Onko sinulla ”puhumisen vapaus”?

YLI kuudella miljoonalla ihmisellä 235 maassa on Raamatun kuvailema ”puhumisen vapaus”. Vapaasti puhumiseen viitataan Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä 16 kertaa (Filippiläisille 1:20; 1. Timoteukselle 3:13; Heprealaisille 3:6; 1. Johanneksen kirje 3:21). Mitä tällä vapaudella tarkoitetaan? Miten voimme saada sen? Millaisissa tilanteissa voimme käyttää sitä rajoituksetta?

”Puhumisen vapautta” vastaava kreikan sana merkitsee ”puhevapautta, ajatusten ilmaisemista avoimesti, – – puhumista rohkeasti pelkoa tuntematta; luottamusta, iloista rohkeutta, uskallusta, joka ei välttämättä liity puhumiseen” (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words). Tällaista suorapuheisuutta ei tule kuitenkaan sekoittaa töykeyteen tai epäkohteliaisuuteen. ”Olkoon puheenne aina miellyttävää”, kehottaa Raamattu (Kolossalaisille 4:6). Vapaasti puhuminen merkitsee sitä, että olemme tahdikkaita mutta emme anna vaikeiden olosuhteiden tai ihmispelon vaientaa meitä.

Onko puhumisen vapaus synnynnäinen oikeutemme? Apostoli Paavali kirjoitti Efesoksen kristityille: ”Minulle, kaikkien pyhien vähäisintä vähäisemmälle, annettiin tämä ansaitsematon hyvyys julistaakseni kansakunnille hyvää uutista Kristuksen pohjattomasta rikkaudesta.” Paavali lisäsi, että Jeesuksen Kristuksen avulla ”puhumme näin vapaasti ja saamme lähestyä luottavaisesti häneen kohdistuvan uskomme välityksellä”. (Efesolaisille 3:8–12.) Meillä ei siis luonnostaan ole puhumisen vapautta, vaan se tulee hyvästä suhteesta Jehova Jumalaan Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon välityksellä. Tarkastellaanpa, miten voimme saada tämän vapauden ja miten se ilmenee, kun saarnaamme, opetamme ja rukoilemme.

Mikä auttaa meitä saarnaamaan rohkeasti?

Jeesus Kristus on paras esimerkki siitä, miten puhumisen vapautta voidaan käyttää. Hän tarttui innokkaasti saarnaamistilaisuuksiin. Hän puhui Jumalan valtakunnasta silloinkin, kun hän oli lepäämässä, syömässä jonkun luona tai matkalla jonnekin. Jeesus ei pysynyt vaiti pilkan eikä vastustuksen pelosta. Sen sijaan hän paljasti rohkeasti oman aikansa väärät uskonnolliset johtajat (Matteus 23:13–36). Jeesus puhui pelottomasti jopa  silloin, kun hänet pidätettiin ja vietiin oikeuden eteen (Johannes 18:6, 19, 20, 37).

Jeesuksen apostoleista tuli yhtä suorapuheisia. Helluntaina vuonna 33 Pietari puhui vapaasti ja rohkeasti yli 3000 ihmisen edessä. On kiinnostavaa, että vain vähän aikaisemmin hän oli pelästynyt, kun palvelustyttö tunnisti hänet. (Markus 14:66–71; Apostolien teot 2:14, 29, 41.) Pietari ja Johannes eivät vapisseet pelosta, kun heidät vietiin uskonnollisten johtajien eteen. Lainkaan epäröimättä he todistivat rohkeasti Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli herätetty kuolleista. Juuri tämä Pietarin ja Johanneksen suorapuheisuus sai uskonnolliset johtajat tajuamaan, että nämä miehet olivat olleet Jeesuksen kanssa. (Apostolien teot 4:5–13.) Miten he pystyivät puhumaan näin rohkeasti?

Jeesus oli luvannut apostoleilleen: ”Kun he luovuttavat teitä, älkää huolestuko siitä, miten tai mitä teidän tulee puhua, sillä se, mitä teidän tulee puhua, annetaan teille sillä hetkellä, sillä puhumassa ette ole vain te, vaan Isänne henki puhuu teidän kauttanne.” (Matteus 10:19, 20.) Pyhä henki auttoi Pietaria ja muita apostoleita voittamaan arkuuden tai pelon, joka olisi voinut estää heitä puhumasta vapaasti. Tuo mahtava voima voi auttaa meitäkin.

Lisäksi Jeesus oli valtuuttanut seuraajansa tekemään opetuslapsia. Tämä oli sopivaa, koska hänelle on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Hän lupasi myös olla seuraajiensa kanssa. (Matteus 28:18–20.) Kun varhaiskristityt tiesivät, että heillä oli Jeesuksen tuki takanaan, he saattoivat luottavaisin mielin kohdata viranomaiset, jotka olivat päättäneet tehdä lopun heidän saarnaamisestaan (Apostolien teot 4:18–20; 5:28, 29). Tämä tieto valaa varmuutta meihinkin.

Paavali kohdisti huomion vielä erääseen kristittyjen suorapuheisuuden syyhyn: ”Kun meillä siis on tällainen toivo, me puhumme aivan vapaasti.” (2. Korinttilaisille 3:12; Filippiläisille 1:20.) Toivon sanoma oli aivan liian suurenmoinen, jotta kristityt olisivat voineet pitää sen vain omana tietonaan – heidän oli pakko puhua siitä toisille. Toivo, joka meillä on, saa meidät tosiaan puhumaan vapaasti. (Heprealaisille 3:6.)

Rohkeus saarnatessamme

Miten voimme saarnata rohkeasti pelottavissakin tilanteissa? Pohditaanpa apostoli Paavalin esimerkkiä. Ollessaan vankina Roomassa hän pyysi uskonveljiään rukoilemaan puolestaan, jotta kuten hän sanoi, ”minulle annettaisiin suuni avatessani kyky puhua – – rohkeasti, niin kuin minun puhua pitää” (Efesolaisille 6:19, 20). Vastattiinko noihin rukouksiin? Kyllä vastattiin! Vaikka Paavali oli vankina, hän saarnasi jatkuvasti Jumalan valtakuntaa ”puhuen täysin vapaasti, kenenkään estämättä” (Apostolien teot 28:30, 31).

Se, tartummeko työpaikalla, koulussa tai matkoilla eteemme avautuviin todistustilaisuuksiin, voi koetella rohkeuttamme. Saatamme olla hiljaa, koska olemme ujoja, pelkäämme toisten reaktioita tai emme usko omiin kykyihimme. Apostoli Paavali on tästäkin hyvä esimerkki. ”Me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta puhua teille Jumalan hyvää uutista suurin ponnistuksin”, hän kirjoitti (1. Tessalonikalaisille 2:2). Vain luottamalla Jehovaan Paavali pystyi tekemään sellaista, mihin hän ei pystynyt omassa voimassaan.

Rukous auttoi Sherry-nimistä kristittyä keräämään rohkeutta, kun hänelle tarjoutui tilaisuus antaa vapaamuotoista todistusta. Eräänä päivänä hän odotteli miestään tapaamisesta, kun hän huomasi toisen naisen, joka myös näytti odottavan jotakuta. ”Sydän kurkussa rukoilin Jehovalta rohkeutta”, Sherry kertoi. Hänen lähestyessään naista paikalle saapui baptistipappi. Sherry ei ollut varautunut papin tapaamiseen. Hän kuitenkin rukoili uudestaan ja onnistui antamaan todistusta. Nainen sai kirjallisuutta, ja he sopivat tapaavansa uudelleen. Kun tartumme  todistustilaisuuksiin, luottamus Jehovaan auttaa meitä varmasti esittämään asiamme rohkeasti.

Opettaessamme

Puhumisen vapaus liittyy läheisesti opettamiseen. Raamatussa sanotaan ”miehistä, jotka palvelevat hyvin” seurakunnassa, että he ”hankkivat itselleen hyvän aseman ja suuren puhevapauden Kristukseen Jeesukseen liittyvässä uskossa” (1. Timoteukselle 3:13). He hankkivat puhumisen vapauden soveltamalla itse sitä, mitä he opettavat toisille. Heidän toimintansa suojelee ja vahvistaa seurakuntaa.

Kun meillä on tällainen puhumisen vapaus, neuvomme ovat tehokkaampia ja on todennäköisempää, että niitä noudatetaan. Neuvojan huono esimerkki voisi häiritä kuulijoita, mutta heistä on kannustavaa nähdä, että heille opetettavia asioita sovelletaan käytäntöön. Näin ne, joilla on hengellisiä edellytyksiä, voivat ”palauttaa kohdalleen” veljensä ennen kuin tämän ongelma pahenee (Galatalaisille 6:1). Toisaalta sellainen, joka näyttää itse huonoa esimerkkiä, saattaa epäröidä antaa neuvoja toisille, koska hänestä tuntuu, ettei hänellä ole oikeutta puhua. Jos tarvittavia neuvoja ei kuitenkaan anneta viipymättä, seuraukset saattavat olla vakavat.

Vaikka puhumme suoraan, emme ole kriittisiä, ahdasmielisiä tai jääräpäisiä. Paavali kehotti Filemonia ”rakkauden perusteella” (Filemonille 8, 9). Apostolin sanat saivat luultavasti lämpimän vastaanoton. Vanhimman neuvojen tulisi siis perustua rakkauteen.

Puhumisen vapautta varmasti tarvitaan, kun joudutaan antamaan neuvoja, mutta se on tarpeen myös muulloin. Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: ”Puhun teille aivan vapaasti. Minulla on teistä paljon ylpeiltävää.” (2. Korinttilaisille 7:4.) Paavali ei empinyt antaa veljilleen ja sisarilleen kiitosta, kun se oli paikallaan. Rakkaus sai hänet keskittymään toisten uskovien hyviin ominaisuuksiin, vaikka hän olikin selvillä heidän puutteistaan. Samoin nykyään kristillinen seurakunta rakentuu, kun vanhimmat jakavat veljilleen ja sisarilleen avoimesti kiitosta ja rohkaisua.

Voidakseen olla tehokkaita opettajia kaikkien kristittyjen täytyy pystyä puhumaan vapaasti. Edellä mainittu Sherry halusi kannustaa lapsiaan antamaan todistusta koulussa. ”Vaikka olin ollut totuudessa lapsesta saakka, todistin koulussa hyvin harvoin”, hän myöntää. ”Enkä nykyäänkään anna vapaamuotoista todistusta juuri lainkaan. Aloin miettiä, millainen esimerkki olen lapsilleni.” Tämä sai Sherryn ponnistelemaan entistä enemmän voidakseen edistyä tässä piirteessä.

 Toiset tarkkailevat toimintaamme, ja he huomaavat, jos tekomme ja opetuksemme ovat ristiriidassa keskenään. Hankkikaamme siksi puhumisen vapaus toimimalla sanojemme mukaisesti.

Puhumisen vapaus rukoiltaessa

Puhumisen vapaus on erityisen tärkeä rukoillessamme Jehovaa. Voimme esteettä vuodattaa sydämemme hänelle ja luottaa siihen, että hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Näin saamme lämpimän, läheisen suhteen taivaalliseen Isäämme. Meidän ei tulisi koskaan empiä lähestyä Jehovaa riittämättömyydentunteen vuoksi. Entä jos tunnemme syyllisyyttä jostakin tekemästämme erehdyksestä tai synnistä ja meidän on vaikea avata sydäntämme? Voimmeko silti lähestyä kaikkeuden Suvereenia vapaasti?

Jeesuksella on korkea asema Ylimmäisenä Pappina, joten voimme rukoilla Jumalaa luottavaisina. Heprealaiskirjeen 4:15, 16:ssa sanotaan: ”Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Lähestykäämme sen tähden vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan.” Jeesuksen kuolemalla ja hänen asemallaan Ylimmäisenä Pappina on siis hyvin suuri arvo.

Jos yritämme parhaamme mukaan totella Jehovaa, voimme odottaa hänen kuulevan meitä suosiollisesti. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaat, jos sydämemme ei langeta meille tuomiota, niin me puhumme Jumalalle vapaasti, ja pyydämmepä mitä tahansa, me saamme häneltä, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on mieluista hänen silmissään.” (1. Johanneksen kirje 3:21, 22.)

Se että saamme lähestyä Jehovaa vapaasti rukouksessa, merkitsee sitä, että voimme kertoa hänelle kaiken. Voimme esittää hänelle kaikki pelkomme, huolemme ja murheemme varmoina siitä, että hän kuulee vilpittömät rukouksemme. Vaikka olisimme syyllistyneet vakavaan syntiin, syyllisyyden ei tarvitse estää meitä rukoilemasta, jos kadumme vilpittömästi.

Puhumisen vapaus on todella ansaitsematon, kallisarvoinen lahja. Sen avulla voimme kirkastaa Jumalaa saarnatessamme ja opettaessamme sekä päästä entistä lähemmäs häntä rukouksen välityksellä. Älkäämme ”heittäkö pois puhumisen vapauttamme, josta maksetaan suuri palkka” – ikuinen elämä (Heprealaisille 10:35).

[Kuva s. 13]

Apostoli Paavali puhui rohkeasti

[Kuvat s. 15]

Tehokas opettaminen edellyttää puhumisen vapautta

[Kuva s. 16]

Puhumisen vapaus on tärkeä rukoiltaessa