Esteitä ylitetään Panamassa

”PANAMA, maailman silta.” Tämä oli puoli vuosisataa sitten erään suositun panamalaisen radio-ohjelman motto. Vielä nykyäänkin se pukee sanoiksi monien ajatukset tästä Keski-Amerikan maasta.

Panama toimii eräänlaisena siltana Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä. Varsinainen ”Amerikkojen silta”, Puente de las Américas, kulkee kuuluisan Panaman kanavan ylitse. Koko maan halkaiseva kanava on merkittävä insinööritaidon näyte, ja se yhdistää toisiinsa Atlantin ja Tyynenmeren. Tämän ansiosta suuret alukset kaikkialta maailmasta voivat päästä muutamassa tunnissa valtamereltä toiselle, mikä muutoin vaatisi useiden päivien tai jopa viikkojen merimatkan. Panama toimii tosiaan tärkeänä siltana suurelle osalle maailmaa.

Silta ja sulatusuuni

Panamasta on tullut myös erilaisten etnisten ja kansallisten ryhmien sulatusuuni. Muualta lähtöisin olevat ryhmät ovat muodostaneet  yhdessä useiden alkuperäisheimojen kanssa monenkirjavan väestön, joka on levittäytynyt ympäri tätä kaunista maata. Onko kuitenkaan mahdollista rakentaa siltaa sellaisten ihmisten välille, joita erottavat kulttuuri, uskonto, kieli ja yhteiskunnalliset tekijät, ja saada aikaan yksimielisyyttä ja yhteisiä tavoitteita, jotka perustuvat Jumalan sanan kallisarvoisiin totuuksiin?

Ykseyden saavuttaminen on mahdollista. Efesolaiskirjeen 2:17, 18:ssa olevat apostoli Paavalin sanat osoittavat, että ensimmäisen vuosisadan juutalais- ja pakanakristityt onnistuivat siinä Kristuksen uhrin yhdistävän vaikutuksen ansiosta. Paavali kirjoitti: ”Hän [Jeesus] tuli ja julisti rauhan hyvää uutista teille, kaukana oleville, ja rauhaa lähellä oleville, sillä hänen kauttaan me molemmat saamme lähestyä Isää yhden hengen välityksellä.”

Samalla tavoin nykyään Jehovan todistajat julistavat Panamassa ”rauhan hyvää uutista” yksilöille ja ryhmille, jotka ovat tulleet kaukaa hengellisessä mielessä ja joskus kirjaimellisestikin. Ne jotka ”lähestyvät” Jehovaa, nauttivat miellyttävästä ykseydestä. Panamassa onkin perustettu monia erikielisiä seurakuntia. Kokoukset pidetään kuudella kielellä: espanjaksi, kantoninkiinaksi, englanniksi, panamalaisella viittomakielellä ja kahdella intiaanikielellä, jotka ovat kuna ja ngobere (guaymi). On rohkaisevaa kuulla, miten Jehovan palvonta on yhdistänyt näihin kieliryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Voitettavia esteitä comarcassa

Ngobet muodostavat Panaman kahdeksasta alkuperäisheimosta suurimman. Heitä on noin 170000, ja enemmistö asuu laajalla alueella, josta tehtiin jonkin aikaa sitten comarca eli reservaatti. Tämä alue koostuu suurelta osin rosoisista, viidakkoisista vuorista, joille pääsee lähinnä jalkaisin, ja kauniista  rannikkokaistaleista, joille pääsee meritse. Kyliä nousee usein juuri rannikolle samoin kuin jokien lähettyville, jotka toimivat kätevinä liikenneväylinä. Monet comarcan asukkaat hankkivat niukan toimeentulonsa kalastamalla, viljelemällä maata tai työskentelemällä vuoriston kahviplantaaseilla. Monet kuuluvat kristikunnan kirkkoihin. Kannattajia on kuitenkin myös paikallisella uskonnolla nimeltä Mama Tata. Toiset etsivät apua sukialta (poppamieheltä), kun he ovat sairaita tai uskovat pahojen henkien kiusaavan heitä. Vaikka monet puhuvat espanjaa, parhaiten ymmärretään ngoberea.

Meloen sydämiä tavoittamaan

Jehovan todistajat tajuavat, että kun ihmisiä autetaan oppimaan totuus, on tärkeää tavoittaa paitsi mieli myös sydän. Tämä voi antaa kiinnostuneille tarvittavaa motivaatiota muutosten tekemiseen, jotta he voisivat mukauttaa elämänsä Raamatun periaatteisiin. Siksi erikoistienraivaajat, joita on määrätty reservaatin kahdeksaan eri osaan, ovat opetelleet ngoberen kieltä paikallisten todistajien avulla.

Näyttää siltä, että alueelle muodostetuissa 14 seurakunnassa on suuret kasvun mahdollisuudet. Esimerkiksi erikoistienraivaajapariskunta Dimas ja Gisela määrättiin muutama vuosi sitten noin 40 julistajan seurakuntaan Toboben rannikkoseudulle. Voidakseen saarnata ihmisille, jotka asuvat vaatimattomissa oloissa pitkin Atlantin rannikkoa, heidän oli käytettävä kanoottia. Näihin toistuviin kanoottimatkoihin ei ollut helppo tottua. Dimas ja Gisela huomasivat, että tyynikin meri voi muuttua nopeasti hengenvaaralliseksi aallokoksi. Monesti heidän käsivarsiaan ja selkäänsä särki heidän melottuaan kylästä toiseen. Toinen haaste oli paikallisen kielen oppiminen. Heidän uhrautuvuutensa ja sinnikkyytensä kuitenkin palkittiin vuonna 2001, kun Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä peräti 552 henkeä.

Merenpoukaman toisella puolella Tobobea vastapäätä sijaitsee Punta Escondidan kylä. Jonkin aikaa pieni ryhmä julistajia meloi sieltä säännöllisesti kokouksiin Tobobeen – jos sää salli – ja raportit osoittivat, että alueelle oli hyvät mahdollisuudet perustaa uusi seurakunta. Tämän vuoksi Dimasta ja Giselaa pyydettiin siirtymään Punta Escondidaan. Alle kahdessa vuodessa sikäläisestä ryhmästä tuli 28 julistajan seurakunta, jonka viikoittaisessa esitelmätilaisuudessa kävi keskimäärin 114 henkeä. Vuonna 2004 tämä uusi seurakunta oli riemuissaan, kun Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 458 henkeä.

Lukutaidottomuuden voittaminen

Lukutaidottomuuden voittaminen on auttanut monia vilpitönsydämisiä ihmisiä luomaan läheisen suhteen Jehovaan. Näin kävi nuoren Fermina-nimisen naisen tapauksessa. Hän asui eräällä syrjäisellä alueella comarcan vuoristoseudulla, ja siellä työskentelevät lähetystyöntekijät panivat merkille, että hän kuunteli Valtakunnan sanomaa tarkkaavaisesti. Kun hänelle tarjottiin  raamatuntutkistelua, hän sanoi, että olisi mukavaa oppia lisää. Oli kuitenkin yksi ongelma. Hän puhui sekä espanjaa että ngoberea, muttei osannut lukea eikä kirjoittaa kumpaakaan. Toinen lähetystyöntekijöistä tarjoutui opettamaan häntä kirjasen ”Opettele lukemaan ja kirjoittamaan” * avulla.

Fermina oli erinomainen oppilas: hän valmistautui oppitunteihin huolella, teki kaikki kotitehtävänsä ja harjoitteli ahkerasti oikeinkirjoitusta. Vuoden kuluessa hän oli edistynyt niin paljon, että he saattoivat alkaa tutkia kirjasta Voit olla Jumalan ystävä! * Fermina tuli myös kokouksiin, kun niitä alettiin pitää. Koska perhe oli köyhä, rahat eivät kuitenkaan tahtoneet riittää hänen ja lasten kokousmatkoihin. Eräs tienraivaaja, joka oli selvillä Ferminan tilanteesta, ehdotti, että tämä voisi kenties valmistaa ja myydä ngobenaisten perinteisiä pukuja. Fermina teki työtä käskettyä ja huolehti, että rahat käytettiin muista tarpeista huolimatta vain kokousmatkoihin. Hän on muuttanut perheineen nyt toiselle alueelle ja edistyy edelleen hengellisesti. He ovat onnellisia lukutaidottomuuden voittamisesta mutta vielä onnellisempia siitä, että he ovat oppineet tuntemaan Jehovan.

Kuurouskaan ei enää esteenä

Panamassa monet perheet ovat häpeissään, jos joku perheenjäsenistä on kuuro. Joskus kuurot eivät ole saaneet minkäänlaista koulutusta. Monet tuntevat olevansa yksinäisiä ja muista eristyksissä, koska heidän kanssaan on vaikea kommunikoida.

Jotain täytyi selvästikin tehdä, jotta hyvää uutista voitaisiin kertoa myös kuuroille. Erään kierrosvalvojan kannustuksesta ryhmä innokkaita tienraivaajia ja julistajia alkoi opetella panamalaista viittomakieltä. Heidän neuvokkuutensa palkittiin.

Vuoden 2001 loppupuolella Panamán kaupunkiin perustettiin viittomakielinen ryhmä. Kokouksissa kävi parisenkymmentä henkeä. Kun veljien ja sisarten taidot harjaantuivat, he pystyivät todistamaan monille, jotka saivat tietää Raamatun totuudesta ensimmäistä kertaa omalla kielellään. Myös monet todistajat, joilla on kuuroja lapsia, alkoivat käydä ryhmän kokouksissa, ja he havaitsivat, että lapset ymmärsivät Raamatun opetuksia helpommin ja innostuivat totuudesta enemmän. Usein vanhemmat oppivat viittomaan ja siten myös kommunikoimaan lastensa kanssa paremmin. Vanhemmat pystyivät auttamaan lapsiaan hengellisesti, ja he kokivat, että koko perhe lujittui. Elsan ja hänen  tyttärensä Iraidan kokemus on valaiseva esimerkki.

Muuan viittomakieliseen ryhmään kuuluva todistaja sai tietää Iraidasta, ja hän kävi Iraidan luona ja jätti hänelle kirjasen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! * Iraida arvosti kovasti sitä, mitä hän oppi uudesta maailmasta kuvien perusteella. Hänelle aloitettiin kirjasesta raamatuntutkistelu. Kun tuo kirjanen oli tutkittu, he jatkoivat kirjasesta Mitä Jumala vaatii meiltä? * Tässä vaiheessa Iraida alkoi pyytää, että äiti auttaisi häntä valmistautumaan tutkisteluun ja selittäisi aineistoa hänelle.

Elsalla oli kaksi ongelmaa: hän ei tuntenut Raamatun totuutta, koska ei ollut todistaja, eikä hän ymmärtänyt viittomakieltä. Hänelle oli sanottu, ettei hänen pitäisi viittoa tyttärelleen vaan että tämän piti oppia puhumaan. Niinpä äidin ja tyttären keskustelut olivat jääneet vähiin. Liikuttuneena Iraidan avunpyynnöstä Elsa pyysi eräältä seurakuntaan kuuluvalta todistajalta, että myös hänen kanssaan alettaisiin tutkia. Hän sanoi: ”Pyysin sitä tyttäreni takia, koska en ole koskaan nähnyt hänen olevan niin innoissaan mistään.” Elsa liittyi tyttärensä tutkisteluun ja oppi viittomakieltä. Sitä mukaa kuin Elsa omisti enemmän aikaa tyttärelleen, kommunikoiminen kotona kävi helpommaksi. Iraidasta tuli valikoivampi ystäviensä suhteen, ja hän alkoi olla tekemisissä seurakuntalaisten kanssa. Nyt sekä äiti että tytär käyvät kokouksissa säännöllisesti. Elsa kävi äskettäin kasteella, ja Iraida edistyy kohti tuota tavoitetta. Elsa kertoo, että hän oppii vasta nyt todella tuntemaan tytärtään ja että tätä nykyä he pystyvät keskustelemaan monista asioista, jotka ovat tärkeitä heille molemmille.

Viittomakielisestä ryhmästä tuli seurakunta vuoden 2003 huhtikuussa. Siihen kuuluu jo viitisenkymmentä Valtakunnan julistajaa, ja kokouksissa käy vieläkin useampia. Kolmannes seurakuntalaisista on kuuroja. Uusia viittomakielisiä ryhmiä ollaan perustamassa kolmeen kaupunkiin Panamán metropolin ulkopuolelle. Tällä saralla on vielä paljon tehtävää, mutta sillan rakentamisessa vilpitönsydämisten kuurojen ja heidän rakastavan Luojansa, Jehova Jumalan, välille on epäilemättä otettu merkittävä edistysaskel.

Tällaista tapahtuu kaikkialla Panamassa. Vaikka panamalaisten kieli, kulttuuri ja taustat eroavat toisistaan, monet nauttivat ykseydestä ainoan tosi Jumalan palvonnassa. Jehovan sanan totuuden avulla on voitu ylittää kanssakäymisen tiellä olevia esteitä tässä maassa, jota monet pitävät ”maailman siltana”. (Efesolaisille 4:4.)

[Alaviitteet]

[Kartat s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

KARIBIANMERI

PANAMA

Tobobe

TYYNIMERI

Panaman kanava

[Kuva s. 8]

Kunanaisia kirjontatöineen

[Kuva s. 9]

Lähetystyöntekijä saarnaamassa ngobenaiselle

[Kuva s. 10]

Ngobelaisia todistajia lähdössä kuuntelemaan erikoiskonventtipäivän ohjelmaa

[Kuvat s. 11]

Raamatun totuus ylittää Panamassa kieli- ja kulttuurierojen aiheuttamia esteitä

[Kuva s. 12]

Viittomakielinen ”Vartiotornin” tutkistelu

[Kuva s. 12]

Elsa ja hänen tyttärensä Iraida nauttivat sisällökkäistä keskusteluista

[Kuvien lähdemerkinnät s. 8]

Laiva ja kunanaiset: © William Floyd Holdman/Index Stock Imagery; kylä: © Timothy O’Keefe/Index Stock Imagery