Hallitsetko kuuntelemisen jalon taidon?

”KIITOS, kun kuuntelit.” Onko joku hiljattain sanonut sinulle tällä tavalla? Se tuntui varmasti hyvältä. Kukapa ei tosiaan arvostaisi hyvää kuuntelijaa! Ahdistuneiden tai ongelmien kanssa kamppailevien mieli kevenee, kun kuuntelemme heitä tarkkaavaisesti. Ja eikö meidän olekin helpompi arvostaa toisia ihmisiä, jos olemme hyviä kuuntelijoita? Kristillisessä seurakunnassa toisten empaattinen kuunteleminen on olennainen osa heidän huomioon ottamistaan ja kannustamistaan ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Heprealaisille 10:24).

Monet ovat kuitenkin huonoja kuuntelijoita. He haluavat antaa neuvoja, kertoa omia kokemuksiaan tai esittää omia näkökantojaan sen sijaan että he kuuntelisivat, mitä sanottavaa toisilla on. Empaattinen kuunteleminen vaatii tosiaan taitoa. Miten voimme oppia tämän jalon taidon?

Avaintekijä

Jehova on Suuri Opettajamme (Jesaja 30:20). Voimme oppia häneltä paljon kuuntelemisesta. Mietihän, miten Jehova auttoi profeetta Eliaa. Kuningatar Isebelin uhkausten säikyttämänä Elia pakeni erämaahan ja toivoi kuolevansa. Erämaassa hänelle puhui Jumalan enkeli. Kun profeetta ilmaisi pelkonsa, Jehova kuunteli häntä ja osoitti sitten suuren voimansa. Mikä oli tulos? Elia voitti pelkonsa ja palasi tehtäväänsä. (1. Kuninkaiden kirja 19:2–15.) Miksi Jehova käyttää aikaa palvelijoidensa huolten kuuntelemiseen? Koska hän välittää heistä ja haluaa huolehtia heistä. (1. Pietarin kirje 5:7.) Tässä on hyväksi kuuntelijaksi tulemisen avain: välitä toisista ihmisistä ja ole heistä aidosti kiinnostunut.

Kun muuan bolivialaismies syyllistyi vakavaan väärintekoon, hän oli kiitollinen siitä, että eräs uskonveli osoitti tällaista kiinnostusta häntä kohtaan. Mies selittää: ”Olin tuolloin aivan aallonpohjassa. Olisin hyvinkin voinut heittää Jehovan palvelemisen sikseen, ellei eräs veli olisi käyttänyt aikaa kuuntelemiseeni. Hän ei puhunut paljon, mutta sen tietäminen, että hän välitti kylliksi kuunnellakseen, todella vahvisti minua. En kaivannut ratkaisua ongelmaani; tiesin kyllä, mitä minun piti tehdä. Kaipasin vain sitä, että joku oli kiinnostunut siitä, miltä minusta tuntui. Se että hän kuunteli, esti minua vaipumasta epätoivoon.”

Malliesimerkki hyvästä kuuntelijasta on Jeesus Kristus. Vähän Jeesuksen kuoleman jälkeen kaksi hänen opetuslastaan oli menossa Jerusalemista erääseen kylään, joka sijaitsi noin 11 kilometrin päässä. He olivat varmasti masentuneita. Niinpä kuolleista herätetty Jeesus Kristus liittyi heidän seuraansa. Esittämällä huolellisesti muotoiltuja kysymyksiä hän sai opetuslapset avautumaan. He kertoivat toiveista, joita he olivat elätelleet, sekä siitä pettymyksestä ja hämmennyksestä, jota he nyt tunsivat. Jeesus oli kiinnostunut heistä. Hänestä huokui rakkaus, kun hän kuunteli noita kahta, mikä sai heidät puolestaan kuuntelemaan häntä. Sitten Jeesus ”tulkitsi heille kaikista  Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä”. (Luukas 24:13–27.)

Se että kuuntelemme ensin toisia, on rakkaudellinen tapa saada heidät kuuntelemaan meitä. ”Vanhempani ja appivanhempani alkoivat moittia lastenkasvatusmenetelmiäni”, kertoo eräs bolivialainen nainen. ”En todellakaan pitänyt heidän huomautuksistaan, ja ne saivat minut tuntemaan itseni epävarmaksi äitinä. Noihin aikoihin luonani kävi eräs Jehovan todistaja. Hän kertoi minulle Jumalan lupauksista. Tapa, jolla tuo nainen tiedusteli mielipidettäni, sai minut tajuamaan, että tässä oli ihminen, joka halusi kuunnella. Pyysin hänet sisään, ja pian selitin hänelle täyttä päätä ongelmaani. Nainen kuunteli kärsivällisesti. Hän kysyi, millaisia toiveita minulla oli lasteni suhteen ja mitä mieltä mieheni oli niistä. Oli helpottavaa olla jonkun sellaisen seurassa, joka tosissaan yritti ymmärtää minua. Kun nainen alkoi kertoa, mitä Raamattu sanoo perhe-elämästä, tiesin keskustelukumppanini olevan kiinnostunut minun tilanteestani.”

”Rakkaus – – ei etsi omia etujaan”, sanoo Raamattu (1. Korinttilaisille 13:4, 5). Kuunteleminen rakkauden hengessä vaatii sitä, että työnnämme syrjään muut asiat. Tämä voi merkitä sitä, että suljemme television, laskemme sanomalehden kädestämme tai katkaisemme virran matkapuhelimesta silloin kun toinen purkaa meille sydäntään. Hyvä kuuntelija on vilpittömästi kiinnostunut toisen ajatuksista. Emme saa kääntää puhetta itseemme sanomalla esimerkiksi: ”Siitä muistuukin mieleeni, mitä minulle tapahtui jokin aika sitten.” Vaikka tällainen käykin päinsä ystävysten rupatellessa, niin silloin kun joku kertoo meille jostakin vakavasta ongelmasta, meidän täytyy panna syrjään omat asiamme. Aitoa kiinnostusta toisia kohtaan voidaan ilmaista vielä eräällä tavalla.

Tunteet sanojen takana

Job piti tovereilleen ainakin kymmenen puhetta, mutta silti hän huudahti: ”Oi kunpa minulla olisi joku, joka kuuntelisi minua!” (Job 31:35.) Miksi? Koska se, miten hänen toverinsa kuuntelivat, ei tuonut hänelle lohtua. He eivät olleet kiinnostuneita Jobista eivätkä halunneet ymmärtää hänen tunteitaan. He eivät todellakaan olleet mitään myötätuntoisia, ymmärtäväisiä kuuntelijoita. Apostoli Pietari kuitenkin neuvoo: ”Lopuksi: olkaa kaikki samanmielisiä, myötäeläviä, veljellistä kiintymystä osoittavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä.” (1. Pietarin kirje 3:8.) Miten voimme olla ”myötäeläviä”? Yksi tapa osoittaa myötätuntoa on se, että olemme kiinnostuneita toisen tunteista ja yritämme ymmärtää niitä. Voimme ilmaista kiinnostuksemme esittämällä seuraavankaltaisia osaaottavia kommentteja: ”Se mahtoi olla järkyttävää” tai: ”Tunsit itsesi varmasti väärinymmärretyksi.” Voimme osoittaa myötätuntoa myös siten, että esitämme puhujan huomautukset omin sanoin ja ilmaisemme näin ymmärtäneemme asian. Empaattinen kuunteleminen merkitsee huomion kiinnittämistä paitsi sanoihin myös niiden takana oleviin tunteisiin.

Robert * on kokenut Jehovan todistajien kokoaikainen sananpalvelija. Hän kertoo: ”Eräässä vaiheessa turhauduin palvelukseeni. Niinpä menin matkavalvojan juttusille. Hän  todella kuunteli minua ja yritti ymmärtää tunteitani. Hän näytti tajuavan jopa sen, että pelkäsin hänen arvostelevan asennettani. Veli vakuutti minulle, että tunteeni olivat aivan ymmärrettäviä, koska hänestä oli tuntunut ihan samanlaiselta. Se todella auttoi minua menemään eteenpäin.”

Voimmeko kuunnella jotakuta, vaikkemme olisi samaa mieltä hänen kanssaan? Voimmeko kiittää jotakuta siitä, että hän kertoi meille, miltä hänestä tuntuu? Totta kai voimme. Jos poika on joutunut koulussa tappeluun tai teini-ikäinen tyttö tulee kotiin ja sanoo olevansa rakastunut, eikö vanhempien kannatakin kuunnella ja yrittää ymmärtää, mitä nuoren mielessä liikkuu, ennen kuin he selittävät, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta käytöstä?

”Neuvo miehen sydämessä on kuin syvät vedet, mutta tarkkanäköinen mies sen ammentaa esiin”, sanotaan Sananlaskujen 20:5:ssä. Jos joku viisas ja kokenut ihminen ei anna neuvoja noin vain pyytämättä, meidän täytyy ehkä ”ammentaa” ne esiin. Sama pätee toisten empaattiseen kuuntelemiseen. Meiltä vaaditaan tarkkanäköisyyttä, jotta saamme ihmisen avautumaan. Kysymykset ovat tässä avuksi. Meidän tulee kuitenkin varoa utelemasta toisen ihmisen yksityisasioita. Kannattaa ehkä pyytää häntä mainitsemaan aluksi sellaisia seikkoja, joista hänen on helppo puhua. Esimerkiksi vaimon, joka haluaa keskustella avio-ongelmistaan, voi olla helpompi kertoa aluksi, miten hän ja hänen miehensä tapasivat ja menivät naimisiin. Kristityn, josta on tullut toimeton sananpalveluksessa, voi olla helpompi selittää ensin, miten hän oppi totuuden.

Miksi vaikeaa?

Meidän voi olla vaikea kuunnella jotakuta, joka on närkästynyt meihin, koska pyrimme luonnostamme puolustautumaan. Miten voimme toimia tällaisessa hankalassa tilanteessa? ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen”, sanotaan Sananlaskujen 15:1:ssä. Voimme antaa lempeän vastauksen esimerkiksi siten, että kannustamme ystävällisesti henkilöä puhumaan ja sitten kuuntelemme kärsivällisesti hänen valituksenaiheitaan.

Kiivaissa kiistoissa kaksi ihmistä usein vain toistaa sitä, mitä he ovat jo aiemmin sanoneet. Kummastakin tuntuu, ettei toinen kuuntele. Kuinka paljon parempi olisikaan, jos toinen heistä pysähtyisi todella kuuntelemaan! On tietysti tärkeää myös hillitä itsensä ja puhua ymmärtäväisesti ja rakkaudellisesti. Raamattu sanoo: ”Joka pitää huulensa kurissa, toimii ymmärtäväisesti.” (Sananlaskut 10:19.)

Hyväksi kuuntelijaksi ei synnytä. Kuuntelemisen taidon voi kuitenkin oppia ponnistelemalla ja harjoittelemalla – ja se on varmasti vaivan arvoista. Toisen kuunteleminen keskittyneesti on rakkauden osoitus. Lisäksi se edistää omaa onnellisuuttamme. Miten viisasta siksi onkaan kehittää empaattisen kuuntelemisen jaloa taitoa!

[Alaviite]

[Kuva s. 11]

Kuunnellessamme meidän täytyy työntää syrjään muut asiat

[Kuva s. 12]

Voi olla vaikea kuunnella jotakuta, joka on närkästynyt meihin