Hyvän ja pahan taistelu

NYKYMAAILMASSA voi näyttää siltä, että harva on valmis uhraamaan voimiaan ja varojaan toisten hyväksi. Jotkut haluavat kuitenkin vaikuttaa asioihin ja tehdä toisille hyvää. Joka vuosi lukemattomat ihmiset antavat miljardeja euroja johonkin hyväksi katsomaansa tarkoitukseen. Esimerkiksi Britanniassa hyväntekeväisyyteen lahjoitettiin vuonna 2002 ennätykselliset 10 miljardia euroa. Kymmenen anteliasta hyväntekijää on vuodesta 1999 alkaen lahjoittanut tai sitoutunut lahjoittamaan yli 30 miljardia euroa köyhien auttamiseen.

Hyväntekeväisyyskampanjoilla on saatu paljon hyvää aikaan. Niiden avulla on voitu muun muassa korvata vähätuloisten perheiden sairaanhoitokuluja, tarjota tukea ja opetusta yksinhuoltajavanhempien lapsille, rahoittaa rokotusohjelmia kehitysmaissa, antaa lapsille ensimmäinen oma kirja, lahjoittaa siitoseläimiä köyhien maiden maanviljelijöille ja toimittaa hätäapua luonnononnettomuuksien uhreille.

Edellä mainitut seikat osoittavat, että ihmisillä on kyky tehdä hyvää. Valitettavasti jotkut kuitenkin syyllistyvät hirvittäviin tekoihin.

Pahuus lisääntyy

Toisen maailmansodan jälkeen tiedetään tapahtuneen lähes 50 kansanmurhaa ja poliittisista syistä johtuvaa joukkomurhaa. Lehti American Political Science Review kertoo: ”Niissä on kuollut vähintään 12 miljoonaa mutta jopa 22 miljoonaa siviiliä, enemmän kuin ihmisiä yhteensä kaikissa sisällissodissa ja kansainvälisissä sodissa vuodesta 1945 lähtien.”

Kambodžassa tapettiin 1900-luvun loppupuolella peräti 2,2 miljoonaa ihmistä poliittisista syistä. Etnisten ryhmien välinen viha johti Ruandassa yli 800000 aikuisen ja lapsen kuolemaan. Bosniassa uskonnolliset ja poliittiset tekijät olivat syynä yli 200000 ihmisen murhaan.

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri mainitsi vuonna 2004 joitakin tuoreempia esimerkkejä: ”Irakissa teurastetaan siviilejä kylmäverisesti samalla kun avustustyöntekijöitä, toimittajia ja muita taisteluihin osallistumattomia henkilöitä otetaan panttivangeiksi ja tapetaan erittäin raa’asti. Samaan aikaan irakilaisia vankeja on kohdeltu häpeällisesti. Darfurissa kokonaisten väestönosien on lähdettävä evakkoon, heidän kotinsa tuhotaan ja raiskaamista käytetään sotastrategiana  täysin harkitusti. Pohjois-Ugandassa lapsia silvotaan ja pakotetaan osallistumaan sanoin kuvaamattomiin julmuuksiin. Beslanissa lapsia otettiin panttivangeiksi ja surmattiin julmasti.”

Vihasta johtuvat rikokset näyttävät lisääntyvän myös niin sanotuissa kehittyneissä maissa. Esimerkiksi Independent News raportoi Britanniasta vuonna 2004, että ”niiden määrä, joiden kimppuun on hyökätty tai joita on solvattu heidän rotunsa vuoksi, on kasvanut 11-kertaiseksi viimeisen vuosikymmenen aikana”.

Miksi ihmiset, jotka pystyvät tekemään paljon hyvää, syyllistyvät tällaiseen pahuuteen? Päästäänkö pahasta koskaan eroon? Kuten seuraava kirjoitus osoittaa, Raamattu tarjoaa tyydyttävät vastaukset näihin kysymyksiin.

 [Kuvan lähdemerkintä s. 2]

KANSI: Mark Edwards/Still Pictures/Peter Arnold, Inc.