”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”

”Taistelu kuuluu Jehovalle”

KAKSI toisiaan vastustavaa armeijaa seisoo laakson vastakkaisilla puolilla. Neljänkymmenen päivän ajan filistealaisten esitaistelija Goljat syytää israelilaissotilaille solvauksia ja pitää heitä pelon vallassa. (1. Samuelin kirja 17:1–4, 16.)

Goljat esittää äänekkäästi israelilaisille haasteen: ”Valitkaa itsellenne mies, ja tulkoon hän alas luokseni. Jos hän kykenee taistelemaan kanssani ja lyö minut, niin meidän on tultava teidän palvelijoiksenne. Mutta jos minä vedän vertoja hänelle ja lyön hänet, silloin teidän on tultava meidän palvelijoiksemme ja palveltava meitä. – – Minä totisesti pilkkaan Israelin taistelurivejä tänä päivänä. Antakaa minulle mies, ja taistelkaamme keskenämme!” (1. Samuelin kirja 17:8–10.)

Muinoin ei ollut epätavallista, että vain yksi soturi edusti kaksintaistelussa kokonaista armeijaa. Voitokkaan sotilaan armeija julistettiin voittajaksi. Mutta tällä kertaa Israelin haastaja ei olekaan kuka tahansa sotilas. Hän on valtava jättiläinen – pelottava ja raivokas vihollinen. Pilkatessaan Jehovan kansan armeijaa Goljat kuitenkin sinetöi oman kohtalonsa.

Kyseessä ei ole pelkkä kahden armeijan välinen kamppailu, vaan vastakkain ovat Jehova ja filistealaisten jumalat. Israelin kuningas Saul on lamaantunut pelosta, eikä hän johdata armeijaansa rohkeasti Jumalan vihollisia vastaan (1. Samuelin kirja 17:11).

Nuori mies luottaa Jehovaan

Tämän pysähtyneen tilanteen aikana muuan nuori mies, joka on jo voideltu Israelin tulevaksi kuninkaaksi, tulee tapaamaan Saulin armeijaan kuuluvia veljiään. Hänen nimensä on Daavid. Kuullessaan Goljatin sanat hän kysyy: ”Kuka on tämä ympärileikkaamaton filistealainen, niin että hänen täytyy pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?” (1. Samuelin kirja 17:26.) Daavidin silmissä Goljat edustaa sekä filistealaisia että heidän jumaliaan. Daavid on syystäkin närkästynyt, ja hän haluaa puolustaa Jehovaa ja Israelia ja taistella pakanajättiläistä vastaan. Kuningas Saul kuitenkin sanoo: ”Et sinä voi mennä tätä filistealaista vastaan taistelemaan hänen kanssaan, sillä sinähän olet poikanen.” (1. Samuelin kirja 17:33.)

Saul ja Daavid suhtautuvat tilanteeseen aivan eri tavoin. Saul näkee edessään paimenpojan, joka haluaa mitellä hurjan jättiläisen kanssa. Daavid puolestaan näkee edessään miehen, joka uhmaa suvereenia Herraa Jehovaa. Daavidin rohkeus johtuu hänen täydellisestä luottamuksestaan siihen, että Jumala ei anna pilkata nimeään ja kansaansa rangaistuksetta. Goljat kerskailee voimallaan, mutta Daavid turvautuu Jehovaan ja katsoo tilannetta hänen näkökannaltaan.

”Minä tulen sinua vastaan – – Jehovan nimessä”

Daavidin luottamus on perusteltua. Olihan Jumala auttanut häntä pelastamaan lampaansa karhun ja leijonan kynsistä hänen ollessaan paimenessa. Hän on varma, että Jehova auttaa häntä nyt voittamaan pelottavan filistealaisvihollisen. (1. Samuelin kirja 17:34–37.) Aseenaan vain yksinkertainen linko ja viisi sileää kiveä Daavid lähtee kohti Goljatia.

Daavid ottaa vastaan tämän mahdottomalta näyttävän haasteen Jehovan voimassa. Rohkeasti  hän sanoo Goljatille: ”Sinä tulet minua vastaan miekka ja keihäs ja heittokeihäs mukanasi, mutta minä tulen sinua vastaan armeijoiden Jehovan nimessä, Israelin taistelurivien Jumalan, jota sinä olet pilkannut. Tänä päivänä Jehova luovuttaa sinut minun käsiini, – – ja kaikki maa tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä koottu joukko tulee tietämään, ettei Jehova pelasta miekalla eikä keihäällä, sillä taistelu kuuluu Jehovalle.” (1. Samuelin kirja 17:45–47.)

Mitä tapahtuu? Jumalan sanan kertomus jatkuu: ”Daavid osoittautui lingon ja kiven avulla voimakkaammaksi kuin filistealainen ja löi filistealaisen ja surmasi hänet, eikä Daavidin kädessä ollut miekkaa.” (1. Samuelin kirja 17:50.) Miekkaa Daavidilla ei ollut, mutta hänellä oli Jehova Jumalan voimakas tuki. *

Daavidin luottamus Jehovaan tosiaan palkittiin tuossa taistelussa! Kun meidän on ratkaistava, annammeko periksi ihmispelolle vai luotammeko Jehovan pelastusvoimaan, valinta on päivänselvä: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.) Kun katsomme asioita Jehova Jumalan näkökannalta, voimme nähdä ylivoimaisiltakin tuntuvat ongelmat oikeissa mittasuhteissa.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

KUINKA SUURI GOLJAT OIKEIN OLI?

Ensimmäisen Samuelin kirjan 17:4–7:ssä kerrotaan, että Goljat oli yli kuusi kyynärää pitkä – lähes kolmimetrinen. Hänen koostaan ja voimastaan kertoo se, että yksistään hänen kuparinen panssaripaitansa painoi 57 kiloa. Hänen keihäänsä varsi oli kuin tukki, ja sen rautainen terä painoi seitsemisen kiloa. Jo Goljatin varusteet painoivat siis luultavasti enemmän kuin Daavid!