Onko omatuntosi hyvin valmennettu?

OLETKO koskaan sanonut: ”Tiedän sisimmässäni, että se ei ole oikein”, tai: ”En voi tehdä, mitä pyydät. Minulla on sellainen tunne, että se on väärin”? Kuulit silloin omantuntosi ”äänen”. Meillä kaikilla on syntymästämme saakka omatunto, tuo sisäinen oikean ja väärän taju, joka puolustaa tai syyttää meitä.

Jumalasta vieraantuneenakin ihmisellä on yhä edellytykset erottaa oikea väärästä. Ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, ja siksi hän heijastaa jossain määrin Jumalalla olevia viisauden ja oikeudenmukaisuuden ominaisuuksia (1. Mooseksen kirja 1:26, 27). Apostoli Paavali kirjoitti tästä Jumalan hengen ohjauksessa: ”Aina kun kansakuntien ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän omat ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” * (Roomalaisille 2:14, 15.)

Tämä ensimmäiseltä ihmiseltä, Aadamilta, peritty moraalitaju toimii ”lakina” eli käyttäytymisnormistona kaikkiin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvissa ihmisissä. Se on kyky tarkastella ja arvioida itseämme (Roomalaisille 9:1). Tämä kyky ilmeni Aadamin ja Eevan käytöksestä heti, kun he olivat rikkoneet Jumalan lakia: he piiloutuivat (1. Mooseksen kirja 3:7, 8). Toinen esimerkki omantunnon toiminnasta on se, miten kuningas Daavid reagoi tajutessaan, että hän oli tehnyt syntiä toimittamalla väestönlaskennan. Raamatussa sanotaan, että ”Daavidin sydän alkoi soimata häntä”. (2. Samuelin kirja 24:1–10.)

Kyky tarkastella ja arvioida, mitä olemme tehneet, voi johtaa erittäin tärkeään tulokseen, nimittäin jumaliseen katumukseen. Daavid kirjoitti: ”Kun pysyin vaiti, luuni riutuivat voihkiessani kaiken päivää. Lopulta tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt erhettäni. Minä sanoin: ’Minä tunnustan rikkomukseni Jehovalle.’ Ja sinä annoit anteeksi syntieni erheen.” (Psalmit 32:3, 5.) Toimiva omatunto voi siis tuoda synnintekijän takaisin Jumalan luo, koska se auttaa häntä tiedostamaan, että hänen on tarpeen saada Jumalalta anteeksi ja noudattaa Hänen teitään. (Psalmit 51:1–4, 9, 13–15.)

Omatunto myös varoittaa tai opastaa meitä, kun meidän täytyy tehdä valinta tai moraalinen ratkaisu. Kenties juuri tämä omantunnon ominaisuus auttoi Joosefia tajuamaan, että aviorikos oli väärin ja synti Jumalaa vastaan. Aviorikoksen kieltävä nimenomainen laki sisältyi vasta myöhemmin kymmeneen käskyyn, jotka annettiin Israelille. (1. Mooseksen kirja 39:1–9; 2. Mooseksen  kirja 20:14.) Hyödymme selvästikin paljon enemmän, kun omatuntomme on valmennettu niin, että se opastaa meitä eikä vain tuomitse meitä. Toimiiko sinun omatuntosi näin?

Omantunnon valmentaminen tekemään oikeita ratkaisuja

Vaikka olemmekin perineet omantunnon, tuo kyky on valitettavasti puutteellinen. Ihmiskunnan saamasta täydellisestä alusta huolimatta ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla” (Roomalaisille 3:23). Koska olemme synnin ja epätäydellisyyden tahraamia, omatuntomme voi olla vääristynyt, niin että se ei enää toimi aivan niin kuin alun perin oli tarkoitus. (Roomalaisille 7:18–23.) Lisäksi omaantuntoomme voivat vaikuttaa ulkoiset tekijät. Sitä voi muokata kasvatus tai ympäristö, kuten paikalliset tavat ja käsitykset. Varmastikaan maailman alhaiset moraalikäsitykset ja madaltuvat normit eivät käy hyvän omantunnon mittapuuksi.

Kristityllä täytyy siksi olla lisäapuna Jumalan sanan, Raamatun, lujat ja vanhurskaat normit. Ne voivat ohjata omaatuntoamme arvioimaan asiat oikein ja oikaisemaan ne (2. Timoteukselle 3:16). Kun omaatuntoamme opastavat Jumalan normit, se voi toimia paremmin moraalisena turvalaitteena, jonka ansiosta pystymme ”erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14). Ilman Jumalan normeja omatuntomme ei ehkä varoita meitä, kun eksymme harhapoluille. Raamatussa sanotaan: ”On tie, joka on miehestä oikea, mutta sen loppuna ovat myöhemmin kuoleman tiet.” (Sananlaskut 16:25; 17:20.)

Joillekin elämänalueille Jumalan sana antaa täsmällisiä ohjeita, ja meidän on viisasta noudattaa niitä. On toisaalta monia asioita, joihin Raamatussa ei ole nimenomaisia käskyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi työpaikan valinta, terveydenhoito, vapaa-ajan vietto ja ulkoasu. Ei ole helppoa tietää, miten toimia eri tilanteissa, eikä tehdä oikeaa ratkaisua. Siksi meillä tulisi olla samanlainen asenne kuin Daavidilla, joka rukoili: ”Saata minut tuntemaan omat tiesi, oi Jehova, opeta minulle omat polkusi. Saata minut vaeltamaan totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet pelastukseni Jumala.” (Psalmit 25:4, 5.) Mitä paremmin ymmärrämme Jumalan näkemyksiä ja menettelytapoja, sitä paremmin pystymme arvioimaan olosuhteemme ja tekemään ratkaisuja puhtaalla omallatunnolla.

Kun siis edessämme on jokin pulma tai meidän on tehtävä ratkaisu, meidän tulisi ensin harkita asiaan liittyviä Raamatun  periaatteita. Näitä voisivat olla muun muassa johtoaseman kunnioittaminen (Kolossalaisille 3:18, 20), rehellisyys kaikessa (Heprealaisille 13:18), pahan vihaaminen (Psalmit 97:10), rauhaan pyrkiminen (Roomalaisille 14:19), kuuliaisuus valtiovallalle (Matteus 22:21; Roomalaisille 13:1–7), yksinomainen antaumus Jumalalle (Matteus 4:10), huonon seuran karttaminen (1. Korinttilaisille 15:33), hillitty ulkoasu (1. Timoteukselle 2:9, 10) sekä se, että ei ole osa maailmasta (Johannes 17:14) ja välttää kompastuttamasta toisia (Filippiläisille 1:10). Asiaan liittyvän Raamatun periaatteen tunnistaminen voi vahvistaa omaatuntoamme ja auttaa meitä tekemään oikean ratkaisun.

Kuuntele omaatuntoasi

Jotta omatuntomme auttaisi meitä, meidän on kuunneltava sitä. Hyödymme vain, jos reagoimme Raamatun avulla valmennetun omantuntomme muistutuksiin viipymättä. Voisimme verrata valmennettua omaatuntoa auton kojelaudan varoitusvaloihin. Oletetaanpa, että kojelautaan syttyisi matalasta öljynpaineesta varoittava valo. Mitä tapahtuisi, jos emme huolehtisi asiasta viipymättä vaan jatkaisimme ajamista? Voisimme aiheuttaa moottorille vakavaa vahinkoa. Samalla tavoin omatuntomme, sisäinen äänemme, voi varoittaa meitä väärästä toimintatavasta. Se vertaa raamatullisia normejamme ja arvojamme siihen, mitä teemme tai olemme aikeissa tehdä, ja antaa varoituksen niin kuin kojelaudan valo. Noudattamalla varoitusta voimme paitsi välttyä väärin tekemisen huonoilta seurauksilta myös säilyttää omantuntomme kunnollisesti toimivana.

Mitä tapahtuisi, jos päättäisimme sivuuttaa varoituksen? Ajan mittaan omatunto voisi paatua. Omantunnon äänen toistuvalla sivuuttamisella tai vaientamisella on samantapainen vaikutus kuin lihan polttamisella poltinraudalla. Arpikudoksessa ei ole hermopäätteitä, joten se ei tunne mitään. (1. Timoteukselle 4:2.) Arpeutunut omatunto ei enää reagoi synnin tekemiseen eikä anna varoituksia estääkseen ihmistä tekemästä samaa syntiä uudelleen. Se sivuuttaa oikeaa ja väärää koskevat Raamatun normit, minkä vuoksi se on kehno omatunto. Se on saastunut omatunto, ja ”menetettyään kaiken moraalitajunsa” sen omistaja on vieraantunut Jumalasta (Efesolaisille 4:17–19; Titukselle 1:15). Miten traaginen lopputulos!

”Säilyttäkää hyvä omatunto”

Hyvän omantunnon säilyttäminen vaatii jatkuvaa ponnistelua. Apostoli Paavali totesi: ”Harjaannutankin itseäni jatkuvasti, jotta minulla olisi tietoisuus siitä, etten ole mitenkään  rikkonut Jumalaa enkä ihmisiä vastaan.” (Apostolien teot 24:16.) Kristittynä Paavali valvoi ja korjasi toimintaansa jatkuvasti, jottei hän vain olisi rikkonut mitenkään Jumalaa vastaan. Paavali tiesi, että viime kädessä Jumala ratkaisee, olemmeko toimineet oikein vai väärin (Roomalaisille 14:10–12; 1. Korinttilaisille 4:4). Paavali sanoi: ”Kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13.)

Paavali mainitsi myös, ettei hän halunnut rikkoa mitenkään ihmisiä vastaan. Hyvä esimerkki tästä on neuvo, jonka hän antoi Korintin kristityille ”epäjumalille uhrattujen ruokien syömisestä”. Asian ydin oli se, että vaikka jokin menettelytapa ei itsessään olisi väärin Jumalan sanan mukaan, on tärkeää ottaa huomioon toisten omatunto. Jos emme tekisi niin, voisimme saattaa hengelliseen ”turmioon – – [veljemme], jonka tähden Kristus on kuollut”. Voisimme myös turmella oman suhteemme Jumalaan. (1. Korinttilaisille 8:4, 11–13; 10:23, 24.)

Valmenna siksi jatkuvasti omaatuntoasi ja säilytä hyvä omatunto. Kun teet ratkaisuja, pyydä Jumalalta ohjausta (Jaakobin kirje 1:5). Tutki Jumalan sanaa ja anna sen periaatteiden muokata mieltäsi ja sydäntäsi (Sananlaskut 2:3–5). Kun kyseessä on jokin vakava asia, keskustele kypsien kristittyjen kanssa varmistaaksesi, että sinulla on oikea käsitys siihen liittyvistä Raamatun periaatteista (Sananlaskut 12:15; Roomalaisille 14:1; Galatalaisille 6:5). Mieti, miten ratkaisusi vaikuttaa omaantuntoosi, miten se vaikuttaa muihin ja ennen kaikkea miten se vaikuttaa suhteeseesi Jehovaan (1. Timoteukselle 1:5, 18, 19).

Omatuntomme on suurenmoinen lahja rakastavalta taivaalliselta Isältämme Jehova Jumalalta. Käyttämällä sitä sopusoinnussa sen Antajan, Luojamme, tahdon kanssa pääsemme lähemmäksi häntä. Kun pyrimme säilyttämään hyvän omantunnon kaikessa, mitä teemme, voimme osoittaa yhä selvemmin, että meidät on tehty Jumalan kuvaksi (1. Pietarin kirje 3:16; Kolossalaisille 3:10).

[Alaviite]

[Kuvat s. 13]

Onko omatuntosi valmennettu niin, että se opastaa sinua eikä vain tuomitse sinua?

[Kuva s. 14]

Hyvin valmennetun omantunnon saa siten, että oppii tuntemaan Raamatun periaatteet ja soveltaa niitä

[Kuvat s. 15]

Älä sivuuta omantuntosi varoituksia