Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kuka oli Pontius Pilatus?

Kuka oli Pontius Pilatus?

Kuka oli Pontius Pilatus?

”PILKALLINEN, skeptinen Pilatus on historiallinen hahmo, joka ei anna mielikuvituksellemme rauhaa. Joillekin hän on pyhimys, toisille taas inhimillisen heikkouden ruumiillistuma, poliitikon arkkityyppi, joka oli valmis uhraamaan vakauden tähden ihmishengen.” (Ann Wroe, Pontius Pilate.)

Ollaanpa näistä näkemyksistä mitä mieltä tahansa, Pontius Pilatus loi itselleen kiistatta nimen sen vuoksi, miten hän kohteli Jeesusta Kristusta. Kuka Pilatus oli? Mitä hänestä tiedetään? Selvempi käsitys hänen asemastaan auttaa ymmärtämään paremmin myös kaikkien aikojen tärkeimpiä tapahtumia, mitä maan päällä on nähty.

Asema, tehtävät ja valta

Rooman keisari Tiberius nimitti Pilatuksen Juudean provinssin käskynhaltijaksi vuonna 26. Tällaiset prefektit kuuluivat ritarisäätyyn, joka oli korkein aatelissääty senaattorien jälkeen. Pilatus liittyi armeijaan, missä hän todennäköisesti palveli esiupseereihin kuuluvana sotatribuunina. Komennusten myötä hän nousi arvoasteikossa ylemmäs ja sai käskynhaltijan viran jo alle 30-vuotiaana.

Pilatuksen univormuun lienee kuulunut nahkatunika ja metallinen rintahaarniska. Julkisuudessa hän pukeutui valkoiseen toogaan, jossa oli punainen reuna. Hänellä oli todennäköisesti lyhyeksi leikattu tukka ja sileäksi ajeltu leuka. Joidenkin lähteiden mukaan hän olisi ollut kotoisin Espanjasta, mutta nimen perusteella hän oli Pontiuksen sukua, joka kuului Etelä-Italiassa asuvien samnilaisten ylimystöön.

Ritarisäätyiset prefektit lähetettiin yleensä barbaarialueille, jollaiseksi roomalaiset luokittelivat myös Juudean. Pilatuksen tehtävänä oli järjestyksen ylläpidon ohella valvoa välillisten verojen ja henkiveron kantoa. Tavanomaisista oikeusasioista huolehtivat juutalaiset tuomioistuimet, mutta kuolemantuomiosta päätti ilmeisesti käskynhaltija korkeimpana oikeusviranomaisena.

Pilatus asui puolisonsa kanssa Kesarean satamakaupungissa, missä heillä oli kirjureista, sanansaattajista ja seuralaisista koostuva pieni henkilökunta. Hänellä oli alaisuudessaan viisi jalkaväen kohorttia, joista kuhunkin kuului 500–1000 miestä, sekä ratsuväkiyksikkö, johon kuului luultavasti 500 miestä. Sotilaiden rutiinitehtäviin sisältyi lainrikkojien paneminen paaluun. Rauhanaikana teloituksia edelsi lyhyt oikeuskäsittely, mutta kansannousujen aikana kapinallisia surmattiin saman tien suurin joukoin. Esimerkiksi kukistaessaan Spartacuksen johtamaa kapinaa roomalaiset panivat paaluun kuusituhatta orjaa. Jos tilanne muuttui Juudeassa uhkaavaksi, käskynhaltija saattoi normaalisti pyytää apua Syyriasta keisarin legaatilta, jolla oli komennuksessaan legioonia. Legaatti oli kuitenkin poissa suuren osan Pilatuksen hallitusajasta, joten tämän piti saada levottomuudet rauhoitettua alkuunsa.

Käskynhaltijat pitivät säännöllisesti yhteyttä keisariin. Hänen arvoasemaansa koskevista asioista sekä kaikista Rooman valtaa uhkaavista tekijöistä piti raportoida hänelle, minkä jälkeen hän antoi määräyksiä. Käskynhaltijat kiirehtivät esittämään keisarille oman näkemyksensä provinssinsa tapahtumista ennen kuin muut ehtivät valittaa. Juudeassa, missä pinnan alla kyti levottomuuksia, tällaiset huolenaiheet olivat hyvin todellisia Pilatukselle.

Evankeliumien ohella tärkeimmät Pilatusta koskevat tietolähteet ovat historioitsijat Flavius Josefus ja Filon. Lisäksi roomalainen historioitsija Tacitus mainitsee, että Pilatus teloitti Kristuksen, jonka mukaan kristityt olivat saaneet nimensä.

Juutalaisten suuttumus herää

Josefuksen mukaan roomalaiset käskynhaltijat eivät olleet tuoneet Jerusalemiin sotamerkkejä, joissa oli keisarin kuva, koska he ottivat huomioon juutalaisten vastenmielisyyden kuvia kohtaan. Pilatusta ei moinen pidätellyt, ja juutalaiset ryntäsivät raivoissaan Kesareaan esittämään valituksensa. Pilatus ei tehnyt mitään viiteen päivään. Kuudentena päivänä hän käski sotilaidensa piirittää protestoijat ja uhkasi teloittaa heidät, elleivät he hajaantuisi. Kun juutalaiset sanoivat mieluummin kuolevansa kuin näkevänsä, miten heidän lakiaan rikottiin, Pilatus antoi myöten ja määräsi kuvat poistettavaksi.

Pilatus ei arkaillut käyttää voimakeinoja. Josefus kertoo, miten hän alkoi rakennuttaa Jerusalemiin johtavaa akveduktia ja käytti hankkeen rahoittamiseen temppelirahaston varoja. Hän ei kuitenkaan anastanut rahoja suoraan, sillä hän tiesi, että temppelin ryöstäminen oli pyhäinhäväistys, joka saisi vihaiset juutalaiset vaatimaan Tiberiukselta hänen viraltapanoaan. Näyttääkin siltä, että Pilatuksella oli temppelin johdossa yhteistyökumppaneita. Jumalalle omistettuja varoja, joita kutsuttiin korbaniksi, sai käyttää yleishyödyllisiin julkisiin töihin. Silti tuhannet närkästyneet juutalaiset kerääntyivät ilmaisemaan vastalauseensa.

Pilatus lähetti väkijoukon sekaan sotilaita mutta käski heitä käyttämään miekkojen sijasta nuijia. Nähtävästi hän halusi pitää joukon hallinnassa ilman verilöylyä. Strategia ilmeisesti toimi, vaikka osa joukosta sai surmansa. Mahdollisesti juuri tähän tapaukseen viittasivat ne, jotka kertoivat Jeesukselle, että Pilatus oli sekoittanut eräiden galilealaisten veren näiden teurasuhreihin (Luukas 13:1).

”Mikä on totuus?”

Pilatuksen nimen huono kaiku juontuu siitä, miten hän käsitteli juutalaisten ylipappien ja vanhinten syytökset, joiden mukaan Jeesus esiintyi Kuninkaana. Kuultuaan Jeesuksen tehtävästä todistaa totuudesta Pilatus ymmärsi, ettei tämä vanki ollut uhka Roomalle. ”Mikä on totuus?” hän kysyi ajatellen ilmeisesti, että totuus oli liian epämääräinen käsite ansaitakseen paljon huomiota. Mihin tulokseen hän tuli tutkinnassaan? ”En löydä tästä miehestä mitään rikosta.” (Johannes 18:37, 38; Luukas 23:4.)

Asian olisi pitänyt olla sillä selvä, mutta juutalaiset väittivät itsepintaisesti, että Jeesus yllytti kansaa kapinaan. Ylipapit olivat luovuttaneet hänet viranomaisille kateudesta, ja Pilatus tiesi sen. Mutta hän tiesi myös, että Jeesuksen vapauttaminen tuottaisi ongelmia, ja niitä hän halusi välttää. Vaikeuksia oli ollut jo tarpeeksi; kapinan lietsomiseen ja murhaan syyllistynyt Barabbas kumppaneineen oli vangittuna. (Markus 15:7, 10; Luukas 23:2.) Lisäksi aiemmat yhteenotot juutalaisten kanssa olivat tahranneet Pilatuksen mainetta Tiberiuksen silmissä, ja keisari oli tunnettu huonojen käskynhaltijoiden ankarasta kohtelusta. Toisaalta periksi antaminen juutalaisille olisi heikkouden merkki. Pilatus oli vaikeassa välikädessä.

Kuultuaan, mistä Jeesus oli kotoisin, Pilatus yritti siirtää tapauksen Galilean piirihallitsijalle Herodes Antipaalle. Kun se ei onnistunut, hän koetti saada palatsinsa ulkopuolelle kokoontuneen väkijoukon pyytämään Jeesusta vapaaksi, sillä tapana oli vapauttaa joku vanki pesah-juhlan aikana. Kansa halusi Barabbaan. (Luukas 23:5–19.)

Ehkä Pilatus halusi toimia oikein, mutta hän halusi myös pelastaa nahkansa ja miellyttää väkijoukkoa. Lopulta hän pani uransa omantunnon ja oikeuden edelle. Pyydettyään vettä hän pesi kätensä ja julisti olevansa viaton kuolemaan, jonka hän seuraavaksi vahvistaisi. * Hän uskoi Jeesuksen syyttömyyteen mutta antoi silti ruoskia hänet ja salli sotilaiden pilkata, lyödä ja sylkeä häntä. (Matteus 27:24–31.)

Pilatus yritti vielä viimeisen kerran vapauttaa Jeesuksen, mutta väkijoukko huusi, että jos hän tekisi niin, hän ei olisi keisarin ystävä (Johannes 19:12). Pilatus perääntyi. Muuan tutkija kuvaili hänen päätöstään: ”Ratkaisu oli helppo: mies teloitetaan. Siinä menetettäisiin vain yhden ilmeisen merkityksettömän juutalaisen henki. Olisi hulluutta antaa hänen tuottaa ongelmia.” (The Catholic Bible Quarterly.)

Myöhemmät elämänvaiheet

Viimeinen tunnettu tapaus Pilatuksen uralla oli sekin konflikti. Josefuksen mukaan joukko aseistautuneita samarialaisia kokoontui Garisiminvuorelle toivoen löytävänsä aarteita, jotka Mooseksen uskottiin haudanneen sinne. Pilatus puuttui asiaan, ja hänen sotilaansa surmasivat heistä monia. Samarialaiset valittivat tapahtuneesta Syyrian käskynhaltijalle Lucius Vitelliukselle, joka oli Pilatuksen esimies. Ei tiedetä, oliko Pilatus hänen mielestään mennyt liian pitkälle, mutta joka tapauksessa hän lähetti Pilatuksen Roomaan vastaamaan teoistaan keisarin edessä. Tiberius kuitenkin kuoli, ennen kuin Pilatus ehti perille.

”Tässä vaiheessa Pilatus katoaa historian sivuilta legendojen maailmaan”, sanotaan History Today -julkaisussa. Monet ovat kuitenkin yrittäneet täydentää puuttuvia tietoja. Joidenkin väitteiden mukaan Pilatuksesta tuli kristitty. Etiopian koptilainen kirkko teki hänestä pyhimyksen. Eusebios, joka kirjoitti 200- ja 300-luvun taitteessa, sanoi ensimmäisenä monista, että Pilatus teki Juudas Iskariotin tavoin itsemurhan. Pilatuksen viimeisistä vaiheista ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.

Pilatus saattoi olla itsepäinen, häpeämätön ja kova otteissaan. Hän pysyi kuitenkin virassaan kymmenen vuotta, vaikka useimmat Juudean prefekteistä hallitsivat huomattavasti lyhyemmän aikaa. Roomalaisesta näkökulmasta katsottuna hän oli siis pätevä tehtävässään. Häntä on pidetty pelkurina, joka halpamaisesti kidutti Jeesusta ja teloitti hänet suojellakseen itseään. Toiset taas sanovat, että Pilatuksen tehtävänä ei niinkään ollut puolustaa oikeutta vaan säilyttää rauha ja pitää huolta Rooman eduista.

Pilatus eli hyvin erilaista aikaa kuin me nykyään. Silti yksikään tuomari ei voi puolustaa tuomion langettamista ihmiselle, jonka hän toteaa syyttömäksi. Ellei Pilatus olisi kohdannut Jeesusta, hän olisi hyvinkin voinut jäädä historiankirjoihin vain yhtenä nimenä muiden joukossa.

[Alaviite]

^ kpl 19 Käsien peseminen ei ollut roomalainen vaan juutalainen tapa, jolla ilmaistiin, ettei asianomainen ollut osallinen verenvuodatukseen (5. Mooseksen kirja 21:6, 7).

[Kuva s. 11]

Kesareasta löydetyssä piirtokirjoituksessa mainitaan Pontius Pilatus Juudean prefektinä