Jäljittele Kristusta käyttäessäsi valtaa

KOLMISENKYMMENTÄ vuotta sitten eräässä ihmisen käytöstä koskeneessa kokeessa saatiin kiinnostavia tuloksia. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä määrättiin vartijoiksi, ja heidän piti olla vastuussa toisesta ryhmästä, vangeista. Mitä tapahtui?

Kokeesta kerrotaan: ”Muutamassa päivässä useimmat [vartijat] olivat muuttuneet kovakouraisiksi ja ankariksi, ja he antoivat vähän väliä rangaistuksia vangeille, joista puolestaan oli tullut pelokkaita ja alistuneita.” Tutkijat tulivat kokeen perusteella seuraavanlaiseen tulokseen: miltei kuka tahansa voi langeta vallan väärinkäytön ansaan.

Vallan oikea ja väärä käyttö

Oikeanlainen vallankäyttö voi tietenkin saada aikaan hyvää. Sen avulla voidaan antaa sopivaa ohjausta, ja siitä voi olla fyysistä, henkistä ja hengellistä hyötyä. (Sananlaskut 1:5; Jesaja 48:17, 18.) Kuten edellä mainittu koe osoitti, on kuitenkin aina olemassa vaara, että vallankäytössä mennään äärimmäisyyksiin. Raamattu kiinnittää huomiota tähän vaaraan, kun se sanoo: ”Jumalattoman hallitessa kansa huokailee.” (Sananlaskut 29:2; Saarnaaja 8:9.)

Vallan väärinkäyttö on vahingollista, vaikka vaikutin olisi hyväkin. Esimerkiksi joitakin vuosia sitten eräs Irlannissa toimiva uskonnollinen veljeskunta pyysi julkisesti anteeksi sitä, että jotkut siihen kuuluvista opettajista olivat käyttäneet valtaansa väärin opettaessaan huolenpitoonsa uskottuja lapsia. Epäilemättä monien opettajien vaikuttimet olivat olleet hyvät, mutta jotkut heistä olivat käyttäneet menetelmiä, jotka olivat erittäin vahingollisia. Muuan sanomalehti kertoi, että ”useisiin lapsiin kohtuuton väkivalta ja monien opettajien ankaruus jättivät jälkensä” (The Irish Times). Miten sitten voit käyttää valtaa niin, että saat toisista esiin parhaat puolet sen sijaan että etäännyttäisit heidät itsestäsi tai loukkaisit heitä sanoillasi tai teoillasi? (Sananlaskut 12:18.)

”Kaikki valta” annettu Jeesukselle Kristukselle

Mietitäänpä hieman Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Vähän ennen taivaaseennousemistaan hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Saivatko nämä sanat opetuslapset pelon valtaan? Ajattelivatko he, että Jeesus alkaisi nyt ilmaista samanlaista henkeä kuin Rooman keisarit, jotka tunnettiin siitä, että he vaiensivat toisinajattelijat ja kapinoitsijat?

 Raamatun kertomus osoittaa selvästi, että opetuslasten ei tarvinnut pelätä sellaista. Jeesus Kristus käyttää valtaa samalla tavalla kuin Isänsä. Kaikkivaltiaana Kaikkeuden Suvereenina Jehovalla on oikeus saada osakseen alamaistensa palvonta, mutta hän haluaa, että he palvelevat häntä halukkaasti – eivät pelosta, pakosta tai vailla omaa tahtoa. (Matteus 22:37.) Jehova ei koskaan käytä valtaansa väärin. Tämä käy ilmi profeetta Hesekielin saamasta vaikuttavasta näystä.

Hesekiel näki neljä enkeliluomusta, jotka kannattivat Jumalan suvereeniutta. Kullakin oli neljät kasvot. Hesekiel kirjoittaa: ”Näillä neljällä oli ihmisen kasvojen kaltaiset kasvot, joiden oikealla puolella oli leijonan kasvot, ja näillä neljällä oli sonnin kasvot vasemmalla puolella; näillä neljällä oli myös kotkan kasvot.” (Hesekiel 1:10.) Nämä neljät eri kasvot edustavat Jumalan neljää pääominaisuutta, jotka ovat täydellisessä tasapainossa keskenään. Jumalan sanassa kerrotaan, mitkä nämä pääominaisuudet ovat. Ensimmäinen on rakkaus, jota kuvasivat ihmisen kasvot, sitten oikeudenmukaisuus, jota kuvasivat leijonan kasvot, ja viisaus, jota kuvasivat kotkan kasvot. Nämä kolme ominaisuutta toimivat yhdessä neljännen ominaisuuden kanssa: voiman, jota kuvasivat sonnin kasvot. Mitä tämä kaikki merkitsee? Näky osoittaa, että Jehova ei koskaan käytä rajatonta voimaansa ja valtaansa tavalla, joka sotisi hänen muita pääominaisuuksiaan vastaan.

Isäänsä jäljitellen Jeesus Kristus käytti aina valtaansa täysin sopusoinnussa rakkauden, viisauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Jeesuksen opetuslapset saivat paljon virvoitusta palvellessaan hänen alaisuudessaan (Matteus 11:28–30). Sekä Jehova Jumalan että  Jeesuksen Kristuksen tärkein ominaisuus on nimenomaan rakkaus, ei voima tai valta! (1. Korinttilaisille 13:13; 1. Johanneksen kirje 4:8.)

Miten sinä käytät valtaa?

Miten on sinun laitasi? Pakotatko esimerkiksi perheessä toiset alistumaan omiin oikkuihisi tai päähänpistoihisi? Myöntyvätkö perheenjäsenesi päätöksiisi pelosta vai rakkaudesta? Onko valtasi ainoa syy siihen, että he tottelevat sinua? Perheenpäiden on hyvä pohtia näitä kysymyksiä, jotta he voivat säilyttää perheessä teokraattisen järjestyksen (1. Korinttilaisille 11:3).

Entä onko sinulla valtaa kristillisessä seurakunnassa? Mieti omaa toimintaasi seuraavien Jehova Jumalan antamien periaatteiden valossa, joiden noudattamisesta Jeesus Kristus on antanut mallin. Näin voit nähdä, käytätkö valtaasi oikein.

”Herran orjan – – täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, – – itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen, joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia.” (2. Timoteukselle 2:24, 25.)

Joillakin varhaiskristillisen seurakunnan jäsenillä oli paljon valtaa. Esimerkiksi Timoteuksella oli valta jopa ”kieltää – – opettamasta erilaista oppia” (1. Timoteukselle 1:3). Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että Timoteus heijasti kaikissa toimissaan jumalisia ominaisuuksia. Valvoessaan kristillistä seurakuntaa hän epäilemättä noudatti Paavalin neuvoa opettaa ”lempeästi” ja olla ”hellävarainen kaikkia kohtaan”. Koska hän oli itse melko nuori, hänen piti käyttäytyä itseään vanhempien kanssa kuin kunnioittava poika ja nuorempien kanssa kuin huolehtiva veli (1. Timoteukselle 5:1, 2). Tällaisen rakkaudellisen huolenpidon ansiosta seurakunnassa vallitsee nykyäänkin samanlainen henki kuin lämpimässä, rakastavassa perheessä, ei sellainen henki kuin kylmässä, kovassa liikeyrityksessä (1. Korinttilaisille 4:14; 1. Tessalonikalaisille 2:7, 8).

”Kansakuntien hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne.” (Matteus 20:25, 26.)

Maailman itsevaltiaat hallitsevat toisia ”herroina” pakottamalla heidät mukautumaan omaan tahtoonsa ja vaatimalla heitä rangaistuksen uhalla toimimaan jollakin tietyllä tavalla. Jeesus Kristus kuitenkin korosti toisten palvelemista, ei painostamista (Matteus 20:27, 28). Hän kohteli aina opetuslapsiaan rakkaudellisesti ja huolehtivaisesti. Kun noudatat  Jeesuksen esimerkkiä, muiden on paljon helpompi olla yhteistoiminnassa kanssasi (Heprealaisille 13:7, 17). Heidän on silloin myös paljon helpompi tehdä vähän enemmänkin kuin pyydetään, ja he tekevät sen halukkaasti, eivät pakosta (Matteus 5:41).

”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei – – herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. Pietarin kirje 5:2, 3.)

Nykyään valvojat ymmärtävät, että he ovat tilivelvollisia Jumalalle kaikkien seurakuntaan kuuluvien hengellisestä hyvinvoinnista. He suhtautuvat tähän vastuuseen vakavasti ja pyrkivät huolehtimaan Jumalan laumasta halukkaasti, innokkaasti ja rakkaudellisesti. Apostoli Paavalin tavoin he tekevät paljon työtä voidakseen rakentaa ja vahvistaa huolenpidossaan olevien hengellisyyttä. He eivät halua olla toisten ”uskon herroja” (2. Korinttilaisille 1:24).

Kun tarvitaan neuvontaa, vanhimmat antavat sitä lempeästi tavoitteenaan palauttaa erehtynyt kristitty kohdalleen tai auttaa jotakuta uskonveljeä edistymään hengellisesti. He pitävät mielessään apostoli Paavalin muistutuksen: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” (Galatalaisille 6:1; Heprealaisille 6:1, 9–12.)

”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi – – Pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” (Kolossalaisille 3:13, 14.)

Miten toimit, jos joku ei täysin täytä kristillisiä normeja? Otatko huomioon hänen epätäydellisyytensä, kuten Jehova ja Jeesus Kristus? (Jesaja 42:2–4.) Vai vaaditko, että lain kirjainta noudatetaan tarkalleen joka tilanteessa? (Psalmit 130:3.) Muista, että on sopivaa olla lempeä aina kun mahdollista mutta luja vain silloin, kun se on välttämätöntä. Kun toimiasi ohjaa rakkaus, sinun ja valtasi alaisuudessa olevien välille voi kehittyä syvä molemminpuolinen luottamus.

Jos sinulla on valtaa – olipa se minkälaista tahansa – pyri uutterasti jäljittelemään sen käytössä Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Palauta mieleesi, miten kauniisti psalmista Daavid kuvaili tapaa, jolla Jehova käyttää valtaa kansaansa nähden. Hän lauloi: ”Jehova on minun Paimeneni. Ei minulta mitään puutu. Vehreille laitumille hän panee minut lepäämään, runsasvetisille lepopaikoille hän minut ohjaa. Hän virvoittaa sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden jälkiä nimensä tähden.” Myös Jeesuksesta sanotaan: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, ja minä annan sieluni lampaiden puolesta.” Meillä ei tosiaankaan voisi olla parempia esimerkkejä rakkaudellisesta vallankäytöstä! (Psalmit 23:1–3; Johannes 10:14, 15.)

[Huomioteksti s. 18]

Jehova käyttää voimaansa aina täysin sopusoinnussa oikeudenmukaisuutensa, viisautensa ja rakkautensa kanssa

[Kuva s. 18]

Toisinaan vanhimpien on annettava lempeää neuvontaa erehtyneille

[Kuva s. 19]

Paavali neuvoi Timoteusta käyttäytymään kuin kunnioittava poika ja huolehtiva veli

[Kuva s. 20]

Jeesus Kristus käyttää valtaansa viisaalla, oikeudenmukaisella ja rakkaudellisella tavalla