Kasvua Ugandan monenkirjavan kansan keskuudessa

PÄIVÄNTASAAJAN molemmin puolin levittäytyvä Uganda on lumoavan kaunis maa. Idässä ja lännessä sitä reunustavat Itä-Afrikan hautavajoaman kaksi haaraa. Maasto on vaihtelevaa, kasvillisuus runsasta ja eläimistö kiehtova. Koska Uganda sijaitsee Afrikan laajalla ylängöllä, siellä on lauhkea ilmasto ja satojen kilometrien mittaisia silmiä hiveleviä vuorijonoja.

Harvassa maassa on pienellä alueella vaihtelua jäätiköstä tropiikkiin, mutta Ugandaan mahtuu monenlaisia vyöhykkeitä lännen lumihuippuisista Ruwenzorivuorista idän puolikuivaan seutuun. Tasangoilla vaeltelee norsuja, puhveleita ja leijonia. Vuorilla ja sankoissa metsissä asustaa gorilloja, simpansseja ja yli tuhat lintulajia. Suuri osa Afrikan mantereesta kärsii kuivuudesta ja nälästä, mutta Ugandan alueella on paljon jokia ja järviä, kuten Victorianjärvi, joka on maailman toiseksi suurin makeavetinen järvi. Victorianjärven pohjoisosasta virtaava laskujoki on osa Niiliä. Ei ihme, että Winston Churchill sanoi Ugandaa ”Afrikan helmeksi”!

”Helmi” hohtaa yhä

Viehättävintä Ugandassa on kuitenkin monenkirjava kansa, joka on hyvin ystävällistä ja vieraanvaraista. Tämä pääosin ”kristillinen” maa on melkoinen sulatusuuni, sillä se sulkee sisäänsä lukuisia kulttuureja ja etnisiä ryhmiä, jotka voi erottaa toisistaan vielä nykyäänkin perinteiden ja pukeutumisen perusteella.

Viime aikoina yhä useammat ugandalaiset ovat osoittaneet vastakaikua Raamatun hyvälle uutiselle ajasta, jolloin kaikkialla maailmassa vallitsee pysyvä rauha (Psalmit 37:11; Ilmestys 21:4). Tämän sanoman vieminen kaikille on haasteellista tässä suunnilleen Britannian kokoisessa maassa.

Ensimmäinen paikallinen asukas kastettiin Jehovan vihkiytyneeksi todistajaksi Victorianjärvessä vuonna 1955, ja viimein vuonna  1992 ”pienestä” tuli tuhat. Siitä pitäen kasvu on vain jatkunut. Tämä on sopusoinnussa Jumalan vakuutuksen kanssa: ”Minä, Jehova, joudutan sen aikanaan.” (Jesaja 60:22.)

Kieliesteitä ylitetään

Englanti on maan virallinen kieli ja sitä käytetään laajalti varsinkin oppilaitoksissa, mutta se ei ole useimpien ugandalaisten äidinkieli. Siksi Jehovan todistajat käyttävät myös muita yleisesti puhuttuja kieliä pyrkiessään levittämään hyvää uutista. Tämä on osoittautunut tarpeelliseksi, koska yli 80 prosenttia 25-miljoonaisesta väestöstä asuu maaseudulla tai pikkukaupungeissa, missä ihmiset pystyvät kommunikoimaan pääosin vain äidinkielellään. Näiden kieliryhmien tavoittaminen ja ihmisten hengellisten tarpeiden tyydyttäminen vaatii paljon työtä.

Jehovan todistajat ovat kaikesta huolimatta pyrkineet täyttämään ugandalaisten hengelliset tarpeet todistamalla heille heidän omalla kielellään ja valmistamalla raamatullista kirjallisuutta useilla kielillä. Pääkaupungissa Kampalassa sijaitsevassa haaratoimistossa käännösryhmät kääntävät neljälle kielelle: atšoliksi, lhukonzoksi, lugandaksi ja runjankoreksi. Lisäksi ympäri maata pidetyissä erikielisissä konventeissa on käynyt runsaasti ihmisiä, yli kaksi kertaa enemmän kuin Ugandassa on Jehovan todistajia. Tämä osoittaa selvästi, että vaivannäkö eri kieliryhmien hyväksi vauhdittaa kasvua. Mutta ei tässä kaikki.

Tienraivaajat työn kärjessä

Seurakunnat tukevat auliisti jokavuotisia kolmen kuukauden mittaisia kampanjoita, joiden aikana todistetaan syrjäseuduilla (Apostolien teot 16:9). Kasvava joukko innokkaita nuoria tienraivaajia eli kokoaikaisia evankelistoja on tämän työn kärjessä. He matkustavat kaukaisille alueille, missä hyvää uutista ei joissakin tapauksissa ole kuultu koskaan aikaisemmin.

Kaksi todistajaa määrättiin kolmeksi kuukaudeksi erikoistienraivaajiksi Bushenyin pikkukaupunkiin Länsi-Ugandaan. Ainoan sikäläisen Jehovan todistajan kanssa he ryhtyivät saarnaamaan ja järjestämään kristillisiä kokouksia. Kuukauden kuluttua nuo kaksi  tienraivaajaa kävivät säännöllisesti raamatullisia keskusteluja 40 ihmisen kanssa, joista 17 alkoi käydä kokouksissa. Tienraivaajat kertovat: ”Jotkut, joille olimme jättäneet kirjasen Mitä Jumala vaatii meiltä? *, tulivat muutaman päivän päästä asunnollemme mukanaan nippu papereita, joihin he olivat kirjoittaneet vastaukset kirjasen kysymyksiin. He halusivat tietää, olivatko vastaukset oikein.” Nykyään tuossa kaupungissa on seurakunta, jolla on oma valtakunnansalikin.

Kaksi tienraivaajaa matkusti Länsi-Ugandaan alueelle, missä hyvää uutista ei ollut aiemmin saarnattu. He kirjoittivat: ”Ihmiset todella janoavat Raamatun totuutta. Näiden kolmen kuukauden aikana, jotka olemme olleet täällä, olemme voineet johtaa 86:ta raamatuntutkistelua.” Ennen pitkää tuolle alueelle perustettiin Jehovan todistajien virallinen ryhmä.

Muita innokkaita työntekijöitä

Innokkaiden tienraivaajien joukossa on myös sellaisia, joilla on takanaan jo monta vuotta palvelusta. Patrick soitti klarinettia Ugandan entisen johtajan Idi Aminin ilmavoimien orkesterissa ennen kuin hänestä tuli Jehovan todistaja. Patrick kävi kasteella vuonna 1983, ja puoli vuotta sen jälkeen hän liittyi kokoaikaisten palvelijoiden riveihin. Nykyään hän on matkavalvoja, joka vierailee seurakunnissa rohkaisemassa niitä.

Margaret kastettiin vuonna 1962. Vaikka hän on lähes 80-vuotias ja hänellä on liikkumista rajoittava lonkkavika, hän käyttää noin 70 tuntia kuussa siihen, että hän kertoo lähimmäisilleen Raamattuun perustuvasta toivosta. Hän panee kirjallisuutta näytille talonsa ulkopuolella olevalle penkille ja alkaa keskustella niiden ohikulkijoiden kanssa, jotka haluavat kuunnella hyvää uutista rauhaisasta uudesta maailmasta.

Simon, itäugandalainen maanviljelijä, oli etsinyt totuutta 16 vuotta, kun hän sai käsiinsä Jehovan todistajien kirjallisuutta vuonna 1995. Lukemansa perusteella hän halusi tietää enemmän Jumalan valtakunnasta ja Hänen suurenmoisesta tarkoituksestaan maan suhteen. Simonin kotiseudulla Kamulissa ei ollut todistajia, joten hän teki noin 140 kilometrin matkan Kampalaan etsimään heitä. Tätä nykyä hänen kylässään on seurakunta.

”Olemme tulleet jäädäksemme”

Ugandassa samoin kuin muuallakin Afrikassa ihmiset yleensä odottavat, että uskonnollisella  ryhmällä on kunnollinen palvontapaikka. Varojen puutteessa soveliaan valtakunnansalin rakentaminen näytti olevan ylitsepääsemätön ongelma joillekin Jehovan todistajien seurakunnille. Veljet olivat sanoin kuvaamattoman kiitollisia, kun loppuvuodesta 1999 käynnistettiin maailmanlaajuinen hanke valtakunnansalien rakentamiseksi nopeasti. Seuraavien viiden vuoden aikana Ugandaan pystytettiin 40 uutta valtakunnansalia. Nyt lähes kaikilla seurakunnilla on oma vaatimaton mutta edustuskelpoinen salinsa. Rakennushankkeet ovat välittäneet paikkakuntalaisille sellaisen viestin, että ”olemme tulleet jäädäksemme”. Tämäkin on osaltaan edistänyt kasvua.

Pohjois-Ugandassa eräällä pienellä seurakunnalla oli tapana pitää kokoukset tuuhealehväisten mangopuiden alla. Maapalstan hankkimisen jälkeen asiat alkoivat kuitenkin edetä nopeasti. Rakennusryhmän veljet ryhtyivät rakentamaan valtakunnansalia yhdessä paikallisten todistajien kanssa. Hanke teki vaikutuksen erääseen entiseen poliitikkoon, joka oli ollut huomattavassa asemassa tuolla alueella. Hän tarjosi kokouspaikaksi autotalliaan, kunnes valtakunnansali saataisiin valmiiksi. Hän alkoi myös tutkia Raamattua erään rakentajiin kuuluvan vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Nykyään hän on innokas kastettu julistaja, joka on onnellinen voidessaan palvoa Jehovaa tuossa kauniissa uudessa valtakunnansalissa.

Maan kaakkoisosassa muuan paikallinen muurari pani merkille, miten ystävällinen, rakkaudellinen ja yhteistyöhaluinen ilmapiiri eräällä salityömaalla vallitsi. Se kosketti häntä niin syvästi, että hän tarjoutui auttamaan työssä. Projektin loppusuoralla hän työskenteli jopa koko yön, jotta veljet saisivat valtakunnansalin valmiiksi seuraavan aamun vihkiäisiin mennessä. Hän sanoi: ”Te olette ainoita, jotka todella rakastavat toisiaan eivätkä vain sano niin.”

Kasvua luvassa ongelmista huolimatta

Jehovan todistajien lukumäärä Ugandassa kasvaa ja seurakuntien yhteyteen tulee lisää kiinnostuneita sitä mukaa kuin uusia alueita käydään läpi. Polttava huolenaihe on kuitenkin Ugandaan virranneiden pakolaisten suuri määrä. Naapurimaiden sisällissodat ovat vaikuttaneet myös Jehovan kansaan. Pakolaisleireissä asuvat todistajat ovat osoittaneet huomattavaa luottamusta Jehovaan. Eräs mies oli ennen pakolaisleiriin joutumistaan ollut korkeassa virassa eräässä läheisessä maassa ja vainonnut todistajia, kun heidän toimintansa oli ollut kielletty. Hän muistaa elelleensä tuolloin varsin mukavasti. Leirissä hän alkoi kuitenkin tutkia Raamattua ja hänestä tuli todistaja. Hän sanoo: ”Aineellisella hyvinvoinnilla ja korkealla asemalla tässä maailmassa ei ole todellista arvoa. Vaikka olen nyt köyhä ja sairas, elämäni on paljon parempaa kuin koskaan aiemmin. Tunnen Jehovan ja olen kiitollinen siitä, että saan rukoilla häntä. Sen lisäksi, että minulla on luja tulevaisuudentoivo, tiedän, miksi kohtaamme ongelmia nykyään. Siksi minulla on sisäinen rauha, jollaista en ole ennen kokenut.”

On sanottu, että jos Ugandan hedelmälliseen maahan työntää illalla kepin, siinä on aamulla juuret. Ugandassa tapahtuva hengellinen kasvu osoittaa, että myös sen hengellinen maaperä on hyvin hedelmällinen. Kiitämme Jehova Jumalaa siitä, että sallimalla ajan kulua hän on antanut yhä useammille ugandalaisille mahdollisuuden saada tietää hänen Valtakunnastaan. Jeesus vertasi Valtakuntaa ”hyvin kallisarvoiseen helmeen”, ja sen arvon ymmärtää kasvava joukko Ugandan monenkirjavasta kansasta (Matteus 13:45, 46).

[Alaviite]

[Kartat s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

SUDAN

UGANDA

Niili

Kamuli

Tororo

Kampala

Bushenyi

Victorianjärvi

KENIA

TANSANIA

RUANDA

[Kuva s. 9]

Kolme innokasta tienraivaajaa

[Kuva s. 10]

Patrick

[Kuva s. 10]

Margaret

[Kuva s. 10]

Simon

[Kuva s. 10]

Piirikonventti Tororossa

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

Tausta: © Uganda Tourist Board