Vangeille saarnataan ”vapautusta”

PALVELUKSENSA alussa Jeesus julisti, että hänen tehtävänään oli muun muassa saarnata ”vangeille vapautusta” (Luukas 4:18). Tosi kristityt noudattavat Herransa esimerkkiä ja saarnaavat Valtakunnan hyvää uutista ”kaikenlaisille ihmisille”. He tarjoavat heille vapautusta hengellisestä vankeudesta ja auttavat heitä parantamaan elämänsä laatua (1. Timoteukselle 2:4).

Nykyään tähän työhön sisältyy saarnaaminen kirjaimellisille vangeille – ihmisille, jotka ovat erilaisten rikosten vuoksi joutuneet vankilaan ja jotka antavat arvoa hengelliselle vapautukselle. Seuraava raportti Jehovan todistajien saarnaamistoiminnasta Ukrainan ja muiden Euroopan maiden vankiloissa on rohkaisevaa luettavaa.

Huumeidenkäyttäjistä kristityiksi

38-vuotias Sergi * on viettänyt 20 vuotta elämästään kaltereiden takana. Hän jopa kävi koulunsa loppuun vankilassa. Hän sanoo: ”Vuosia sitten jouduin vankilaan murhasta, ja minulla on vielä rangaistusta kärsittävänä. Käyttäydyin vankilassa kuin tyranni, ja muut vangit pelkäsivät minua.” Saiko tämä Sergin tuntemaan itsensä vapaaksi? Ei saanut. Vuosien ajan hän oli riippuvainen huumeista, alkoholista ja tupakasta.

Sitten muuan toinen vanki kertoi Sergille Raamatun totuudesta. Se oli kuin valonsäde pimeässä. Muutamassa kuukaudessa Sergi pääsi eroon riippuvuuksistaan, alkoi saarnata hyvää uutista ja kävi kasteella. Sergin elämä vankilassa on tätä nykyä kiireistä, sillä hän palvelee Jehovaa kokoaikaisena sananpalvelijana. Hän on auttanut seitsemää rikollista muuttamaan elämänsuuntaansa ja tulemaan hänen hengellisiksi veljikseen. Kuusi näistä on päässyt pois vankilasta, mutta Sergi kärsii edelleen tuomiotaan. Hän ei ole siitä harmissaan; hänelle tuottaa iloa se, että hän voi auttaa toisia vapautumaan hengellisestä vankeudesta (Apostolien teot 20:35).

Yksi Sergin raamatuntutkisteluoppilaista vankilassa oli Viktor, entinen huumekauppias ja huumeidenkäyttäjä. Vapauduttuaan vankilasta Viktor edistyi edelleen hengellisesti ja  hän kävi palvelijoiden valmennuskoulun Ukrainassa. Nyt hän palvelee erikoistienraivaajana Moldovassa. Viktor kertoo: ”Aloin tupakoida 8-vuotiaana, juoda alkoholia 12-vuotiaana ja käyttää huumeita 14-vuotiaana. Halusin jättää tämän elämäntavan, mutta kaikki yritykseni epäonnistuivat. Vuonna 1995, juuri kun vaimoni kanssa suunnittelimme muuttoa muualle päästäkseni eroon huonosta seurasta, himomurhaaja puukotti vaimoni. Elämäni muuttui täysin lohduttomaksi. Missä vaimoni oli nyt? Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän kuolee? Kysymyksiä riitti, mutten löytänyt vastauksia. Yritin täyttää tyhjiön käyttämällä aina vain enemmän huumeita. Jäin kiinni huumeiden välittämisestä, ja minut tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan. Siellä Sergi auttoi minua löytämään vastaukset kysymyksiini. Olin yrittänyt monta kertaa päästä irti huumeista, mutta vasta nyt Raamatun avulla onnistuin. Jumalan sanassa on tosiaankin voimaa!” (Heprealaisille 4:12.)

Paatuneet rikolliset muuttuvat

Vasil ei koskaan käyttänyt huumeita, mutta hänkin päätyi vankilaan. ”Potkunyrkkeily oli minun huumeeni”, hän selittää. ”Harjoittelin hakkaamaan ihmisiä niin ettei heihin jäänyt naarmuakaan.” Vasil käytti taitojaan ihmisten ryöstämiseen. ”Olin vankilassa kolme kertaa, ja lopulta vaimoni otti avioeron. Viimeisen viisivuotisen tuomioni aikana tutustuin Jehovan todistajien kirjallisuuteen. Sain siitä kimmokkeen lukea Raamattua, mutta jatkoin edelleen sitä, mitä todella rakastin – tappelemista vailla sääntöjä.

Luettuani Raamattua puoli vuotta jokin minussa muuttui. Tappelun voittaminen ei tuonut minulle enää samaa tyydytystä kuin ennen. Aloin pohtia elämääni Jesajan 2:4:n valossa ja tajusin, että ellen muuttaisi ajattelutapaani, istuisin loppuikäni vankilassa. Niinpä heitin pois kaikki tappeluissa käyttämäni varusteet ja aloin työskennellä persoonallisuuteni hyväksi. Se ei ollut helppoa, mutta mietiskely ja rukoileminen auttoivat minua vähitellen irrottautumaan huonoista tavoistani. Toisinaan anoin itkien Jehovaa antamaan minulle voimaa päästä eroon riippuvuudestani. Lopulta onnistuin.

Vapauduttuani vankilasta perheemme yhdistyi jälleen. Nykyään työskentelen hiilikaivoksessa. Minulle jää tarpeeksi aikaa osallistua  vaimoni kanssa saarnaamistyöhön ja täyttää velvollisuuteni seurakunnassa.”

Mikola ja hänen ystävänsä ryöstivät useita pankkeja Ukrainassa. Siitä seurasi Mikolalle kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Ennen vangitsemistaan hän oli ollut kirkossa vain kerran – valmistelemassa tuon kirkon ryöstöä. Ryöstö ei onnistunut, mutta käynti kirkossa sai Mikolan ajattelemaan, että Raamattu on varmastikin täynnä ikävystyttäviä tarinoita ortodoksisista papeista, kynttilöistä ja pyhäpäivistä. Hän sanoo: ”Aloin lukea Raamattua – en oikein tiedä miksi. Olin hämmästynyt huomatessani, ettei se ollut ollenkaan sellainen kuin olin kuvitellut!” Hän pyysi raamatuntutkistelua, ja hänet kastettiin vuonna 1999. Nykyään on vaikea uskoa, että tämä nöyrä avustava palvelija on joskus ollut vihamielinen, aseistautunut pankkiryöstäjä!

Mies nimeltä Vladimir sai kuolemantuomion. Odottaessaan teloitusta hän rukoili Jumalaa ja lupasi palvella häntä, jos säästyisi kuolemalta. Sillä välin lakia muutettiin, ja hänen tuomionsa lievennettiin elinikäiseksi vankeudeksi. Pitääkseen lupauksensa Vladimir alkoi etsiä tosi uskontoa. Hän ilmoittautui adventistikirkon kirjekurssille ja sai todistuksen suoritetusta kurssista. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen.

Luettuaan vankilan kirjastossa Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä Vladimir kirjoitti Jehovan todistajien Ukrainan-haaratoimistoon ja pyysi, että joku tulisi käymään hänen luonaan. Kun paikalliset veljet sitten tulivat, hän piti itseään jo Jehovan todistajana ja saarnasi vankilassa. Häntä autettiin pätevöitymään Valtakunnan julistajaksi. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan Vladimir ja seitsemän muuta saman vankilan vankia odottavat kasteelle pääsyä. Mutta heillä on ongelma. Elinkautisvangit jaetaan samoihin selleihin uskonnollisen vakaumuksen mukaan, joten sekä Vladimir että hänen sellitoverinsa ovat todistajia. Kenelle he siis voivat saarnata? He kertovat hyvää uutista vartijoille ja kirjoittavat todistuskirjeitä.

Nazar muutti Ukrainasta Tšekin tasavaltaan, missä hän liittyi rosvojoukkoon. Tämä johti kolmen ja puolen vuoden vankeustuomioon. Vankilassa ollessaan hän otti vastaan Karlovy Varyn kaupungista olevat Jehovan todistajat, ja he alkoivat käydä hänen luonaan. Hän oppi totuuden ja hänestä tuli täysin yhteiskuntakelpoinen. Nähdessään Nazarissa tapahtuneen muutoksen yksi vartijoista sanoi Nazarin sellitovereille: ”Jos te kaikki olisitte sellaisia kuin tuo ukrainalainen, voisin lopulta vaihtaa alaa.” Toinen sanoi: ”Jehovan todistajat ne vasta ovat taitavia. Vankilaan tulee rikollinen, mutta ulos lähtee kunnon mies.” Nyt Nazar on jälleen kotona. Hän opetteli puusepän ammatin ja meni naimisiin. Hän ja hänen vaimonsa ovat kokoaikaisia palvelijoita. Kuinka kiitollinen hän onkaan todistajien vankilavierailuista!

Virallinen tunnustus

Vangit eivät ole ainoita, jotka ovat kiitollisia Jehovan todistajien työstä. Puolassa erään vankilan edustaja Miroslav Kovalski sanoi: ”Arvostamme heidän käyntejään hyvin paljon. Joillakin vangeilla on surkea tausta. Heitä ei luultavasti koskaan ole kohdeltu ihmisinä. – – [Todistajien] apu on hyvin arvokasta, koska meillä on pulaa henkilökunnasta ja opettajista.”

Erään toisen puolalaisen vankilan vankilanjohtaja kirjoitti haaratoimistoon ja pyysi, että todistajat lisäisivät toimintaansa hänen vankilassaan. Miksi? Hän selitti: ”Jos Vartiotornin edustajat kävisivät useammin, se voisi auttaa kehittämään vangeissa toivottavia ominaisuuksia ja vähentämään heidän aggressioitaan.”

Eräs ukrainalainen sanomalehti kirjoitti masentuneesta vangista, joka yritti itsemurhaa mutta sai sitten apua Jehovan todistajilta. ”Nyt mies on vähitellen toipumassa henkisesti”, raportissa sanotaan. ”Hän pitää kiinni vankilan päiväohjelmasta ja on esimerkkinä muille vangeille.”

Apua vankilan porttien ulkopuolellakin

Jehovan todistajien työn tuoma hyöty ei jää vankilan muurien sisäpuolelle, vaan vangit  hyötyvät heidän avustaan vapautumisensa jälkeenkin. Kaksi Jehovan todistajaa, Brigitte ja Renate, ovat auttaneet vankeja muutaman vuoden ajan. Saksalainen sanomalehti Main-Echo Aschaffenburg kertoo heistä: ”He huolehtivat vangeista kolmesta viiteen kuukautta heidän vapautumisensa jälkeen ja kannustavat heitä löytämään tarkoituksen elämälleen. – – Heidät on virallisesti hyväksytty vapaaehtoisiksi ehdonalaisvalvojiksi. – – Lisäksi he ovat rakentavalla ja myönteisellä tavalla kanssakäymisissä vankilan henkilökunnan kanssa.” Tällaisen avun ansiosta monet ovat vihkineet elämänsä Jehovalle.

Jehovan todistajien raamatullisesta opetustyöstä hyötyvät myös vankilaviranomaiset. Roman-niminen majuri toimi psykologina eräässä ukrainalaisessa vankilassa. Kun todistajat kävivät hänen kotonaan, hän oli halukas tutkimaan heidän kanssaan Raamattua. Hän sai tietää, että todistajien ei annettu ottaa yhteyttä vankeihin siinä vankilassa, jossa hän oli työssä. Niinpä hän pyysi vankilanjohtajalta lupaa käyttää Raamattua työssään vankien parissa. Lupa myönnettiin, ja kymmenisen vankia osoitti kiinnostusta. Roman kertoi säännöllisesti näille vangeille, mitä uutta hän oppi Raamatusta. Tulokset olivat erinomaiset. Vapautumisensa jälkeen jotkut näistä vangeista edistyivät edelleen ja heistä tuli kastettuja kristittyjä. Nähdessään Jumalan sanan voiman Roman alkoi suhtautua omaan tutkimiseensa vakavammin. Hän jätti armeijan ja jatkoi raamatullista opetustoimintaansa. Nyt hän saarnaa yhdessä erään entisen vangin kanssa.

”Raamattu, raamatulliset julkaisut ja Raamatun tutkiminen ovat meille täällä elinehto”, kirjoitti eräs vanki. Nämä sanat kuvaavat hyvin sitä, miten kipeästi joissakin vankiloissa kaivataan raamatullista kirjallisuutta. Yksi ukrainalainen seurakunta raportoi paikallisessa vankilassa suorittamastaan raamatullisesta opetustyöstä: ”Vankilan johto on kiitollinen kirjallisuudesta, jota toimitamme vankilaan. Toimitamme sinne 60 kappaletta jokaista Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden numeroa.” Toinen seurakunta kirjoittaa: ”Huolehdimme eräästä rangaistuslaitoksesta, jossa on 20 pientä kirjastoa. Toimitimme jokaiseen kirjastoon tärkeimmät julkaisumme. Yhteensä kirjallisuutta oli 20 laatikollista.” Yhdessä vankilassa vartijat arkistoivat lehtemme vankilan kirjastoon, jotta vangit voivat hyötyä jokaisesta numerosta.

Vuonna 2002 Ukrainan haaratoimisto perusti erillisen osaston huolehtimaan kontakteista vankiloihin. Tähän mennessä osasto on ottanut yhteyttä noin 120 rangaistuslaitokseen ja antanut seurakunnille tehtäväksi huolehtia niistä. Vangeilta saadaan kuukausittain noin 50 kirjettä, joissa yleensä pyydetään kirjallisuutta tai raamatuntutkistelua. Haaratoimisto lähettää heille kirjoja, lehtiä ja kirjasia, kunnes paikalliset veljet voivat ottaa heihin yhteyttä.

”Pitäkää mielessänne vankilakahleissa olevat”, kirjoitti apostoli Paavali kristityille tovereilleen (Heprealaisille 13:3). Hän viittasi niihin, jotka olivat vankilassa uskonsa vuoksi. Nykyään Jehovan todistajat pitävät mielessään ne, jotka ovat vangittuina, ja vierailevat vankiloissa saarnaamassa ”vangeille vapautusta” (Luukas 4:18).

[Alaviite]

[Kuva s. 9]

Vankilan muuria (Lviv, Ukraina)

[Kuva s. 10]

Mikola

[Kuva s. 10]

Vasil vaimonsa Irinan kanssa

[Kuva s. 10]

Viktor