Saarnaamistyö laajenee siellä missä varhaiskristillisyys kerran kukoisti

ITALIASSA, Välimereen työntyvässä saappaan muotoisessa niemimaassa, on tapahtunut uskonnon ja kulttuurin alalla paljon sellaista, mikä on vaikuttanut maailmanhistoriaan. Tämän maan vaihtelevien maisemien kauneus, kuuluisat taideteokset ja herkullinen ruoka vetävät magneetin tavoin puoleensa miljoonia turisteja. Lisäksi tässä maassa menestyy raamatullinen opetustyö.

Tosi kristillisyys on saattanut levitä Roomaan, silloisen maailmanvallan pääkaupunkiin, kun juutalaiset ja käännynnäiset, joista oli tullut kristittyjä helluntaina vuonna 33, palasivat koteihinsa Jerusalemista. Apostoli Paavali kävi Italiassa ensimmäisen kerran vuoden 59 tienoilla. Merenrannalla sijaitsevassa Puteolissa hän tapasi uskonveljiä. (Apostolien teot 2:5–11; 28:11–16.)

Jeesuksen ja apostolien ennustusten mukaisesti luopioainekset vähitellen luopuivat tosi kristillisyydestä ennen ensimmäisen vuosisadan loppua. Tämän pahan asiainjärjestelmän päättymistä edeltävänä aikana Jeesuksen tosi opetuslapset ovat kuitenkin saarnanneet hyvää uutista kautta maailman, myös Italiassa. (Matteus 13:36–43; Apostolien teot 20:29, 30; 2. Tessalonikalaisille 2:3–8; 2. Pietarin kirje 2:1–3.)

Alku ei näyttänyt lupaavalta

Charles Taze Russell, joka johti raamatuntutkijoiden (Jehovan todistajista aikaisemmin käytetty nimi) maailmanlaajuista saarnaamistyötä, kävi ensimmäistä kertaa joissakin Italian kaupungeissa vuonna 1891. Hänen oli myönnettävä, etteivät tulokset olleet kovinkaan lupaavia: ”Emme havainneet – – mitään, mikä olisi herättänyt meissä sadonkorjuutoiveita Italiassa.” Keväällä 1910 veli Russell palasi Italiaan ja piti raamatullisen luennon eräässä voimistelusalissa Rooman keskustassa. Tuloksista hän raportoi: ”Kokous oli kaiken kaikkiaan melkoinen pettymys.”

Joidenkin vuosikymmenien ajan hyvän uutisen saarnaaminen etenikin Italiassa hitaasti, mikä johtui osaksi siitä, että Jehovan todistajia vainottiin fasistidiktatuurin alaisuudessa. Noina vuosina maassa oli todistajia vain 150, ja enemmistö heistä oli kuullut Raamatun totuuksista ulkomailla asuvilta sukulaisiltaan tai ystäviltään.

Huomattavaa edistystä

Toisen maailmansodan jälkeen Italiaan lähetettiin useita lähetystyöntekijöitä. Mutta kuten valtion arkistosta löytyneestä kirjeenvaihdosta käy ilmi, jotkut Vatikaanin hierarkian korkea-arvoiset henkilöt pyysivät hallitusta karkottamaan lähetystyöntekijät. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähetystyöntekijät pakotettiin lähtemään maasta.

Esteistä huolimatta Jehovan palvonnan ”vuorelle” alkoi Italiassa virrata joukoittain  ihmisiä (Jesaja 2:2–4). Todistajien määrä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2004 hyvän uutisen julistajia oli enimmillään 233527 eli yksi todistaja jokaista 248:aa asukasta kohden. Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 433242 henkeä. Viihtyisissä valtakunnansaleissa kokoontui 3049 Jehovan todistajien seurakuntaa. Viime aikoina kasvu on ollut melkoista erityisesti joidenkin väestöryhmien keskuudessa.

Saarnaamista monilla kielillä

Aasiasta, Afrikasta ja Itä-Euroopasta muuttaa Italiaan paljon siirtolaisia työn tai paremman elämän toivossa tai joissakin tapauksissa pakoon traagisia olosuhteita. Miten näitä miljoonia ihmisiä voidaan auttaa hengellisesti?

Monet italialaiset todistajat ovat vastanneet haasteeseen ryhtymällä opiskelemaan vaikeita kieliä, kuten albaniaa, amharaa, arabiaa, bengalia, kiinaa, pandžabia, sinhalaa ja tagalogia. Vuodesta 2001 lähtien on pidetty kielikursseja, joiden avulla halukkaita on opetettu todistamaan vierailla kielillä. Kolmen viime vuoden aikana on pidetty 79 kurssia, joilla on opetettu 17:ää kieltä ja joihin on osallistunut 3711 todistajaa. Tämän ansiosta 146 seurakuntaa ja 274 ryhmää, joissa puhutaan yhteensä 25:tä kieltä, on joko aloittanut toimintansa tai on saanut vahvistusta. Monet vilpittömät ihmiset ovat näin saaneet kuulla hyvän uutisen ja alkaneet tutkia Raamattua. Tulokset ovat usein erinomaisia.

Muuan Jehovan todistaja kertoi Raamatusta intialaiselle Georgelle, joka puhuu malajalamia. Vaikka Georgella oli suuria työhön liittyviä ongelmia, hän otti mielihyvin vastaan raamatuntutkistelun. Muutamaa päivää myöhemmin Georgen ystävä Gil, joka myös on intialainen ja puhuu pandžabia, tuli valtakunnansalille, ja hänen kanssaan aloitettiin raamatuntutkistelu. Gil esitteli todistajille Davidin, telugua puhuvan intialaisen. Pian David alkoi tutkia Raamattua. Hänen kanssaan samassa talossa asui kaksi muuta intialaista, Sonny ja Shubash. Hekin tulivat mukaan raamatuntutkisteluun.

Muutama viikko myöhemmin todistajat saivat puhelinsoiton Dalipilta, marathia puhuvalta mieheltä. Hän sanoi: ”Olen Georgen ystävä. Voitteko opettaa minua ymmärtämään Raamattua?” Seuraavaksi oli vuorossa Sumit-niminen mies, joka puhuu tamilia. Myöhemmin soitti muuan toinen Georgen ystävä ja pyysi raamatuntutkistelua. Sitten George toi valtakunnansalille Max-nimisen nuoren miehen. Tämäkin halusi tutkia. Tätä nykyä johdetaan kuutta raamatuntutkistelua, ja neljää uutta tutkistelua ollaan aloittelemassa. Tutkistelut pidetään englanniksi, mutta niissä käytetään myös hindin-, malajalamin-, marathin-, pandžabin-, tamilin-, telugun- ja urdunkielisiä julkaisuja.

Kuurot ”kuulevat” hyvän uutisen

Italiassa on yli 90 000 kuuroa. 1970-luvun puolivälissä todistajat alkoivat opettaa Raamatun totuutta heille. Aluksi jotkut kuurot todistajat opettivat italialaista viittomakieltä julistajille, jotka halusivat auttaa tuolla kentällä. Sitten yhä useammat kuurot alkoivat kiinnostua Raamatusta. Nykyään seurakunnan kokouksissa käy yli 1400 italialaisella viittomakielellä kommunikoivaa ihmistä. Viisitoista seurakuntaa ja 52 ryhmää pitää kokouksia viittomakielellä.

 Aluksi kuuroille saarnasivat pääasiassa vain yksittäiset todistajat omasta aloitteestaan. Jehovan todistajien Italian-haaratoimisto alkoi kuitenkin vuonna 1978 järjestää kuuroille konventteja. Tuon vuoden toukokuussa ilmoitettiin, että Milanossa pidettävässä kansainvälisessä konventissa esitettäisiin ohjelmaa myös viittomakielellä. Ensimmäinen kuuroille tarkoitettu kierroskonventti pidettiin Milanon konventtisalissa helmikuussa 1979.

Haaratoimisto on siitä pitäen kiinnittänyt erityistä huomiota kuurojen hengelliseen ravitsemiseen kannustamalla yhä useampia evankelistoja parantamaan viittomakielentaitoaan. Vuodesta 1995 lähtien joihinkin viittomakielisiin ryhmiin on lähetetty erikoistienraivaajia (kokoaikaisia evankelistoja) valmentamaan kuuroja todistajia sananpalveluksessa ja kokousten järjestämisessä. Kolmeen konventtisaliin on asennettu huippumodernit videolaitteet, jotta ohjelmaa olisi parempi seurata. Kuurot saavat hengellistä ruokaa myös videokasetteina ilmestyneiden kristillisten julkaisujen välityksellä.

Se että todistajat huolehtivat hyvin kuurojen hengellisistä tarpeista, on pantu merkille. Italian kuurojen liiton julkaisemassa lehdessä P@role & Segni lainattiin erään katolisen monsignoren lähettämää kirjettä: ”Kuurous on kiusallinen vamma, sillä kuuro tarvitsee jatkuvaa huomiota. Hän esimerkiksi tulee kirkkoon yksin ilman mitään vaikeutta mutta tarvitsee tulkin apua voidakseen seurata kaikkea sitä, mitä jumalanpalveluksen aikana luetaan, saarnataan ja lauletaan.” Lehden mukaan prelaatti ”myöntää, että kirkko ei ole valitettavasti vielä valmis ottamaan huomioon tätä vammaa, ja hän toteaa, että monista kuuroista pidetään parempaa huolta Jehovan todistajien valtakunnansaleissa kuin kirkossa”.

 Hyvää uutista saarnataan vangeille

Voiko ihminen olla vapaa, vaikka hän onkin vankilassa? Voi, sillä Jumalan sanalla on voimaa ”vapauttaa” ne, jotka ottavat sen vastaan ja soveltavat sen ohjeita elämäänsä. Jeesus julisti ”vangeille vapautusta” synnistä ja väärästä uskonnosta. (Johannes 8:32; Luukas 4:16–19.) Italiassa saadaan hyviä tuloksia, kun käydään saarnaamassa vankiloissa. Valtio on antanut noin 400:lle Jehovan todistajien sananpalvelijalle luvan käydä vankien luona auttamassa heitä hengellisesti. Jehovan todistajat olivat ensimmäinen ei-katolinen järjestö, jota pyydettiin tähän työhön ja joka sai siihen luvan.

Raamatun sanoma voi levitä yllättävillä tavoilla. Vangit kertovat Jehovan todistajien raamatullisesta opetustyöstä toisille vangeille, ja jotkut näistä pyytävät todistajia käymään luonaan. Tai vankien perheenjäsenet, jotka ovat alkaneet tutkia Raamattua, kannustavat vankina olevaa sukulaistaan pyytämään todistajia käymään luonaan. Jotkut murhasta, taposta tai muista vakavista rikoksista tuomitut elinkautisvangit ovat katuneet ja tehneet elämässään suuria muutoksia. Se valmistaa heitä vihkiytymään Jehova Jumalalle ja menemään kasteelle.

Monissa vankiloissa on järjestetty esitelmiä raamatullisista aiheista, pidetty Jeesuksen kuoleman muistojuhla ja näytetty Jehovan todistajien valmistamia raamatullisia videoita. Näihin kokouksiin tulee usein monia vankeja.

Jotta vankeja voitaisiin auttaa käytännöllisillä tavoilla, todistajat ovat levittäneet runsaasti lehtiä, jotka käsittelevät vangeille hyödyllisiä aiheita. Yksi näistä oli Herätkää!-lehdessä 8.5.2001 ilmestynyt kirjoitus ”Voidaanko vangit sopeuttaa yhteiskuntaan?” Lehden numerossa 8.4.2003 oli aiheena ”Huumeiden käyttäjä perheessä – mitä on tehtävissä?” Vangeille on levitetty tuhansia lehtiä. Niinpä vankiloissa johdetaan satoja raamatuntutkisteluja. Myös jotkut vartijat ovat osoittaneet kiinnostusta Raamatun sanomaa kohtaan.

Saatuaan viranomaisilta erityisluvan Costantino-niminen vanki meni kasteelle valtakunnansalissa San Remossa, ja tilaisuutta oli seuraamassa 138 paikallista Jehovan todistajaa. ”Sain osakseni yltä kyllin rakkautta”, sanoi silminnähden liikuttunut Costantino tilaisuuden jälkeen. Paikallisessa sanomalehdessä julkaistiin vankilanjohtajan sanat: ”Tunsimme suurta iloa voidessamme antaa tämän luvan. Meidän tulee suhtautua myönteisesti kaikkeen, mikä voi edistää vangin sopeutumista yhteiskuntaan sosiaalisella, henkisellä ja yksilötasolla.” Se miten Raamatun täsmällinen tuntemus vaikutti Costantinon elämään, kosketti hänen vaimoaan ja tytärtään: ”Olemme hänestä ylpeitä niiden muutosten vuoksi, joita hän on tehnyt. Hänestä on tullut rauhaa rakastava, ja hänen kiinnostuksensa meitä kohtaan kasvaa jatkuvasti. Olemme alkaneet jälleen luottaa häneen ja kunnioittaa häntä.” Myös vaimo ja tytär ovat ryhtyneet tutkimaan Raamattua ja käymään kristillisissä kokouksissa.

Varkauteen, aseelliseen ryöstöön, huumeiden salakuljetukseen ja henkirikokseen syyllistyneelle Sergiolle on langetettu vuoteen 2024 kestävä vankilatuomio. Tutkittuaan Raamattua kolme vuotta hän teki elämässään täyskäännöksen ja päätti mennä kasteelle. Hän on Elban saaressa sijaitsevan Porto Azurron  vankilan 15. vanki, joka on kastettu Jehovan todistajaksi. Hänet kastettiin vankilan urheilukentälle tuodussa altaassa, ja tilaisuutta oli seuraamassa useita muita vankeja.

Leonardo, joka kärsii 20 vuoden mittaista vankeustuomiota, sai erityisluvan mennä kasteelle valtakunnansalissa Parmassa. Paikallisen sanomalehden haastattelussa Leonardo sanoi haluavansa ”tehdä selväksi, ettei hän ollut päättänyt tulla Jehovan todistajaksi päästäkseen pois vankilan kahleista vaan täyttääkseen syvän hengellisen tarpeen”. Leonardo sanoi: ”Olen tehnyt elämässäni lukuisia virheitä, mutta olen jättänyt ne taakseni. Olen muuttunut, vaikkei se olekaan tapahtunut yhdessä yössä. Minun on edelleen elettävä rehdisti.”

Salvatore on tuomittu henkirikoksesta, ja hän on Spoleton erittäin tarkoin vartioidussa vankilassa. Hänen kasteensa, joka järjestettiin vankilan muurien sisällä, teki vaikutuksen moniin. Vankilanjohtaja sanoi: ”Yhteiskunnan kannalta tärkeään valintaan, joka johtaa parempaan käytökseen kaikkia kohtaan, tulisi kannustaa sekä vankilayhteisön että koko yhteiskunnan edun vuoksi.” Salvatoren tekemien muutosten ansiosta hänen vaimonsa ja tyttärensä käyvät nyt Jehovan todistajien kokouksissa. Muuan vanki, jolle Salvatore oli todistanut, kastettiin vihkiytyneenä Jehovan palvelijana.

Varhaiskristillisyys levisi Italiaan hyvin tuloksin (Apostolien teot 2:10; Roomalaisille 1:7). Nykyisenä elonkorjuuaikana hengellinen kasvu jatkuu samoilla alueilla, joilla Paavali ja toiset kristityt saarnasivat uutterasti hyvää uutista (Apostolien teot 23:11; 28:14–16).

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

ITALIA

Rooma

[Kuvat s. 15]

Bitonton konventtisali ja viittomakielinen seurakunta Roomassa

[Kuva s. 16]

Raamatun totuus ”vapauttaa” vankeja

[Kuvat s. 17]

Hengellinen kasvu jatkuu siellä, missä varhaiskristillisyys kerran kukoisti