Jehovan sana on elävä

Kohokohtia 1. Kuninkaiden kirjasta

”VANHURSKAIDEN enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokailee.” (Sananlaskut 29:2.) Ensimmäinen kuninkaiden kirja osoittaa selvästi, että tämä sananlasku pitää paikkansa. Tässä Raamatun kirjassa kerrotaan Salomon elämäntarina. Hänen kuninkuutensa aikana Israel nauttii rauhasta ja hyvinvoinnista. Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa kerrotaan myös tuon kansakunnan jakautumisesta Salomon kuoleman jälkeen ja hänen jälkeensä tulleista 14 kuninkaasta, joista toiset hallitsivat Israelissa, toiset Juudassa. Vain kaksi noista kuninkaista pysyi jatkuvasti uskollisena Jehovalle. Lisäksi 1. Kuninkaiden kirjassa kuvaillaan kuuden profeetan, muun muassa Elian, toimintaa.

Kirjan kirjoitti Jerusalemissa ja Juudassa profeetta Jeremia, ja se käsittää noin 129 vuoden pituisen ajanjakson vuodesta 1040 eaa. vuoteen 911 eaa. Kootessaan 1. Kuninkaiden kirjaa Jeremia ilmeisesti etsi tietoja muinaisista muistiinmerkinnöistä, esimerkiksi ”Salomon asioiden kirjasta”. Noita muistiinmerkintöjä ei ole enää olemassa. (1. Kuninkaiden kirja 11:41; 14:19; 15:7.)

VIISAS KUNINGAS EDISTÄÄ RAUHAA JA HYVINVOINTIA

(1. Kuninkaiden kirja 1:1–11:43)

Ensimmäinen kuninkaiden kirja alkaa jännittävällä kertomuksella siitä, miten kuningas Daavidin poika Adonia yrittää anastaa kuninkuuden isältään. Suunnitelma kaatuu, kun profeetta Natan toimii ripeästi, ja Daavidin pojasta Salomosta tehdään kuningas. Pyyntö, jonka valtaistuimelle juuri noussut kuningas esittää, miellyttää Jehovaa. Niinpä hän antaa kuninkaalle ”viisaan ja ymmärtäväisen sydämen” ja ”sekä rikkautta että kunniaa” (1. Kuninkaiden kirja 3:12, 13). Kuninkaan viisaus on suunnaton ja hänen rikkautensa vailla vertaa. Israel nauttii rauhasta ja hyvinvoinnista.

Salomo rakentaa muun muassa Jehovan temppelin ja monia hallintorakennuksia. Jehova vakuuttaa Salomolle: ”Minä vahvistan Israelia hallitsevan valtakuntasi valtaistuimen pysymään ajan hämärään asti” – sillä ehdolla, että tämä pysyy tottelevaisena (1. Kuninkaiden kirja 9:4, 5). Tosi Jumala myös varoittaa kuningasta tottelemattomuuden seurauksista. Salomo kuitenkin ottaa itselleen paljon vierasmaisia vaimoja. Heidän vaikutuksestaan hän kääntyy vanhoilla päivillään väärään palvontaan. Jehova ennustaa, että hänen valtakuntansa jakautuu. Salomo kuolee vuonna 997 eaa., ja näin päättyy hänen 40 vuotta kestänyt hallituskautensa. Valtaistuimelle nousee hänen poikansa Rehabeam.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

1:5: Miksi Adonia yritti anastaa valtaistuimen Daavidin vielä eläessä? Raamattu ei vastaa tähän. On kuitenkin järkevää olettaa, että koska Adonian vanhemmat veljet Amnon ja Absalom olivat jo kuolleet, kuten luultavasti myös Daavidin poika Kilab, Adonia ajatteli, että vanhimpana Daavidin jäljelle jääneistä pojista hänellä oli oikeus valtaistuimeen (2. Samuelin kirja 3:2–4; 13:28, 29; 18:14–17). Adonia oli hankkinut tukijoikseen mahtavan sotapäällikön Joabin ja vaikutusvaltaisen ylimmäisen papin Abjatarin ja luotti todennäköisesti siihen, että hänen yrityksensä onnistuisi. Raamattu ei kerro, tiesikö hän Daavidin aikomuksesta antaa valtaistuin Salomolle. Adonia ei kuitenkaan kutsunut Salomoa ja muita Daavidille uskollisia miehiä uhraamaan (1. Kuninkaiden kirja 1:9,  10). Tämä viittaa siihen, että hän on pitänyt Salomoa kilpailijanaan.

1:49–53; 2:13–25: Miksi Salomo surmautti Adonian annettuaan tälle ensin anteeksi? Toisin kuin Batseba Salomo havaitsi, mitkä olivat Adonian todelliset aikeet, kun tämä halusi Batseban pyytävän kuninkaalta Abisagia hänen vaimokseen. Daavid ei ollut ollut sukupuolisuhteissa kauniin Abisagin kanssa, mutta tätä pidettiin kuitenkin hänen sivuvaimonaan. Tuon ajan tavan mukaan Abisagista saattoi tulla vain Daavidin laillisen perillisen omaisuutta. Adonia on voinut ajatella, että jos hän saisi Abisagin vaimokseen, hän voisi jälleen vaatia valtaistuinta itselleen. Salomo tajusi, että Adonian pyyntö osoitti hänen pyrkivän kuninkaaksi, ja peruutti armahduksen.

6:37–8:2: Milloin temppeli vihittiin? Temppeli valmistui vuoden 1027 eaa. kahdeksannessa kuussa, Salomon 11. hallitusvuonna. Kalusteiden tuomiseen ja muihin valmisteluihin näyttää kuluneen 11 kuukautta. Vihkiäisten on täytynyt olla seitsemännessä kuussa vuonna 1026 eaa. Kertomuksessa mainitaan temppelin valmistuminen, sitten kuvaillaan muita rakennushankkeita, ja vasta sen jälkeen kerrotaan temppelin vihkiäisistä. Näin ilmeisesti annetaan laajempi kuva silloisesta rakentamisesta. (2. Aikakirja 5:1–3.)

9:10–13: Oliko se, että Salomo antoi Tyroksen kuninkaalle Hiramille lahjaksi 20 kaupunkia Galilean maasta, sopusoinnussa Mooseksen lain kanssa? 3. Mooseksen kirjan 25:23, 24:ssä mainitun lain voitiin katsoa koskevan vain israelilaisten asuttamaa aluetta. Niissä kaupungeissa, jotka Salomo antoi Hiramille, asui mahdollisesti ei-israelilaisia, vaikka ne sijaitsivatkin Luvatun maan rajojen sisäpuolella (2. Mooseksen kirja 23:31). Salomon teko saattoi myös osoittaa, ettei hän noudattanut täysin Lakia, niin kuin hän ei noudattanut sitä silloinkaan, kun hän hankki itselleen ”paljon hevosia” ja otti monia vaimoja (5. Mooseksen kirja 17:16, 17). Olipa asianlaita miten hyvänsä, lahja ei miellyttänyt Hiramia. Kenties kaupunkien pakana-asukkaat eivät olleet pitäneet niitä hyvässä kunnossa, tai ehkä ne eivät sijainneet hyvällä paikalla.

11:4: Tuliko iäkkäästä Salomosta uskoton vanhuudenheikkouden vuoksi? Nähtävästi ei, sillä Salomo ei elänyt kovinkaan vanhaksi. Hänen hallituskautensa kesti kylläkin 40 vuotta, mutta hän oli alkanut hallita jo melko nuorena. Hän ei myöskään hylännyt Jehovan palvontaa kokonaan vaan yritti ilmeisesti harjoittaa jonkinlaista sekauskontoa.

Opetuksia meille

2:26, 27, 35: Jehovan ennustukset käyvät aina toteen. Eelin jälkeläisen Abjatarin poistaminen tehtävästä täytti ”Jehovan sanan, jonka hän oli puhunut Eelin huonetta vastaan”. Abjatarin korvaaminen Pinehasin  sukuhaaraan kuuluvalla Sadokilla täytti 4. Mooseksen kirjan 25:10–13:ssa olevat sanat (2. Mooseksen kirja 6:25; 1. Samuelin kirja 2:31; 3:12; 1. Aikakirja 24:3).

2:37, 41–46: On todella vaarallista kuvitella, että rajoituksia voi rikkoa rangaistuksetta. Ne jotka poikkeavat tahallaan ’kapealta tieltä, joka vie elämään’, joutuvat kärsimään epäviisaasta ratkaisustaan koituvat seuraukset (Matteus 7:14).

3:9, 12–14: Jehova vastaa palvelijoidensa vilpittömiin rukouksiin, kun he pyytävät viisautta, ymmärtäväisyyttä ja opastusta hänen palveluksensa suorittamiseen (Jaakobin kirje 1:5).

8:22–53: Salomo ilmaisi arvostavansa sydämestään Jehovaa, rakkaudellisen huomaavaisuuden Jumalaa, lupausten Täyttäjää ja rukouksen Kuulijaa. Arvostuksemme Jumalan persoonallisuuden näitä ja muita piirteitä kohtaan lisääntyy, kun mietiskelemme Salomon vihkiäisrukousta.

11:9–14, 23, 26: Kun Salomosta tuli vanhemmiten tottelematon, Jehova nostatti hänelle vastustajia. ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille”, sanoi apostoli Pietari (1. Pietarin kirje 5:5).

11:30–40: Kuningas Salomo etsi tilaisuutta tappaa Jerobeam sen takia, mitä Ahia oli Jerobeamista ennustanut. Kuinka eri tavoin Salomo olikaan toiminut 40 vuotta aikaisemmin, jolloin hän ei ollut suostunut kostamaan Adonialle ja toisille salaliittolaisille! (1. Kuninkaiden kirja 1:50–53.) Tämä asennemuutos johtui siitä, että hän oli vetäytynyt pois Jehovasta.

YHTENÄINEN VALTAKUNTA JAKAUTUU

(1. Kuninkaiden kirja 12:1–22:53)

Jerobeam ja kansa tulevat pyytämään kuningas Rehabeamilta, että tämä keventäisi isänsä Salomon sälyttämää taakkaa. Rehabeam ei kuuntele heidän pyyntöään vaan uhkaa asettaa heidän kannettavakseen entistä raskaamman kuorman. Kymmenen sukukuntaa kapinoi ja tekee Jerobeamista kuninkaansa. Valtakunta jakautuu. Rehabeam hallitsee eteläistä valtakuntaa, johon kuuluvat Juudan ja Benjaminin heimot, ja Jerobeam hallitsee Israelin pohjoista kymmenen heimon valtakuntaa.

Jerobeam ei halua, että kansa menee Jerusalemiin palvomaan, joten hän pystyttää kaksi kultaista vasikkaa, toisen Daniin ja toisen Beteliin. Jerobeamin jälkeen Israelissa hallitsevat kuninkaina muiden muassa Nadab, Baesa, Ela, Simri, Tibni, Omri, Ahab ja Ahasja. Juudassa Rehabeamia seuraavat valtaistuimelle Abiam, Asa, Josafat ja Joram. Näiden kuninkaiden aikana toimivia profeettoja ovat Ahia, Semaja ja nimeltä mainitsematon Jumalan mies samoin kuin Jeehu, Elia ja Mikaja.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

18:21: Miksi kansa pysyi vaiti, kun Elia pyysi sitä seuraamaan joko Jehovaa tai Baalia? Kansa saattoi tajuta, ettei se omistanut Jehovalle hänen vaatimaansa yksinomaista antaumusta, ja tunsi siksi syyllisyyttä. Tai kenties israelilaisten omatunto oli kovettunut  siinä määrin, etteivät he nähneet mitään väärää siinä, että he palvoivat Baalia samalla kun he väittivät palvovansa Jehovaa. Vasta sitten kun Jehova osoitti voimansa, he sanoivat: ”Jehova on tosi Jumala! Jehova on tosi Jumala!” (1. Kuninkaiden kirja 18:39.)

20:34: Miksi Ahab säästi syyrialaisten kuninkaan Ben-Hadadin sen jälkeen kun Jehova oli antanut heistä voiton? Ahab ei surmannut Ben-Hadadia vaan teki hänen kanssaan liiton, jossa Ahabille määrättiin Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta katuja ilmeisesti basaarien eli kauppakujien pystyttämistä varten. Ben-Hadadin isä oli samalla tavoin määrännyt itselleen katuja Samariasta kaupallisia tarkoituksia varten. Syy Ben-Hadadin vapauttamiseen oli siis se, että Ahab voisi alkaa harjoittaa liiketoimintaa Damaskoksessa.

Opetuksia meille

12:13, 14: Kun teemme elämässämme tärkeitä ratkaisuja, meidän tulisi kysyä neuvoa viisailta ja kypsiltä ihmisiltä, jotka tuntevat Raamatun ja pitävät suuressa arvossa jumalisia periaatteita.

13:11–24: Neuvoa tai ehdotusta, joka vaikuttaa kyseenalaiselta, tulee punnita Jumalan sanan järkevien ohjeiden valossa, vaikka sen esittäisikin hyvää tarkoittava uskonveli (1. Johanneksen kirje 4:1).

14:13: Jehova tutkii meidät läpikotaisin etsiessään meistä hyvää. Olipa tuo hyvä kuinka merkityksetöntä tahansa, hän voi panna sen kasvamaan, kun teemme parhaamme hänen palveluksessaan.

15:10–13: Meidän täytyy rohkeasti hylätä luopumus ja sitä vastoin edistää tosi palvontaa.

17:10–16: Sarpatin leski tunnisti Elian profeetaksi ja kohteli häntä sen mukaisesti. Jehova siunasi tämän lesken uskon tekoja. Nykyäänkin Jehova huomaa uskon tekomme, ja hän palkitsee ne, jotka tukevat Valtakunnan työtä eri tavoin (Matteus 6:33; 10:41, 42; Heprealaisille 6:10).

19:1–8: Kun meitä vastustetaan kiivaasti, voimme luottaa Jehovan tukeen (2. Korinttilaisille 4:7–9).

19:10, 14, 18: Tosi palvojat eivät ole koskaan yksin. Heillä on tukenaan Jehova ja maailmanlaajuinen veljesseura.

19:11–13: Jehova ei ole luonnonjumala eikä pelkkä luonnonvoimien personoituma.

20:11: Kun Ben-Hadad kerskui tuhoavansa Samarian, Israelin kuningas vastasi: ”Älköön [taisteluun valmistautuva, sota-asuunsa] vyöttäytyvä ylpeilkö niin kuin vyötään [sotavarusteitaan] irrottava”, joka palaa taistelusta voittajana. Kun edessämme on jokin uusi tehtävä, meidän on kartettava itsevarmaa kerskailua (Sananlaskut 27:1; Jaakobin kirje 4:13–16).

Hyvin arvokas meille

Kun Mooses kertoi Lain antamisesta Siinainvuorella, hän sanoi Israelin pojille: ”Katsokaa, minä panen eteenne tänään siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Jehovan, Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänään teille annan, ja kirouksen, jos ette tottele Jehovan, Jumalanne, käskyjä vaan poikkeatte siltä tieltä, josta minä tänään annan teille käskyn.” (5. Mooseksen kirja 11:26–28.)

Miten selvästi 1. Kuninkaiden kirja kiinnittääkään huomiomme tähän erittäin tärkeään totuuteen! Kuten olemme nähneet, tässä kirjassa on myös muita arvokkaita opetuksia. Sen sanoma on todella elävä ja voimaa uhkuva (Heprealaisille 4:12).

[Kuva s. 29]

Temppeli ja muita Salomon pystyttämiä rakennuksia

[Kuva s. 30, 31]

Kun Jehova oli osoittanut voimansa, kansa huudahti: ”Jehova on tosi Jumala!”