Lukijoiden kysymyksiä

Voiko kristitty hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan työtä, johon liittyy aseenkanto?

Kaikki Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti Jumalan antamaan velvollisuuteen huolehtia perheen toimeentulosta (1. Timoteukselle 5:8). On kuitenkin sellaisia työtehtäviä, jotka ovat selvästi vastoin Raamatun periaatteita ja joita tulisi karttaa. Näitä ovat esimerkiksi uhka- ja rahapeleihin, veren väärinkäyttöön sekä tupakkavalmisteiden käytön edistämiseen liittyvät työt. (Jesaja 65:11; Apostolien teot 15:29; 2. Korinttilaisille 7:1; Kolossalaisille 3:5.) On myös sellaisia töitä, joita ei suoraan tuomita Raamatussa mutta jotka voivat loukata ihmisen omaa tai toisten omaatuntoa.

Jokaisen täytyy itse ratkaista, ottaako hän vastaan ansiotyötä, jossa joutuu pitämään mukanaan käsituliasetta tai jotain muuta asetta. Aseistautunut työntekijä voi joutua verivelkaan, jos hänen käsketään käyttää asettaan. Näin ollen kristityn täytyy rukoillen miettiä, haluaako hän taakakseen sen, että joutuu tekemään pikaisen päätöksen aseen käytöstä tilanteessa, jossa on kyse ihmishengestä. Aseellisella työntekijällä on lisäksi vaara loukkaantua tai kuolla jossain hyökkäyksessä tai kostoiskussa.

Aseenkantoa koskeva ratkaisu voi vaikuttaa myös toisiin. Esimerkiksi kristityn ensisijainen vastuu on saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Voisiko hän opettaa toisia säilyttämään ”rauhan kaikkien ihmisten kanssa” samalla kun hän itse hankkisi elantonsa kantamalla asetta? (Roomalaisille 12:18.) Olisiko lasten ja muiden perheenjäsenten henki vaarassa, jos kotona säilytettäisiin käsiasetta? Entä voisiko kristityn kanta tässä asiassa kompastuttaa toisia? (Filippiläisille 1:10.)

Näinä ”viimeisinä päivinä” entistä useammat ovat ”raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta” (2. Timoteukselle 3:1, 3). Pysyisikö näin ollen joku ”vapaana syytöksestä”, jos hän valitsisi aseen hallussapitoa vaativan työn, jossa hän saattaisi joutua konfliktiin tuollaisten ihmisten kanssa? (1. Timoteukselle 3:10; Titukselle 1:5, 6.) Ei varmasti. Tämän vuoksi, jos joku kantaa asetta senkin jälkeen, kun hänelle on huomaavaisesti annettu Raamattuun perustuvia neuvoja, seurakunta ei katsoisi hänen olevan ”nuhteeton” (1. Timoteukselle 3:2). Tällainen mies tai nainen ei siis olisi pätevä mihinkään erikoistehtäviin seurakunnassa.

Jeesus vakuutti opetuslapsilleen, että jos he asettaisivat Valtakunnan edut ensi sijalle elämässään, heidän ei tarvitsisi huolestua liiaksi elämän välttämättömyyksien hankkimisesta (Matteus 6:25, 33). Jos luotamme täysin Jehovaan, ”hän itse tukee – – [meitä]. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:22.)