Todellinen hyvinvointi Jumalan uudessa maailmassa

DAVID *, kristitty aviomies ja isä, muutti Yhdysvaltoihin varmana siitä, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun. Hän ei jättänyt vaimoaan ja lapsiaan kotiin mielellään, mutta hän oli varma, että hän voisi tehdä koko perheen elämästä parempaa, jos hänellä vain olisi enemmän rahaa. Niinpä hän otti vastaan kutsun New Yorkissa asuvilta sukulaisiltaan, ja pian hän sai sieltä työpaikan.

Kun kuukaudet kuluivat, Davidin optimistinen suhtautuminen alkoi karista. Hengelliseen toimintaan ei juuri liiennyt aikaa. Eräässä vaiheessa hän melkein menetti uskonsa Jumalaan. Hän tajusi tilanteensa vasta, kun hän oli syyllistynyt moraalittomaan käytökseen. Aineelliseen hyvinvointiin keskittyminen oli loitontanut häntä vähitellen kaikesta, millä oli hänelle todellista merkitystä. Nyt oli muutosten aika.

 Davidin tavoin monet muuttavat joka vuosi pois köyhtyneestä kotimaastaan, koska he toivovat voivansa kohentaa taloudellista tilannettaan. Aivan liian usein he kuitenkin maksavat siitä kovan hinnan hengellisessä mielessä. Jotkut ovat pohtineet, voiko kristitty tavoitella aineellista rikkautta ja olla samalla rikas Jumalalle. Suosittujen kirjoittajien ja saarnaajien mukaan se on mahdollista, mutta kuten David ja monet muut ovat havainneet, voi olla vaikeaa saavuttaa toista menettämättä toista. (Luukas 18:24.)

Raha itsessään ei ole paha asia

Raha on tietenkin ihmisten keksintö. Monien muiden keksintöjen tavoin sekään ei itsessään ole paha asia; se on pelkkä maksuväline. Kun sitä siis käytetään oikein, se voi palvella hyvää tarkoitusta. Raamattu myöntää esimerkiksi, että ”raha on suojaksi”, sillä se suojelee varsinkin köyhyyteen liittyviltä ongelmilta (Saarnaaja 7:12). Joistakuista voikin näyttää siltä, että ”rahallahan kaiken saa” (Saarnaaja 10:19, vuoden 1992 kirkkoraamattu).

Raamattu tuomitsee laiskuuden ja kannustaa tekemään ahkerasti työtä. Meidän tulee pitää huolta omasta perheestämme, ja jos meillä on hiukan ylimääräistä, meillä on ”jotakin annettavaa tarpeessa olevalle”. (Efesolaisille 4:28; 1. Timoteukselle 5:8.) Raamattu ei myöskään kannusta meitä viettämään askeettista elämää vaan pikemminkin nauttimaan siitä, mitä meillä on. Jokaisella on oikeus ”saada osansa” ja nauttia työnsä hedelmistä. (Saarnaaja 5:18–20.) Itse asiassa Raamatussa kerrotaan useista uskollisista miehistä ja naisista, jotka olivat varakkaita.

Varakkaita mutta uskollisia

Abraham, uskollinen Jumalan palvelija, hankki suuria karjalaumoja, paljon kultaa ja hopeaa sekä sadoittain palvelijoita (1. Mooseksen kirja 12:5; 13:2, 6, 7). Tällaista omaisuutta oli huomattavan paljon myös vanhurskaalla Jobilla (Job 1:3; 42:11, 12). Nämä miehet olivat rikkaita jopa nykypäivän mittapuun mukaan, mutta he olivat myös rikkaita Jumalalle.

Apostoli Paavali sanoo Abrahamia ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat”. Abraham ei ollut saita eikä liian kiintynyt siihen, mitä hänellä oli. (Roomalaisille 4:11; 1. Mooseksen kirja 13:9; 18:1–8.) Samaten itse Jumala kuvaili Jobia ”moitteettomaksi ja oikeamieliseksi” (Job 1:8). Hän oli aina valmis auttamaan köyhiä ja hädänalaisia (Job 29:12–16). Sekä Abraham että Job luottivat Jumalaan eivätkä rikkauteensa (1. Mooseksen kirja 14:22–24; Job 1:21, 22; Roomalaisille 4:9–12).

Vielä eräs esimerkki on kuningas Salomo. Jerusalemissa sijaitsevan Jumalan valtaistuimen perijänä hän sai Jumalalta paitsi  viisautta myös runsaasti rikkautta ja kunniaa (1. Kuninkaiden kirja 3:4–14). Salomo oli uskollinen suurimman osan elämästään. Hänen myöhempinä vuosinaan ”hänen sydämensä [ei kuitenkaan] osoittautunut ehyeksi Jehovaa – – kohtaan” (1. Kuninkaiden kirja 11:1–8). Oikeastaan hänen surullinen tarinansa valaisee joitakin varallisuuteen liittyviä yleisiä ansoja. Tarkastellaanpa muutamia niistä.

Varallisuuteen kätkeytyviä ansoja

Suurin vaara on se, että rakastuu rahaan ja siihen, mitä sillä saa. Joillakuilla ruokahalu kasvaa syödessä. Nuorempana Salomo pani merkille tämän taipumuksen toisissa ja kirjoitti: ”Hopeaa rakastava ei saa kyllikseen hopeaa eikä varallisuutta rakastava tuloja. Tämäkin on turhuutta.” (Saarnaaja 5:10.) Myöhemmin sekä Jeesus että Paavali varoittivat kristittyjä tästä petollisesta rakkaudesta (Markus 4:18, 19; 2. Timoteukselle 3:2).

Kun raha lakkaa olemasta keino saada asiat hoidetuksi ja siitä tulee kiintymyksemme kohde, joudumme alttiiksi kaikenlaisille moraaliamme koetteleville kiusauksille, muun muassa valehtelemiselle, varastamiselle ja petokselle. Juudas Iskariot, yksi Jeesuksen apostoleista, petti herransa vain 30 hopearahasta (Markus 14:11; Johannes 12:6). Jotkut ovat menneet äärimmäisyyksiin ja tehneet rahasta jumalansa (1. Timoteukselle 6:10). Kristittyjen tulisi siksi yrittää aina eritellä rehellisesti sitä, miksi he todellisuudessa hankkivat rahaa. (Heprealaisille 13:5.)

Varallisuuden tavoitteluun liittyy lisäksi salakavalampia vaaroja. Ensinnäkin rikkaus tekee ihmisestä helposti itsevarman. Jeesus tarkoitti ”rikkauden petollisella voimalla” myös tätä (Matteus 13:22). Samoin raamatunkirjoittaja Jaakob varoitti kristittyjä, ettei heidän tulisi unohtaa Jumalaa edes suunnitellessaan liiketoimiaan (Jaakobin kirje 4:13–16). Raha näyttää tekevän ihmisen jossain määrin riippumattomaksi, minkä vuoksi on aina olemassa vaara, että varakkaat ihmiset alkavat luottaa ennemmin rahaansa kuin Jumalaan (Sananlaskut 30:7–9; Apostolien teot 8:18–24).

Toiseksi, kuten edellä mainittu David havaitsi, varallisuuden tavoittelu vie usein niin paljon aikaa ja voimia, että se etäännyttää ihmisen vähitellen hengellisistä tavoitteista (Luukas 12:13–21). Varakkailla on myös jatkuvasti kiusaus käyttää omaisuuttaan pääasiassa nautintoihin tai henkilökohtaisiin pyrkimyksiin.

Olisiko Salomon hengellinen rappio voinut johtua osittain siitä, että hän antoi ylellisen elämän turruttaa itsensä? (Luukas 21:34.) Hän tiesi, että Jumala oli kieltänyt lankoutumasta vieraiden kansojen kanssa. Silti hän kokosi ajan mittaan noin tuhannen naisen haaremin. (5. Mooseksen kirja 7:3.) Koska hän halusi miellyttää vierasmaisia vaimojaan, hän yritti harjoittaa jonkinlaista sekauskontoa. Kuten edellä todettiin, hänen sydämensä taipui vähitellen pois Jehovasta.

Nämä esimerkit osoittavat selvästi, että seuraavat Jeesuksen sanat pitävät paikkansa: ”Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” (Matteus 6:24.) Miten sitten kristitty voi selviytyä taloudellisista huolista, joita useimmilla nykyään on? Mikä tärkeintä, onko paremmasta elämästä toivoa tulevaisuudessa?

Todellinen hyvinvointi edessäpäin

Jeesuksen seuraajia – toisin kuin Abrahamia, Jobia ja Israelin kansaa – on käsketty tekemään ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19, 20). Tämän tehtävän suorittaminen vaatii aikaa ja voimia, jotka muutoin voitaisiin käyttää maallisiin pyrkimyksiin. Menestyksen avain on siis se, että teemme, mitä Jeesus käski: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:33.)

David melkein menetti perheensä ja hengellisyytensä mutta sai lopulta elämänsä takaisin raiteilleen. Jeesuksen lupauksen mukaisesti muut asiat alkoivat loksahdella kohdalleen, kun David asetti Raamatun tutkimisen, rukoilemisen ja sananpalveluksen jälleen  etusijalle elämässään. Suhteet vaimoon ja lapsiin korjaantuivat vähitellen. Hän sai ilon ja tyytyväisyyden takaisin. Hän tekee edelleen kovasti työtä. Hän ei rikastunut, mutta hän oppi ikävästä kokemuksestaan arvokkaita asioita.

David piti Yhdysvaltoihin muuttoa aikoinaan hyvänä ratkaisuna, mutta nyt hän on päättänyt, ettei enää koskaan anna rahan sanella ratkaisujaan. Hän tietää, että elämän tärkeimpiä asioita – rakastavaa perhettä, hyviä ystäviä ja suhdetta Jumalaan – ei saa rahalla (Sananlaskut 17:17; 24:27; Jesaja 55:1, 2). Korkean moraalin säilyttäminen on tosiaan paljon arvokkaampaa kuin aineellinen rikkaus (Sananlaskut 19:1; 22:1). David on perheensä kanssa päättänyt pitää asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä (Filippiläisille 1:10).

Ihmisten yritykset saada aikaan yhteiskunta, joka olisi sekä vauras että moraalinen, ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Jumala on kuitenkin luvannut, että hänen Valtakuntansa antaa runsain mitoin kaikkea sitä aineellista ja hengellistä, mitä tarvitsemme voidaksemme viettää tyydyttävää elämää (Psalmit 72:16; Jesaja 65:21–23). Jeesus opetti, että todellisen hyvinvoinnin ensimmäinen edellytys on hengellisyys (Matteus 5:3). Olimmepa siis aineellisesti rikkaita tai köyhiä, hengellisten asioiden asettaminen etusijalle nyt on paras tapa valmistautua aivan edessämme olevaan Jumalan uuteen maailmaan (1. Timoteukselle 6:17–19). Se tulee olemaan maailma, jossa vallitsee todellinen hyvinvointi niin aineellisessa kuin hengellisessäkin mielessä.

[Alaviite]

[Kuvat s. 5]

Job ei luottanut rikkauteensa vaan Jumalaan

[Kuvat s. 7]

Tärkeimpiä asioita ei saa rahalla