”Jehovan miekka ja Gideonin!”

HE OVAT lukuisia kuin kulkusirkat, jotka syövät hedelmälliset pellot paljaiksi. Israelissa eletään tuomarien hallinnon aikaa, ja kansa on epätoivoinen. Seitsemän vuoden ajan ovat midianilaisten, amalekilaisten ja itämaalaisten joukot ratsastaneet kameleilla ryöstämään maata heti kun kylvö on alkanut orastaa. Heidän karjansa hajaantuu etsimään laidunmaata ja syö kaiken vihreän. Israelin kansalla taas ei ole aaseja, sonneja eikä lampaita. Niin ankara on Midianin hirmuvalta, että köyhtyneet israelilaiset joutuvat tekemään itselleen maanalaisia varastoja vuoristoon ja käyttämään luolia ja vaikeapääsyisiä paikkoja.

Miksi he ovat näin pahassa ahdingossa? Luopio-Israel palvelee vääriä jumalia. Jehova on vuorostaan jättänyt sen sortajien käsiin. Kun Israelin pojat eivät enää kestä tilannetta, he huutavat Jehovaa avukseen. Kuunteleeko hän? Mitä voimme oppia Israelin kokemuksesta? (Tuomarit 6:1–6.)

Varovainen maanviljelijä vai ”urhoollinen, väkevä mies”?

Normaalisti israelilaiset puivat vehnää härän vetämällä reellä avoimella paikalla, missä tuuli vie akanat mennessään, kun viljaa viskataan ilmaan. Tämä menetelmä herättää kuitenkin aivan liian paljon huomiota, kun uhkana ovat maata hävittävät rosvojoukot. Pysyäkseen poissa midianilaisten näkyvistä Gideon pui vehnää viinikuurnassa, joka on todennäköisesti kallioon hakattu suuri, suojaisa allas (Tuomarit 6:11). Siinä ei luultavasti mahdu hakkaamaan viljaa kepillä muuten kuin pienissä erissä. Olosuhteet pakottavat Gideonin käyttämään niitä keinoja, joita on tarjolla.

Kuvittelehan Gideonin hämmästystä, kun Jehovan enkeli näyttäytyy hänelle ja sanoo: ”Jehova on kanssasi, sinä urhoollinen, väkevä mies.” (Tuomarit 6:12.) Puidessaan viljaa salaa viinikuurnassa Gideon varmastikin tuntee itsensä kaikkea muuta kuin urhoolliseksi. Nuo sanat osoittavat kuitenkin Jumalan luottavan siihen, että hän voisi olla urhoollinen Israelin johtajana. Siitä huolimatta hän itse tarvitsee uskon vahvistusta.

Kun Jehova antaa Gideonille tehtäväksi pelastaa Israel ”Midianin kourista”, Gideon sanoo vaatimattomasti: ”Anteeksi, Jehova. Millä minä pelastan Israelin? Katso! Minun tuhanteni on vähäisin Manassessa, ja minä olen pienin isäni huoneessa.” Varovaisena hän pyytää tunnusmerkkiä, joka osoittaisi Jumalan olevan hänen kanssaan midianilaisten lyömisessä, ja Jehova on halukas tyydyttämään hänen ymmärrettävän tarpeensa saada varmuus tuesta. Gideon tarjoaa enkelivieraalleen ruokalahjan, ja kalliosta nousee tuli, joka kuluttaa tuon uhrin. Kun Jehova on näin hälventänyt Gideonin pelon, tämä rakentaa tuolle paikalle alttarin. (Tuomarit 6:12–24.)

”Ajakoon Baal oman asiansa”

Israelilaisten suurin ongelma ei ole Midianin harjoittama sorto vaan se, että he ovat Baalin palvonnan orjuuttamia. Jehova on ”mustasukkainen Jumala”; kukaan ei voi palvella häntä otollisella tavalla, jos samalla palvoo muita jumalia (2. Mooseksen kirja 34:14). Siksi Jehova käskee Gideonia hävittämään alttarin, jonka hänen isänsä on rakentanut Baalille, ja hakkaamaan maahan pyhän paalun. Koska Gideon pelkää isänsä ja muiden reaktiota, hän ei ryhdy hankkeeseen päiväsaikaan vaan hoitaa tehtävän yöllä kymmenen palvelijan avustuksella.

 Gideon on syystäkin varovainen, sillä kun paikalliset Baalin palvojat saavat tietää hänen tekemästään ”pyhäinhäväistyksestä”, he vaativat hänen henkeään. Hänen isänsä Joas sanoo heille kuitenkin vastaansanomattoman johdonmukaisesti, että jos Baal olisi Jumala, hän pystyisi puolustautumaan itsekin. Sitten hän antaa pojalleen sopivasti nimeksi Jerubbaal, joka merkitsee ’ajakoon Baal asian’. (Tuomarit 6:25–32.)

Jumala siunaa aina palvelijoitaan, kun nämä asennoituvat rohkeasti tosi palvonnan puolelle. Kun midianilaiset liittolaisineen tunkeutuvat jälleen Israelin alueelle, Jehovan henki verhoaa Gideonin (Tuomarit 6:34). Jumalan hengen eli vaikuttavan voiman vaikutuksesta Gideon kutsuu kokoon miehiä Manassen, Asserin, Sebulonin ja Naftalin heimoista (Tuomarit 6:35).

Alkuvalmisteluja

Gideonilla on nyt koossa 32000 miehen armeija, mutta silti hän pyytää Jumalalta tunnusmerkkiä. Jos puimatantereelle jätetyt villat tulevat kasteesta märiksi ja maa pysyy kuivana, se on merkki siitä, että Jumala pelastaa Israelin hänen välityksellään. Jehova tekee tämän ihmeen, ja Gideon pyytää sille vielä varmistusta päinvastaisella tunnusmerkillä: maa kostuu mutta villat pysyvät kuivina. Meneekö Gideon varovaisuudessaan liiallisuuksiin? Ilmeisesti ei, sillä Jehova vastaa hänen pyyntöönsä. (Tuomarit 6:36–40.) Nykyään emme odota Jehovan tekevän tällaisia ihmeitä. Voimme silti saada häneltä ohjausta ja vahvistusta hänen Sanansa välityksellä.

Seuraavaksi Jumala ilmoittaa, että Gideonin armeija on liian suuri. Jos israelilaiset voittaisivat vihollisen niin suurella voimalla, he voisivat kerskailla pelastuneensa omin neuvoin. Kunnia tulevasta voitosta kuuluu kuitenkin Jehovalle. Mikä ratkaisuksi? Gideonin täytyy noudattaa Mooseksen lain neuvoa ja kehottaa niitä, jotka pelkäävät, palaamaan takaisin. Näin tekee 22000 miestä, ja jäljelle jää vain 10000 miestä. (5. Mooseksen kirja 20:8; Tuomarit 7:2, 3.)

Jumalan näkökannalta miehiä on yhä liikaa. Gideonin käsketään lähettää joukko veden ääreen. Juutalainen historioitsija Josefus sanoo, että Jumala käski Gideonin marssittaa joukkonsa joelle päivän kuumimpaan aikaan. Olipa asia näin tai ei, Gideon tarkkailee, millä tavalla miehet juovat. Ainoastaan 300 heistä kauhoo vettä toisella kädellä suuhunsa tarkkaillen samalla mahdollista vihollishyökkäystä. Vain nuo valppaat 300 lähtevät Gideonin mukaan. (Tuomarit 7:4–8.) Kuvittelehan itsesi heidän asemaansa. Vihollisia on 135000, joten ymmärrät varmasti, että voitto on mahdollinen ainoastaan Jehovan voimalla, ei omallasi!

Jumala kehottaa Gideonia menemään palvelijan kanssa tiedusteluretkelle midianilaisleirin lähelle. Leirin tuntumassa Gideon kuulee jonkun miehen kertovan unta toverilleen, joka empimättä tulkitsee sen merkitsevän sitä, että Jumala on päättänyt luovuttaa Midianin Gideonin käsiin. Tämä keskustelu riittää  Gideonille. Nyt hän on varma, että Jehova antaa hänelle ja hänen 300 miehelleen voiton midianilaisista. (Tuomarit 7:9–15.)

Taistelustrategia

Nuo 300 miestä jakautuvat kolmeksi sadan hengen joukoksi. Jokainen saa torven ja suuren, tyhjän ruukun. Ruukun sisään kätketään soihtu. Ensimmäiseksi Gideon käskee miehiä tarkkaamaan häntä ja tekemään niin kuin hän tekee: kun hän puhaltaa torveen, heidänkin on puhallettava omaansa ja huudettava sitten ”Jehovan miekka ja Gideonin!” (Tuomarit 7:16–18, 20.)

Israelilaissoturit hiipivät salavihkaa vihollisleirin laitaan. Kello on noin kymmenen illalla, joten vartiovuoro on vastikään vaihtunut. Hetki tuntuu juuri oikealta iskuun, sillä kestää tovin, ennen kuin uusien vahtien silmät tottuvat pimeään.

Millainen kauhu midianilaiset kohta valtaakaan! Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoo 300 ruukun murskaantuminen, 300 torven toitotus ja 300 miehen huuto. Varsinkin huuto ”Jehovan miekka ja Gideonin!” järkyttää midianilaisia, ja heidän omat huutonsa vielä pahentavat meteliä. Kaaoksen keskellä heidän on mahdotonta erottaa ystävää vihollisesta. Israelin 300 miestä seisovat kukin paikoillaan, kun Jumala panee viholliset teurastamaan toisiaan omilla miekoillaan. Leiri tyhjenee, mutta pako pysäytetään, ja kun raskas takaa-ajo ja jälkipuhdistus ovat ohi, midianilaisten uhka on poistettu pysyvästi. Pitkä ja sietämätön valta on vihdoinkin päättynyt. (Tuomarit 7:19–25; 8:10–12, 28.)

Gideon on vaatimaton vielä voitonkin jälkeen. Kun efraimilaiset – jotka ilmeisesti tuntevat tulleensa syrjityiksi, kun heitä ei kutsuttu taisteluun – haastavat riitaa hänen kanssaan, hän vastaa heille leppeästi. Lempeä vastaus taltuttaa heidän vihastuksensa, ja he tyyntyvät. (Tuomarit 8:1–3; Sananlaskut 15:1.)

Kun rauha on palannut, israelilaiset haluavat tehdä Gideonista kuninkaansa. Mikä kiusaus! Mutta Gideon torjuu sen. Hän ei ole unohtanut, kuka midianilaisista sai voiton. ”En minä tule teitä hallitsemaan, eikä poikanikaan tule hallitsemaan teitä”, hän ilmoittaa. ”Jehova teitä tulee hallitsemaan.” (Tuomarit 8:23.)

Gideon on kuitenkin epätäydellinen eikä aina toimi arvostelukykyisesti. Jostain syystä hän valmistaa sotasaaliin kalleuksista efodin ja asettaa sen näytteille kaupunkiinsa. Raamattu kertoo, että koko Israel alkaa olla ”moraalittomissa suhteissa” efodiin. He palvovat sitä, ja siitä tulee ansa jopa Gideonille ja hänen huonekunnalleen. Hänestä ei kuitenkaan tule suoranaista epäjumalanpalvojaa, sillä hänet luetaan Raamatussa mieheksi, joka uskoi Jehovaan. (Tuomarit 8:27; Heprealaisille 11:32–34.)

Opetuksia meille

Kertomus Gideonista sisältää sekä varoittavia että rohkaisevia opetuksia. Se varoittaa, että jos Jehova ottaa meiltä pois henkensä ja siunauksensa oikullisen käytöksemme takia, hengellinen tilamme alkaa muistuttaa kulkusirkkojen hävittämän maan köyhtyneiden asukkaiden tilaa. Elämme kriittisiä aikoja emmekä koskaan saa unohtaa, että ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa” (Sananlaskut 10:22). Saamme Jumalalta siunauksia siksi, että palvelemme häntä ”ehyin sydämin ja iloisin sieluin”. Muussa tapauksessa hän hylkää meidät. (1. Aikakirja 28:9.)

Tuo sama kertomus myös rohkaisee meitä, sillä se osoittaa, että Jehova voi vapauttaa kansansa mistä tahansa vaarasta jopa niiden välityksellä, jotka näyttävät heikoilta tai avuttomilta. Se että Gideon pystyi 300 miehensä kanssa kukistamaan 135000 midianilaista, todistaa Jumalan rajattomasta voimasta. Saatamme joutua suureen ahdinkoon, jossa vihollisia näyttää olevan ylivoimaisesti enemmän. Mutta Raamatun kertomus Gideonista kannustaa meitä luottamaan Jehovaan. Hän siunaa kaikkia niitä, jotka uskovat häneen, ja vapauttaa heidät.