Apostoli Paavali neuvoi kristittyjä: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia.” (Filippiläisille 2:3.) Tämä saattaa olla vaikeaa varsinkin silloin, jos satumme olemaan vastuullisessa asemassa. Nykymaailmassa yleinen kilpailuhenki on ehkä jossakin määrin vaikuttanut meihin. Lapsena meitä saatettiin opettaa kilpailemaan sisarustemme kanssa kotona tai luokkatoveriemme kanssa koulussa. Kenties meitä yllytettiin jatkuvasti voittamaan toiset urheilutuloksissa tai arvosanoissa. On tietysti kiitettävää tehdä parhaansa missä tahansa kunniallisessa hankkeessa. Kristitytkin tekevät parhaansa mutta eivät kiinnittääkseen asiattomasti huomiota itseensä vaan saadakseen täyden hyödyn siitä, mitä he tekevät, ja kenties hyödyttääkseen myös toisia. Voi kuitenkin olla vaarallista haluta aina olla paras. Miksi on näin?

5. Mihin kilpailuhenki voi johtaa, ellei sitä hillitä?

⁵ Ellei kilpailuhaluista tai itsekeskeistä henkeä hillitä, se voi tehdä ihmisestä epäkunnioittavan ja ylimielisen. Hän saattaa alkaa kadehtia toisten kykyjä ja tehtäviä. Sananlaskujen 28:22:ssa sanotaan: ”Kadesilmäinen mies kiirehtii tavoittelemaan kalleuksia, mutta hän ei tiedä, että häntä kohtaakin puute.” Hän voisi jopa julkeasti tavoitella asemaa, johon hänellä ei ole oikeutta. Puolustellakseen toimintaansa hän saattaa alkaa nurista ja arvostella toisia, vaikka kristittyjen pitäisi karttaa tällaisia taipumuksia (Jaakobin kirje 3:14–16). Joka tapauksessa hän on  vaarassa kehittää minä ensin -asennetta.

6. Miten Raamattu varoittaa kilpailuhengestä?

⁶ Raamattu kehottaa siksi kristittyjä: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, niin että herätämme kilpailuhenkeä toisissamme, kadehdimme toisiamme.” (Galatalaisille 5:26.) Apostoli Johannes puhui kristitystä toveristaan, joka ilmeisesti joutui tällaisen hengen valtaan: ”Kirjoitin jotakin seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensi sijalla sen keskuudessa, ei ota meiltä mitään kunnioittaen vastaan. Sen vuoksi, jos tulen, palautan mieleen hänen tekonsa, joita hän edelleen tekee laverrellessaan meistä pahoin sanoin.” Oli hyvin valitettavaa, että näin oli käynyt jollekulle kristilliseen seurakuntaan kuuluvalle. (3. Johanneksen kirje 9, 10.)

7. Mitä kristitty haluaa välttää nykyajan kilpailuhenkisessä työelämässä?

⁷ Ei tietysti ole realistista ajatella, että kristitty voisi tyystin välttää kaikenlaista kilpailua. Hän voi joutua esimerkiksi ansiotyössään kilpailemaan toisten ihmisten tai liikeyritysten kanssa, jotka valmistavat samanlaisia tuotteita tai tarjoavat samanlaisia palveluja kuin hän. Sellaisissakin tapauksissa kristitty haluaa kuitenkin toimia edelleen kunnioituksen, rakkauden ja huomaavaisuuden hengessä. Hän ei harrasta laittomia tai epäkristillisiä tapoja eikä halua saada kyynärpäätaktikon mainetta. Hänelle ei ole tärkeintä olla kaikessa ensimmäinen. Jos tämä pitää paikkansa maallisista hankkeista, niin miten paljon enemmän palvonta-asioista!

Ei ”toiseen verraten”

8, 9. a) Miksi kristityillä vanhimmilla ei ole syytä kilpailla toistensa kanssa? b) Miksi 1. Pietarin kirjeen 4:10 soveltuu kaikkiin Jumalan palvelijoihin?

⁸ Kristityillä pitäisi olla palvonnassaan asenne, joka ilmenee seuraavista henkeytetyistä sanoista: ”Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” (Galatalaisille 6:4.) Koska seurakunnan vanhimmat tietävät, että he eivät kilpaile toistensa kanssa, he ovat yhteistoiminnassa ja työskentelevät tiiviisti ryhmänä. He ovat iloisia siitä osuudesta, joka heillä itse kullakin on koko seurakunnan hyvinvoinnin edistämisessä. Näin he pitävät loitolla repivän kilpailun ja antavat muulle seurakunnalle erinomaisen esimerkin yksimielisyydestä.

⁹ Iän, kokemuksen tai luontaisten kykyjen vuoksi jotkut vanhimmat voivat olla tehokkaampia kuin toiset tai heillä voi olla syvällisempi näkemys asioista. Siksi vanhimmilla on Jehovan järjestössä erilaisia vastuualueita. He eivät vertaile niitä vaan muistavat neuvon: ”Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaistun ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Pietarin kirje 4:10.) Todellisuudessa tämä raamatunjae soveltuu kaikkiin Jehovan palvelijoihin, sillä kaikki ovat saaneet lahjaksi jossakin määrin täsmällistä  tietoa ja kaikilla on ilo osallistua kristilliseen sananpalvelukseen.

10. Ainoastaan milloin pyhä palveluksemme on Jehovalle otollista?

¹⁰ Pyhä palveluksemme miellyttää Jehovaa vain silloin, kun teemme sitä rakkaudesta ja antaumuksesta, emme itsemme korottamiseksi toisten yläpuolelle. On siksi erittäin tärkeää suhtautua tasapainoisesti siihen, mitä voimme tehdä tosi palvonnan hyväksi. Vaikka ihminen ei pysty tarkasti näkemään toisen vaikuttimia, Jehova ”arvioi sydämet” (Sananlaskut 24:12; 1. Samuelin kirja 16:7). Meidän on siksi hyvä kysyä aika ajoin itseltämme, mistä vaikuttimesta teemme uskon tekoja (Psalmit 24:3, 4; Matteus 5:8).

Oikea näkemys teoistamme

11. Millaisia sananpalvelustamme koskevia kysymyksiä on järkevää tarkastella?

¹¹ Jos vaikuttimet ovat Jehovan silmissä tärkeimmät, niin missä määrin meidän pitäisi olla kiinnostuneita uskon teoista? Onko edes tarpeellista pitää kirjaa sananpalveluksestamme, kunhan teemme sitä oikeista vaikuttimista? Nämä ovat järkeviä kysymyksiä, sillä emme halua asettaa numeroita uskon tekojen edelle emmekä antaa hyvälle raportille määräävää asemaa kristillisessä toiminnassamme.

12, 13. a) Miksi pidämme kirjaa kenttäpalveluksestamme? b) Mitä syitä meillä on iloon, kun tarkastelemme saarnaamistoimintamme yhteisraporttia?

¹² Huomaa, mitä kirjassa Järjestetyt tekemään Jehovan tahto sanotaan: ”Jeesuksen Kristuksen varhaiset seuraajat olivat kiinnostuneita raporteista, jotka koskivat saarnaamistyön edistymistä (Mark. 6:30). Raamattu kertoo Apostolien teoissa, että kun pyhä henki vuodatettiin helluntaina opetuslasten päälle, läsnä oli noin 120 ihmistä. Pian heidän määränsä kasvoi 3000:een ja sitten 5000:een. – – (Apt. 1:15; 2:5–11, 41, 47; 4:4; 6:7.) Näiden kasvusta kertovien uutisten on täytynyt rohkaista suuresti opetuslapsia!” Samasta syystä Jehovan todistajat pyrkivät nykyään pitämään täsmällistä kirjaa siitä, missä määrin koko maailmassa täytetään Jeesuksen sanoja: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) Tällaiset raportit antavat realistisen kuvan siitä, mitä maailmanlaajuisella kentällä tapahtuu. Ne osoittavat, missä tarvitaan apua ja millaista  kirjallisuutta ja miten paljon tarvitaan saarnaamistyön edistämiseksi.

¹³ Raportoimisen ansiosta voimme siis hoitaa tehokkaammin tehtävämme saarnata Valtakunnan hyvää uutista. Ja eikö olekin rohkaisevaa kuulla työstä, jota veljemme tekevät muissa osissa maailmaa? Eri maista tulevat uutiset, jotka kertovat kasvusta ja laajennuksesta, täyttävät meidät ilolla, saavat meidät lisäämään toimintaamme ja tekevät meidät vakuuttuneiksi Jehovan siunauksesta. On myös lämmittävää ajatella, että oma raporttimme on mukana tuossa maailmanlaajuisen toiminnan raportissa. Meidän osuutemme on tosin pieni verrattuna yhteismäärään, mutta se ei jää huomaamatta Jehovalta (Markus 12:42, 43). Muista, että ilman sinun raporttiasi yhteisraportista puuttuisi jotain.

14. Mitä Jehovan palvontaamme sisältyy saarnaamisen ja opettamisen lisäksi?

¹⁴ Jokainen todistaja, joka haluaa täyttää velvollisuutensa Jehovan vihkiytyneenä palvelijana, tekee tietysti paljon sellaista, mikä ei näy hänen raportissaan. Raporttiin eivät esimerkiksi sisälly säännöllinen henkilökohtainen Raamatun tutkiminen, kristillisissä kokouksissa käyminen ja niihin osallistuminen, seurakunnalliset velvollisuudet, toisten uskovien auttaminen tarvittaessa, Valtakunnan työn taloudellinen tukeminen ja niin edelleen. Vaikka kenttäpalvelusraporttimme osaltaan auttaakin meitä säilyttämään saarnaamisintomme ja välttämään hidastamasta tahtia, meidän täytyy nähdä se oikeassa perspektiivissä. Sitä ei tule pitää minään hengellisenä lupakirjana tai todistuksena, joka ratkaisee kelpoisuutemme ikuiseen elämään.

”Palavan innokas hyviin tekoihin”

15. Miksi tekoja tarvitaan, vaikka ne eivät yksinään voikaan pelastaa meitä?

¹⁵ On selvää, että vaikka teot eivät voi yksinään pelastaa meitä, niitä tarvitaan. Siksi kristittyjä sanotaan ”kansaksi, joka on erityisesti hänen omansa, palavan innokas hyviin tekoihin”, ja heitä kehotetaan ’ottamaan huomioon toinen toisensa, jotta he kannustaisivat toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin’ (Titukselle 2:14; Heprealaisille 10:24). Toinen raamatunkirjoittaja, Jaakob, sanoo asian vielä pelkistetymmin: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaakobin kirje 2:26.)

16. Mikä on jopa tärkeämpää kuin teot, mutta mitä meidän on syytä varoa?

¹⁶ Vaikka hyvät teot saattavatkin olla tärkeitä, niiden takana olevat vaikuttimet ovat vieläkin tärkeämpiä. Siksi on viisasta aika ajoin pohtia vaikuttimiamme. Mutta koska yksikään ihminen ei voi tietää tarkkaan toisen vaikuttimia, meidän täytyy varoa tuomitsemasta toisia. ”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?” meiltä kysytään, ja vastaus on selvä: ”Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.” (Roomalaisille 14:4.) Jehova, kaikkien Isäntä, ja Kristus Jeesus, jonka hän on asettanut Tuomariksi, tuomitsevat meidät, ja heidän tuomionsa perusteena eivät  ole pelkästään tekomme vaan myös vaikuttimemme, tilaisuutemme, rakkautemme ja antaumuksemme. Vain Jehova ja Kristus Jeesus osaavat arvioida tarkoin, olemmeko toimineet niin kuin apostoli Paavali kehotti: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” (2. Timoteukselle 2:15; 2. Pietarin kirje 1:10; 3:14.)

17. Miksi meidän on pidettävä mielessämme Jaakobin kirjeen 3:17, samalla kun pyrimme tekemään kaikkemme?

¹⁷ Jehova on järkevä siinä, mitä hän meiltä odottaa. Jaakobin kirjeen 3:17:n mukaan ”ylhäältä tuleva viisaus” on muun muassa ”järkevä”. Eikö meidän olisi viisasta jäljitellä tässä Jehovaa? Meidän ei siis pitäisi odottaa kohtuuttomia tai mahdottomia itseltämme enempää kuin veljiltämmekään.

18. Mitä voimme odottaa, kun meillä on tasapainoinen näkemys teoistamme ja Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä?

¹⁸ Niin kauan kuin meillä on tasapainoinen näkemys uskon teoistamme ja Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä, säilytämme ilon, joka on Jehovan tosi palvelijoiden tunnusmerkki (Jesaja 65:13, 14). Voimme iloita siunauksista, joita Jehova vuodattaa kansalleen joukkona, riippumatta siitä, miten paljon pystymme itse tekemään. Anomme jatkuvasti Jumalaa ”rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella”, että hän auttaisi meitä tekemään kaikkemme. Epäilemättä silloin ’Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee sydämemme ja mielemme Kristuksen Jeesuksen välityksellä’. (Filippiläisille 4:4–7.) Saatamme ammentaa lohtua ja rohkaisua sen tietämisestä, että voimme pelastua Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden, emme pelkästään tekojen, perusteella.

Osaatko selittää, miksi kristityt

• pidättyvät ylpeilemästä omilla aikaansaannoksillaan?

• karttavat kilpailuhenkeä?

• raportoivat kristillisen kenttäpalveluksensa?

• karttavat tuomitsemasta toisia kristittyjä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

”Ansaitsematon hyvyyteni riittää sinulle”

[Kuvat s. 16, 17]

Vanhimmat iloitsevat siitä osuudesta, joka heillä itse kullakin on seurakunnan hyvinvoinnin edistämisessä

[Kuvat s. 18, 19]

Ilman sinun raporttiasi yhteisraportista puuttuisi jotain