Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kamppailetko tunteittesi kanssa?

Kamppailetko tunteittesi kanssa?

Kamppailetko tunteittesi kanssa?

LENA on kamppaillut suuren osan elämästään huonon itsetunnon kanssa. ”Lapsuudessa vuosia kestänyt seksuaalinen hyväksikäyttö vei minulta itsekunnioituksen melkein kokonaan”, hän sanoo. ”Tunsin itseni aivan mitättömäksi.” Myös Simone sanoo nuoruudestaan: ”Syvällä sisimmässäni minusta tuntui tyhjältä ja ajattelin, ettei minulla ollut kovinkaan paljon merkitystä.” Näyttää siltä, että tällaiset tunteet ovat nykyään hyvin yleisiä ja ne riistävät ilon monien elämästä. Eräs nuoria auttava puhelinpalvelu kertoo, että melkein puolella soittajista ilmenee ”jatkuvia arvottomuuden tunteita”.

Joidenkuiden asiantuntijoiden mukaan ihmisille syntyy riittämättömyyden tunteita, kun toiset saavat heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi. Tällaiseen mielentilaan voi johtaa jatkuva moittiminen, liiallinen ja ankara arvostelu tai hyväksikäyttö. Olipa syy mikä tahansa, seuraukset voivat olla vahingolliset ja jopa tuhoisat. Eräässä tuoreessa lääketieteellisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että ihmiset, joilla on huono itsetunto, eivät yleensä luota itseensä eivätkä toisiin, minkä vuoksi he vahingoittavat tahattomasti ystävyyssuhteitaan ja muita läheisiä ihmissuhteitaan. Tutkimusta koskevassa raportissa sanotaan, että ”he tavallaan ’luovat’ juuri sellaisia tilanteita, joita he eniten pelkäävät”.

Ihmisiä, joilla on tällaisia tunteita, piinaavat usein heidän omat ajatuksensa, Raamatun sanoin ”levottomuutta herättävät ajatukset” (Psalmit 94:19). Heistä tuntuu, etteivät he ole koskaan riittävän hyviä. Kun jokin menee vikaan, he syyttävät vaistomaisesti itseään. Vaikka toiset voivat kehua heidän saavutuksiaan, sisimmässään heistä tuntuu, että he ovat huijareita ja että he paljastuvat ennemmin tai myöhemmin. Monet ajattelevat, etteivät he ansaitse onnellisuutta, ja alkavat siksi käyttäytyä itsetuhoisesti kykenemättä korjaamaan tilannetta. Aiemmin mainitulle Lenalle kehittyi itsekunnioituksen puutteensa vuoksi vakava syömishäiriö, ja hän myöntää: ”Minusta tuntui, etten pysty muuttamaan mitään.”

Onko joidenkuiden kamppailtava tällaisten ”levottomuutta herättävien ajatusten” kanssa loppuikänsä? Voiko tällaisia tunteita vastaan taistella jotenkin? Raamatussa on periaatteita ja käytännöllisiä neuvoja, joista on ollut apua monille. Millaisia jotkin näistä periaatteista ovat, ja miten ne ovat auttaneet tunteittensa uhreja saamaan iloa elämästä? Seuraava kirjoitus vastaa.