Mitä joulussa pidetään tärkeimpänä?

JOULUNPYHÄT ovat miljoonille aikaa, jolloin he voivat olla yhdessä läheistensä kanssa ja vahvistaa perhe- ja ystävyyssiteitä. Monille muille joulu on aikaa, jolloin muistellaan Jeesuksen Kristuksen syntymää ja osuutta ihmiskunnan pelastamisessa. Venäjällä, toisin kuin monissa muissa maissa, ihmiset eivät ole aina voineet viettää joulua vapaasti. Vaikka Venäjän ortodoksit olivat viettäneet joulua avoimesti satojen vuosien ajan, se oli luvatonta suurimman osan 1900-luvusta. Mikä tähän muutokseen oli syynä?

Pian vuoden 1917 bolševikkivallankumouksen jälkeen viranomaiset ryhtyivät määrätietoisesti tekemään Neuvostoliitosta ateistista valtiota. Joulunaika uskonnollisine aineksineen joutui epäsuosioon. Valtio alkoi käydä kampanjaa sekä joulun- että uudenvuodenviettoa vastaan. Jopa joulun symbolit, kuten joulukuusi ja Ded Moroz eli pakkasukko, joulupukin venäläinen vastine, tuomittiin avoimesti.

Vuonna 1935 tapahtui käänne, joka muutti juhlapyhien vieton Venäjällä perinpohjaisesti. Neuvostoviranomaiset ottivat uudelleen käyttöön pakkasukon, kuusen ja uudenvuodenjuhlat, mutta sopivasti muunnettuina. Pakkasukko ei enää toisikaan lahjoja jouluna vaan uudenvuodenpäivänä. Samoin joulukuusesta tulisi uudenvuodenkuusi! Näin vuodenvaihteen juhlien painopiste muuttui Neuvostoliitossa tyystin. Uudenvuodenjuhlat todellisuudessa korvasivat joulun.

Joulunajasta tuli täysin maallinen juhlakausi, joka oli virallisesti riisuttu kaikesta uskonnollisesta merkityksestä. Uudenvuodenkuusta ei koristeltu uskonnollisilla koristeilla, vaan Neuvostoliiton kehitystä kuvaavilla pikkuesineillä. Venäläinen kuvalehti Vokrug Sveta (Maailman ympäri) selittää: ”Kommunistisen yhteiskunnan vakiintumista voi jäljittää tarkastelemalla neuvostoaikana eri vuosina käytettyjä uudenvuodenkuusen koristeita. Tavanomaisten pupujen, jääpuikkojen ja reikäleipien lisäksi valmistettiin sirppien, vasaroiden ja traktorien muotoisia koristeita. Nämä korvattiin myöhemmin kaivostyöläisiä, kosmonautteja, öljynporauslauttoja, raketteja ja kuuautoja esittävillä figuureilla.”

Entä itse joulupäivä? Sitä ei palautettu entiseen arvoonsa, vaan siitä tehtiin tavallinen työpäivä. Niiden, jotka halusivat pitää kiinni uskonnollisesta joulusta, täytyi olla hyvin varovaisia. He olivat vaarassa joutua valtion epäsuosioon, mistä saattoi olla ikäviä seurauksia. 1900-luvun Venäjällä joulunajan painopiste muuttui tosiaan uskonnollisesta maalliseksi.

Uusi suuntaus

Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi, ja ihmiset saivat enemmän vapautta. Ateistinen politiikka oli poissa. Useat tuolloin muodostetuista uusista valtioista olivat pitkälti maallisia, ja kirkko ja valtio pidettiin  niissä erillään toisistaan. Monet uskonnollismieliset ihmiset ajattelivat, että he voisivat nyt toimia oman uskonnollisen vakaumuksensa mukaisesti ja esimerkiksi viettää uskonnollista joulua. Pian innostus vaihtui kuitenkin pettymykseksi. Miksi?

Joulu on muuttunut vuosi vuodelta yhä kaupallisemmaksi. Se on niin valmistajille kuin tukku- ja vähittäismyyjillekin yksi vuoden parhaista myyntikausista aivan kuten länsimaissa. Näyteikkunat on koristeltu näyttävästi. Kaupoista kantautuu länsimaisia joululauluja, jotka ovat olleet tähän asti tuntemattomia Venäjällä. Kiertelevät kauppiaat myyvät valtavista laukuistaan joulutavaraa paikallisjunissa ja muissa julkisissa liikennevälineissä. Tällainen tilanne on nykyään.

Niitäkin joita räikeä kaupallisuus ei häiritse, saattaa vaivata eräs toinen joulunpyhien ikävä piirre, nimittäin runsas alkoholinkäyttö kaikkine lieveilmiöineen. Erään moskovalaisen sairaalan ensiapuasemalla työskentelevä lääkäri kertoi: ”Lääkäreille on selvää, että uudenvuodenjuhlat tietävät kasapäin vammoja kuhmuista ja mustelmista aina ampuma- ja puukonhaavoihin asti. Useimmat niistä johtuvat perheväkivallasta, humalassa tappelemisesta ja auto-onnettomuuksista.” Muuan vanhempi tutkija Venäjän tiedeakatemian eräästä yksiköstä sanoi: ”Kuolemantapaukset, joihin alkoholilla on osuutta, lisääntyvät äkisti. Erityisen paljon niitä oli vuonna 2000. Myös itsemurhien ja murhien määrä paisui.”

Valitettavasti tällaisia joulunajan ilmiöitä pahentaa Venäjällä eräs toinen seikka. Sanomalehti Izvestija raportoi otsikon ”Venäläiset juhlivat joulua kahdesti” alla: ”Melkein joka kymmenes venäläinen juhlii joulua kahdesti. Kuten tutkimuslaitos ROMIRin kyselytutkimus osoittaa, 8 prosenttia vastanneista myönsi viettävänsä joulua sekä 25. joulukuuta katolisen kalenterin mukaan että 7. tammikuuta ortodoksisuuden mukaan. – – Joillekuille tärkeää ei selvästikään ole niinkään joulun uskonnollinen merkitys kuin mahdollisuus juhlia.” *

Tuottaako nykyinen suuntaus kunniaa Jeesukselle?

Vuodenvaihteen juhliin liittyy kiistatta paljon sopimatonta käytöstä. Niin huolestuttavaa kuin se onkin, joistakuista voi tuntua, että niitä pitäisi viettää  kunnioituksesta Jumalaa ja Jeesusta kohtaan. On hienoa, jos ihminen haluaa miellyttää Jumalaa, mutta onko joulunvietto todellisuudessa Jumalan ja Jeesuksen mieleen? Tarkastellaanpa joulun alkuperää.

Olimmepa mitä mieltä tahansa siitä, miten Neuvostoliitossa suhtauduttiin jouluun, on vaikea kiistää niitä historiallisia tosiasioita, jotka mainitaan ”Suuressa neuvostoliittolaisessa tietosanakirjassa”: ”Joulu – – on lainaa esikristilliseltä ajalta ’kuolevien ja kuolleista heräävien’ jumalien palvonnasta, jota harjoitettiin yleisesti varsinkin maatalousyhteisöissä. Niissä vietettiin joka vuosi yleensä talvipäivänseisauksen aikaan 21.–25. joulukuuta Pelastaja-Jumalan ’syntymän’ juhlaa, jumalan joka herätti luonnon uudelleen eloon.”

Sama tietosanakirja toteaa paikkansapitävästi: ”Joulua ei tunnettu ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydessä. – – 300-luvun puolivälistä eteenpäin kristillisyyteen omaksuttiin Mithran palvonnasta talvipäivänseisauksen juhla, jolloin siitä tuli joulu. Ensimmäisinä joulua viettivät Rooman uskonnolliset yhteisöt. 900-luvulla joulu levisi kristillisyyden mukana Venäjälle, missä se sulautui slaavien muinaiseen talvijuhlaan, jota vietettiin esi-isien henkien kunnioittamiseksi.”

Saatat pohtia, eikö Jumalan sana, Raamattu, kerro Jeesuksen syntyneen joulukuun 25. päivänä. Raamattu ei tosiasiassa mainitse Jeesuksen syntymäpäivää, eikä se kerro, että Jeesus olisi puhunut siitä saati käskenyt viettää sitä. Raamattu kuitenkin auttaa meitä saamaan selville, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi.

Matteuksen evankeliumin 26. ja 27. luvun mukaan Jeesus teloitettiin 14. nisankuuta, myöhään juutalaisten pesah-päivänä, joka oli alkanut 31. maaliskuuta vuonna 33. Luukkaan evankeliumista saamme selville, että Jeesus oli noin 30-vuotias, kun hänet kastettiin ja hän aloitti palveluksensa (Luukas 3:21–23). Tuo palvelus kesti kolme ja puoli vuotta, joten Jeesus oli kuollessaan noin 33¹/2-vuotias. Hän olisi täyttänyt 34 vuotta lokakuun 1. päivän tienoilla vuonna 33. Luukas kertoo, että Jeesuksen syntymän aikaan paimenet ”oleskelivat taivasalla ja vartioivat vuorotellen yöllä laumojaan” (Luukas 2:8). Paimenet eivät olisi olleet ulkona laumojensa kanssa joulukuussa, jolloin on kylmä ja Betlehemin lähistöllä saattaa jopa sataa lunta. Mutta he olisivat voineet olla ulkosalla laumoineen lokakuun 1. päivän aikoihin, jolloin Jeesus edellä mainittujen todisteiden perusteella syntyi.

Entä sitten uudenvuoden juhliminen? Kuten olemme nähneet, sille on tyypillistä paheellinen käytös. Lisäksi myös uudenvuodenjuhlilla on kyseenalainen alkuperä.

Tosiasioiden valossa sellaiset sanonnat  kuin ”Jeesus on paras joululahjamme” ovat selvästikin sisällöttömiä. Jos joulunaikaan liittyvä kaupallisuus ja häiritsevä käytös sekä joulun pakanallinen alkuperä vaivaavat sinua, niin sinun on hyvä tietää, että Jumalaa ja Jeesusta kohtaan on mahdollista osoittaa kunnioitusta sopivalla tavalla ja samalla vahvistaa perhesiteitä.

Parempi tapa kunnioittaa Jumalaa ja Jeesusta

Raamattu selittää, että Jeesus Kristus tuli ”antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan  monia” (Matteus 20:28). Hän antoi teloittaa itsensä ja kuoli halukkaasti syntiemme edestä. Jotkut, jotka haluaisivat kunnioittaa Jeesusta, ajattelevat, että joulunpyhät olisivat siihen sopivaa aikaa. Mutta kuten olemme nähneet, joululla ja uudellavuodella on hyvin vähän tekemistä Jeesuksen kanssa ja niiden juuret ovat pakanuudessa. Sitä paitsi niin viehättävänä kuin jotkut joulunaikaa pitävätkin, sille on tunnusomaista silmiinpistävä kaupallisuus sekä häpeällinen käytös, joka on vastenmielistä Jumalalle ja Jeesukselle.

Miten ihmisen, joka haluaa miellyttää Jumalaa, tulisi toimia? Vilpitön ihminen ei pitäisi kiinni sellaisista perinteistä, jotka saattavat tyydyttää uskonnollisen kaipuun mutta ovat Raamatun vastaisia, vaan hän etsisi oikeaa keinoa kunnioittaa Jumalaa ja Jeesusta. Mikä tuo keino on, ja mitä meidän pitäisi tehdä?

Jeesus itse sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Vilpitön ihminen siis hankkii täsmällistä tietoa siitä, miten kunnioittaa Jumalaa ja Jeesusta. Sitten hän toimii tuon tiedon mukaisesti – ei vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, vaan jokapäiväisessä elämässään. Jumala on hyvin iloinen tällaisesta vilpittömästä ponnistelusta, joka voi johtaa ikuiseen elämään.

Haluaisitko, että sinun perheesi voisi todella kunnioittaa Jumalaa ja Jeesusta sopusoinnussa Raamatun kanssa? Jehovan todistajat ovat auttaneet miljoonia perheitä ympäri maailman hankkimaan tärkeää tietoa Raamatusta. Kannustamme sinua lämpimästi ottamaan yhteyttä oman paikkakuntasi Jehovan todistajiin tai kirjoittamaan johonkin tämän lehden sivulla 2 olevaan osoitteeseen.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Uudenvuodenjuhlien juuret

Georgialaisen ortodoksipapin kannanotto

”Uudenvuodenjuhlat ovat saaneet alkunsa useista pakanallisista juhlista, joita vietettiin antiikin Roomassa. Tammikuun 1. päivä oli juhlapäivä, joka oli omistettu pakanajumala Janukselle, ja tammikuu [lat. januarius] onkin nimetty hänen mukaansa. Janus kuvattiin kaksikasvoisena, mikä merkitsi sitä, että hän näki sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Oli olemassa sanonta, että joka ottaa tammikuun 1. päivän vastaan pitäen hauskaa, nauraen ja yltäkylläisyydestä nauttien, elää koko seuraavan vuoden onnessa ja hyvinvoinnissa. Aivan sama taikauskoinen käsitys leimaa monien maanmiestemme uudenvuodenviettoa. – – Eräiden pakanallisten juhlien aikana epäjumalalle uhrattiin ihmisuhreja. Jotkin juhlat olivat tunnettuja moraalittomista orgioista, aviorikoksesta ja haureudesta. Toisissa taas, esimerkiksi Janukselle omistetuissa juhlissa, ihmiset söivät ja joivat liikaa, juopuivat ja harjoittivat kaikenlaista tällaiseen käytökseen liittyvää riettautta. Jos muistamme, miten mekin olemme menneinä aikoina viettäneet uuttavuotta, meidän täytyy myöntää, että me kaikki olemme ottaneet osaa tähän pakanalliseen juhlaan.” (Georgialainen sanomalehti.)

[Kuva s. 6]

Kristikunta omaksui piirteitä Mithran palvonnasta

[Lähdemerkintä]

Museum Wiesbaden

[Kuva s. 7]

Paimenet eivät olisi olleet ulkona laumojensa kanssa joulukuun kylmyydessä