Tyytyväisyys tulee Raamatun periaatteiden soveltamisesta

OLET epäilemättä nähnyt kerälle käpertyneen kissan, joka kehrää ilmeisen tyytyväisenä. Olisi tosi mukavaa, jos voisi itsekin käpertyä jonnekin ja tuntea olonsa yhtä tyytyväiseksi. Monista tyytyväisyyttä on kuitenkin vaikea saavuttaa ja se on joka tapauksessa hetkellistä. Mistä se johtuu?

Me hairahdumme usein oman epätäydellisyytemme vuoksi, ja meidän on kestettävä toisten puutteita. Lisäksi me elämme aikaa, jota Raamattu sanoo ”viimeisiksi päiviksi” ja jolle ovat tunnusomaisia ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Vaikka meillä olisikin rakkaita muistoja tyytyväisestä lapsuudesta, useimmat meistä tuntevat nykyään ”kriittisten aikojen” vaikutuksen kaikessa voimassaan. Onko nykyaikana mahdollista saavuttaa tyytyväisyyttä?

Raamattu ei sano, että näistä kriittisistä ajoista on mahdotonta selviytyä vaan että niistä on vaikea selviytyä. Me voimme selviytyä niistä, kun sovellamme Raamatun periaatteita. Kaikki ongelmamme eivät ehkä ratkea, mutta voimme tuntea jossain määrin tyytyväisyyttä. Tarkastelemme seuraavaksi kolmea tällaista Raamatun periaatetta.

Ole realistinen

Voidaksemme olla tyytyväisiä meidän on suhtauduttava realistisesti sekä omiimme että toisten puutteisiin. Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.) Jehovan kunniaan liittyy monia piirteitä, jotka ylittävät käsityskykymme. Esimerkiksi voidaan ottaa 1. Mooseksen kirjan 1:31:ssä esitetty yksinkertainen tosiasia: ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” Kun Jehova päättää tarkastella sitä, mitä hän on tehnyt, hän voi aina sanoa, että ”se oli erittäin hyvää”. Yksikään ihminen ei voi aina sanoa näin omista teoistaan. Jotta siis voisimme tuntea tyytyväisyyttä, meidän on ensinnäkin tunnustettava omat rajoituksemme. Mutta asiaan liittyy muutakin. Meidän on ymmärrettävä, miten Jehova suhtautuu asioihin, ja hyväksyttävä se.

”Synniksi” käännetty kreikan sana tulee sanajuuresta, joka merkitsee ’osua harhaan’ (Roomalaisille 3:9, engl. viitelaitoksen alav.). Havainnollistetaanpa asiaa. Kuvittele jousiampujaa, joka haluaa osua maaliin voittaakseen palkinnon. Hänen käytössään on kolme nuolta. Hän ampuu ensimmäisen nuolen, ja se menee metrin verran ohi. Hän tähtää toisen tarkemmin, mutta se menee silti joitakin kymmeniä senttimetrejä ohi. Hän keskittyy ja ampuu viimeisen nuolen. Nuoli menee vain pari senttimetriä ohi. Läheltä piti, mutta ohi mikä ohi.

Me kaikki muistutamme tätä pettynyttä jousiampujaa. Joskus näyttää siltä, että ”osumme harhaan” pahastikin. Toisinaan  taas onnistumme paremmin, mutta emme silti osu maaliin. Se on turhauttavaa, koska yritimme kovasti mutta se ei silti riittänyt. Ajatellaanpa kuitenkin vielä tuota jousiampujaa.

Hän on alakuloinen, sillä hän todellakin halusi voittaa palkinnon, ja hän on pikkuhiljaa lähdössä pois. Yhtäkkiä kilpailusta vastaava henkilö kutsuu hänet takaisin, ojentaa hänelle palkinnon ja sanoo: ”Haluan antaa tämän sinulle, koska pidän sinusta ja huomasin, kuinka kovasti yritit osua maaliin.” Jousiampuja on riemuissaan!

Riemuissaan ovat myös kaikki ne, jotka saavat Jumalalta lahjaksi ikuisen elämän täydellisyydessä (Roomalaisille 6:23). Kaikki, mitä he sen jälkeen tekevät, on hyvää; he eivät enää koskaan osu harhaan. He tulevat olemaan täysin tyytyväisiä. Jos me pidämme tämän nykyään mielessämme, voimme suhtautua itseemme ja toisiin myönteisemmin.

Muista että kaikki vie aikaa

Tosiasia on, että kaikki vie aikaa. Oletko kuitenkin huomannut, miten helposti tulemme tyytymättömiksi, kun jotakin on odotettava oletettua kauemmin tai kun epämiellyttävää tilannetta on kestettävä otaksuttua pitempään? Jotkut ovat silti säilyttäneet tyytyväisyytensä tällaisissa tilanteissa. Esimerkiksi voidaan ottaa Jeesus.

Ennen maan päälle tuloaan Jeesus oli taivaassa esimerkillisen tottelevainen. Kuitenkin juuri täällä maan päällä hän ”oppi tottelevaisuuden”. Hän oppi sen ”siitä, mitä hän kärsi”. Ennen sitä hän oli nähnyt toisten kärsivän, mutta hän ei ollut koskaan itse joutunut kärsimään. Maan päällä ollessaan hän kohtasi monia koettelevia tilanteita, erityisesti siitä lähtien, kun hänet kastettiin Jordanissa, aina siihen asti, kun hän kuoli Golgatalla. Emme tiedä jokaista yksityiskohtaa myöten, miten Jeesus ”tehtiin täydelliseksi” tässä suhteessa, mutta sen tiedämme, että tämä vei aikaa. (Heprealaisille 5:8, 9.)

Jeesus kesti, koska hän mietiskeli sitä ”iloa – –, joka oli asetettu hänen eteensä”, palkintoa jonka hän saisi uskollisuudestaan (Heprealaisille 12:2). Siitä huolimatta hän esitti toisinaan ”voimakkain huudoin ja kyynelin nöyriä pyyntöjä ja myös anomuksia” (Heprealaisille 5:7). Me saatamme aika ajoin esittää samanlaisia rukouksia. Miten Jehova suhtautuu niihin? Sama jae sanoo, että Jehova kuuli Jeesusta ”suosiollisesti”. Hän kuuntelee samalla tavoin meitäkin. Miksi?

Jumala tietää rajoituksemme ja tulee avuksemme. Jokaisen kestävyydellä on rajansa. Beninissä Afrikassa ihmisillä on tapana sanoa: ”Kun vettä on liikaa, lopulta sammakotkin hukkuvat.” Jehova tietää paremmin kuin me itse, milloin meillä on tulossa raja vastaan. Hän antaa rakkaudellisesti ”armon ja – – ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan” (Heprealaisille 4:16). Hän auttoi näin Jeesusta, ja hän on auttanut siten lukemattomia muita. Pohditaanpa, miten tämän on kokenut Monika.

Varttuessaan Monika oli huoleton, vilkas ja valoisa. Vuonna 1968, kun hän oli vähän yli 20-vuotias, hän sai järkytyksekseen kuulla,  että hän sairasti MS-tautia, joka johtaa tavallisesti osittaiseen halvaantumiseen. Tämä muutti hänen elämänsä täysin, ja hänen oli tehtävä suuria muutoksia voidakseen jatkaa kokoaikaista sananpalvelusta. Monika tajusi, että kyseessä olisi pitkällinen sairaus. Hän sanoi kuusitoista vuotta myöhemmin: ”Sairauteni on yhä parantumaton ja voi aivan hyvin pysyäkin sellaisena, kunnes Jumalan uusi asiainjärjestelmä tekee kaiken uudeksi.” Hän myönsi, ettei hänen elämänsä ollut helppoa: ”Vaikka ystäväni sanovat, että olen säilyttänyt valoisan luonteeni ja että olen yhtä iloinen kuin aina ennenkin, – – lähimmät ystäväni kyllä tietävät, että toisinaan kyyneleet valuvat pitkään ja vuolaasti.”

Hän sanoi kuitenkin: ”Olen myös oppinut olemaan kärsivällinen ja iloitsemaan pienimmästäkin edistymisen merkistä. Sen havaitseminen, miten voimaton ihminen on taistelussa sairautta vastaan, on vahvistanut suhdettani Jehovaan. Vain Jehova voi saada aikaan täydellisen paranemisen.” Jehovan avulla Monika on pysynyt tyytyväisenä, ja hänellä on nyt takanaan yli 40 vuotta kokoaikaista palvelusta.

Ei ole helppoa elää sellaisessa tilanteessa, jossa Monika elää. Mutta ihminen on varmasti tyytyväisempi, jos hän tunnustaa, että jotkin asiat voivat viedä odotettua kauemmin. Sinäkin voit Monikan tavoin luottaa siihen, että Jehova tulee ”avuksi oikeaan aikaan”.

Älä vertaa itseäsi toisiin – aseta järkeviä tavoitteita

Olet ainutlaatuinen. Kukaan ei ole täysin samanlainen kuin sinä. Afrikkalaisessa gunin kielessä tämä tosiasia ilmaistaan yksinkertaisella sanonnalla: ”Kaikki sormet eivät ole samanpituisia.” Olisi järjetöntä verrata sormia toisiinsa. Et myöskään haluaisi Jehovan vertaavan sinua johonkuhun toiseen, eikä hän koskaan tee sitä. Ihmisten keskuudessa vertaileminen on kuitenkin yleistä, ja se voi lisätä tyytymättömyyttä. Jeesus valaisi tätä osuvasti Matteuksen 20:1–16:ssa.

Jeesus puhui viinitarhan omistajasta, joka tarvitsi työntekijöitä tarhaansa. Hän löysi toimettomia miehiä ”varhain aamulla”, luultavasti aamukuudelta, ja palkkasi heidät. He sopivat palkaksi sen, mitä silloin oli tapana maksaa päivän työstä: yhden denaarin 12 tunnin työpäivästä. Epäilemättä miehet olivat iloisia siitä, että he saivat työtä ja että siitä maksettiin vieläpä normaali palkka. Myöhemmin isäntä löysi toisia toimettomien miesten ryhmiä ja pani ne töihin – kello 9, 12 ja 15 ja niinkin myöhään kuin kello 17. Yksikään viimeksi mainittuihin ryhmiin kuuluvista ei tehnyt täyttä työpäivää. Isäntä lupasi heille palkaksi sen, ”mikä on oikeudenmukaista”, ja he suostuivat siihen.

Päivän lopussa isäntä sanoi valtuutetulleen, että tämän tuli maksaa palkat. Hän käski kutsua työntekijät koolle ja maksaa ensin niille, jotka oli palkattu viimeisenä. He olivat olleet työssä vain yhden tunnin, mutta yllättäen he saivatkin täyden päivän palkan. Voimme kuvitella, millainen hälinä työntekijöiden keskuudessa nousi. Ne, jotka olivat työskennelleet täydet kaksitoista tuntia, päättelivät saavansa vastaavasti enemmän. Mutta he eivät saaneet sen enempää kuin muutkaan.

Miten he reagoivat? ”Saatuaan sen he alkoivat nurista talonisäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset tekivät työtä yhden tunnin; kuitenkin sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän taakan ja polttavan helteen!’”

Isäntä katseli asiaa kuitenkin eri kannalta. Hän huomautti, että heille maksettiin se, mistä oli sovittu, ei yhtään vähempää. Muille hän päätti maksaa täyden päivän palkan, mikä oli varmaankin enemmän kuin he olivat odottaneet. Todellisuudessa kukaan ei saanut vähempää kuin oli sovittu; itse asiassa monet saivat enemmän kuin olivat otaksuneet. Niinpä isäntä kysyi lopuksi: ”Eikö minun ole lupa tehdä omillani mitä tahdon?”

Kuvitellaanpa, että valtuutettu olisi maksanut  alkuperäiselle ryhmälle ensin ja nämä olisivat lähteneet heti pois. He olisivat olleet tyytyväisiä. Tyytymättömyyttä herätti se, että he näkivät toisten saavan saman verran palkkaa pienemmästä työmäärästä. Tämä suututti heitä niin paljon, että he alkoivat nurista isäntää vastaan, jolle he olivat alun perin olleet kiitollisia siitä, että hän palkkasi heidät.

Tämä havainnollistaa hyvin sitä, mitä tapahtuu, kun me alamme vertailla itseämme toisiin. Jos ajattelet suhdettasi Jehovaan ja olet kiitollinen siitä, mitä olet saanut häneltä, olet tyytyväinen. Älä vertaa itseäsi toisiin. Jos toiset näyttävät saavan Jehovalta jotain ylimääräistä, iloitse heidän puolestaan ja heidän kanssaan.

Jehova kuitenkin odottaa sinulta jotain. Galatalaiskirjeen 6:4 sanoo: ”Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen.” Sinun tulee siis asettaa itsellesi järkeviä tavoitteita. Mieti, mitä voit realistisesti tehdä, ja toimi sitten suunnitelmiesi mukaisesti. Jos tavoite on realistinen ja saavutat sen, sinulla on ”syytä riemuun”. Silloin olet tyytyväinen.

Palkinnot

Ne kolme periaatetta, joita olemme käsitelleet, osoittavat, että Raamatun periaatteita soveltamalla voi tosiaan saavuttaa tyytyväisyyden siitä huolimatta, että elämme viimeisiä päiviä ja olemme epätäydellisiä. Kun luet Raamattua päivittäin, etsi tällaisia periaatteita. Jotkin niistä on esitetty suoraan, toisia taas voi löytää kertomuksista ja kuvauksista.

Jos alat tuntea itsesi tyytymättömäksi, yritä selvittää, mistä se johtuu. Etsi sitten periaatteita, joiden avulla voisit oikaista tilanteen. Voisit esimerkiksi tutustua kirjan ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” sivuihin 110 ja 111 *, joilla tarkastellaan Sananlaskujen kirjaa. Noilla sivuilla on paljon periaatteita ja neuvoja kahdentoista otsikon alle jaoteltuina. Erinomaisia tietolähteitä ovat myös Vartiotornin julkaisujen hakemisto * ja CD-ROM-levyllä oleva tietokoneohjelma Watchtower Library *. Kun otat tavaksi käyttää näitä apuvälineitä, tulet taitavaksi sopivien periaatteiden etsimisessä.

Aikanaan Jehova antaa ikuisen, täydellisen elämän paratiisimaassa niille, jotka ansaitsevat sen. He ovat silloin täysin tyytyväisiä elämäänsä.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 12]

”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23)

[Huomioteksti s. 13]

Jeesus ”oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi” (Heprealaisille 5:8, 9)

[Huomioteksti s. 15]

”Hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” (Galatalaisille 6:4)