Jehovan sana on elävä

Kohokohtia Jobin kirjasta

PATRIARKKA Job asuu Usin maassa (nykyisellä Arabian niemimaalla). Paljon israelilaisia asuu näihin aikoihin Egyptissä. Vaikka Job itse ei ole israelilainen, hän on Jehova Jumalan palvoja. Raamattu sanoo hänestä: ”Maan päällä [ei] ole ketään hänen kaltaistaan, moitteetonta ja oikeamielistä miestä, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” (Job 1:8.) Eletään aikaa, joka sijoittunee kahden huomattavan Jehovan palvelijan, Jaakobin pojan Joosefin ja profeetta Mooseksen, väliin.

Moosesta pidetään Jobin kirjan kirjoittajana. Hän sai kuulla Jobista luultavasti asuessaan 40 vuotta Midianissa, joka on lähellä Usin maata. Jobin viimeisistä elinvuosista hän on voinut kuulla, kun israelilaiset olivat Usin lähistöllä 40-vuotisen erämaavaelluksensa loppupuolella. * Kertomus Jobin kokemuksista on laadittu niin kauniisti, että sitä pidetään kirjallisena mestariteoksena. Lisäksi se vastaa esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Miksi hyvät ihmiset kärsivät? Miksi Jehova sallii pahuutta? Voivatko epätäydelliset ihmiset pysyä nuhteettomina Jumalan edessä? Jobin kirjan sanoma on osa Jumalan henkeytettyä sanaa, joten se on vielä nykyäänkin elävä ja voimaa uhkuva (Heprealaisille 4:12).

”KADOTKOON SE PÄIVÄ, JONA TULIN SYNTYNEEKSI”

(Job 1:1–3:26)

Eräänä päivänä Saatana asettaa kyseenalaiseksi Jobin nuhteettomuuden Jumalan edessä. Jehova ottaa haasteen vastaan ja antaa Saatanan aiheuttaa Jobille onnettomuuden toisensa perään. Job ei kuitenkaan ”kiroa Jumalaa” (Job 2:9).

Kolme Jobin toveria tulee ”ilmaisemaan myötätuntoa häntä kohtaan” (Job 2:11). He istuvat hänen luonaan sanomatta sanaakaan, kunnes Job rikkoo hiljaisuuden lausahtamalla: ”Kadotkoon se päivä, jona tulin syntyneeksi.” (Job 3:3.) Hän toivoo olevansa kuin ne lapset, ”jotka eivät ole valoa nähneet” tai jotka ovat syntyneet kuolleina (Job 3:11, 16).

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

1:4: Viettivätkö Jobin lapset syntymäpäiviä? Eivät viettäneet. ”Päivää” ja ”syntymäpäivää” vastaavat alkukielen sanat ovat erilaiset, ja kummallakin on oma merkityksensä (1. Mooseksen kirja 40:20). Jobin 1:4:ssä sanalla ”päivä” tarkoitetaan auringonnousun ja -laskun välistä aikaa. Nähtävästi Jobin seitsemän poikaa järjestivät kerran vuodessa seitsenpäiväisen sukujuhlan. Pidot kiersivät siten, että kukin poika isännöi niitä vuorollaan – ”tämän omana päivänä” – omassa talossaan.

1:6; 2:1: Ketkä saivat tulla Jehovan eteen? Jehovan eteen asettuivat Jumalan ainosyntyinen Poika eli Sana, uskolliset enkelit ja tottelemattomat enkelipojat, Saatana Panettelija heidän joukossaan (Johannes 1:1, 18). Saatana demoneineen karkotettiin taivaasta vasta vähän sen jälkeen, kun Jumalan valtakunta oli perustettu vuonna 1914 (Ilmestys 12:1–12). Jehova antoi kaikkien henkiluomusten tulla eteensä, jotta he kuulisivat  Saatanan haasteen ja sen herättämät kiistakysymykset.

1:7; 2:2: Puhuiko Jehova Saatanalle suoraan? Raamatussa ei kerrota kovin yksityiskohtaisesti, miten Jehova kommunikoi henkiluomusten kanssa. Profeetta Mikaja näki kuitenkin näyn, jossa eräs enkeli keskusteli suoraan Jehovan kanssa (1. Kuninkaiden kirja 22:14, 19–23). Nähtävästi Jehova siis puhui Saatanalle ilman välittäjää.

1:21: Miten Job voisi palata äitinsä kohtuun? Koska Jehova Jumala muodosti ihmisen ”maan tomusta”, sanaa ”äiti” käytetään tässä kuvaannollisessa merkityksessä maasta (1. Mooseksen kirja 2:7).

2:9: Millaisessa mielentilassa Jobin vaimo on saattanut olla, kun hän kehotti miestään kiroamaan Jumalan ja kuolemaan? Jobin vaimo oli kärsinyt samat menetykset kuin miehensä. Hänestä on varmasti ollut tuskallista nähdä aiemmin hyväkuntoisen miehensä riutuvan inhottavan taudin kourissa. Lisäksi hän oli menettänyt rakkaat lapsensa. Kaikki tämä on voinut saada hänet niin pois tolaltaan, että hän kadotti näkyvistään sen, mikä oli todella tärkeää: heidän suhteensa Jumalaan.

Opetuksia meille

1:8–11; 2:3–5: Jobin tapaus osoittaa, että nuhteettomuus vaatii oikeiden sanojen ja tekojen lisäksi oikeaa vaikutinta Jehovan palveluksessa.

1:21, 22: Pysymällä uskollisina Jehovalle niin suotuisissa kuin epäsuotuisissakin oloissa voimme todistaa Saatanan valehtelijaksi (Sananlaskut 27:11).

2:9, 10: Meidän tulisi Jobin tavoin pysyä lujina uskossa silloinkin kun perheenjäsenet eivät arvosta hengellisiä toimiamme tai he painostavat meitä tinkimään vakaumuksestamme tai luopumaan uskostamme.

2:13: Jobin tovereilla ei ollut mitään lohduttavaa sanottavaa Jumalasta ja hänen lupauksistaan, koska heillä ei ollut hengellistä näkemystä.

”EN LUOVU NUHTEETTOMUUDESTANI!”

(Job 4:1–31:40)

Ydinajatus Jobin kolmen toverin puheissa on se, että Jobin on täytynyt tehdä jotakin todella pahaa, koska Jumala rankaisee häntä näin ankarasti. Elifas puhuu ensimmäisenä. Hänen jälkeensä tulee Bildad, joka käyttää purevampaa kieltä. Sofar on vieläkin pisteliäämpi.

Job ei hyväksy vieraidensa virheellistä järkeilyä. Koska hän ei pysty ymmärtämään, miksi Jumala on sallinut hänen kärsimyksensä, hän on ylen määrin huolissaan itsensä puolustamisesta. Kaikesta huolimatta Job rakastaa Jumalaa ja huudahtaa: ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!” (Job 27:5.)

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

7:1; 14:14: Mitä tarkoittaa ”pakollinen vaivannäkö”? Job oli niin ahdistunut, että hän ajatteli elämän olevan kovaa, uuvuttavaa pakollista vaivannäköä. Jobin 10:17:ssä oleva ilmaus ”kärsimys kärsimyksen jälkeen” voidaan kääntää myös ilmauksella ”pakollisen vaivannäön vuoro toisensa jälkeen”. Koska ihmisen on pakko olla Šeolissa kuolemansa ja ylösnousemuksensa välinen aika, Job vertaa sitä pakolliseen vaivannäköön.

7:9, 10; 10:21; 16:22: Osoittavatko nämä sanat, että Job ei uskonut ylösnousemukseen? Job puhuu näissä jakeissa lähitulevaisuudestaan. Mitä hän oikeastaan tarkoitti? Hän on voinut tarkoittaa sitä, että jos hän kuolisi, kukaan hänen aikalaisistaan ei näkisi häntä. Job on voinut tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei voi tulla takaisin Šeolista omin avuin. Jobin 14:13–15 osoittaa selvästi, että Job uskoi tulevaan ylösnousemukseen.

10:10: Miten Jehova vuodatti Jobia ”kuin silkkaa maitoa” ja juoksutti häntä ”niin kuin juustoa”? Tämä on runollinen kuvaus siitä, miten Job valmistettiin äitinsä kohdussa.

19:20: Mitä Job tarkoitti ilmauksella ”minä selviydyn hampaitteni nahalla”? Kun Job sanoi selviytyneensä jonkin sellaisen nahalla,  jossa ei ilmeisestikään ole nahkaa, hän on voinut tarkoittaa sitä, että hänelle ei jäänyt juuri mitään jäljelle.

Opetuksia meille

4:7, 8; 8:5, 6; 11:13–15: Emme saa nopeasti päätellä, että vaikeuksissa oleva ihminen niittää sitä, mitä hän on kylvänyt, ja että Jumala ei hyväksy häntä.

4:18, 19; 22:2, 3: Neuvojemme tulee perustua Jumalan sanaan eikä henkilökohtaiseen mielipiteeseen (2. Timoteukselle 3:16).

10:1: Katkeruus sokaisi Jobin niin, ettei hän miettinyt muita mahdollisia syitä kärsimyksiinsä. Kun kohtaamme kärsimyksiä, emme saa katkeroitua, varsinkaan koska ymmärrämme selvästi asiaan liittyvät kiistakysymykset.

14:7, 13–15; 19:25; 33:24: Asettaapa Saatana eteemme millaisen koetuksen tahansa, ylösnousemustoivo voi auttaa meitä jaksamaan.

16:5; 19:2: Sanojemme tulisi rohkaista ja vahvistaa toisia, ei ärsyttää heitä (Sananlaskut 18:21).

22:5–7: Perusteettomiin syytöksiin pohjautuvat neuvot ovat arvottomia ja vahingollisia.

27:2; 30:20, 21: Nuhteettomuuden säilyttäminen ei vaadi täydellisyyttä. Job arvosteli virheellisesti Jumalaa.

27:5: Job korosti sitä, että hänen nuhteettomuutensa ei ole kenenkään muun vallassa. Vain hän itse voisi päättää luopua siitä, koska nuhteettomuus riippuu ihmisen rakkaudesta Jumalaan. Meidän tulisi sen vuoksi kehittää voimakasta rakkautta Jehovaa kohtaan.

28:1–28: Ihminen tietää, missä maapallon aarteet ovat. Niiden etsinnässä hänen kekseliäisyytensä vie hänet maanalaisille poluille, joille kauas näkevä petolintukaan ei pysty näkemään. Jumalinen viisaus tulee kuitenkin Jehovan pelkäämisestä.

29:12–15: Meidän tulisi olla alttiita osoittamaan rakkaudellista huomaavaisuutta apua tarvitseville.

31:1, 9–28: Job näytti meille hyvää esimerkkiä karttamalla flirttailua, aviorikosta, toisten epäoikeudenmukaista ja armotonta kohtelua, materialismia ja epäjumalanpalvelusta.

”TODELLA KADUN TOMUSSA JA TUHASSA”

(Job 32:1–42:17)

Elihu-niminen nuori sivustakatsoja on kuunnellut väittelyä kärsivällisesti. Nyt hän avaa suunsa. Hän oikaisee Jobia ja tämän kolmea kiusaajaa.

Heti Elihun lopetettua Jehova vastaa myrskytuulesta. Hän ei selitä, mistä Jobin kärsimykset johtuvat. Esittämällä joukon kysymyksiä Kaikkivaltias saa kuitenkin Jobin tajuamaan hänen pelkoa herättävän voimansa ja suuren viisautensa. Job tunnustaa puhuneensa ymmärtämättömästi ja sanoo: ”Peräännyn ja todella kadun tomussa ja tuhassa.” (Job 42:6.) Kun Jobin koetus päättyy, hänen nuhteettomuutensa palkitaan.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

32:1–3: Milloin Elihu tuli paikalle? Koska Elihu kuuli kaikki puheet, hänen on täytynyt istuutua kuuloetäisyydelle jolloinkin ennen kuin Job katkaisi kolmen toverinsa seitsemän päivää kestäneen äänettömyyden (Job 3:1, 2).

34:7: Miten Job oli sellaisen miehen kaltainen, ”joka juo pilkkaa niin kuin vettä”? Ahdistuneesta Jobista tuntui, että hänen kolmen vieraansa pilkka kohdistui häneen, vaikka he puhuivat todellisuudessa Jumalaa vastaan (Job 42:7). Niinpä hän otti vastaan pilkkaa niin kuin sellainen, joka juo nautinnollisesti vettä.

 Opetuksia meille

32:8, 9: Pelkkä ikä ei tuo viisautta. Sen saaminen vaatii Jumalan sanaa koskevaa ymmärrystä ja hänen henkensä opastusta.

34:36: Todistamme nuhteettomuutemme, kun meidät tavalla tai toisella koetellaan äärimmilleen.

35:2: Elihu kuunteli tarkkaavaisesti ja ymmärsi asian ytimen ennen kuin alkoi puhua (Job 10:7; 16:7; 34:5). Kristittyjen vanhinten täytyy kuunnella huolellisesti, ottaa selvää tosiasioista ja tajuta selvästi kaikki asianhaarat ennen kuin he antavat neuvoja (Sananlaskut 18:13).

37:14; 38:1–39:30: Jehovan ihmeellisten tekojen – hänen voimansa ja viisautensa ilmausten – mietiskeleminen tekee meidät nöyriksi ja auttaa meitä ymmärtämään, että hänen suvereeniutensa kunniaan saattaminen on tärkeämpää kuin omat asiamme (Matteus 6:9, 10).

40:1–4: Jos tunnemme kiusausta valittaa Kaikkivaltiasta vastaan, meidän tulisi ikään kuin panna käsi suullemme.

40:15–41:34: Miten voimakkaita Behemot (virtahepo) ja Leviatan (krokotiili) ovatkaan! Voidaksemme kestää Jumalan palveluksessa mekin tarvitsemme voimaa näiden vahvojen eläinten Tekijältä, joka voimistaa meitä (Filippiläisille 4:13).

42:1–6: Jehovan sanan kuuleminen ja muistutus hänen voimansa ilmenemisestä auttoivat Jobia ”näkemään” Jumalan eli tajuamaan totuuden hänestä (Job 19:26). Se sai Jobin korjaamaan ajattelutapaansa. Kun saamme Raamattuun perustuvaa oikaisua, meidän tulisi auliisti myöntää virheemme ja tehdä tarvittavat korjaukset.

Ota oppia ”Jobin kestävyydestä”

Jobin kirja osoittaa selvästi, että Jumala ei ole vastuussa ihmisten kärsimyksistä vaan ne johtuvat Saatanasta. Se että Jumala sallii pahuutta maan päällä, antaa meille jokaiselle tilaisuuden osoittaa, kenen puolella olemme hänen suvereeniuttaan ja meidän nuhteettomuuttamme koskevissa kiistakysymyksissä.

Jobin tavoin kaikki Jehovaa rakastavat koetellaan. Jobin kirja lujittaa luottamustamme siihen, että voimme kestää. Se muistuttaa meille, etteivät ongelmamme jatku ikuisesti. ”Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen”, sanotaan Jaakobin kirjeen 5:11:ssä. Jehova palkitsi Jobin, koska tämä pysyi nuhteettomana (Job 42:10–17). Eteemme on asetettu suurenmoinen toivo: ikuinen elämä paratiisissa maan päällä! Päättäkäämme siksi säilyttää nuhteettomuutemme aivan kuten Job. (Heprealaisille 11:6.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 16]

Mitä voimme oppia Jobin kestävyydestä?