Kristillisyys leviää juutalaisten keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla

JERUSALEMISSA pidettiin tärkeä kokous vuoden 49 tienoilla. Johannes, Pietari ja Jeesuksen velipuoli Jaakob, ”jotka näyttivät olevan pylväitä” ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa, olivat paikalla. Kaksi muuta nimeltä mainittua osallistujaa olivat apostoli Paavali ja hänen matkakumppaninsa Barnabas. Käsiteltävänä aiheena oli, miten jakaa laaja alue saarnaamistyötä varten. Paavali selitti: ”[He] ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteisen osallisuuden oikean käden, jotta me menisimme kansakuntien keskuuteen, mutta he ympärileikattujen luo.” (Galatalaisille 2:1, 9.) *

Miten tämä sopimus pitäisi ymmärtää? Jaettiinko alue, jolla hyvä uutinen piti saarnata, juutalaisiin ja juutalaiskäännynnäisiin sekä ei-juutalaisiin? Vai jaettiinko alue pikemminkin maantieteellisesti? Saadaksemme selville todennäköisen vastauksen tarvitsemme hieman historiallista taustatietoa diasporasta, Palestiinan ulkopuolella asuneista juutalaisista.

Juutalainen maailma ensimmäisellä vuosisadalla

Kuinka paljon juutalaisia eli diasporassa ensimmäisellä vuosisadalla? Monet tutkijat näyttävät olevan samaa mieltä kuin teos Atlas of the Jewish World: ”Tarkkoja lukuja on vaikea saada selville, mutta kohtuullisen varma arvio on, että vähän ennen vuotta 70 Juudeassa oli kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista ja muualla Rooman imperiumin alueella reilusti yli neljä miljoonaa. – – Juutalaiset muodostivat luultavasti noin kymmenesosan koko imperiumin väestöstä, ja siellä, missä heitä oli eniten, itäisten provinssien kaupungeissa, heitä on saattanut olla neljännes tai suurempikin osa asukkaista.”

Idän suurimmat keskittymät sijaitsivat Syyriassa, Vähässä-Aasiassa, Babyloniassa ja Egyptissä, kun taas Euroopassa oli pienempiä yhteisöjä. Joillakuilla tunnetuilla juutalaiskristityillä oli diasporatausta, muun muassa Barnabaalla, joka oli kotoisin Kyproksesta, Priscalla ja Aquilalla, jotka asuivat ensin Pontoksessa ja sitten Roomassa, Apolloksella, joka oli kotoisin Aleksandriasta, ja Paavalilla, joka oli Tarsoksesta (Apostolien teot 4:36; 18:2, 24; 22:3).

Diasporayhteisöillä oli monia siteitä kotimaahansa. Yksi oli vuotuinen Jerusalemin temppeliin lähetettävä vero, jonka välityksellä voitiin tukea temppelin toimintaa ja osallistua siellä suoritettavaan palvontaan. Tutkija John Barclay toteaa: ”On olemassa runsaasti todisteita siitä, että tämä raha, jota rikkaat täydensivät lisälahjoituksilla, kerättiin diasporayhteisöissä tunnontarkasti.”

Toinen yhdysside olivat ne kymmenettuhannet  pyhiinvaeltajat, jotka matkustivat joka vuosi Jerusalemissa vietettäviin juhliin. Tätä valaisee se, mitä Apostolien tekojen 2:9–11:ssä kerrotaan vuoden 33 helluntaista. Juutalaisia pyhiinvaeltajia oli tullut Parthiasta, Meediasta, Elamista, Mesopotamiasta, Kappadokiasta, Pontoksesta, Aasiasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä, Libyasta, Roomasta, Kreetasta ja Arabiasta.

Jerusalemin temppelin johto piti yhteyttä diasporassa oleviin juutalaisiin kirjeitse. Gamalielin, Apostolien tekojen 5:34:ssä mainitun lainopettajan, tiedetään lähettäneen kirjeitä Babyloniaan ja muualle päin maailmaa. Kun apostoli Paavali saapui vankina Roomaan vuoden 59 paikkeilla, ”juutalaisten huomattavimmat miehet” sanoivat hänelle: ”Me emme ole saaneet sinusta kirjeitä Juudeasta, eikä kukaan tänne saapuneista veljistä ole kertonut tai puhunut sinusta mitään pahaa.” Tämä osoittaa, että kirjeitä ja raportteja lähetettiin usein kotimaasta Roomaan. (Apostolien teot 28:17, 21.)

Diasporajuutalaiset käyttivät Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaista käännöstä, joka tunnettiin Septuagintana. Eräässä Raamatun tietosanakirjassa sanotaan: ”On todennäköistä, että LXX [Septuaginta] oli diasporajuutalaisten Raamattu, jota luettiin ja joka hyväksyttiin kaikkialla diasporassa.” (The Anchor Bible Dictionary.) Varhaiskristityt käyttivät opetustyössään laajalti tuota samaa käännöstä.

Jerusalemissa toiminut kristittyjen hallintoelin tunsi hyvin nämä olosuhteet. Hyvä uutinen oli saavuttanut diasporajuutalaiset jo Syyriassa ja kauempanakin, muun muassa Damaskoksessa ja Antiokiassa. (Apostolien teot 9:19, 20; 11:19; 15:23, 41; Galatalaisille 1:21.) Ne jotka olivat läsnä vuonna 49 pidetyssä kokouksessa, tekivät ilmeisesti suunnitelmia tulevaa työtä silmällä pitäen. Katsotaanpa, mitä Raamatussa kerrotaan kristillisyyden leviämisestä juutalaisten ja juutalaiskäännynnäisten keskuudessa.

Paavalin matkat ja diasporajuutalaiset

Apostoli Paavalin alkuperäinen tehtävämääräys oli kantaa Jeesuksen Kristuksen nimeä ”kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille” (Apostolien teot 9:15). * Jerusalemissa pidetyn kokouksen jälkeen Paavali pyrki edelleen tavoittamaan diasporajuutalaisia, missä ikinä hän matkustikin. (Ks. tekstiruutu, s. 14.) Tästä voidaan päätellä, että aluejako oli todennäköisesti maantieteellinen. Paavali ja Barnabas laajensivat lähetysaluettaan länteen päin, ja muut palvelivat Juudeassa ja suurten juutalaisyhteisöjen keskuudessa idässä.

Kun Paavali ja hänen matkakumppaninsa lähtivät toiselle lähetysmatkalle Syyrian Antiokiasta, heitä ohjattiin länteen Vähän-Aasian kautta Troakseen. Sieltä he ylittivät meren päästäkseen Makedoniaan, koska he päättelivät, että ”Jumala oli kutsunut – – [heidät] julistamaan hyvää uutista” makedonialaisille. Myöhemmin seurakuntia perustettiin muihin Euroopan kaupunkeihin, kuten Ateenaan ja Korinttiin. (Apostolien teot 15:40, 41; 16:6–10; 17:1–18:18.)

Vuoden 56 tienoilla, kolmannen lähetysmatkansa lopulla, Paavali suunnitteli kulkea vielä kauemmaksi länteen ja laajentaa sitä aluetta, joka hänelle oli määrätty Jerusalemin kokouksessa. Hän kirjoitti: ”Omasta puolestani olen altis julistamaan hyvää uutista teillekin siellä Roomassa”, ja: ”Lähden teidän kauttanne Espanjaan.” (Roomalaisille 1:15; 15:24, 28.) Entä sitten idässä olevat suuret diasporayhteisöt?

Juutalaisyhteisöt idässä

Suurin diasporayhteisö sijaitsi ensimmäisellä vuosisadalla Egyptissä. Painopiste oli erityisesti sen pääkaupungissa Aleksandriassa. Tässä kaupan ja kulttuurin keskuksessa asui satojatuhansia juutalaisia, ja kaikkialla kaupungissa oli synagogia. Filon, joka oli Aleksandrian  juutalainen, väitti, että koko Egyptissä oli tuolloin ainakin miljoona juutalaista. Huomattava määrä oli asettunut asumaan myös läheiseen Libyaan Kyrenen kaupunkiin ja sen ympäristöön.

Jotkut juutalaiset, joista tuli kristittyjä, olivat lähtöisin näiltä alueilta. Raamattu mainitsee ”Apollos-nimisen juutalaisen, [joka oli] kotoisin Aleksandriasta”, ”muutamat Kyproksesta ja Kyrenestä olevat miehet” ja ”kyreneläisen Luciuksen”, joka tuki Syyrian Antiokiassa olevaa seurakuntaa (Apostolien teot 2:10; 11:19, 20; 13:1; 18:24). Muuta Raamattu ei kerrokaan varhaiskristittyjen työstä Egyptissä ja sen lähialueilla, lukuun ottamatta sitä, että kristitty evankelista Filippos todisti etiopialaiselle eunukille (Apostolien teot 8:26–39).

Babylonia oli sitä ympäröivien Parthian, Meedian ja Elamin ohella toinen suuri keskittymä. Erään historioitsijan mukaan ”kaikilla alueilla Tigriin ja Eufratin tasangolla, Armeniasta Persianlahdelle, koilliseen Kaspianmerelle ja itään Meediaan, oli juutalaisyhteisöjä” (A History of the Jews in Babylonia). Tietosanakirja Encyclopaedia Judaica arvioi juutalaisten lukumääräksi 800000 tai enemmän. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josefus kertoo, että kymmenettuhannet babylonialaiset juutalaiset matkustivat Jerusalemiin vuotuisiin juhliin.

Kastettiinko joitakuita Babylonin kaupungista lähteneitä pyhiinvaeltajia vuoden 33 helluntaina? Sitä ei tiedetä, mutta niiden joukossa, jotka kuulivat apostoli Pietaria tuona päivänä, oli kyllä Mesopotamian asukkaita (Apostolien teot 2:9). Se tiedetään, että apostoli Pietari oli Babylonissa noin vuosina 62–64. Hän kirjoitti siellä ollessaan ensimmäisen kirjeensä ja mahdollisesti myös toisen. (1. Pietarin kirje 5:13.) Babylonin ja sen suuren juutalaisväestön katsottiin selvästikin kuuluvan alueeseen, joka määrättiin Pietarille, Johannekselle ja Jaakobille Galatalaiskirjeessä mainitussa kokouksessa.

Jerusalemin seurakunta ja diasporajuutalaiset

Jaakob, joka oli mukana päättämässä aluejaosta, palveli valvojana Jerusalemin seurakunnassa  (Apostolien teot 12:12, 17; 15:13; Galatalaisille 1:18, 19). Hän näki omin silmin, kun tuhannet helluntaina vuonna 33 Jerusalemissa olleet diasporajuutalaiset ottivat hyvän uutisen vastaan ja heidät kastettiin (Apostolien teot 1:14; 2:1, 41).

Silloin kuten siitä eteenkinpäin Jerusalemiin saapui vuotuisiin juhliin kymmeniätuhansia juutalaisia. Kaupunki täyttyi ääriään myöten, ja osan pyhiinvaeltajista täytyi majoittua lähikyliin tai telttoihin. Sen lisäksi, että he tapasivat ystäviään, he kävivät Encyclopaedia Judaican mukaan temppelissä palvomassa, uhraamassa ja tutkimassa Tooraa.

Epäilemättä Jaakob ja muut Jerusalemin seurakunnan jäsenet käyttivät nämä tilaisuudet hyväkseen ja todistivat diasporajuutalaisille. Kenties apostolit tekivät niin erittäin varovaisesti silloin, kun ”Jerusalemissa olevaa seurakuntaa vastaan [nousi] suuri vaino” Stefanoksen kuoleman johdosta (Apostolien teot 8:1). Raamatun kirjoitukset osoittavat, että niin tätä ennen kuin tämän jälkeenkin näiden kristittyjen into saarnata johti jatkuvaan kasvuun (Apostolien teot 5:42; 8:4; 9:31).

Opetuksia meille

Varhaiskristityt tosiaan yrittivät vilpittömästi tavoittaa juutalaisia, missä näitä asuikin. Samalla Paavali ja muut saarnasivat ei-juutalaisille Euroopassa. He noudattivat Jeesuksen seuraajilleen antamaa jäähyväiskäskyä tehdä opetuslapsia ”kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19, 20).

Voimme oppia heidän esimerkistään, miten tärkeää on saarnata järjestyksellisesti, jotta saisi Jehovan hengen tuen. Havaitsemme myös, että on hyödyllistä tavoittaa niitä, jotka kunnioittavat Jumalan sanaa, varsinkin sellaisilla alueilla, joilla on vähän Jehovan todistajia. Ovatko jotkin seurakunnallenne määrätyn alueen osat tuottoisampia kuin toiset? Voisi olla hyvä käydä ne läpi useammin. Järjestetäänkö seudulla yleisötapahtumia, joiden aikana voidaan tehostaa vapaamuotoista todistamista ja katutyötä?

On antoisaa paitsi lukea varhaiskristityistä Raamatusta myös tutustua joihinkin heidän toimintaansa liittyviin historiallisiin ja maantieteellisiin yksityiskohtiin. Eräs apuväline, jonka avulla voimme lisätä ymmärrystämme, on monia karttoja ja valokuvia sisältävä kirjanen ”Hyvä maa”.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 14]

APOSTOLI PAAVALIN KIINNOSTUS DIASPORAJUUTALAISIA KOHTAAN

ENNEN JERUSALEMISSA VUONNA 49 PIDETTYÄ KOKOUSTA

Apt. 9:19, 20 Damaskos: ”alkoi synagogissa saarnata”

Apt. 9:29 Jerusalem: ”keskusteli – – kreikankielisten

juutalaisten kanssa”

Apt. 13:5 Salamis, Kypros: ”alkoivat julistaa Jumalan

sanaa juutalaisten synagogissa”

Apt. 13:14 Pisidian Antiokia: ”menivät sapattipäivänä

synagogaan”

Apt. 14:1 Ikonion: ”menivät – – juutalaisten synagogaan”

JERUSALEMISSA VUONNA 49 PIDETYN KOKOUKSEN JÄLKEEN

Apt. 16:14 Filippi: ”Lyydia-niminen nainen, – – Jumalan

palvoja”

Apt. 17:1 Tessalonika: ”juutalaisten synagoga”

Apt. 17:10 Beroia: ”menivät juutalaisten synagogaan”

Apt. 17:17 Ateena: ”alkoi puhua perustelua käyttäen

synagogassa”

Apt. 18:4 Korintti: ”piti esitelmän synagogassa”

Apt. 18:19 Efesos: ”meni synagogaan ja puhui perustellen

juutalaisten kanssa”

Apt. 19:8 Efesos: ”meni synagogaan ja puhui rohkeasti

kolmen kuukauden ajan”

Apt. 28:17 Rooma: ”kutsui koolle juutalaisten huomattavimmat

miehet”

[Kartta s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

Ne jotka kuulivat hyvän uutisen helluntaina vuonna 33, olivat lähtöisin laajalta alueelta

ILLYRIA

ITALIA

Rooma

MAKEDONIA

KREIKKA

Ateena

KREETA

Kyrene

LIBYA

BITHYNIA

GALATIA

AASIA

FRYGIA

PAMFYLIA

KYPROS

EGYPTI

ETIOPIA

PONTOS

KAPPADOKIA

KILIKIA

MESOPOTAMIA

SYYRIA

SAMARIA

Jerusalem

JUUDEA

MEEDIA

Babylon

ELAM

ARABIA

PARTHIA

[Vesialueet]

Välimeri

Mustameri

Punainenmeri

Persianlahti