Filon Aleksandrialainen – Raamattu spekulaation kohteena

ALEKSANTERI SUURI eteni maailmanvalloitusretkellään Egyptiin vuonna 332 eaa. Ennen kuin hän jatkoi matkaansa itään, hän perusti kaupungin, jolle hän antoi nimen Aleksandria. Siitä tuli kreikkalaisen kulttuurin keskus. Siellä syntyi noin vuonna 20 eaa. eräs toinen valloittaja, joka ei käyttänyt aseinaan miekkoja ja keihäitä vaan filosofisia selityksiä. Hänet tunnetaan Filon Aleksandrialaisena tai Filon Juutalaisena juutalaisen syntyperänsä vuoksi.

Kun juutalaiset hajaantuivat Palestiinan ulkopuolelle Jerusalemin vuonna 607 eaa. tapahtuneen tuhon jälkeen, monia juutalaisia päätyi asumaan Egyptiin. Tuhansia heistä asui Aleksandriassa. Juutalaisilla ja kreikkalaisilla oli kuitenkin ongelmia keskenään. Juutalaiset eivät suostuneet palvomaan kreikkalaisia jumalia, ja kreikkalaiset pilkkasivat Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Filon, joka oli saanut juutalaisen kasvatuksen mutta kreikkalaisen koulutuksen, tunsi tämän ristiriidan hyvin. Hän uskoi juutalaisuuden olevan ainoa tosi uskonto, mutta toisin kuin monet muut hän etsi rauhanomaista keinoa johtaa pakanat Jumalan luokse. Hän halusi tehdä juutalaisuudesta sellaisen, että hekin voisivat hyväksyä sen.

Vanhoille kirjoituksille uusi merkitys

Monien Aleksandriassa asuvien juutalaisten tavoin Filon puhui äidinkielenään kreikkaa. Hänen tutkimuksensa perustuivat siksi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaiseen Septuaginta-käännökseen. Tutkiessaan Septuagintan tekstiä hän vakuuttui siitä, että se sisälsi filosofisia aineksia ja että Mooses osoitti ”filosofin – – neroutta”.

Satoja vuosia aiemmin kreikkalainen älymystö oli kyseenalaistanut oman mytologiansa kertomukset jumalista ja jumalattarista – sen jättiläisistä ja demoneista. Niinpä he ryhtyivät esittämään noista vanhoista kertomuksista uusia tulkintoja. Antiikin tutkija James Drummond kertoi heidän menetelmästään: ”Filosofi alkoi etsiä salaisia merkityksiä mytologisten tarujen pinnan alta ja päätellä niiden karkeuden ja järjettömyyden perusteella, että niiden sepittäjien on täytynyt pyrkiä esittämään aisteihin vetoavan kuvakielen välityksellä jokin syvällinen ja valistava totuus.” Tätä sanotaan allegoriseksi selitykseksi, ja Filon yritti selittää samalla tavoin Raamattua.

Otetaanpa esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 3:21, joka kuuluu Septuagintan englanninkielisen Bagsterin käännöksen mukaan (jakeessa 22): ”Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen vaatteet nahasta ja puki heidät.” Kreikkalaisten mielestä vaatteiden tekeminen ei sopinut Korkeimman Jumalan arvolle. Filon kuitenkin näki tuossa jakeessa symboliikkaa ja sanoi: ”Nahkainen vaate on  ihon eli ruumiimme vertauskuva, sillä kun Jumala aivan aluksi loi älyn, hän nimesi sen Aadamiksi; sen jälkeen hän loi ulkoisen tajunnan, jolle hän antoi nimen Elämä; kolmanneksi hänen oli valmistettava myös ruumis, jota hän kutsui vertauskuvallisesti nahkaiseksi vaatteeksi.” Näin Filon pyrki tekemään Aadamin ja Eevan vaatettamisesta filosofisen kysymyksen.

Toinen hyvä esimerkki on 1. Mooseksen kirjan 2:10–14, jossa kerrotaan Eedenin puutarhan vesilähteestä ja neljästä joesta, jotka virtasivat ulos Eedenistä. Filon yritti tunkeutua sanojen taakse ja katsoa kauas maiseman yli. Kommentoituaan ensin itse maata hän sanoi: ”Kenties tämä katkelma sisältää myös allegorisen merkityksen, sillä neljä jokea kuvaavat neljää hyvettä.” Hän spekuloi, että Pison edustaa viisautta, Gihon kohtuullisuutta, Tigris rohkeutta ja Eufrat oikeudenmukaisuutta. Näin allegoria syrjäytti maisemakuvauksen.

Filon käytti allegorista selitystä myös analysoidessaan luomiskertomusta, Abelin murhaa, Nooan ajan vedenpaisumusta, Babelin kieltensekoitusta ja monia Mooseksen lain käskyjä. Kuten edellisen kappaleen esimerkki osoittaa, hän tunnusti usein raamatunjakeen kirjaimellisen merkityksen ja esitteli sitten vertauskuvallisen käsityksensä sanomalla vaikkapa: ”Kenties meidän pitäisi tarkastella näitä asioita allegoriselta kannalta.”  Filonin kirjoituksissa symboliikka korostuu, mutta Raamatun kirjoitusten ilmeinen merkitys jää valitettavasti taka-alalle.

Millainen Jumala on?

Filon perusteli Jumalan olemassaoloa voimakkaalla vertauksella. Kuvailtuaan maata, jokia, planeettoja ja tähtiä hän esitti seuraavanlaisen päätelmän: ”Maailma on kaikista töistä taidokkain ja etevimmin tehty niin kuin sen olisi koonnut joku, joka oli äärimmäisen taitava ja jolla oli mitä täydellisimmin tietoa. Tällä tavoin olemme saaneet käsityksen Jumalan olemassaolosta.” Tämä oli järkevää perustelua. (Roomalaisille 1:20.)

Selittäessään Kaikkivaltiaan Jumalan luontoa Filon kuitenkin eksyi kauas totuudesta. Hän väitti, että Jumalalla ”ei ole ominaispiirteitä” ja että Jumala ”on käsittämätön”. Filon piti pyrkimystä oppia tuntemaan Jumala täysin turhana ja sanoi, että ”pitemmälle eteneminen, niin että jatkaisi Jumalan olemuksen tai ominaispiirteiden tutkimista, on aivan järjetöntä”. Tällainen näkemys ei ollut peräisin Raamatusta vaan pakanafilosofi Platonilta.

Filonin mukaan Jumala ylittää ymmärryksemme niin tyystin, että hänestä on mahdotonta käyttää erisnimeä. Filon kirjoitti: ”Oli siksi aivan järkevää, ettei häneen, joka on todellisuudessa elävä Jumala, voitu sopivasti liittää mitään erisnimeä.” Miten väärässä hän olikaan!

Raamattu kertoo selvästi, että Jumalalla on nimi. Psalmissa 83:18 sanotaan: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Jesajan 42:8:ssa esitetään Jumalan sanat: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni.” Miksi Filon, juutalainen joka tunsi nämä Raamatun kirjoitukset, opetti, ettei Jumalalla ollut nimeä? Koska hän ei kuvaillut Raamatun persoonallista Jumalaa, vaan kreikkalaisen filosofian nimetöntä, luoksepääsemätöntä jumalaa.

Mikä on sielu?

Filon opetti, että sielu ja ruumis ovat erillisiä. Hän sanoi, että ihminen ”koostuu ruumiista ja sielusta”. Voiko sielu kuolla? Filon selitti: ”Kun olemme elossa, olemme eläviä, vaikka sielumme onkin kuollut ja haudattu ruumiiseemme ikään kuin hautaan. Mutta jos se [ruumis] kuolisi, silloin sielumme eläisi oikeaa elämäänsä, kun se pääsisi vapaaksi pahasta ja kuolleesta ruumiista, johon se on kahlittu.” Filonin mukaan sielun kuolema oli symbolinen – se ei todellisuudessa kuole koskaan, vaan se on kuolematon.

Entä mitä Raamattu opettaa sielusta? 1. Mooseksen kirjan 2:7 sanoo: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Raamatun mukaan ihmisillä ei ole sielua, vaan he itse ovat sieluja.

Raamattu opettaa myös, että sielu ei ole kuolematon. Hesekielin 18:4:ssä todetaan: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” Näistä raamatunkohdista voimme aiheellisesti päätellä, että ihminen on sielu ja että kun ihminen kuolee, sielu kuolee. (1. Mooseksen kirja 19:19.) *

Filonin kuoltua juutalaiset eivät kiinnittäneet häneen juuri mitään huomiota. Sitä vastoin kristikunta otti hänet omakseen. Eusebios ja muut kirkonjohtajat uskoivat, että Filon oli kääntynyt kristityksi, ja Hieronymus laski hänet kirkkoisien joukkoon. Filonin kirjoituksia varjelivat juutalaisten sijasta luopiokristityt.

Filonin kirjoitukset johtivat uskonnolliseen vallankumoukseen. Hänen vaikutuksestaan nimikristityt omaksuivat epäraamatullisen opin kuolemattomasta sielusta.  Samoin hänen opetuksensa Logoksesta (eli Sanasta) myötävaikutti luopiokristittyjen epäraamatullisen kolminaisuusopin muotoutumiseen.

Älä anna johtaa itseäsi harhaan

Filon piti huolen siitä, että hän tutki Raamatun heprealaisia kirjoituksia ”sivuuttamatta yhtään allegorista merkitystä, joka saattaisi olla kätkössä selkokielen takana”. Mooses kuitenkin sanoi Jumalan laista 5. Mooseksen kirjan 4:2:ssa: ”Ette saa lisätä mitään siihen sanaan, jonka minä annan teille käskyksi, ettekä saa ottaa siitä mitään pois, jotta pitäisitte Jehovan, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan.” Hyvistä aikomuksistaan huolimatta Filon lisäsi spekulaatiollaan Jumalan sanaan uusia kerroksia, mikä hämärsi sen selvän opetuksen niin kuin paksu sumu.

”Emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia”, sanoi apostoli Pietari (2. Pietarin kirje 1:16). Toisin kuin Filonin kirjoitukset se, mitä Pietari opetti varhaiskristilliselle seurakunnalle, perustui tosiasioihin ja Jumalan hengen ohjaukseen. Tuo ”totuuden henki” opasti heidät koko totuuteen (Johannes 16:13).

Jos sinä olet kiinnostunut Raamatun Jumalan palvomisesta, tarvitset totuudenmukaista opastusta, et ihmisviisauteen perustuvia tulkintoja. Tarvitset täsmällistä tietoa Jehovasta ja hänen tahdostaan sekä nöyryyttä tutkia Raamattua vilpittömin mielin. Jos sinulla on tutkiessasi tällainen oikea asenne, opit tuntemaan ”pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. Tulet näkemään, että Jumalan sanan ansiosta voit olla ”täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. (2. Timoteukselle 3:15–17.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 10]

FILONIN KOTIKAUPUNKI

Filon asui ja työskenteli Egyptin Aleksandriassa. Tuo kaupunki toimi vuosisatojen ajan maailman kirjallisuuden ja tieteellisen pohdinnan keskuksena.

Oppilaat saivat kaupungin kouluissa opetusta maineikkailta oppineilta. Aleksandrian kirjastosta tuli maailmankuulu. Sen kokoelmat kasvoivat satoihintuhansiin kirjoituksiin, sillä kirjastonhoitajat pyrkivät saamaan haltuunsa yhden kappaleen jokaista kirjallista tuotetta.

Myöhemmin maailmanlaajuinen kunnioitus Aleksandriaa ja sen valtavaa tietomäärää kohtaan alkoi vähetä. Rooman keisarit antoivat etusijan omalle pääkaupungilleen, ja kulttuurin keskus siirtyi Eurooppaan. Aleksandrian rappio huipentui 600-luvulla, kun maahantunkeutujat valloittivat kaupungin. Historioitsijat ovat näihin aikoihin asti valittaneet sen kuuluisan kirjaston menetystä. Joidenkuiden mukaan se jarrutti sivistystä tuhatkunta vuotta.

[Lähdemerkintä]

L. Chapons/Illustrirte Familien-Bibel nach der deutschen Uebersetzung Dr. Martin Luthers

[Tekstiruutu s. 12]

ALLEGORINEN SELITYS NYKYÄÄN

Allegoria on ”vertauksellinen esitystapa, jossa kuvattava käsite korvataan toisella, vars[inkin] eloton elollisella” (Nykysuomen sanakirja). Allegoristen kertomusten sanotaan kuvaavan symbolisesti tärkeämpiä asioita, jotka ovat kätkössä sanojen takana. Filon Aleksandrialaisen tavoin jotkut nykyisetkin uskonnolliset opettajat käyttävät allegorista selitystä Raamatun tulkitsemiseen.

Otetaanpa esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan luvut 1–11, jotka kertovat ihmiskunnan historiasta luomisesta siihen saakka, kun kansat hajaantuivat Babelin tornin luota. Katolinen raamatunkäännös The New American Bible sanoo tästä osuudesta: ”Jotta näiden lukujen sisältämät totuudet olisi voitu tehdä ymmärrettäviksi Israelin kansalle, jonka oli määrä varjella niitä, ne täytyi ilmaista sellaisten käsitteiden välityksellä, jotka olivat yleisiä tuon kansan keskuudessa tuohon aikaan. Tästä syystä nuo totuudet täytyy erottaa selvästi niiden kirjallisesta asusta.” Tämän mukaan 1. Mooseksen kirjan lukuja 1–11 ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Sen sijaan sanojen kirjallinen asu peittää alleen syvemmän merkityksen niin kuin vaatetus ruumiin.

Jeesus kuitenkin opetti, että nuo 1. Mooseksen kirjan alkuluvut pitivät kirjaimellisesti paikkansa (Matteus 19:4–6; 24:37–39). Apostolit Paavali ja Pietari opettivat samoin (Apostolien teot 17:24–26; 2. Pietarin kirje 2:5; 3:6, 7). Vilpittömät Raamatun tutkijat hylkäävät selitykset, jotka eivät ole sopusoinnussa koko Jumalan sanan kanssa.

[Kuva s. 9]

Aleksandrian suuri majakka

[Lähdemerkintä]

Archives Charmet/Bridgeman Art Library