Kuolema järkyttää

”KUUSIVUOTIAS TEKI ITSEMURHAN.” Tämä tyrmistyttävä uutisotsikko viittasi Jackie-nimisen pikkutytön traagiseen kuolemaan. Hänen äitinsä oli juuri kuollut parantumattomaan sairauteen. Ennen kuin Jackie astui junan eteen, hän oli sanonut sisaruksilleen, että hän halusi muuttua enkeliksi ja päästä äitinsä luokse.

Ian oli 18-vuotias, kun hän pyysi seurakuntansa pappia selittämään, miksi hänen isänsä oli kuollut syöpään. Pappi sanoi, että koska Ianin isä oli ollut hyvä mies, Jumala halusi hänet taivaaseen. Tämän selityksen kuultuaan Ian tuli siihen tulokseen, ettei hän halunnut olla tekemisissä niin julman Jumalan kanssa. Koska elämä tuntui hänestä tarkoituksettomalta, hän päätti keskittyä nautintoihin. Nautinnon tavoittelussaan hän sortui alkoholiin, huumeisiin ja moraalittomuuteen. Hänen elämänsä oli karkaamassa käsistä.

”Elävät tietävät kuolevansa”

Nämä kaksi ikävää tapausta osoittavat, miten kuolema voi järkyttää ihmisen mieltä, varsinkin jos joku kuolee yllättäen. Toki kaikki ”elävät tietävät kuolevansa”, kuten Raamatussa sanotaan, mutta monet mieluummin unohtavat tämän epämiellyttävän tosiasian (Saarnaaja 9:5). Miten on sinun laitasi? Elämä vaatii niin paljon aikaa ja huomiota, että saatamme työntää kaukaiselta tuntuvan kuoleman mahdollisuuden taka-alalle.

Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia todetaan: ”Useimmat ihmiset pelkäävät kuolemaa ja koettavat olla ajattelematta sitä.” Vakava onnettomuus tai sairaus voi kaikesta huolimatta pakottaa meidät yhtäkkiä katsomaan kuolemaa silmästä silmään. Myös jonkun sukulaisen tai ystävän hautajaiset voivat olla kipeä muistutus siitä, mikä odottaa kaikkia ihmisiä.

Silti hautajaisissa kuulee usein sanottavan, että ”elämä jatkuu”, mikä pitää kyllä paikkansa. Vuodet tuntuvatkin ehkä vierivän niin nopeasti, että vanhuuden vaivat ovat edessä aivan liian pian. Silloin kuolema ei ole enää pelkkä kaukainen mahdollisuus. On liian monia hautajaisia, joihin täytyy mennä, ja liian monien elinikäisten ystävien menetys kestettävänä. Ikääntyneiden mieltä hallitsee usein huoli siitä, milloin on heidän vuoronsa.

Suuri arvoitus

Kukaan ei kiellä kuoleman väistämättömyyttä, mutta se, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, voi olla suuri arvoitus. Monet ristiriitaiset näkemykset voivat saada epäilijän pitämään koko asiaa turhana väittelynä tuntemattomasta. Käytännöllisesti ajatteleva ihminen saattaa päätellä, että koska elämme vain kerran, meidän pitäisi nauttia elämästä niin kuin parhaiten taidamme.

Toiset puolestaan kieltäytyvät uskomasta,  että kuolema olisi kaiken loppu. Heillä ei kuitenkaan ole selvää käsitystä siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Jotkut ajattelevat, että elämä jatkuu ikuisen onnen tyyssijassa, kun taas toiset uskovat elävänsä uudelleen joskus tulevaisuudessa, kenties eri henkilönä.

Surevat sukulaiset miettivät melkeinpä poikkeuksetta, missä kuolleet ovat. Joitakin vuosia sitten kuorma-auto törmäsi minibussiin, joka oli kuljettamassa erään jalkapalloseuran jäseniä urheilutapahtumaan. Bussi sinkoutui kieppuen pois tieltä, ja viisi joukkueen jäsentä kuoli. Tuosta päivästä lähtien eräs poikansa menettänyt äiti on ollut lähes toimintakyvytön. Hän pohdiskelee, missä hänen poikansa on. Hän käy säännöllisesti tämän haudalla ja puhuu tälle ääneen tuntikausia. ”En yksinkertaisesti voi uskoa, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, mutta en ole varma”, hän valittaa.

Suhtautumisemme kuolemaan voi selvästikin vaikuttaa siihen, millaista elämämme on nyt. Ihmisten reaktiot kuolemaan herättävät monia kysymyksiä. Miten sinä vastaisit seuraaviin kysymyksiin: Pitäisikö meidän vain unohtaa kuolema ja keskittyä elämiseen? Pitäisikö kuoleman uhkan antaa pilata elämämme? Onko surevan omaisen jäätävä epätietoisuuteen siitä, missä kuollut on? Jääkö kuolema arvoitukseksi?