Älä pelkää – Jehova on kanssasi!

YLI 50 vuotta sitten, vähän sen jälkeen kun ensimmäiset atomipommit räjäytettiin, Nobelin palkinnon saanut tiedemies Harold C. Urey sanoi tulevaisuudesta: ”Me syömme pelossa, nukumme pelossa, elämme pelossa ja kuolemme pelossa.” Nykymaailma on tosiaan pelon läpitunkema, eikä mikään ihme! Sanomalehdet ovat joka päivä pullollaan järkyttäviä uutisia terrorismista, väkivaltarikoksista ja mystisistä sairauksista.

Kristittyinä me tiedämme, mitä tällaiset olosuhteet merkitsevät. Ne osoittavat meidän elävän tämän jumalattoman järjestelmän ”viimeisiä päiviä”, joille Raamatun ennustuksen mukaan olisivat tunnusomaisia ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Niinpä meillä on vahva luottamus siihen, että Jehova Jumala saa pian aikaan uuden maailman, jossa asuu vanhurskaus (2. Pietarin kirje 3:13). Olemmeko mekään silti immuuneja pelolle?

Pelko ja Jumalan palvelijat

Pelkoa ovat vaaran uhatessa tunteneet myös Jehovan palvelijat, muun muassa Jaakob, Daavid ja Elia (1. Mooseksen kirja 32:6, 7; 1. Samuelin kirja 21:11, 12; 1. Kuninkaiden kirja 19:2, 3). Näiltä miehiltä ei puuttunut uskoa. Päinvastoin he osoittivat horjumatonta luottamusta Jehovaan. Jaakob, Daavid ja Elia olivat kuitenkin vain ihmisiä; pelko ei siksi ollut heille tuntematonta. ”Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin”, kirjoitti opetuslapsi Jaakob (Jaakobin kirje 5:17).

Mekin voimme tuntea levottomuutta, kun mietimme jotain vaikeutta, jonka kanssa kamppailemme nyt tai jonka voimme kohdata tulevaisuudessa. Se on aivan ymmärrettävää. Raamattuhan sanoo, että Saatana Panettelija on päättänyt ”käydä sotaa” niitä vastaan, ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ” (Ilmestys 12:17). Vaikka nämä sanat soveltuvatkin erityisesti voideltuihin kristittyihin, Paavali kirjoitti: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Timoteukselle 3:12.) Pelon ei kuitenkaan tarvitse lamauttaa meitä, kun kohtaamme ongelmia. Miksi ei?

”Pelastustekojen Jumala”

Psalmista Daavid kirjoitti: ”Tosi Jumala on meille pelastustekojen Jumala.” (Psalmit 68:20.) Jehova on toistuvasti osoittanut, että hän pystyy pelastamaan palvelijansa, joko vapauttamalla heidät vaarallisista tilanteista tai antamalla heille voimaa kestää (Psalmit 34:17; Daniel 6:22; 1. Korinttilaisille 10:13). Kuinka monta Jehovan ”pelastustekoa” sinä muistat Raamatusta?

Voisit etsiä Vartiotornin julkaisujen hakemiston * avulla tällaisia tosielämän kertomuksia. Esimerkkejä ovat Nooan päivien maailmanlaajuinen vedenpaisumus, Lootin ja hänen tyttäriensä pelastuminen Sodomasta ja Gomorrasta, israelilaisten lähtö Egyptistä ja Punaisenmeren ylitys sekä Hamanin epäonnistunut juoni juutalaisten tuhoamiseksi. Näiden jännittävien kertomusten lukeminen ja niiden miettiminen vahvistavat uskoasi siihen, että Jehova on pelastustekojen Jumala. Tämä puolestaan auttaa sinua kohtaamaan omat uskonkoetuksesi pelottomasti.

 Nykyajan esimerkkejä

Tuleeko mieleesi paikallisia kestävyyden esimerkkejä nykyajalta? Ehkä joku on ollut uskonsa vuoksi vankilassa. Saatat tuntea jonkun iäkkään kristityn, joka palvelee Jehovaa heikosta terveydestä huolimatta. Tai ajattele nuoria, jotka pysyvät erossa maailmasta koulutovereiden aiheuttamasta kovasta paineesta huolimatta. Lisäksi on yksinhuoltajia, jotka kasvattavat lapsiaan ilman puolisoa, ja naimattomia, jotka palvelevat Jehovaa, vaikka heillä on yksinäisyyden tunteita. Mitä opit tällaisilta ystäviltä? Heidän uskollisuutensa miettiminen voi auttaa sinua kestämään omissa olosuhteissasi ja kohtaamaan pelottomasti mitkä tahansa eteesi tulevat koetukset.

Pelottomuutta tarvitaan paitsi silloin, kun kohtaamme vastustusta ja vainoa, myös silloin, jos alamme epäillä, rakastaako Jehova meitä. Meidän täytyy kasvattaa luottamusta siihen, että Kristuksen lunnaat hyödyttävät myös meitä yksilöinä (Galatalaisille 2:20). Silloin voimme lähestyä Jehovaa vailla turhaa pelkoa. Jos tunnemme itsemme arvottomiksi saamaan osaksemme Jehovan rakkautta, voimme mietiskellä Jeesuksen seuraajilleen esittämiä sanoja: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.” (Matteus 10:29–31.)

Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä julkaistaan usein sellaisten nykyajan Jehovan todistajien kokemuksia, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia pelottomasti. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät ahdistavat tilanteet olisi herättäneet heissä kielteisiä tunteita. He eivät kuitenkaan ole tällaisten tunteiden vuoksi lakanneet palvelemasta Jehovaa. Heidän kertomuksensa voivat auttaa sinuakin kestämään pelottomasti. Seuraavassa kaksi esimerkkiä.

Vamma muutti hänen elämäänsä

Herätkää!-lehdessä 22.4.2003 oli kirjoitus ”Vamma muutti elämääni”. Kenialainen Jehovan todistaja Stanley Ombeva kertoo haasteista, joita hän joutui kohtaamaan sen jälkeen kun ylinopeutta ajanut auto oli tönäissyt häntä. Hänen terveytensä heikkeni pikkuhiljaa ja hän menetti työpaikkansa ja kaikki siihen kuuluvat edut. Veli Ombeva myöntää kertomuksessaan: ”Kun vähitellen tajusin tilani, minusta tuli kielteinen, itsekeskeinen ja kärttyisä. Olin ajoittain katkeran vihainen.” Koettelemuksistaan huolimatta tämä kristitty mies pysyi pelottomana. Pettymys ei saanut häntä lannistumaan ja antamaan täysin periksi. Sen sijaan hän turvautui Jehovaan. ”Hän tuki minua jatkuvasti kaikessa siinä, mitä jouduin kokemaan – niin voimakkaasti, että välillä häpesin tunteitani”, kertoo veli Ombeva. ”Tein lujan päätöksen lukea ja miettiä raamatunkohtia, joiden tiesin lohduttavan tilanteessani.”

Veli Ombevan kokemus, jossa hän kertoi avoimesti elämästään, on auttanut monia muita kestämään koettelemuksia pelottomasti. ”Itkin, kun luin tätä kirjoitusta”, kirjoitti muuan kristitty sisar. ”Minusta tuntui, että tämän kirjoituksen välityksellä Jehova halusi ilmaista lämpimän kiinnostuksensa ja rakkaudellisen huolenpitonsa ja lohduttaa minua.” Eräs toinen todistaja kirjoitti: ”Tällaiset kirjoitukset rohkaisevat meitä muita, jotka olemme samanlaisessa tilanteessa ja kärsimme kaikessa hiljaisuudessa.”

 Kamppailua tunneperäisen ahdistuksen kanssa

Oman koskettavan tarinansa kertoi Herbert Jennings kirjoituksessa ”Ette tiedä, mitä elämänne on huomenna” *. Veli Jenningsillä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän muistelee sairautensa alkuaikoja: ”Pelkkä kristillisissä kokouksissa käynti oli todellista kamppailua. Olin silti ehdottoman vakuuttunut hengellisen seuran hyödyllisyydestä. Yleensä menin saliin muiden jo hakeuduttua paikoilleen ja lähdin juuri ennen kuin väki alkoi taas liikehtiä ohjelman jälkeen.”

Vaikeuksia tuotti myös saarnaamistyö. ”Joskus ovelle saavuttuani en yksinkertaisesti saanut soitettua ovikelloa”, veli Jennings kertoo. ”En kuitenkaan lakannut saarnaamasta, koska tajusin palveluksemme tietävän pelastusta sekä meille itsellemme että niille, jotka osoittavat vastakaikua (1. Timoteukselle 4:16). Hetken odotettuani kykenin hallitsemaan tunteeni, siirtymään seuraavalle ovelle ja yrittämään uudelleen. Osallistumalla jatkuvasti palvelukseen saatoin pitää yllä kohtuullista hengellistä terveyttä, mikä auttoi minua kestämään sairauttani.”

Veli Jenningsin avoin kertomus on auttanut monia lukijoita kohtaamaan omat vaikeutensa yhtä pelottomasti. Esimerkiksi muuan kristitty sisar kirjoitti: ”Olen lukenut Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä 28 vuotta, mutta en ole koskaan liikuttunut niin syvästi kuin tätä kirjoitusta lukiessani. Minun piti lopettaa kokoaikainen sananpalvelus, ja tunsin suurta syyllisyyttä. Minusta tuntui, että jos minulla olisi ollut vahvempi usko, olisin voinut jatkaa. Se että veli Jennings kertoi, miten hänen piti sairautensa takia luopua tehtävästään, auttoi minua näkemään oman tilanteeni tasapainoisesti. Tämä oli tosiaan vastaus rukouksiini!”

Samaan tapaan kirjoitti eräs kristitty veli: ”Palveltuani kymmenen vuotta seurakunnan vanhimpana minun piti henkisen sairauden vuoksi jättää tehtäväni. Koska tunsin epäonnistuneeni, minusta oli monesti liian masentavaa lukea elämäkertoja, joissa kerrotaan usein Jehovan palvelijoiden merkittävistä saavutuksista. Mutta veli Jenningsin kestävyys rohkaisi minua. Olen lukenut kirjoituksen monta monituista kertaa.”

Eteenpäin luottavaisin mielin

Monet Jehovan todistajat jatkavat veli Ombevan ja veli Jenningsin tavoin pelottomasti Jehova Jumalan palvomista lannistavista esteistä huolimatta. Jos sinä olet yksi heistä, ansaitset kiitoksen. Voit olla varma, että ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette” (Heprealaisille 6:10).

Aivan kuten Jehova auttoi entisajan uskollisia palvojiaan voittamaan vihollisensa, hän voi auttaa myös sinua voittamaan minkä tahansa tielläsi olevan esteen. Paina siksi sydämeesi sanat, jotka Jehova puhui profeetta Jesajan välityksellä: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” (Jesaja 41:10.)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 16]

Monet palvelevat Jehovaa pelottomasti Stanley Ombevan (yllä) ja Herbert Jenningsin (oikealla) tavoin

[Kuvan lähdemerkintä s. 14]

USAF photo