Menkää, tehkää opetuslapsia ja kastakaa heidät
Menkää, tehkää opetuslapsia ja kastakaa heidät
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (MATTEUS 28:19, 20)
1. Minkä päätöksen Israel teki Siinainvuoren juurella?
NOIN 3500 vuotta sitten kokonainen kansa teki juhlallisen lupauksen Jumalalle. Siinainvuoren juurelle kokoontuneet israelilaiset julistivat: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä.” Siitä hetkestä lähtien Israel oli Jumalalle vihkiytynyt kansa, hänen erikoisomaisuuttaan. (2. Mooseksen kirja 19:5, 8; 24:3.) Se saattoi odottaa saavansa hänen suojeluksensa ja elävänsä sukupolvesta toiseen maassa, joka ”vuotaa maitoa ja hunajaa” (3. Mooseksen kirja 20:24).
2. Millainen suhde Jumalaan on mahdollista saada nykyään?
2 Psalmista Asaf totesi, että israelilaiset eivät kuitenkaan ”pitäneet Jumalan liittoa” ja että ”he kieltäytyivät vaeltamasta hänen lakinsa mukaan” (Psalmit 78:10). He eivät pitäneet juhlallista lupausta, jonka heidän esi-isänsä olivat tehneet Jehova Jumalalle. Lopulta kansa menetti ainutlaatuisen suhteensa häneen. (Saarnaaja 5:4; Matteus 23:37, 38.) Siksi Jumala ”käänsi huomionsa kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen” (Apostolien teot 15:14). Ja näinä viimeisinä päivinä hän kokoaa ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” ”suurta joukkoa”, jota kukaan ei kykene laskemaan ja joka tunnustaa iloiten: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” (Ilmestys 7:9, 10.)
3. Mitä askeleita täytyy ottaa, jotta saisi henkilökohtaisen suhteen Jumalaan?
3 Saadakseen tuon kallisarvoisen suhteen Jehova Jumalaan ihmisen täytyy vihkiytyä hänelle ja mennä sen julkiseksi vertauskuvaksi vesikasteelle. Tämä on sopusoinnussa selvän käskyn kanssa, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Israelilaisille luettiin ”liiton kirjaa” (2. Mooseksen kirja 24:3, 7, 8). Niinpä he ymmärsivät velvollisuutensa Jehovaa kohtaan. Nykyäänkin on välttämätöntä ennen kasteaskeleen ottamista hankkia Jumalan tahdon täsmällistä tuntemusta hänen Sanastaan Raamatusta.
4. Mitä on tehtävä ollakseen kelvollinen kastettavaksi? (Myös yllä oleva tekstiruutu.)
4 Jeesus selvästikin halusi, että hänen opetuslapsillaan olisi uskolleen vankka perustus, ennen kuin nämä menisivät kasteelle. Hän neuvoi seuraajiaan paitsi menemään ja tekemään opetuslapsia myös opettamaan heitä ”noudattamaan kaikkea”, mitä hän oli käskenyt noudattaa. (Matteus 7:24, 25; Efesolaisille 3:17–19.) Siksi ne, jotka ovat kelvollisia kastettavaksi, ovat yleensä tutkineet Raamattua kuukausia tai jopa vuoden tai kaksi, niin että heidän ratkaisunsa ei ole hätäinen eikä synny hatarien tietojen pohjalta. Varsinaisessa kastetilaisuudessa he vastaavat myöntävästi kahteen tärkeään kysymykseen. Koska Jeesus korosti sitä, että sanamme kyllä pitäisi merkitä ’kyllä’ ja sanamme ei pitäisi merkitä ’ei’, meidän kaikkien on hyvä tarkastella huolellisesti sitä, mitä nämä kaksi kastekysymystä merkitsevät (Matteus 5:37).
Katumus ja vihkiytyminen
5. Mihin kahteen tärkeään askeleeseen ensimmäinen kastekysymys kiinnittää huomion?
5 Kasteelle aikovalta kysytään ensiksi, onko hän katunut entistä elämäntapaansa ja vihkinyt elämänsä Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Tämä kysymys kiinnittää huomion kahteen erittäin tärkeään askeleeseen, jotka täytyy ottaa ennen kastetta, nimittäin katumukseen ja vihkiytymiseen.
6, 7. a) Miksi kaikkien kasteelle aikovien on tarpeellista katua? b) Mitä muutoksia täytyy tehdä katumuksen jälkeen?
6 Miksi ihmisen täytyy katua ennen kuin hän tarjoutuu kasteelle? Apostoli Paavali selittää: ”Me kaikki kerran vaelsimme sopusoinnussa lihamme halujen kanssa.” (Efesolaisille 2:3.) Ennen kuin opimme tuntemaan täsmällisesti Jumalan tahdon, elimme sopusoinnussa maailman kanssa, sen arvojen ja normien mukaisesti. Sellainen elämäntapa oli tämän järjestelmän jumalan, Saatanan, vaikutuspiirissä (2. Korinttilaisille 4:4). Opittuamme tuntemaan Jumalan tahdon päätimme kuitenkin, ettemme elä ”enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten” (1. Pietarin kirje 4:2).
7 Tämä uusi elämäntapa on hyvin antoisa. Ennen kaikkea se mahdollistaa kallisarvoisen suhteen Jehovaan. Daavidin mukaan meitä kutsutaan ikään kuin astumaan Jumalan ”telttaan” ja ”pyhälle vuorelle”, mikä on todella suurenmoinen etuoikeus (Psalmit 15:1). Jehova ei luonnollisestikaan kutsuisi sinne ketä tahansa vaan ainoastaan sen, joka ”vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään” (Psalmit 15:2). Kun opimme totuuden, meidän täytyy ehkä tehdä joitakin muutoksia sekä käytöksessä että persoonallisuudessa täyttääksemme nämä vaatimukset (1. Korinttilaisille 6:9–11; Kolossalaisille 3:5–10). Näiden muutosten vaikuttimena on katumus eli se, että tunnemme syvää mielipahaa entisen elämäntapamme vuoksi ja päätämme lujasti toimia Jehovaa miellyttävällä tavalla. Tämä johtaa täyskäännökseen: siihen että hylkää itsekkään, maailmallisen elämäntavan ja lähtee Jumalaa miellyttävälle tielle. (Apostolien teot 3:19.)
8. Miten vihkiytyminen tapahtuu, ja miten se liittyy kasteeseen?
8 Ensimmäisen kastekysymyksen jälkimmäisessä osassa kysytään, ovatko kasteelle aikovat vihkiytyneet Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Vihkiytyminen on tärkeä askel, joka täytyy ottaa ennen kastetta. Se tapahtuu rukouksessa, jossa ilmaisemme halumme antaa elämämme Kristuksen välityksellä Jehovalle. (Roomalaisille 14:7, 8; 2. Korinttilaisille 5:15.) Jehovasta tulee nyt Herramme ja Omistajamme, ja teemme Jeesuksen tavoin Jumalan tahdon mielellämme (Psalmit 40:8; Efesolaisille 6:6). Tämä juhlallinen lupaus tehdään Jehovalle vain kerran. Vihkiytyminen on vain meidän ja Jumalan välinen asia, mutta kastepäivänä esitettävä julkinen julistus tekee kaikille tunnetuksi, että tosiaan olemme vihkiytyneet juhlallisesti taivaalliselle Isällemme (Roomalaisille 10:10).
9, 10. a) Mitä Jumalan tahdon tekemiseen sisältyy? b) Miten jopa natsivirkailijat panivat merkille vihkiytymisemme?
9 Mitä Jumalan tahdon tekemiseen Jeesuksen esimerkin mukaisesti sisältyy? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Hän mainitsi tässä kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy ”kieltää” itsemme. Sanomme siis ”ei” itsekkäille, epätäydellisille taipumuksillemme ja ”kyllä” Jumalan neuvoille ja ohjeille. Toiseksi meidän tulee ottaa ”kidutuspaalumme”. Jeesuksen päivinä kidutuspaalu oli häpeän ja kärsimyksen vertauskuva. Koska olemme kristittyjä, otamme osaltamme vastaan kärsimystä hyvän uutisen tähden (2. Timoteukselle 1:8). Vaikka maailma saattaa pilkata tai arvostella meitä, me halveksimme Kristuksen tavoin häpeää, koska olemme onnellisia siitä, että tiedämme miellyttävämme Jumalaa (Heprealaisille 12:2). Lopuksi meidän täytyy seurata Jeesusta ”jatkuvasti” (Psalmit 73:26; 119:44; 145:2).
10 Jopa jotkut vastustajat panevat merkille, että Jehovan todistajat ovat vihkiytyneet Jumalalle palvellakseen häntä varauksitta. Esimerkiksi Buchenwaldin keskitysleirissä natsi-Saksassa todistajia, jotka kieltäytyivät luopumasta uskostaan, vaadittiin allekirjoittamaan seuraava painettu ilmoitus: ”Pysyn edelleenkin vakaumuksellisena raamatuntutkijana enkä koskaan riko valaa, jonka olen vannonut Jehovalle.” Tästä varmasti heijastuu hyvin asenne, joka on ominainen kaikille Jumalan vihkiytyneille, uskollisille palvelijoille. (Apostolien teot 5:32.)
Yksi Jehovan todistajista
11. Minkä etuoikeuden kaste tuo?
11 Toisessa kysymyksessä kasteelle aikovalta kysytään, ymmärtääkö hän, että hänen kasteensa osoittaa hänen olevan yksi Jehovan todistajista. Kun hän on käynyt upotuskasteella, hänestä tulee virkaan asetettu sananpalvelija, johon yhdistetään Jehovan nimi. Tämä on sekä suuri etuoikeus että vakava vastuu. Nyt hän voi myös odottaa saavansa ikuisen pelastuksen, mikäli hän pysyy uskollisena Jehovalle (Matteus 24:13).
12. Mikä vastuu liittyy siihen kunniaan, että Jehovan nimi yhdistetään meihin?
12 On totisesti ainutlaatuinen kunnia, että kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan nimi yhdistetään meihin. Profeetta Miika sanoi: ”Kaikki kansat osaltaan vaeltavat kukin jumalansa nimessä, mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Miika 4:5.) Tähän kunniaan liittyy kuitenkin myös vastuu. Meidän on pyrittävä elämään tavalla, joka tuottaa kunniaa Jehovan nimelle. Paavali muistutti roomalaiskristittyjä siitä, että jos joku ei toimi sen mukaan kuin saarnaa, niin Jumalan nimeä ”rienataan” eli se joutuu huonoon valoon (Roomalaisille 2:21–24).
13. Miksi Jehovan vihkiytyneillä palvelijoilla on velvollisuus todistaa Jumalastaan?
13 Kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, hän ottaa kantaakseen myös velvollisuuden todistaa Jumalastaan. Jehova pyysi vihkiytynyttä Israelin kansaa todistajakseen, jotta se julistaisi hänen ikuista jumaluuttaan (Jesaja 43:10–12, 21). Tuo kansa ei kuitenkaan täyttänyt tätä tehtävää, ja lopulta se menetti Jehovan suosion kokonaan. Nykyään tosi kristityt ovat ylpeitä siitä, että heillä on etuoikeus antaa todistusta Jehovasta. Todistamme hänestä, koska rakastamme häntä ja haluamme, että hänen nimensä pyhitettäisiin. Miten voisimmekaan pysyä vaiti, kun tiedämme totuuden taivaallisesta Isästämme ja hänen tarkoituksestaan? Meistä tuntuu samalta kuin apostoli Paavalista, joka sanoi: ”Minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Korinttilaisille 9:16.)
14, 15. a) Miten Jehovan järjestö edistää hengellistä kasvuamme? b) Millaista hengellistä ohjausta saamme?
14 Toinen kysymys muistuttaa kasteelle aikovaa myös hänen velvollisuudestaan työskennellä sen järjestön yhteydessä, jota Jehovan henki ohjaa. Emme voi eristäytyä muista Jumalan palvelijoista, vaan tarvitsemme ”koko veljesseuran” apua, tukea ja rohkaisua. (1. Pietarin kirje 2:17; 1. Korinttilaisille 12:12, 13.) Jumalan järjestö edistää tärkeällä tavalla hengellistä kasvuamme. Saamme siltä runsaasti raamatullisia julkaisuja, jotka auttavat meitä hankkimaan lisää täsmällistä tietoa, toimimaan viisaasti ongelmissa ja kehittämään läheistä suhdetta Jumalaan. Samoin kuin äiti, joka ei varmasti jätä lastaan vaille riittävää ruokaa ja huolenpitoa, ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” toimittaa runsaasti ajankohtaista hengellistä ravintoa, niin että voimme edistyä hengellisesti (Matteus 24:45–47; 1. Tessalonikalaisille 2:7, 8).
15 Jehovan palvelijat saavat viikoittaisissa kokouksissaan valmennusta ja kannustusta, niin että he voivat olla hänen uskollisia todistajiaan (Heprealaisille 10:24, 25). Teokraattinen palveluskoulu opettaa meitä puhumaan julkisesti, ja palveluskokous valmentaa meitä esittämään sanomaamme tehokkaasti. Sekä kokouksissamme että tutkimalla henkilökohtaisesti raamatullisia julkaisuja voimme nähdä, että Jehovan henki vaikuttaa ohjaamalla hänen järjestöään. Saamme säännöllisesti ohjausta, jonka avulla Jumala varoittaa meitä vaaroista, valmentaa meitä tehokkaiksi sananpalvelijoiksi ja auttaa meitä pysymään hengellisesti hereillä. (Psalmit 19:7, 8, 11; 1. Tessalonikalaisille 5:6, 11; 1. Timoteukselle 4:13.)
Ratkaisun takana oleva vaikutin
16. Mikä saa meidät vihkiytymään Jehovalle?
16 Kaksi kastekysymystä muistuttavat siis kasteelle aikovia vesikasteen merkityksellisyydestä ja sen mukana tulevista velvollisuuksista. Mistä vaikuttimesta kastepäätös tulisi sitten tehdä? Emme mene kasteelle siksi, että joku pakottaa meitä siihen, vaan koska Jehova ”vetää” meitä puoleensa (Johannes 6:44). ”Jumala on rakkaus”, ja hän hallitsee kaikkeutta rakkaudella, ei voimakeinoin (1. Johanneksen kirje 4:8). Meitä vetävät Jehovan puoleen hänen hienot ominaisuutensa ja se, miten hän kohtelee meitä. Jehova antoi ainosyntyisen Poikansa puolestamme ja tarjoaa meille parasta mahdollista tulevaisuutta. (Johannes 3:16.) Se saa meidät vuorostamme antamaan – vihkimään – hänelle elämämme (Sananlaskut 3:9; 2. Korinttilaisille 5:14, 15).
17. Mille emme ole vihkiytyneet?
17 Emme vihkiydy millekään asialle emmekä työlle vaan itse Jehovalle. Tehtävät, joita Jumala antaa palvelijoilleen, ovat erilaisia, mutta heidän vihkiytymisensä hänelle pysyy samana. Esimerkiksi se, mitä hän käski Abrahamia tekemään, poikkesi suuresti siitä, mitä hän odotti Jeremialta (1. Mooseksen kirja 13:17, 18; Jeremia 1:6, 7). Molemmat hoitivat kuitenkin sen erikoistehtävän, jonka Jumala oli heille antanut, koska he rakastivat Jehovaa ja halusivat tehdä hänen tahtonsa uskollisesti. Tänä lopun aikana kaikki Kristuksen kastetut seuraajat pyrkivät noudattamaan Kristuksen käskyä saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Tämän työn tekeminen kokosydämisesti on erinomainen tapa osoittaa, että rakastamme taivaallista Isäämme ja olemme todella vihkiytyneitä hänelle (1. Johanneksen kirje 5:3).
18, 19. a) Mitä sanomme julkisesti kasteemme välityksellä? b) Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
18 Kaste avaa epäilemättä tien moniin siunauksiin, mutta tähän askeleeseen ei tule suhtautua kevyesti (Luukas 14:26–33). Se on ilmaus päätöksestä, joka menee kaikkien muiden velvollisuuksien edelle (Luukas 9:62). Kun menemme kasteelle, sanomme todellisuudessa julkisesti: ”Tämä Jumala on meidän Jumalamme ajan hämärään asti, niin, ikuisesti. Hän opastaa meitä kuolemaan asti.” (Psalmit 48:14.)
19 Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan muita kasteeseen liittyviä kysymyksiä. Voisiko olla päteviä syitä pidättyä menemästä kasteelle? Pitäisikö iällä olla merkitystä? Miten kaikki voivat edistää kastetilaisuuden arvokkuutta?
Osaatko selittää?
• Miksi jokaisen kristityn on tarpeellista katua ennen kastetta?
• Mitä Jumalalle vihkiytymiseen sisältyy?
• Mitä velvollisuuksia liittyy kunniaan kuulua Jehovan nimikkokansaan?
• Mistä vaikuttimesta kastepäätös tulisi tehdä?
[Tutkistelukysymykset]
[Tekstiruutu/Kuva s. 22]
Kaksi kastekysymystä
Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?
[Kuva s. 23]
Vihkiytyminen on juhlallinen lupaus, joka esitetään Jehovalle rukouksessa
[Kuva s. 25]
Saarnaamistyömme osoittaa, että olemme vihkiytyneet Jumalalle