Työn paradoksi

”Työskennellä, työskennellä! On suunnaton ilo tietää, että paras on vielä jäljellä.” (Kirjailija Katherine Mansfield, 1888–1923)

YHDYTKÖ edellä olevaan idealistiseen näkemykseen työstä? Miten suhtaudut työhön? Tuntuuko sinusta, että työ on kuin pitkä, pimeä tunneli kiireettömien viikonloppujen välillä, vai onko siitä kenties tullut sinulle intohimo, joka lähentelee riippuvuutta?

Suurin osa useimpien ihmisten valveillaoloajasta kuluu työhön. Työ voi määrätä, miten ja missä elämme. Aikuisuuden kynnykseltä eläkeikään asti työ on monien mielestä heidän elämänsä hallitsevin seikka. Jotkut saavat suurta tyydytystä työstään. Toiset mittaavat työn arvoa tuloilla tai asemalla, toiset pitävät työtä pelkkänä ajankuluna tai jopa ajanhukkana.

On niitä, jotka tekevät työtä elääkseen, ja niitä, jotka elävät tehdäkseen työtä. Jotkut kuolevat työnsä ääreen tai sen vuoksi. Esimerkiksi erään tuoreen Yhdistyneiden kansakuntien raportin mukaan työ aiheuttaa enemmän kärsimystä ja kuolemaa ”kuin sodat tai huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö yhteensä”. Lontoossa ilmestyvä The Guardian -lehti totesi tästä: ”Yli kaksi miljoonaa ihmistä kuolee työtapaturmien tai työperäisten sairauksien vuoksi joka vuosi – – altistuminen pölylle, kemikaaleille, melulle ja säteilylle – – [aiheuttaa] syöpää, sydäntauteja ja aivohalvauksia.” Myös lapsityövoiman käyttö ja pakkotyö ovat nykyisten työolojen ikävää todellisuutta.

Lisäksi on olemassa ilmiö, josta psykologi Steven Berglas käyttää nimitystä ”supernova- burn out”. Hän kuvailee ahkeraa työntekijää, joka on uransa huipulla ja tuntee ”jatkuvaa pelkoa, ahdistusta, toivottomuutta tai masennusta, koska hän uskoo olevansa sellaisen työn tai uran vanki, josta hän ei voi päästä eroon eikä saada tyydytystä”.

Ahkera työntekijä vai työnarkomaani?

Maailmassa, jossa monet tekevät pitkiä työpäiviä, on hyvä osata erottaa toisistaan ahkera työntekijä ja työnarkomaani. Monet työnarkomaanit pitävät työpaikkaansa turvapaikkana vaarallisen ja ennalta arvaamattoman maailman keskellä; ahkerille työntekijöille työ on väistämätön, joskin  toisinaan mieluisa velvollisuus. Työnarkomaanit sallivat työn syrjäyttää kaikki muut elämänalueet; ahkerat työntekijät tietävät, milloin on aika sammuttaa tietokone, vaihtaa vapaalle ja olla läsnä esimerkiksi viettämässä hääpäivää. Työnarkomaanit saavat ylitöistä tyydytystä ja adrenaliinihumalan, ahkerat työntekijät eivät.

Nyky-yhteiskunta hämärtää näiden kahden ryhmän välisen eron ihannoimalla ylitöiden tekemistä. Modeemit, matkapuhelimet ja hakulaitteet voivat sotkea työpaikan ja kodin rajan. Kun töitä voi tehdä missä ja milloin tahansa, jotkut näännyttävät itsensä työnteolla.

Miten jotkut ihmiset reagoivat tällaiseen epäterveeseen ilmapiiriin? Sosiologit ovat panneet merkille sellaisen suuntauksen, että työn ja stressin uuvuttamat ihmiset tuovat työpaikalle hengellisyyden ja yhdistävät uskon- ja työelämän. Sanomalehti San Francisco Examinerin mukaan ”hengellisyyden ja työn yhteen liittämisestä on tullut jotakuinkin yleinen ilmiö”.

Eräässä artikkelissa kerrottiin hiljattain Piilaaksosta, Yhdysvalloissa sijaitsevasta huipputekniikan keskuksesta: ”Samalla kun johtajat laskevat työpaikkojen pysäköintialueiden tyhjiä ruutuja irtisanomisten jatkuessa, raamattupiirien pysäköintipaikat ovat iltaisin vähissä.” Mitä tämä sitten merkinneekin, monet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat havainneet, että Raamatulla on myönteinen vaikutus heidän näkemykseensä työstä, mikä auttaa heitä viettämään tasapainoisempaa elämää.

Miten Raamattu voi auttaa meitä suhtautumaan työhön tasapainoisesti? Onko Raamatussa periaatteita, jotka voivat auttaa meitä vastaamaan nykyisen työelämän haasteisiin? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.