Vanhemmat, millaisen tulevaisuuden haluatte lapsillenne?

”Nuoret miehet ja myös neitsyet – – Ylistäkööt he Jehovan nimeä.” (PSALMIT 148:12, 13)

1. Millaista huolta vanhemmat tuntevat lapsistaan?

KETKÄPÄ vanhemmat eivät olisi erittäin kiinnostuneita lastensa tulevaisuudesta? Lapsen syntymästä lähtien, tai jopa ennen sitä, vanhemmat alkavat kantaa huolta hänen hyvinvoinnistaan. Tuleeko hänestä terve? Kehittyykö hän normaalisti? Kun lapselle karttuu ikää, huolenaiheet lisääntyvät. Vanhemmat haluavat lapsilleen kaiken kaikkiaan vain parasta. (1. Samuelin kirja 1:11, 27, 28; Psalmit 127:3–5.)

2. Miksi monet vanhemmat pitävät erittäin tärkeänä sitä, että heidän lapsensa saavat aikuisina nauttia hyvästä elämästä?

² Nykymaailmassa vanhempien ei kuitenkaan ole helppo järjestää lapsilleen parasta huolenpitoa. Monet vanhemmat ovat kokeneet kovia: he ovat saattaneet joutua kärsimään sodista, poliittisista mullistuksista, taloudellisista vaikeuksista ja fyysisistä ja henkisistä vammoista. He toivovat tietenkin hartaasti, että heidän lapsensa eivät joutuisi kokemaan samaa. Vauraissa maissa vanhemmat saattavat panna merkille, että heidän ystäviensä ja sukulaistensa pojat ja tyttäret etenevät urallaan ja näyttävät menestyvän elämässään. Siksi he tuntevat velvollisuudekseen huolehtia parhaansa mukaan siitä, että heidänkin lapsensa pystyisivät nauttimaan kohtuullisen mukavasta ja turvallisesta elämästä – hyvästä elämästä – kun nämä kasvavat aikuisiksi (Saarnaaja 3:13).

Valinta joka johtaa hyvään elämään

3. Millaisen valinnan kristityt ovat tehneet?

³ Kristityt ovat Jeesuksen Kristuksen mallia seuraten vihkineet elämänsä Jehovalle. He ovat suhtautuneet vakavasti Jeesuksen sanoihin: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa päivä päivältä ja seuratkoon minua jatkuvasti.”  (Luukas 9:23; 14:27.) Kristityn elämään sisältyy siis uhrauksia. Se ei kuitenkaan merkitse köyhää ja kurjaa elämää. Päinvastoin se on onnellista ja tyydyttävää elämää – hyvää elämää – koska siihen sisältyy antamista ja Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

4. Mitä Jeesus kehotti seuraajiaan tavoittelemaan?

⁴ Elämä Jeesuksen päivinä oli rankkaa. Ihmisten piti hankkia elatuksensa ja lisäksi sietää roomalaisten ankaraa vallankäyttöä ja sitä raskasta taakkaa, jonka kaavoihin kangistuneet uskonkiihkoilijat sälyttivät heidän niskoilleen (Matteus 23:2–4). Silti monet, jotka kuulivat Jeesuksesta, luopuivat mielellään omista hankkeistaan, jopa urastaan, ja alkoivat seurata häntä (Matteus 4:18–22; 9:9; Kolossalaisille 4:14). Vaaransivatko nämä opetuslapset tulevaisuutensa? Huomaa Jeesuksen sanat: ”Jokainen, joka on jättänyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai lapsia tai peltoja minun nimeni tähden, tulee saamaan monta kertaa enemmän ja perimään ikuisen elämän.” (Matteus 19:29.) Jeesus vakuutti seuraajilleen, että heidän taivaallinen Isänsä tiesi heidän tarpeensa. Siksi hän kehotti heitä: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:31–33.)

5. Mitä jotkut vanhemmat ajattelevat Jeesuksen vakuutuksesta, että Jumala huolehtii palvelijoistaan?

⁵ Tilanne ei ole nykyään kovinkaan erilainen. Jehova tietää tarpeemme, ja ne, jotka panevat Valtakunnan edut ensi sijalle elämässään, erityisesti kokoaikaiset palvelijat, voivat luottaa samaan vakuutukseen, että hän huolehtii heistä (Malakia 3:6, 16; 1. Pietarin kirje 5:7). Jotkut vanhemmat kuitenkin epäröivät. He kyllä haluaisivat lastensa edistyvän Jehovan palveluksessa ja kenties aikanaan astuvan kokoaikaiseen sananpalvelukseen. Toisaalta heistä voi tuntua, että maailman nykyisten taloudellisten olojen ja työtilanteen vuoksi nuorten on tärkeää hankkia ensin riittävä koulutus, jotta he saisivat hyvän työpaikan tai jotta heillä ainakin olisi tarvittaessa jotain, mihin turvautua. Tällaisten vanhempien mielestä hyvä koulutus merkitsee usein korkeakoulutusta.

Valmistautuminen tulevaisuutta varten

6. Mitä tässä kirjoituksessa tarkoitetaan korkeakoulutuksella?

⁶ Koulutusjärjestelmät ovat eri maissa erilaisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa saa julkisissa kouluissa 12 vuotta kestävän peruskoulutuksen. Sen jälkeen opiskelijat voivat halutessaan mennä yliopistoon tai korkeakouluun (collegeen) ja päättää opintonsa neljän tai useamman vuoden kuluttua akateemiseen perustutkintoon tai jatkaa opintojaan esimerkiksi lääketieteen, oikeustieteen tai tekniikan alalla. Tässä kirjoituksessa tarkoitetaan korkeakoulutuksella juuri tällaisia yliopisto- tai muita korkeakouluopintoja. Toisaalta ammatillisissa oppilaitoksissa voi suhteellisen lyhyessä ajassa suorittaa johonkin ammattiin johtavan tutkinnon. *

7. Millaista painetta kohdistuu lukion oppilaisiin?

⁷ Yhteiskunnassa korostetaan nykyään korkeakoulutusta. Tämän vuoksi useimmissa lukioissa painopiste on teoreettisissa aineissa, jotka valmistavat oppilaita jatko-opintoja varten, eikä sellaisissa aineissa, jotka evästäisivät heitä työelämään. Opettajat, opinto-ohjaajat ja luokkatoverit saattavat painostaa heitä hakemaan parhaisiin korkeakouluihin, jotta niissä suoritetut tutkinnot avaisivat ovet houkutteleviin ja hyväpalkkaisiin työpaikkoihin.

8. Mitä kristittyjen vanhempien on ratkaistava?

⁸ Miten kristittyjen vanhempien pitäisi tähän suhtautua? He haluavat tietysti, että heidän lapsensa menestyisivät opinnoissaan ja hankkisivat taitoja, joiden avulla he voisivat tulevaisuudessa elättää itsensä (Sananlaskut 22:29). Mutta pitäisikö vanhempien antaa kilpailuhengen temmata heidän lapsensa tavoittelemaan vaurastumista ja menestystä? Millaisia tavoitteita he asettavat lastensa eteen joko sanoillaan  tai omalla esimerkillään? Jotkut vanhemmat tekevät kovasti työtä ja säästävät rahaa, jotta heidän lapsensa voisivat aikanaan hankkia korkeakoulutusta. Toiset ovat halukkaita ottamaan tätä tarkoitusta varten velkaa. Tämän ratkaisun kustannuksia ei kuitenkaan mitata ainoastaan rahassa. Millaisia korkeakoulutuksen kustannukset nykyään ovat? (Luukas 14:28–33.)

Korkeakoulutuksen kustannukset

9. Mitä voidaan sanoa korkeakoulutuksen taloudellisista kustannuksista nykyään?

⁹ Kustannukset tuovat yleensä mieleen rahan. Joissakin maissa, kuten Suomessa, valtio tukee korkeakoulutusta eikä oppilaiden tarvitse maksaa lukukausimaksuja. * Useimmissa maissa korkeakoulutus on kuitenkin kallista ja se on käymässä yhä kalliimmaksi. The New York Times -lehdessä sanottiin: ”Korkeakoulutusta pidettiin ennen vanhaan tilaisuuksien avaajana. Nykyään se korostaa rahakkaiden ja vähemmän rahakkaiden välistä kuilua.” Toisin sanoen laadukkaasta korkeakoulutuksesta on hyvää vauhtia tulossa rikkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten reviiriä: sillä varmistetaan se, että lapsistakin tulee yhteiskunnassa rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Pitäisikö kristittyjen vanhempien valita lapsilleen tällainen tavoite? (Filippiläisille 3:7, 8; Jaakobin kirje 4:4.)

10. Miten korkeakoulutus liittyy läheisesti nykyisen järjestelmän edistämiseen?

¹⁰ Joissakin maissa, joissa korkeakoulutus on ilmaista, sen saamiseen liittyy velvoitteita. Esimerkiksi The Wall Street Journal -lehden mukaan eräässä Kaakkois-Aasian maassa ylläpidetään ”pyramidityyppistä koulujärjestelmää, joka häikäilemättä työntää kerman pinnalle”. ”Pinnalle” nouseminen merkitsee lopulta pääsyä maailman arvostetuimpiin oppilaitoksiin: Britanniaan Oxfordin ja Cambridgen yliopistoihin, Yhdysvaltoihin itärannikon kahdeksaan vanhaan yliopistoon ja muualle. Miksi tuo valtio tarjoaa opiskelijoille näin kauaskantoisia mahdollisuuksia? ”Kansantalouden vauhdittamiseksi”, sanotaan tuossa lehdessä. Koulutus voi olla lähes ilmaista, mutta opiskelijoiden on maksettava siitä omistamalla elämänsä nykyisen järjestelmän edistämiseen. Vaikka tällaista elämäntapaa havitellaan maailmassa, haluavatko kristityt vanhemmat sitä lapsilleen? (Johannes 15:19; 1. Johanneksen kirje 2:15–17.)

11. Mitä tutkimukset kertovat korkeakouluopiskelijoiden suhtautumisesta alkoholinkäyttöön ja sukupuolimoraaliin?

¹¹ Kannattaa pohtia myös opiskeluympäristöä. Opiskelija-asuntolat ovat surullisen kuuluisia asukkaittensa huonosta käytöksestä, kuten huumeidenkäytöstä, juopottelusta ja moraalittomuudesta. Monet opiskelijat syyllistyvät myös huijaamiseen ja nuorempien opiskelijoiden simputtamiseen. Ajatellaanpa alkoholinkäyttöä. New Scientist -lehti sanoo humalahakuisesta juomisesta: ”Noin 44 prosenttia – – [Yhdysvaltain korkeakouluopiskelijoista] juo itsensä humalaan ainakin kerran tavanomaisen kahden viikon jakson aikana.” Sama ongelma on yleinen nuorten keskuudessa muun muassa Australiassa, Britanniassa, Suomessa ja Venäjällä. Sukupuolimoraalin tasosta kertoo se, että opiskelijat harrastavat pikasuhteita, joihin  Newsweek-lehden mukaan liittyy ”mitä tahansa suutelemisesta yhdyntään saakka”, ”ilman aikomusta edes puhua toistensa kanssa jälkeenpäin”. Tutkimukset osoittavat, että 60–80 prosenttia opiskelijoista harrastaa tällaista. Erään tutkijan mukaan se kuuluu normaaliin opiskelijaelämään. (1. Korinttilaisille 5:11; 6:9, 10.)

12. Millaisia paineita kohdistuu korkeakouluopiskelijoihin?

¹² Vahingollisen ympäristön ohella myös harjoitustyöt ja opinnäytteet aiheuttavat painetta. Opiskelijoiden täytyy tietysti lukea paljon ja perehtyä asioihin läpäistäkseen tentit. Joidenkuiden täytyy ehkä tehdä opiskelun ohella myös ansiotyötä ainakin osa-aikaisesti. Tämä kaikki kuluttaa melkoisesti aikaa ja voimia. Mitä sitten jää käytettäväksi hengellisiin toimiin? Mistä tingitään, kun paineet kasvavat? Ovatko Valtakunnan edut yhä ensi sijalla, vai työnnetäänkö ne taka-alalle? (Matteus 6:33.) Raamatussa kehotetaan kristittyjä: ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ostaen sopivan ajan itsellenne, koska päivät ovat pahat.” (Efesolaisille 5:15, 16.) On hyvin surullista, että jotkut ovat luopuneet uskosta, koska opiskelu on vienyt tyystin heidän aikansa ja voimansa tai he ovat opiskeluaikanaan sekaantuneet epäraamatulliseen käytökseen.

13. Mitä kysymyksiä kristittyjen vanhempien täytyy harkita?

 ¹³ Moraalittomuus, huono käytös ja paineet eivät suinkaan rajoitu ainoastaan korkeakoulujen kampuksille. Monet maailmalliset nuoret pitävät kuitenkin tätä kaikkea vain osana opiskelijaelämää, eikä siinä ole heidän mielestään mitään pahaa. Pitäisikö kristittyjen vanhempien tieten tahtoen altistaa lapsensa tällaisille vaikutteille neljäksi tai kenties useammaksi vuodeksi? (Sananlaskut 22:3; 2. Timoteukselle 2:22.) Onko nuorten mahdollisesti saama hyöty riskin arvoinen? Mikä tärkeintä, mitä nuoret oppivat asioista, joiden pitäisi olla ensi sijalla heidän elämässään? * (Filippiläisille 1:10; 1. Tessalonikalaisille 5:21.) Vanhempien täytyy harkita vakavasti ja rukoillen näitä kysymyksiä ja niitä vaaroja, jotka liittyvät lasten lähettämiseen opiskelemaan johonkin toiseen kaupunkiin tai toiseen maahan.

Millaisia ovat vaihtoehdot?

14, 15. a) Mikä Raamatun neuvo soveltuu yleisestä mielipiteestä huolimatta nykyään? b) Mitä kysymyksiä nuoret voivat tehdä itselleen?

¹⁴ Nykyään ajatellaan yleisesti, että nuorten täytyy ehdottomasti saada korkeakoulutus menestyäkseen elämässä. Kristityt eivät kuitenkaan pidä ohjenuoranaan sitä, mikä on suosittua, vaan noudattavat Raamatun kehotusta: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Mikä on Jumalan tahto kansansa suhteen – niin nuorten kuin iäkkäidenkin – nyt lopun ajan viime vaiheessa? Paavali kehotti Timoteusta: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.” Nämä sanat voidaan varmasti soveltaa meihin kaikkiin nykyään. (2. Timoteukselle 4:5.)

¹⁵ Meidän kaikkien täytyy pysyä järkevinä ja pitää suuntamme selvänä hengellisissä asioissa eikä antautua maailman materialistisen hengen valtaan. Jos olet nuori, kysy itseltäsi: Ponnistelenko parhaan kykyni mukaan palvelukseni suorittamiseksi, pätevöityäkseni Jumalan sanan palvelijaksi? Millaisia suunnitelmia minulla on voidakseni suorittaa palvelukseni ”täydelleen”? Olenko harkinnut kokoaikaisen palveluksen ottamista elämänurakseni? Nämä ovat haastavia kysymyksiä erityisesti silloin, kun näet toisten nuorten uppoutuvan itsekkäisiin pyrkimyksiin, tavoittelevan itselleen ”suuria”, sellaista minkä he ajattelevat johtavan loistavaan tulevaisuuteen (Jeremia 45:5). Kristittyjen vanhempien on siksi viisasta huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on pienestä pitäen oikeanlainen hengellinen ympäristö ja että lapset saavat oikealaatuista valmennusta (Sananlaskut 22:6; Saarnaaja 12:1; 2. Timoteukselle 3:14, 15).

16. Miten kristityt vanhemmat voivat huolehtia viisaasti siitä, että heidän lapsillaan on oikeanlainen hengellinen ympäristö?

¹⁶ ”Äiti valvoi seuraamme erittäin tarkasti”, muistelee vanhin kolmesta veljeksestä, joiden äiti on toiminut vuosikausia kokoaikaisena sananpalvelijana. ”Emme viettäneet aikaa koulutovereittemme kanssa vaan ainoastaan niiden seurakuntaan kuuluvien kanssa, joilla oli hyvät hengelliset tavat. Lisäksi äiti kutsui säännöllisesti vieraaksemme kokoaikaisia palvelijoita, kuten lähetystyöntekijöitä, matkavalvojia, beteliläisiä ja tienraivaajia. Heidän kokemustensa kuunteleminen ja heidän ilonsa näkeminen istuttivat sydämeemme halun kokoaikaiseen palvelukseen.” On todella ilo nähdä kaikki kolme poikaa nykyään kokoaikaisessa palveluksessa: yksi palvelee Betelissä, toinen palvelijoiden valmennuskoulun käyneenä ja kolmas tienraivaajana.

17. Miten vanhemmat voivat opastaa nuoria kouluaineiden ja ammatin valinnassa? (Ks. tekstiruutu, s. 29.)

¹⁷ Sen lisäksi että vanhemmat luovat lapsilleen vahvan hengellisen ympäristön, heidän täytyy myös opastaa näitä mahdollisimman varhain kouluaineiden ja ammatin valinnassa.  Eräs nuori mies, joka hänkin palvelee nykyään Betelissä, sanoo: ”Molemmat vanhempani toimivat tienraivaajina sekä ennen naimisiinmenoa että sen jälkeen, ja he yrittivät parhaansa mukaan juurruttaa tienraivaushenkeä koko perheeseen. Kun valitsimme koulussa aineita tai teimme tulevaisuuteemme vaikuttavia ratkaisuja, he kannustivat meitä aina tekemään valintoja, jotka auttaisivat meitä parhaiten löytämään osapäivätyötä ja toimimaan tienraivaajina.” Vanhempien ja lasten on syytä harkita korkeakouluopintoihin tähtäävien teoreettisten aineiden asemesta sellaisia aineita, joista on hyötyä teokraattisen uran luomisessa. *

18. Millaisia työtilaisuuksia nuoret saattaisivat harkita?

¹⁸ Tutkimukset osoittavat, että monissa maissa tarvitaan kipeästi työntekijöitä käytännön ammatteihin ja palvelualoille, ei akateemisen loppututkinnon suorittaneita. USA Today -lehti kertoo, että ”lähivuosikymmeninä 70 prosenttia työntekijöistä ei tarvitse oppiarvoa nelivuotisesta collegesta vaan pikemminkin todistuksen – – [kaksivuotisesta] collegesta tai jostakin ammattikoulusta”. Vastaavanlaisissa oppilaitoksissa voi Suomessakin suorittaa melko lyhyessä ajassa muun muassa sihteerin, autonasentajan, tietokoneasentajan, putkiasentajan tai parturi-kampaajan tutkinnon. Kannattaako tällaisia ammatteja tavoitella? Aivan varmasti! Ne eivät ehkä ole yhtä houkuttelevia kuin jotkut voisivat toivoa, mutta ne tarjoavat toimeentulon ja joustavia työaikoja niille, joiden todellinen elämänura on Jehovan palvelus (2. Tessalonikalaisille 3:8).

19. Mikä johtaa varmimmin iloiseen ja tyydyttävään elämään?

¹⁹ Raamattu kehottaa ”nuoria miehiä ja myös neitsyitä”: ”Ylistäkööt he Jehovan nimeä, sillä yksin hänen nimensä on saavuttamattoman korkea. Hänen arvokkuutensa on maan ja taivaan yläpuolella.” (Psalmit 148:12, 13.) Maailman tarjoamiin arvoasemiin ja palkintoihin verrattuna ura Jehovan kokoaikaisessa palveluksessa johtaa epäilemättä varmimmin iloiseen ja tyydyttävään elämään. Pidä mielessäsi Raamatun vakuutus: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.” (Sananlaskut 10:22.)

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

• Mihin kristityt panevat luottamuksensa turvallisen tulevaisuuden suhteen?

• Mitä haasteita kristityt vanhemmat kohtaavat, kun on kysymys heidän lastensa tulevaisuudesta?

• Mitä on harkittava, kun lasketaan korkeakoulutuksen hankkimisen kustannuksia?

• Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tavoittelemaan uraa Jehovan palveluksessa?

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu s. 29]

Mitä arvoa on korkeakoulutuksella?

Useimmat niistä, jotka kirjoittautuvat korkeakouluun, odottavat saavansa valmistuttuaan hyväpalkkaisen ja varman työpaikan. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan kuitenkin vain noin neljäsosa collegeen menneistä valmistuu kuuden vuoden kuluessa, joten tulokset ovat varsin kehnoja. Suomessa suunnilleen neljäsosa opiskelijoista jättää yliopiston kesken. Saavatko korkeakoulusta valmistuneet sitten hyvän työpaikan? Pane merkille, mitä viimeaikaiset tutkimukset osoittavat.

”Harvardissa tai Dukessa opiskeleminen ei automaattisesti merkitse parempaa työpaikkaa ja suurempaa palkkaa. – – Yhtiöt eivät tiedä nuorista työnhakijoista paljoakaan. Loistavat paperit – – [maineikkaasta yliopistosta] saattavat tehdä vaikutuksen. Mutta ajan mittaan enemmän merkitystä on sillä, mitä osaa tai ei osaa tehdä.” (Newsweek 1.11.1999.)

”Vaikka nykyään tyypillisessä työpaikassa vaaditaan enemmän taitoja kuin ennen – –, kyse on high school -tason vahvoista perustaidoista, lasku-, luku- ja kirjoitustaidosta, jotka hallitaan jo yhdeksännen luokan jälkeen – –, ei college-tason taidoista. – – oppilaiden ei tarvitse mennä collegeen saadakseen hyvän työpaikan, mutta heidän täytyy osata hyvin se, mitä opetetaan high schoolissa.” (American Educator, kevät 2004.)

”Useimmat colleget ovat pahasti etääntyneet todellisesta elämästä, sillä niiden opiskelijat eivät ole valmiita opiskelun jälkeiseen aikaan. Ammattikoulut – – ovat päässeet nopeasti suosioon. Niihin ilmoittautuneiden määrä kasvoi 48 prosenttia vuosina 1996–2000. – – Sillä välin nuo kalliiksi tulevat ja aikaa vievät college-tutkinnot ovat käyneet arvottomammiksi kuin koskaan ennen.” (Time 24.1.2005.)

”Yhdysvaltain työvoimaministeriön ennusteet vuodesta 2005 maalaavat synkän kuvan, jonka mukaan vähintään kolmannes kaikista nelivuotisen collegen käyneistä ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä.” (The Futurist, heinä/elokuu 2000.)

Näin ollen yhä useammat opettajat epäilevät nykyään vakavasti korkeakoulutuksen arvoa. ”Koulutamme ihmisiä vääränlaista tulevaisuutta silmällä pitäen”, valittaa Futurist-lehden selonteko. Pane toisaalta merkille, mitä Raamattu sanoo Jumalasta: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa. Oi kunpa vain todella kiinnittäisit huomiota minun käskyihini! Silloin rauhastasi tulisi niin kuin virta ja vanhurskaudestasi kuin meren aallot.” (Jesaja 48:17, 18.)

[Kuva s. 26]

He luopuivat henkilökohtaisista hankkeistaan ja seurasivat Jeesusta

[Kuva s. 31]

Kristityt vanhemmat huolehtivat viisaasti siitä, että heidän lapsillaan on pienestä pitäen vahva hengellinen ympäristö