Jumala välittää iäkkäistä

IÄKKÄIDEN huonon kohtelun yleistyminen ei ole yllättävää. Raamatussa ennustettiin kauan sitten, että tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”itserakkaita, – – vailla luonnollista kiintymystä” (2. Timoteukselle 3:1–3). ”Luonnolliseksi kiintymykseksi” käännettyyn kreikan sanaan sisältyy sellainen rakkaus, joka tavallisesti vallitsee perheissä. Raamatun ennustuksen mukaisesti tällaisesta kiintymyksestä on nykyään silminnähden puutetta.

Päinvastoin kuin ne, jotka kohtelevat iäkkäitä kaltoin, Jehova Jumala arvostaa iäkkäitä ja välittää heistä suuresti. Tarkastellaanpa, miten tämä ilmenee Raamatusta.

”Leskien tuomari”

Jehova Jumalan kiinnostus iäkkäitä kohtaan käy selvästi ilmi Raamatun heprealaisista kirjoituksista. Lesket ovat usein iäkkäitä, ja esimerkiksi psalmissa 68:5 Daavid sanoo Jumalaa ”leskien tuomariksi”. * Joissakin muissa raamatunkäännöksissä ”tuomaria” vastaava sana on käännetty ”puolustajaksi”, ”puoltajaksi” tai ”suojelijaksi”. Jehova selvästikin välittää leskistä. Raamatussa sanotaan jopa, että jos heitä kohdellaan huonosti, hänen suuttumuksensa syttyy (2. Mooseksen kirja 22:22–24). Jumala  ja hänen palvelijansa arvostavat suuresti leskiä ja kaikkia muitakin uskollisia iäkkäitä. Heidän näkemyksensä ilmaistaan Sananlaskujen 16:31:ssä seuraavin sanoin: ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä.”

Ei ihme, että kunnioitus ikääntyneitä kohtaan oli olennainen osa Lakia, jonka Jehova antoi Israelille. Yksi sen käskyistä kuului: ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon, ja sinun on pelättävä Jumalaasi. Minä olen Jehova.” (3. Mooseksen kirja 19:32.) Israelin kansan keskuudessa iäkkäiden huomioon ottaminen liittyi siis ihmisen suhteeseen Jehova Jumalaan. Kukaan ei voinut sanoa, että hän rakastaa Jumalaa, jos hän kohteli iäkkäitä kaltoin.

Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, mutta heidän tulee noudattaa ”Kristuksen lakia”, joka vaikuttaa syvästi heidän käytökseensä ja asenteeseensa. Tähän sisältyy myös rakkauden ja kiinnostuksen osoittaminen omia vanhempia ja iäkkäitä kohtaan. (Galatalaisille 6:2; Efesolaisille 6:1–3; 1. Timoteukselle 5:1–3.) Kristityt eivät liioin osoita rakkautta vain siksi, että heitä käsketään tekemään niin, vaan koska he haluavat tehdä niin sydämestään. ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä”, kehotti apostoli Pietari (1. Pietarin kirje 1:22).

Opetuslapsi Jaakobin sanat antavat meille lisäsyyn pitää huolta ikääntyneistä. Hän kirjoitti: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” (Jaakobin kirje 1:27.) Jaakob esittää koskettavan ajatuksen. Se auttaa meitä tajuamaan, miten tärkeitä ja rakkaita nämä ihmiset ovat Jehovalle.

Ei siis riitä, että varomme kohtelemasta iäkkäitä huonosti, vaan meidän tulee osoittaa aktiivisesti kiinnostusta heitä kohtaan tekemällä heille hyvää (ks. tekstiruutu ”Rakkauden osoittaminen käytännössä”, s. 6, 7). Jaakob kirjoitti: ”Usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaakobin kirje 2:26.)

Lohdutusta ”heidän ahdistuksessaan”

Jaakobin sanoista voidaan oppia eräs toinenkin seikka. Jaakob kehotti kristittyjä huolehtimaan leskistä ”heidän ahdistuksessaan”. ”Ahdistukseksi” käännetyn kreikan sanan perusmerkitys on ahdinko, hätä tai kärsimys, joka johtuu olosuhteiden aiheuttamista paineista. Monet iäkkäät epäilemättä kokevat tällaista ahdistusta. Jotkut ovat yksinäisiä. Toisia masentavat iän mukanaan tuomat rajoitukset. Jopa sellaiset, jotka ovat yhä melko aktiivisia Jumalan palveluksessa, saattavat lannistua. Esimerkiksi John * on julistanut Jumalan valtakuntaa uskollisesti yli neljä vuosikymmentä, joista viimeiset kolme hän on ollut kokoaikaisessa erikoispalveluksessa. Hän on nyt kahdeksissakymmenissä ja myöntää, että tuntee itsensä ajoittain masentuneeksi. Hän sanoo: ”Mietin usein menneitä ja muistan, millaisia virheitä olen tehnyt – niin paljon virheitä. Ajattelen jatkuvasti, että olisin voinut elää elämäni paremminkin.”

Meitä voi lohduttaa tieto siitä, että vaikka Jehova on täydellinen, hän ei vaadi meiltä täydellisyyttä. Hän on kyllä tietoinen erehdyksistämme, mutta Raamatussa sanotaan: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka  voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Jehova tosiaan katsoo virheittemme yli ja näkee, mitä on sydämessämme. Mistä tiedämme tämän?

Kuningas Daavid, itsekin erehtyväinen ja epätäydellinen ihminen, kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa psalmin 139:1–3 sanat: ”Oi Jehova, olet tutkinut minut läpikotaisin ja tunnet minut. Sinä olet tullut tietämään istumiseni ja nousemiseni. Olet ottanut huomioon ajatukseni kaukaa. Kulkemiseni ja makaamiseni olet mitannut, ja kaikki tieni ovat tulleet sinulle tutuiksi.” Ilmaus ”mitata” merkitsee tässä kirjaimellisesti ’seuloa’, paljolti niin kuin maanviljelijä erottelee jyvät akanoista viskaamalla. Daavid vakuuttaa henkeytettynä, että Jehova tietää, miten seuloa esiin hyvät tekomme ja säilyttää ne muistissaan.

Armollinen taivaallinen Isämme muistaa hyvät tekomme – ja arvostaa niitä – niin kauan kuin pysymme hänelle uskollisina. Raamatun mukaan hänestä olisi jopa epävanhurskasta unohtaa työmme ja se rakkaus, jota olemme osoittaneet hänen nimeään kohtaan. (Heprealaisille 6:10.)

”Entiset ovat kadonneet”

Raamattu osoittaa, että Jumala ei tarkoittanut ihmisten kärsivän iän mukanaan tuomista  ongelmista. Niistä tuli osa ihmisten elämää vasta, kun esivanhempamme, ensimmäinen mies ja nainen, kapinoivat Luojaansa vastaan (1. Mooseksen kirja 3:17–19; Roomalaisille 5:12). Näin ei kuitenkaan tule jatkumaan loputtomiin.

Kuten edellä mainittiin, monet nykyajan synkistä ilmiöistä, vanhusten kaltoinkohtelu mukaan luettuna, ovat todiste siitä, että elämme tämän asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1). Jumalan tarkoituksena on tehdä tyhjäksi synnin vaikutukset ikääntymisen aiheuttamia vaurioita ja kuolemaa myöten. Raamatussa kerrotaan: ”Hän [Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.)

Jumalan uudessa maailmassa vanhuuden kivut ja säryt samoin kuin vanhusten kaltoinkohtelu kuuluvat menneisyyteen (Miika 4:4). Jopa kuolleet, jotka ovat Jumalan muistissa, herätetään eloon, jotta hekin saisivat tilaisuuden elää ikuisesti maan päällä paratiisissa (Johannes 5:28, 29). Tuolloin on ilmeisempää kuin koskaan, että Jehova Jumala välittää paitsi iäkkäistä myös kaikista muista, jotka tottelevat häntä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 6, 7]

Rakkauden osoittaminen käytännössä

Jehovan todistajien keskuudessa seurakuntien vanhimmat ottavat johdon iäkkäiden huomioimisessa. He suhtautuvat vakavasti apostoli Pietarin kehotukseen: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa.” (1. Pietarin kirje 5:2.) Käytännöllisen avun antaminen ikääntyneille kuuluu osana Jumalan laumasta huolehtimiseen. Mitä tähän voisi sisältyä?

Vaaditaan kärsivällisyyttä ja kenties useita käyntejä ja juttutuokioita, jotta saataisiin selville, missä kaikissa asioissa vanhukset todella tarvitsevat apua. He saattavat kaivata apua ostosten tekemisessä ja siivoamisessa, seurakunnan kokouksiin pääsemisessä, Raamatun ja kristillisten julkaisujen lukemisessa ja monissa muissa asioissa. Aina kun mahdollista, tulisi tehdä käytännöllisiä ja luotettavia järjestelyjä ja sitten huolehtia, että suunnitelmien mukaan toimitaan. *

Entä jos seurakunnassa joku iäkäs veli tai sisar on vaikeassa tilanteessa ja tarvitsee kenties taloudellista apua? Ensin olisi hyvä selvittää, onko hänellä lapsia tai muita sukulaisia, jotka voivat auttaa. Tämä olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä sanotaan 1. Timoteuksen kirjeen 5:4:ssä: ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.”

Iäkäs ystävä saattaa tarvita apua sen selvittämisessä, onko hän oikeutettu yhteiskunnan tukeen tai palveluihin. Ehkä joku seurakunnan jäsen voisi auttaa tässä. Ellei muuta apua ole saatavilla, vanhimmat voivat ratkaista, täyttääkö kyseinen henkilö ehdot taloudellisen tuen saamiseksi seurakunnalta. Tämä oli mahdollista joissakin tapauksissa ensimmäisellä vuosisadalla, sillä apostoli Paavali kirjoitti työtoverilleen Timoteukselle: ”Luetteloon pantakoon sellainen leski, joka on vähintään kuusikymmenvuotias, on ollut yhden miehen vaimo ja on saanut todistuksen hyvistä teoistaan, jos hän on kasvattanut lapsia, jos hän on ottanut huolehtiakseen vieraista, jos hän on pessyt pyhien jalkoja, jos hän on avustanut ahdistuksessa olevia, jos hän on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä.” (1. Timoteukselle 5:9, 10.)

[Alaviite]

[Kuva s. 5]

Dorkas auttoi köyhiä leskiä (Apostolien teot 9:36–39)