Jäljittele Jeesusta osoittamalla kiinnostusta köyhiä kohtaan

KÖYHYYTTÄ ja sortoa on ollut lähes yhtä kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. Laki, jonka Jumala antoi Israelille, pyrki suojelemaan köyhiä ja lievittämään heidän kärsimyksiään, mutta tuo laki jätettiin usein huomiotta (Aamos 2:6). Profeetta Hesekiel tuomitsi tavan, jolla israelilaiset kohtelivat köyhiä. Hän sanoi: ”Maan kansakin on harjoittanut petollista riistoa ja on ryöstämällä raastanut, ja ahdistettua ja köyhää he ovat kohdelleet huonosti, ja muukalaisasukasta he ovat petollisesti riistäneet ilman oikeudenmukaisuutta.” (Hesekiel 22:29.)

Tilanne ei ollut sen parempi Jeesuksen ollessa maan päällä. Uskonnolliset johtajat vähät välittivät köyhistä ja kovaosaisista. Heitä kuvailtiin ”rahaa rakastaviksi” miehiksi, jotka ”ahmivat leskien talot” ja olivat kiinnostuneempia perinteittensä noudattamisesta kuin iäkkäiden ja puutteenalaisten auttamisesta (Luukas 16:14; 20:47; Matteus 15:5, 6). On kiinnostavaa, että Jeesuksen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta pappi ja leeviläinen näkivät pahoinpidellyn miehen mutta kävelivät ohi tien vastakkaista puolta pysähtymättä auttamaan (Luukas 10:30–37).

Jeesus välitti köyhistä

Evankeliumien kertomukset Jeesuksen elämästä osoittavat, että hän ymmärsi täysin, millaisia vaikeuksia köyhät kohtasivat, ja havaitsi erittäin herkästi heidän tarpeensa. Vaikka Jeesus oli elänyt taivaassa, hän luopui  elämästä henkiolentona, tuli ihmiseksi ja ”tuli köyhäksi” meidän tähtemme (2. Korinttilaisille 8:9). Nähdessään ihmisjoukot Jeesus ”tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36). Kertomus lesken rovosta paljastaa, että Jeesukseen eivät tehneet vaikutusta ne suuret rahalahjat, joita rikkaat antoivat ”liiastaan”, vaan köyhän lesken pienen pieni lahjoitus. Lesken teko kosketti hänen sydäntään, koska ”tämä pudotti puutteestaan kaikki elatusvaransa, jotka hänellä oli”. (Luukas 21:4.)

Jeesus ei ainoastaan tuntenut myötätuntoa köyhiä kohtaan, vaan hän myös huolehti henkilökohtaisesti heidän tarpeistaan. Hänellä ja hänen apostoleillaan oli yhteinen kassalipas, josta he antoivat rahaa puutteenalaisille israelilaisille (Matteus 26:6–9; Johannes 12:5–8; 13:29). Jeesus myös halusi, että ne jotka tahtoivat olla hänen seuraajiaan, tiedostaisivat velvollisuutensa auttaa vähäosaisia. Hän sanoi eräälle rikkaalle nuorelle hallitusmiehelle: ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaissa, ja tule minun seuraajakseni.” Tuon miehen haluttomuus luopua omaisuudestaan osoitti, että hän rakasti sitä enemmän kuin Jumalaa ja lähimmäistään. Hänellä ei toisin sanoen ollut Jeesuksen opetuslapselta vaadittavia ominaisuuksia. (Luukas 18:22, 23.)

Kristuksen seuraajat ovat kiinnostuneita köyhistä

Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen seuraajansa huolehtivat edelleen keskuudessaan olevista köyhistä. Vuoden 49 tienoilla apostoli Paavali tapasi Jaakobin, Pietarin ja Johanneksen ja keskusteli heidän kanssaan Herralta Jeesukselta Kristukselta saamastaan tehtävästä saarnata hyvää uutista. He sopivat, että Paavali ja Barnabas menisivät ”kansakuntien keskuuteen” ja keskittyisivät saarnaamaan ei-juutalaisille. Jaakob, Pietari ja Johannes kuitenkin kehottivat heitä ”pitämään köyhät mielessä”. Tämän Paavali pyrkikin hartaasti tekemään. (Galatalaisille 2:7–10.)

Keisari Claudiuksen hallituskaudella useita Rooman imperiumin osia koetteli ankara nälänhätä. Tästä syystä Antiokiassa asuvat kristityt ”päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palveluksena avustusta Juudeassa asuville veljille, ja niin he tekivätkin lähettämällä sen vanhimmille Barnabaan ja Saulin kätten kautta” (Apostolien teot 11:28–30).

Tosi kristityt tajuavat myös nykyään, että Jeesuksen seuraajien täytyy osoittaa kiinnostusta avun tarpeessa olevia kohtaan, varsinkin jos nämä ovat heidän uskonveljiään (Galatalaisille 6:10). Siksi he haluavat aidosti auttaa niitä, jotka tarvitsevat aineellista apua. Esimerkiksi vuonna 1998 suuri osa Koillis-Brasiliaa kärsi vaikeasta kuivuudesta. Kuivuus tuhosi riisi-, papu- ja maissisadot, mikä johti laajamittaiseen nälänhätään – pahimpaan 15 vuoteen. Paikoitellen alkoi olla pulaa jopa juomavedestä. Muualla maassa asuvat Jehovan todistajat organisoivat heti hätäapukomiteoita, ja lyhyessä ajassa he olivat keränneet tonneittain ruokaa ja maksaneet avustustarvikkeiden kuljetuksen.

Avustustoiminnassa mukana olleet  todistajat kirjoittivat: ”Olemme erittäin onnellisia siitä, että olemme voineet auttaa veljiämme, erityisesti siksi, että olemme varmasti saaneet Jehovan sydämen iloitsemaan. Emme koskaan unohda Jaakobin kirjeen 2:15, 16:n sanoja.” Nämä Raamatun jakeet kuuluvat: ”Jos joku veli tai sisar on alastomana ja sen päivän ruokaa vailla ja silti joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina’, mutta ette anna heille heidän ruumiinsa tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?”

Eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa São Paulon kaupungissa muuan vaatimaton ja innokas todistaja joutuu usein pinnistelemään saadakseen vähät rahansa riittämään. Tämä ahkera kristitty nainen kertoo: ”Vaikka olenkin köyhä, Raamatun sanoma on antanut todellista merkitystä elämälleni. En tiedä, miten minun olisi käynyt, ellen olisi saanut apua toisilta todistajilta.” Jonkin aikaa sitten hänen piti päästä leikkaukseen, mutta hänellä ei ollut siihen varaa. Tässä tapauksessa seurakunnan veljet ja sisaret pystyivät maksamaan leikkauksen. Tosi kristityt auttavat toisiaan kautta maailman, kun apua tarvitaan.

Ovatpa tällaiset vilpittömät avustushankkeet kuinka koskettavia tahansa, on kuitenkin selvää, että ne eivät voi tehdä loppua köyhyydestä. Edes voimakkaat hallitukset ja suuret kansainväliset avustusjärjestöt eivät ole kyenneet poistamaan tätä ikiaikaista ongelmaa, vaikka jonkin verran tuloksia onkin saatu aikaan. Herää siis kysymys: mikä tulee olemaan lopullinen ratkaisu köyhyyteen ja muihin ihmiskuntaa vitsaaviin ongelmiin?

Raamatun opetukset tuovat pysyvän avun

Evankeliumit kertovat, että Jeesus Kristus teki toistuvasti hyvää köyhille ja muille apua tarvitseville (Matteus 14:14–21). Mutta mitä toimintaa hän piti kaikkein tärkeimpänä? Käytettyään kerran aikaa toisten auttamiseen hän sanoi opetuslapsilleen: ”Mennään jonnekin muualle, läheisiin pikkukaupunkeihin, jotta minä sielläkin saarnaisin.” Miksi Jeesus keskeytti työnsä sairaiden ja avun tarpeessa olevien hyväksi voidakseen jatkaa saarnaamista? Hän selitti: ”Sitä tarkoitusta [eli saarnaamista] varten olen lähtenyt.” (Markus 1:38, 39; Luukas 4:43.) Vaikka hyvän tekeminen ihmisille, jotka tarvitsivat apua, oli Jeesukselle tärkeää, Jumalan valtakunnasta saarnaaminen oli hänen ensisijainen tehtävänsä (Markus 1:14).

Raamattu kehottaa kristittyjä ”seuraamaan tarkoin” Jeesuksen askeleita, joten kristityillä on nykyään selvä malli siitä, mikä on tärkeintä, kun he pyrkivät auttamaan toisia (1. Pietarin kirje 2:21). Jeesuksen tavoin he auttavat ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Mutta Jeesuksen tavoin he antavat etusijan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen opettamiselle (Matteus 5:14–16; 24:14; 28:19, 20). Miksi sitten Raamatun sanoman saarnaamisen pitäisi olla muuta auttamista tärkeämpää?

Kokemukset kaikkialta maailmasta osoittavat, että kun ihmiset ymmärtävät Raamatun käytännölliset neuvot ja noudattavat niitä, he ovat paremmin varustautuneita  kohtaamaan arkielämän ongelmia, myös tulemaan toimeen köyhyyden kanssa. Lisäksi Jehovan todistajien saarnaama Raamatun sanoma Jumalan valtakunnasta antaa ihmisille tulevaisuudentoivon – toivon joka tekee elämästä elämisen arvoista kaikkein koettelevimmissakin olosuhteissa. (1. Timoteukselle 4:8.) Millainen tuo toivo on?

Jumalan sanassa vakuutetaan tulevaisuudestamme: ”Hänen [Jumalan] lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Pietarin kirje 3:13.) Kun Raamatussa puhutaan ”maasta”, siinä tarkoitetaan toisinaan ihmisiä, jotka elävät maan päällä (Psalmit 66:1). Luvattu vanhurskas ”uusi maa” on siis sellaisten ihmisten muodostama yhteiskunta, joilla on Jumalan hyväksyntä. Jumalan sanassa luvataan lisäksi, että Kristuksen hallinnon alaisuudessa Jumalan hyväksymät ihmiset saavat ikuisen elämän lahjan ja nauttivat tyydytystä tuottavasta elämästä maan päällä paratiisissa (Markus 10:30). Tämä suurenmoinen tulevaisuus on tarjolla kaikille, myös köyhille. ”Uudessa maassa” köyhyyden ongelma on ratkaistu ikuisiksi ajoiksi.

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

MITEN JEESUS ”VAPAUTTAA KÖYHÄN”? (Psalmit 72:12)

OIKEUDENMUKAISUUS: ”Hän jakakoon oikeutta kansan ahdistetuille, hän pelastakoon köyhän pojat ja murskatkoon riistäjän.” (Psalmit 72:4.) Kun Kristus hallitsee maata, kaikki saavat oikeutta. Hänen hallinnossaan ei ole sijaa korruptiolle, vitsaukselle joka on köyhdyttänyt monia maita, jotka voisivat muuten olla vauraita.

RAUHA: ”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole.” (Psalmit 72:7.) Suuri osa maailman köyhyydestä johtuu konflikteista ja sodista. Kristus tuo maahan täydellisen rauhan ja poistaa siten yhden köyhyyden pääsyistä.

MYÖTÄTUNTO: ”Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:12–14.) Alhaiset, köyhät ja sorretut tulevat olemaan osa onnellista ihmissukua, joka yhdistyy Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen johdon alaisuudessa.

HYVINVOINTI: ”Maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa.” (Psalmit 72:16.) Kristuksen hallitessa vallitsee hyvinvointi ja vauraus. Ihmiset eivät tule kärsimään elintarvikepulasta eivätkä nälänhädästä, jotka aiheuttavat nykyään yleisesti köyhyyttä.

[Kuva s. 4, 5]

Jeesus osoitti henkilökohtaista kiinnostusta köyhiä kohtaan

[Kuva s. 6]

Raamatun sanoma antaa todellisen toivon