Onko sillä väliä mitä toiset ajattelevat meistä?

KUKAPA ei pitäisi siitä, että häntä ylistetään. Kohteliaisuudet voivat lämmittää mieltämme ja suoda meille aikaansaamisen tunteen. Tunnustus voi innostaa meitä jopa parempiin suorituksiin. Aivan päinvastainen vaikutus on toisten paheksunnalla. Jäätävä vastaus tai kriittinen huomautus saattaa musertaa meidät. Sillä, mitä muut ajattelevat meistä, voi olla syvällinen vaikutus minäkuvaamme.

Olisi virhe olla välittämättä siitä, millaisina toiset meidät näkevät. Meidän kannattaa antaa toisten tarkkailla käytöstämme. Jos heidän mielipiteensä perustuvat korkeisiin moraaliperiaatteisiin, niistä voi olla meille hyötyä ja ne voivat kannustaa meitä toimimaan oikein. (1. Korinttilaisille 10:31–33.) Yleinen mielipide on kuitenkin harvoin täysin objektiivinen. Ajattelehan esimerkiksi, kuinka vääristynyt näkemys Jeesuksesta Kristuksesta oli niillä ylipapeilla ja muilla ihmisillä, jotka ”alkoivat kirkua sanoen: ’Pane paaluun! Pane hänet paaluun!’” (Luukas 23:13, 21–25.) Käsitykset, jotka perustuvat vääriin tietoihin tai ovat kateuden tai ennakkoluulojen kyllästämiä, täytyy ehkä vain jättää omaan arvoonsa. Meidän on siksi suhtauduttava toisten mielipiteisiin arvostelukykyisesti ja järkevästi.

Keiden mielipiteillä on merkitystä?

Haluamme saada toisten tosi palvonnan harjoittajien – uskovien perheenjäsentemme sekä kristittyjen veljiemme ja sisartemme – hyväksynnän (Roomalaisille 15:2; Kolossalaisille 3:18–21). Toisten uskovien rakkaus ja kunnioitus sekä ”keskinäinen rohkaisu” merkitsevät meille paljon (Roomalaisille 1:11, 12). Katsomme nöyrämielisesti, että toiset ovat meitä parempia (Filippiläisille 2:2–4). Lisäksi etsimme ja pidämme arvossa niiden hyväksyntää, ”jotka ottavat johdon” keskuudessamme, toisin sanoen seurakunnan vanhinten (Heprealaisille 13:17).

Toivomme myös, että saamme ”hyvän todistuksen ulkopuolisilta” (1. Timoteukselle 3:7). On hienoa, kun ei-uskovat sukulaiset, työtoverit ja naapurit kunnioittavat meitä. Yritämme varmasti tehdä myönteisen vaikutuksen myös niihin, joille saarnaamme, jotta he suhtautuisivat suopeasti Valtakunnan sanomaan. Kun meillä on yhteisössämme moraalisesti puhtaiden, rehtien ja rehellisten ihmisten maine, se tuottaa kunniaa Jumalalle. (1. Pietarin kirje 2:12.) Emme voi kuitenkaan koskaan tinkiä Raamatun periaatteista voittaaksemme toisten ihmisten suosion emmekä toimia ulkokultaisesti tehdäksemme heihin vaikutuksen. Meidän täytyy tajuta, että emme voi miellyttää kaikkia. Jeesus sanoi: ”Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.” (Johannes 15:19.) Voimmeko mitenkään ansaita vastustajiemme kunnioitusta?

Vastustajien kunnioituksen ansaitseminen

”Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihan kohteita minun nimeni vuoksi”, varoitti Jeesus, ”mutta joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 10:22.) Tämä viha johtaa joskus ilkeämielisiin syytöksiin. Ennakkoluuloiset hallitusviranomaiset saattavat leimata  meidät ”kapinallisiksi” tai ”kumouksellisiksi”. Röyhkeät vastustajat voivat väittää, että olemme häiriötä aiheuttava lahko, joka pitää lakkauttaa (Apostolien teot 28:22). Tällaiset väärät syytökset voidaan toisinaan tehdä tyhjiksi. Miten? Noudattamalla apostoli Pietarin neuvoa: ”Olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietarin kirje 3:15.) Lisäksi puheemme tulisi olla ”tervettä puhetta, jota ei voida moittia, niin että vastapuolella oleva häpeäisi, koska hänellä ei ole mitään pahaa sanottavana meistä” (Titukselle 2:8).

Vaikka yritämme puhdistaa maineemme, ei meidän tarvitse lannistua tai hämmentyä, jos meitä solvataan epäoikeudenmukaisesti. Jeesusta, täydellistä Jumalan Poikaa, syytettiin rienauksesta, kapinan lietsonnasta ja jopa spiritismistä (Matteus 9:3; Markus 3:22; Johannes 19:12). Apostoli Paavalia parjattiin (1. Korinttilaisille 4:13). Sekä Jeesus että Paavali sivuuttivat tällaisen kritiikin ja jatkoivat ahkeraa työskentelyään (Matteus 15:14). He tiesivät, etteivät he voisi koskaan saada vihollistensa hyväksyntää, koska ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Tilanteemme on nykyään samankaltainen. Meidän ei pidä säikähtää, jos vihamieliset vastustajat levittävät meistä valheita (Matteus 5:11).

Mielipiteet joilla on todellista arvoa

Ihmisillä on meistä hyvin erilaisia käsityksiä. Heidän käsityksensä vaihtelevat sen mukaan, millaiset motiivit heillä on ja mitä he ovat kuulleet meistä. Jotkut kiittävät ja kunnioittavat meitä, toiset herjaavat ja vihaavat. Niin kauan kuin annamme Raamatun periaatteiden ohjata toimintaamme, meillä on kuitenkin täysi syy pysyä iloisina ja rauhallisina.

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Kun otamme kaikessa kiitollisina vastaan Jumalan sanan ohjauksen, pääsemme Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen suosioon. Juuri heidän mielipiteillään on loppujen lopuksi eniten merkitystä. Todellinen arvomme määräytyy sen mukaan, mitä he ajattelevat meistä. Heidän hyväksynnästään riippuu viime kädessä elämämme. (Johannes 5:27; Jaakobin kirje 1:12.)

[Huomioteksti s. 30]

”Ylistys hävettää minua, sillä sisimmässäni kerjään sitä.” INTIALAINEN RUNO, RABINDRANATH TAGORE

[Kuvat s. 31]

Toisten uskovien mielipiteillä on merkitystä

[Kuvan lähdemerkintä s. 30]

Culver Pictures