”Vertauskuvallinen näytelmä” jolla on merkitystä meille

MITEN vaikeaa olisikaan ymmärtää joidenkin Raamatun osuuksien täyttä merkitystä, elleivät Raamatun muut osat loisi niihin valoa! Jumalan sanan historialliset kertomukset voidaan ymmärtää kirjaimellisesti, mutta joihinkin niistä sisältyy lisäksi syvällisempiä totuuksia, jotka eivät käy ilmi suoralta kädeltä. Eräs esimerkki on kertomus kahdesta naisesta, jotka kuuluivat patriarkka Abrahamin huonekuntaan. Apostoli Paavali kutsui sitä ”vertauskuvalliseksi näytelmäksi” (Galatalaisille 4:24).

Tämä näytelmä ansaitsee huomiomme, koska sen kuvaamat todellisuudet ovat olennaisen tärkeitä kaikille, jotka haluavat saada Jehova Jumalan siunauksen. Ennen kuin tarkastelemme syytä tähän, luodaanpa katsaus siihen, millaiset olosuhteet saivat Paavalin paljastamaan tämän näytelmän merkityksen.

Ensimmäisellä vuosisadalla Galatian seurakunnan kristittyjen keskuudessa oli ongelma. Jotkut heistä viettivät ”tunnontarkasti päiviä ja kuukausia ja ajanjaksoja ja vuosia” Mooseksen lain mukaisesti. He väittivät, että uskovien täytyi noudattaa Lakia saadakseen Jumalan suosion. (Galatalaisille 4:10; 5:2, 3.) Paavali kuitenkin tiesi, etteivät Lain vaatimukset koskeneet kristittyjä. Todistaakseen tämän hän viittasi kertomukseen, joka oli tuttu kaikille, joilla oli juutalainen tausta.

Paavali muistutti galatalaisia, että juutalaisten esi-isä Abraham sai kaksi poikaa, Ismaelin ja Iisakin. Ensimmäisen synnytti palvelustyttö Hagar ja toisen vapaa nainen Saara. Mooseksen lain noudattamista kannattaneet galatalaiset epäilemättä tiesivät, että Saara oli aluksi ollut hedelmätön ja että hän oli antanut  Abrahamille palvelijattarensa Hagarin, jotta tämä saisi lapsen hänen sijastaan. Tultuaan raskaaksi Hagar alkoi halveksia emäntäänsä Saaraa. Jumalan lupauksen mukaisesti Saara kuitenkin synnytti lopulta Iisakin vanhoilla päivillään. Myöhemmin Abraham lähetti Hagarin ja hänen poikansa Ismaelin pois, koska Ismael kohteli Iisakia huonosti. (1. Mooseksen kirja 16:1–4; 17:15–17; 21:1–14; Galatalaisille 4:22, 23.)

Kaksi naista, kaksi liittoa

Paavali selitti, mitä tämän ”vertauskuvallisen näytelmän” osapuolet edustavat. Hän kirjoitti: ”Nämä naiset tarkoittavat kahta liittoa, toinen Siinainvuorelta, joka tuottaa lapsia orjuuteen ja joka on Hagar. – – hän vastaa nykyistä Jerusalemia, sillä se on orjuudessa lapsineen.” (Galatalaisille 4:24, 25.) Hagar edusti kirjaimellista Israelia, jonka pääkaupunki Jerusalem oli. Kansan sitoi Jehovaan Siinainvuorella solmittu lakiliitto. Tuo liitto muistutti israelilaisia jatkuvasti siitä, että he olivat synnin orjia ja tarvitsivat lunastusta. (Jeremia 31:31, 32; Roomalaisille 7:14–24.)

Mitä ”vapaa nainen” Saara ja hänen poikansa Iisak sitten edustivat? Paavali osoitti, että Saara, ”hedelmätön nainen”, kuvasi Jumalan vaimoa, hänen järjestönsä taivaallista osaa. Tämä taivaallinen nainen oli hedelmätön siinä mielessä, että hänellä ei ollut hengellä voideltuja ”lapsia” maan päällä ennen Jeesuksen saapumista. (Galatalaisille 4:27; Jesaja 54:1–6.) Helluntaina vuonna 33 pyhää henkeä kuitenkin vuodatettiin joidenkuiden miesten ja naisten päälle. Näin he syntyivät uudelleen ja heistä tuli tuon taivaallisen naisen lapsia. Tämän järjestön tuottamista lapsista tuli Jumalan ottopoikia ja Jeesuksen Kristuksen perijätovereita uudessa liittosuhteessa. (Roomalaisille 8:15–17.) Yhtenä näistä lapsista apostoli Paavali saattoi kirjoittaa: ”Ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.” (Galatalaisille 4:26.)

Naisten lapset

Raamatun mukaan Ismael vainosi Iisakia. Samalla tavoin orjuudessa olevan Jerusalemin lapset pilkkasivat ja vainosivat ylhäällä olevan Jerusalemin lapsia ensimmäisellä vuosisadalla. ”Niin kuin silloin lihallisella tavalla syntynyt [Ismael] alkoi vainota hengellisellä tavalla syntynyttä [Iisakia], niin nytkin”, Paavali selitti (Galatalaisille 4:29). Kun Jeesus Kristus tuli maan päälle ja alkoi julistaa Valtakuntaa, juutalaiset uskonnolliset  johtajat käyttäytyivät aivan niin kuin Hagarin poika Ismael oli käyttäytynyt Abrahamin todellista perijää Iisakia kohtaan. He pilkkasivat ja vainosivat Jeesusta ja ilmeisesti pitivät itseään Abrahamin laillisina perillisinä ja Jeesusta tunkeilijana.

Jeesus sanoi vähän ennen kuin luonnollisen Israelin vallanpitäjät tapattivat hänet: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.)

Raamatun kertomus ensimmäisen vuosisadan tapahtumista osoittaa, että Hagarin edustama lihallinen kansa ei tuottanut automaattisesti poikia, joista tulisi Jeesuksen perijätovereita. Juutalaiset, jotka uskoivat ylpeästi, että heillä oli oikeus tuohon perintöön syntyperänsä perusteella, ajettiin pois: Jehova hylkäsi heidät. Toki joistakuista luonnollisistakin israelilaisista tuli Kristuksen perijätovereita. Tuo etuoikeus kuitenkin suotiin heille siksi, että he uskoivat Jeesukseen, ei heidän syntyperänsä perusteella.

Useiden Kristuksen perijätovereiden henkilöllisyys kävi ilmi helluntaina vuonna 33. Aikojen saatossa Jehova voiteli myös muita ylhäällä olevan Jerusalemin pojiksi.

Paavali selitti tätä ”vertauskuvallista näytelmää”, koska hän halusi valaista uuden liiton paremmuutta Mooseksen välittämään lakiliittoon verrattuna. Kukaan ei voisi saada Jumalan suosiota noudattamalla Mooseksen lakia, sillä kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja Laki vain korosti sitä, että he olivat synnin orjuudessa. Mutta kuten Paavali selitti, Jeesus tuli, jotta ”hän ostaisi lain alaiset vapaiksi” (Galatalaisille 4:4, 5). Näin ollen usko Kristuksen uhrin arvoon johti vapauteen Lain langettamasta tuomiosta. (Galatalaisille 5:1–6.)

Merkitys meille

Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, miten Paavali selitti tätä näytelmää Jumalan hengen ohjauksessa? Yksi syy on se, että tuo selitys luo valoa tapahtumiin, joiden täysi merkitys olisi muuten jäänyt hämärän peittoon. Se vahvistaa luottamustamme Raamatun yhtenäisyyteen ja sopusointuun (1. Tessalonikalaisille 2:13).

Lisäksi tässä näytelmässä kuvatut todellisuudet ovat elintärkeitä tulevan onnellisuutemme kannalta. Ellei ylhäällä olevan Jerusalemin poikia olisi ilmaantunut, ainoa odotteemme olisi synnin ja kuoleman orjuus. Mutta Kristuksen ja niiden muiden rakkaudellisessa ohjauksessa, jotka perivät Jumalan Abrahamille antaman lupauksen hänen kanssaan, ”kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä” (1. Mooseksen kirja 22:18). Näin tapahtuu, kun kansat vapautetaan synnistä, epätäydellisyydestä, surusta ja kuolemasta ikuisiksi ajoiksi. (Jesaja 25:8, 9.) Miten suurenmoista aikaa se tuleekaan olemaan!

[Kuva s. 11]

Lakiliitto solmittiin Siinainvuorella

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 12]

Mikä on apostoli Paavalin mainitseman ”vertauskuvallisen näytelmän” merkitys?