Paimenet jotka ovat ”laumalle esimerkkeinä”
Paimenet jotka ovat ”laumalle esimerkkeinä”
”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa – – halukkaasti, – – alttiisti, – – tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. PIETARIN KIRJE 5:2, 3)
1, 2. a) Minkä tehtävän Jeesus uskoi apostoli Pietarille, ja mikä osoittaa, että hän oli Jeesuksen luottamuksen arvoinen? b) Millaisia tunteita Jehovalla on niitä kohtaan, jotka on asetettu paimeniksi?
VÄHÄN ennen vuoden 33 helluntaita Pietari oli kuuden muun opetuslapsen kanssa syömässä Jeesuksen valmistamaa aamiaista Galileanmeren rannalla. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pietari näki kuolleista herätetyn Jeesuksen, ja hän oli epäilemättä riemuissaan siitä, että Jeesus oli elossa. Toisaalta Pietari saattoi olla myös levoton. Olihan hän vain muutamia päiviä aiemmin sanonut julkisesti, ettei hän ollut koskaan tuntenut Jeesusta. (Luukas 22:55–60; 24:34; Johannes 18:25–27; 21:1–14.) Nuhteliko Jeesus katuvaa Pietaria hänen uskon puutteensa vuoksi? Ei. Sen sijaan hän uskoi Pietarille tehtävän ruokkia ja paimentaa hänen ”pieniä lampaitaan” (Johannes 21:15–17). Raamatun kertomus ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan historiasta osoittaa, että Pietari oli Jeesuksen luottamuksen arvoinen. Yhdessä muiden apostolien ja Jerusalemissa olevien vanhinten kanssa Pietari paimensi kristillistä seurakuntaa läpi vuosien, joihin mahtui sekä ankaria koettelemuksia että nopeaa kasvua (Apostolien teot 1:15–26; 2:14; 15:6–9).
2 Nykyään Jehova on Jeesuksen Kristuksen välityksellä asettanut päteviä miehiä palvelemaan hengellisinä paimenina, jotka johtavat Hänen lampaitaan läpi ihmishistorian kriittisimpien aikojen (Efesolaisille 4:11, 12; 2. Timoteukselle 3:1). Ovatko he tällaisen luottamuksen arvoisia? Kristillisessä veljesseurassa kautta maailman vallitseva rauha todistaa, että he ansaitsevat luottamuksen. Nämä paimenet ovat kyllä erehtyväisiä ihmisiä, kuten Pietarikin oli (Galatalaisille 2:11–14; Jaakobin kirje 3:2). Silti Jehova uskoo heidän huolenpitoonsa lampaat, jotka ”hän osti omansa verellä” (Apostolien teot 20:28). Jehova tuntee syvää kiintymystä näitä miehiä kohtaan ja pitää heitä ”kaksinkertaisen kunnian arvoisina” (1. Timoteukselle 5:17).
3. Miten hengelliset paimenet jaksavat palvella halukkaasti ja alttiisti?
3 Miten hengelliset paimenet jaksavat palvella halukkaasti ja alttiisti ja näin tulla laumalle esimerkeiksi? He turvautuvat Pietarin ja muiden ensimmäisen vuosisadan paimenten tavoin Jumalan pyhään henkeen, joka antaa heille voimaa kantaa vastuunsa (2. Korinttilaisille 4:7). Pyhä henki tuottaa heissä myös hengen hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä ja itsehillintää (Galatalaisille 5:22, 23). Tarkastellaanpa, millä nimenomaisilla tavoilla paimenet voivat olla esimerkkeinä tämän hedelmän ilmaisemisessa, kun he kaitsevat huolenpidossaan olevaa Jumalaa laumaa.
Rakastakaa sekä laumaa että yksittäisiä lampaita
4, 5. a) Miten Jehova ja Jeesus osoittavat rakkautta laumaa kohtaan? b) Muun muassa millä tavoin hengelliset paimenet ilmaisevat rakkautta laumaa kohtaan?
4 Huomattavin ominaisuuksista, joita Jumalan henki tuottaa, on rakkaus. Jehova ilmaisee rakkauttaan koko laumaa kohtaan, kun hän antaa sille runsaasti hengellistä ravintoa (Jesaja 65:13, 14; Matteus 24:45–47). Hän ei kuitenkaan ainoastaan ruoki sitä. Hän tuntee kiintymystä jokaista lammasta kohtaan (1. Pietarin kirje 5:6, 7). Jeesuskin rakastaa laumaa. Hän antoi sielunsa sen puolesta, ja hän tuntee jokaisen lampaan yksilönä, ”nimeltä” (Johannes 10:3, 14–16).
5 Hengelliset paimenet jäljittelevät Jehovaa ja Jeesusta. He ilmaisevat rakkautta Jumalan koko laumaa kohtaan kiinnittämällä huomiota seurakunnan opettamiseen. Raamattuun perustuvilla puheillaan he auttavat lauman ruokkimisessa ja suojelemisessa, ja heidän tämän hyväksi tekemänsä kova työ on ilmeistä kaikille. (1. Timoteukselle 4:13, 16.) He tekevät myös paljon sellaista, mikä ei ole kovin näkyvää: huolehtivat seurakunnan arkistoista ja kirjeenvaihdosta, laativat aikatauluja ja pitävät huolta lukemattomista muista yksityiskohdista, jotta seurakunnan kokoukset ja muut toiminnat sujuisivat ”säädyllisesti ja järjestelyn mukaan” (1. Korinttilaisille 14:40). Suuri osa tästä työstä tehdään kodin seinien sisäpuolella ja saattaa jäädä vaille erityisempää tunnustusta. Se on todella rakkauden työtä. (Galatalaisille 5:13.)
6, 7. a) Esimerkiksi millä tavalla paimenet tutustuvat paremmin lampaisiin? b) Miksi on joskus hyödyllistä kertoa tunteistamme jollekin vanhimmalle?
6 Rakkaudelliset kristityt paimenet pyrkivät osoittamaan henkilökohtaista kiinnostusta jokaista lammasta kohtaan seurakunnassa (Filippiläisille 2:4). Paimenet tutustuvat paremmin yksittäisiin lampaisiin esimerkiksi osallistumalla heidän kanssaan saarnaamistyöhön. Jeesus otti usein seuraajansa mukaan julistamaan hyvää uutista ja käytti noita tilanteita rohkaisun antamiseen (Luukas 8:1). Eräs kokenut kristitty paimen sanoo: ”Mielestäni parhaita tapoja tutustua veljeen tai sisareen ja rohkaista häntä on se, että työskentelee hänen kanssaan kenttäpalveluksessa.” Ellei sinulla ole ollut äskettäin tilaisuutta työskennellä kenenkään vanhimman kanssa kenttäpalveluksessa, sinun kannattaisi sisällyttää se ohjelmaasi pian.
7 Rakkaus sai Jeesuksen ottamaan osaa seuraajiensa iloihin ja suruihin. Esimerkiksi kun 70 hänen opetuslastaan palasi saarnamatkaltaan iloiten, hän tuli ”erittäin iloiseksi” (Luukas 10:17–21). Toisaalta nähtyään, miten Lasaruksen kuolema vaikutti Mariaan ja tämän perheen jäseniin ja ystäviin, ”Jeesus puhkesi kyyneliin” (Johannes 11:33–35). Huolehtivaiset paimenet eivät nykyäänkään ole etäisiä. Rakkaus saa heidät noudattamaan neuvoa: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa; itkekää itkevien kanssa.” (Roomalaisille 12:15.) Onpa sinulla elämässäsi iloja tai suruja, voit vapaasti kertoa tunteistasi kristityille paimenille. Kun kerrot heille iloistasi, se rohkaisee heitä (Roomalaisille 1:11, 12). Kun kerrot heille koettelemuksistasi, se antaa heille mahdollisuuden tukea ja lohduttaa sinua (1. Tessalonikalaisille 1:6; 3:1–3).
8, 9. a) Miten eräs vanhin osoitti rakkautta vaimoaan kohtaan? b) Miten tärkeää paimenen on ilmaista rakkautta perhettään kohtaan?
8 Paimenen rakkaus laumaa kohtaan käy ilmi erityisesti siitä, miten hän kohtelee omaa perhettään (1. Timoteukselle 3:1, 4). Jos hän on naimisissa, hän ilmaisee vaimoaan kohtaan rakkautta ja kunniaa tavalla, josta toiset aviomiehet voivat ottaa mallia (Efesolaisille 5:25; 1. Pietarin kirje 3:7). Ajatellaanpa Linda-nimistä kristittyä naista, jonka aviomies toimi ennen kuolemaansa valvojana yli 20 vuoden ajan. Linda kertoo: ”Miehelläni oli aina kädet täynnä työtä seurakunnassa. Silti hän sai minut tuntemaan, että olimme työpari. Hän sanoi usein arvostavansa antamaani tukea ja vietti vapaa-aikansa minun seurassani. Niinpä tunsin saavani osakseni rakkautta, enkä ollut mustasukkainen, kun hän käytti aikaa seurakunnan palvelemiseen.”
9 Jos kristityllä paimenella on lapsia, hän näyttää mallia toisille vanhemmille ohjaamalla lapsiaan rakkaudellisesti ja kiittämällä näitä säännöllisesti (Efesolaisille 6:4). Osoittamalla rakkautta perhettään kohtaan hän todellisuudessa ilmaisee ansaitsevansa sen luottamuksen, jota häntä kohtaan osoitettiin, kun hänet nimitettiin tehtäväänsä pyhän hengen välityksellä (1. Timoteukselle 3:4, 5).
Edistäkää iloa ja rauhaa hyvän ajatustenvaihdon avulla
10. a) Mikä voi häiritä seurakunnan iloa ja rauhaa? b) Mikä kiistakysymys uhkasi seurakunnan rauhaa ensimmäisellä vuosisadalla, ja miten se ratkaistiin?
10 Pyhä henki voi synnyttää iloa ja rauhaa niin kunkin kristityn sydämessä kuin vanhimmistonkin keskuudessa ja koko seurakunnassa. Tätä iloa ja rauhaa voi kuitenkin häiritä se, ettei ajatuksia vaihdeta avoimesti. Kuningas Salomo totesi: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananlaskut 15:22.) Toisaalta kunnioittava ja avoin ajatustenvaihto edistää iloa ja rauhaa. Esimerkiksi kun ympärileikkausta koskeva kiistakysymys uhkasi häiritä seurakunnan rauhaa ensimmäisellä vuosisadalla, Jerusalemissa toimiva hallintoelin etsi pyhän hengen ohjausta. Lisäksi tuon hallintoelimen jäsenet ilmaisivat toisistaan poikkeavia näkemyksiä asiasta. Perusteellisen ja vilkkaan keskustelun jälkeen he tekivät päätöksen. Kun he esittivät yksimielisen päätöksensä seurakunnille, veljet ”iloitsivat rohkaisusta”. (Apostolien teot 15:6–23, 25, 31; 16:4, 5.) Hyvä ajatustenvaihto edisti iloa ja rauhaa.
11. Miten vanhimmat voivat edistää iloa ja rauhaa seurakunnassa?
11 Nykyäänkin paimenet edistävät iloa ja rauhaa seurakunnassa olemalla hyviä keskustelijoita. Kun jotkin ongelmat uhkaavat seurakunnan rauhaa, he kokoontuvat yhteen ja ilmaisevat avoimesti mielipiteitään. He kuuntelevat kunnioittavasti, mitä toiset paimenet sanovat. (Sananlaskut 13:10; 18:13.) Rukoiltuaan pyhää henkeä he tekevät ratkaisuja Raamatun periaatteiden ja niiden ohjeiden perusteella, jotka ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on julkaissut (Matteus 24:45–47; 1. Korinttilaisille 4:6). Kun sitten vanhimmisto on tehnyt Raamattuun perustuvan päätöksen, jokainen vanhin alistuu pyhän hengen johtoon tukemalla tuota päätöstä, vaikka hänen oma mielipiteensä ei olisikaan saanut enemmistön kannatusta. Tällainen vaatimattomuus edistää iloa ja rauhaa ja on lampaille hyvänä esimerkkinä siitä, miten vaeltaa Jumalan kanssa (Miika 6:8). Noudatatko sinä nöyrästi seurakunnan paimenten tekemiä, Raamattuun perustuvia ratkaisuja?
Olkaa pitkämielisiä ja huomaavaisia
12. Miksi Jeesukselta vaadittiin pitkämielisyyttä ja huomaavaisuutta, kun hän oli tekemisissä apostolien kanssa?
12 Vaikka apostoleissa ilmeni toistuvasti puutteita, Jeesus kohteli heitä pitkämielisesti ja huomaavaisesti. Kerran toisensa jälkeen hän yritti opettaa heille esimerkiksi nöyryyden tärkeyttä (Matteus 18:1–4; 20:25–27). Kun Jeesus vietti viimeistä iltaansa maan päällä ja oli juuri opettanut opetuslapsilleen nöyryyttä pesemällä heidän jalkansa, ”heidän keskuudessaan syntyi – – myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin” (Luukas 22:24; Johannes 13:1–5). Moittiko Jeesus apostoleita? Ei, vaan hän auttoi huomaavaisesti heitä pohtimaan asiaa sanomalla: ”Kumpi on suurempi, se, joka on pitkällään pöydän ääressä, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on pitkällään pöydän ääressä? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.” (Luukas 22:27.) Jeesuksen pitkämielisyys ja huomaavaisuus yhdessä hänen antamansa hyvän mallin kanssa koskettivat lopulta apostolien sydäntä.
13, 14. Erityisesti milloin täytyy paimenten olla huomaavaisia?
13 Samoin hengellisen paimenen täytyy ehkä neuvoa jotakuta jonkin heikkouden johdosta toistuvasti. Tämä saattaisi ärsyttää paimenta. Mutta kun hän neuvoessaan ”häiriön aiheuttajia” muistaa omat puutteensa, hän pystyy osoittamaan pitkämielisyyttä ja huomaavaisuutta veljiään kohtaan. Näin hän jäljittelee Jeesusta ja Jehovaa, jotka osoittavat näitä ominaisuuksia kaikkia kristittyjä – myös paimenia – kohtaan. (1. Tessalonikalaisille 5:14; Jaakobin kirje 2:13.)
14 Aika ajoin paimenten täytyy ehkä neuvoa ankarasti henkilöä, joka on syyllistynyt vakavaan syntiin. Jos väärintekijä ei kadu, paimenten täytyy poistaa hänet seurakunnasta (1. Korinttilaisille 5:11–13). Siinäkin tapauksessa he ilmaisevat suhtautumisellaan, että he vihaavat syntiä mutta eivät synnintekijää (Juudaan kirje 23). Paimenten huomaavaisuus saattaa tehdä eksyneelle lampaalle helpommaksi palata lopulta laumaan (Luukas 15:11–24).
Usko saa tekemään hyviä tekoja
15. Muun muassa millä tavoin paimenet jäljittelevät Jehovan hyvyyttä, ja mikä saa heidät tekemään niin?
15 ”Jehova on hyvä kaikille”, niillekin, jotka eivät arvosta sitä, mitä hän tekee heidän hyväkseen (Psalmit 145:9; Matteus 5:45). Jehovan hyvyys on erityisen ilmeinen siinä, että hän lähettää palvelijansa saarnaamaan ”valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 24:14). Paimenet heijastavat Jumalan hyvyyttä ottamalla johdon tässä työssä. Mikä saa heidät ponnistelemaan väsymättä? Luja usko Jehovaan ja hänen lupauksiinsa. (Roomalaisille 10:10, 13, 14.)
16. Miten paimenet voivat ”tehdä hyvää” lampaille?
16 Sen lisäksi, että paimenet tekevät ”hyvää kaikille” saarnaamalla, heillä on velvollisuus tehdä hyvää ”varsinkin niille”, jotka ovat heille ”sukua uskossa” (Galatalaisille 6:10). He tekevät tämän esimerkiksi kannustavien paimennuskäyntien avulla. ”Pidän paimennuskäyntien tekemisestä”, sanoo eräs vanhin. ”Niiden yhteydessä voin kiittää veljiä ja sisaria heidän ahkerasta työstään ja auttaa heitä tajuamaan, että heidän vaivannäköään arvostetaan.” Toisinaan paimenet saattavat ehdottaa jollekulle, miten hän voisi palvella Jehovaa paremmin. Näin tehdessään viisaat paimenet jäljittelevät apostoli Paavalia. Mietihän, miten hän vetosi tessalonikalaisveljiin: ”Luotamme teihin Herrassa, että teette ja tulette edelleenkin tekemään, mitä käskemme.” (2. Tessalonikalaisille 3:4.) Tällaiset luottamuksen ilmaukset vetoavat lampaiden hyviin taipumuksiin ja tekevät heille helpommaksi olla ”tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon” (Heprealaisille 13:17). Kun luoksesi tehdään kannustava paimennuskäynti, niin muistathan ilmaista arvostuksesi sen johdosta.
Lempeys vaatii itsehillintää
17. Mitä Pietari oppi Jeesuksen menettelystä?
17 Jeesus oli lempeämielinen silloinkin, kun häntä yritettiin ärsyttää (Matteus 11:29). Kun hänet kavallettiin ja pidätettiin, hän ilmaisi lempeyttä ja äärimmäistä itsehillintää. Hetken mielijohteesta Pietari veti esiin miekan ja maksoi pahan pahalla. Jeesus kuitenkin muistutti hänelle: ”Luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?” (Matteus 26:51–53; Johannes 18:10.) Pietari suhtautui tähän opetukseen vakavasti ja muistutti myöhemmin kristityille: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan. – – Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan.” (1. Pietarin kirje 2:21–23.)
18, 19. a) Erityisesti milloin täytyy paimenten ilmaista lempeyttä ja itsehillintää? b) Mitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavaksi?
18 Paimenet pyrkivät samalla tavoin olemaan lempeämielisiä silloinkin, kun heitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Esimerkiksi jotkut, joita he yrittävät auttaa seurakunnassa, eivät ehkä ole kovin yhteistoiminnallisia. Jos apua tarvitseva yksilö on hengellisessä mielessä heikko tai sairas, hän voi reagoida neuvoihin puhumalla ”ajattelemattomasti kuin miekan pistoin” (Sananlaskut 12:18). Paimenet eivät kuitenkaan anna sanaa sanasta eivätkä maksa samalla mitalla takaisin, kuten ei Jeesuskaan tehnyt. Sen sijaan he hillitsevät itsensä ja ovat edelleenkin myötäeläviä, mikä saattaa osoittautua siunaukseksi sille, joka tarvitsee apua (1. Pietarin kirje 3:8, 9). Otatko sinä oppia vanhinten esimerkistä ja ilmaisetko lempeyttä ja itsehillintää, kun saat neuvoja?
19 On varmaa, että Jehova ja Jeesus arvostavat sitä ahkeraa työtä, jota tuhannet paimenet tekevät kaitessaan halukkaasti maailmanlaajuista laumaa. Jehova ja hänen Poikansa tuntevat syvää kiintymystä myös niitä tuhansia avustavia palvelijoita kohtaan, jotka toimivat vanhinten tukena ja ”palvelevat pyhiä” (Heprealaisille 6:10). Miksi sitten jotkut kastetut veljet epäröivät tavoitella tätä ”hyvää työtä”? (1. Timoteukselle 3:1.) Entä miten Jehova valmentaa niitä, jotka hän asettaa paimeniksi? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Muistatko?
• Mainitse tapoja, joilla paimenet osoittavat rakkautta laumaa kohtaan.
• Miten kaikki seurakunnan jäsenet voivat edistää iloa ja rauhaa?
• Miksi paimenet ovat neuvoja antaessaan pitkämielisiä ja huomaavaisia?
• Miten vanhimmat ilmaisevat hyvyyttä ja uskoa?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 18]
Rakkaus saa vanhimmat palvelemaan seurakuntaa
[Kuvat s. 18]
He käyttävät aikaa myös perheensä kanssa virkistäytymiseen . . .
. . . ja hyvän uutisen julistamiseen
[Kuva s. 20]
Vanhinten välinen hyvä ajatustenvaihto edistää seurakunnassa iloa ja rauhaa