”Kuinka rakastankaan sinun lakiasi!”

”Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Se on kiinnostukseni kohde kaiken päivää.” (PSALMIT 119:97)

1, 2. a) Millaisen tilanteen psalmin 119 henkeytetty kirjoittaja kohtasi? b) Miten hän menetteli ja miksi?

PSALMIN 119 kirjoittaja kohtasi ankaran koettelemuksen. Julkeat viholliset, jotka eivät välittäneet Jumalan laista, pilkkasivat häntä ja tahrasivat häntä valheella. Ruhtinaat pitivät neuvotteluja häntä vastaan ja vainosivat häntä. Jumalattomat piirittivät häntä, ja hänen henkensäkin oli vaarassa. Tämän kaiken vuoksi hän oli ”murheesta uneton”. (Psalmit 119:9, 23, 28, 51, 61, 69, 85, 87, 161.) Tästä koettelemuksesta huolimatta psalmista lauloi: ”Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Se on kiinnostukseni kohde kaiken päivää.” (Psalmit 119:97.)

² Miten Jumalan laki saattoi lohduttaa psalmistaa? Hän sai voimaa siihen luottamisesta, että Jehova oli kiinnostunut hänestä. Tuon rakkaudellisen lain noudattamisesta koituvat siunaukset tekivät psalmistan onnelliseksi huolimatta vastustajien hänelle aiheuttamista vaikeuksista. Hän tajusi, että Jehova oli kohdellut häntä hyvin. Sitä paitsi Jumalan lain noudattaminen teki psalmistan vihollisiaan viisaammaksi ja oli jopa varjellut hänet elossa. Lain totteleminen antoi hänelle rauhan ja hyvän omantunnon. (Psalmit 119:1, 9, 65, 93, 98, 165.)

3. Miksi kristittyjen ei ole helppoa elää jumalisten normien mukaisesti nykyään?

³ Nykyäänkin jotkut Jumalan palvelijat kokevat ankaria uskon koetuksia. Emme ehkä joudu psalmistan tavoin hengenvaaraan, mutta elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Monilta ihmisiltä, joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä, puuttuu rakkaus hengellisiin arvoihin: heidän tavoitteensa ovat itsekeskeisiä ja materialistisia ja heidän asenteensa on kopea ja epäkunnioittava. (2. Timoteukselle 3:1–5.) Nuorten kristittyjen täytyy säännöllisesti kohdata tilanteita, jotka uhkaavat heidän moraalista nuhteettomuuttaan. Tällaisessa ympäristössä on ehkä vaikea säilyttää rakkaus Jehovaan ja siihen, mikä on oikein. Miten voimme suojella itseämme?

4. Miten psalmista osoitti arvostusta Jumalan lakia kohtaan, ja pitäisikö kristittyjen toimia samoin?

⁴ Psalmistaa auttoi paineiden kestämisessä se, että hän omisti aikaa Jumalan lain arvostavaan mietiskelyyn. Näin hän oppi rakastamaan sitä. Psalmissa 119 mainitaan lähes joka jakeessa jokin Jehovan lain puoli. * Tuo laki, jonka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle Mooseksen välityksellä, ei sido nykyajan kristittyjä (Kolossalaisille 2:14). Siinä ilmaistuilla periaatteilla on kuitenkin kestävää arvoa. Ne lohduttivat psalmistaa, ja ne voivat lohduttaa myös niitä Jumalan palvelijoita,  jotka yrittävät selviytyä vaikeuksista nykyään.

5. Mitä Mooseksen lain piirteitä nyt tarkastelemme?

⁵ Tarkastelemme nyt sitä, millaista rohkaisua voimme ammentaa pelkästään kolmesta Mooseksen lain piirteestä: sapatista, jälkikorjuusta ja käskystä, joka kielsi himoitsemisen. Kussakin tapauksessa havaitsemme, että voidaksemme kohdata omalle ajallemme ominaiset haasteet on erittäin tärkeää arvostaa näiden lakien takana olevia periaatteita.

Hengellinen tarve tyydytettävä

6. Mitä perustarpeita on kaikilla ihmisillä?

⁶ Ihminen luotiin sellaiseksi, että hänellä on monia tarpeita. Pysyäkseen fyysisesti terveenä hän tarvitsee esimerkiksi ruokaa, juomaa, vaatteita ja katon päänsä päälle. Hänen täytyy kuitenkin huolehtia myös ”hengellisestä tarpeestaan”. Hän ei ole todella onnellinen, jos hän lyö sen laimin. (Matteus 5:3.) Jehova piti tämän synnynnäisen tarpeen täyttämistä niin tärkeänä, että hän käski kansaansa keskeyttämään normaalit askareensa yhdeksi kokonaiseksi päiväksi joka viikko, jotta he voisivat kiinnittää huomiota hengellisiin asioihin.

7, 8. a) Miten Jumala erotti sapatin muista päivistä? b) Mikä oli sapatin tarkoitus?

⁷ Sapattijärjestely korosti hengellisyyden tärkeyttä. Sana ”sapatti” esiintyy Raamatussa ensi kerran, kun kerrotaan mannan antamisesta erämaassa. Israelilaisille sanottiin, että heidän piti kerätä tätä yliluonnollisella tavalla saatua leipää kuusi päivää. Kuudentena päivänä heidän piti kerätä ”kahden päivän leipä”, sillä seitsemäntenä päivänä mannaa ei annettaisi lainkaan. Seitsemäs päivä olisi ”pyhä sapatti Jehovan kunniaksi”, ja silloin kunkin piti pysytellä omassa paikassaan. (2. Mooseksen kirja 16:13–30.) Yksi kymmenestä käskystä määräsi, että sapattina ei saanut tehdä mitään työtä. Tuo päivä oli pyhä. Sille joka ei viettänyt sapattia, langetettiin kuolemantuomio. (2. Mooseksen kirja 20:8–11; 4. Mooseksen kirja 15:32–36.)

⁸ Sapattilaki osoitti, että Jehova oli kiinnostunut kansansa fyysisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista. ”Sapatti tuli olemaan ihmisen tähden”, sanoi Jeesus (Markus 2:27). Sen ansiosta israelilaiset saivat levätä, ja se tarjosi heille myös tilaisuuden päästä lähelle Luojaansa ja osoittaa rakkautta häntä kohtaan (5. Mooseksen kirja 5:12). Tuo päivä oli omistettu yksinomaan hengellisille asioille. Näihin sisältyi palvonta perheenä, rukous ja Jumalan lain mietiskely. Tämä järjestely suojeli israelilaisia siten, että heidän kaikki aikansa ja voimansa ei kulunut aineellisiin hankkeisiin. Sapatti muistutti heitä siitä, että heidän suhteensa Jehovaan oli heidän elämänsä tärkein asia. Jeesus toisti tämän muuttumattoman periaatteen, kun  hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.’” (Matteus 4:4.)

9. Mitä sapattijärjestely opettaa kristityille?

⁹ Jumalan palvelijoita ei enää vaadita noudattamaan kirjaimellista 24-tuntista sapatinlepoa, mutta sapattijärjestely on edelleenkin enemmän kuin vain historiallisesti kiinnostava tapa (Kolossalaisille 2:16). Eikö se muistutakin meitä siitä, että myös meidän täytyy asettaa hengellinen toiminta etusijalle? Pyhien asioiden ei pitäisi jäädä materialististen hankkeiden tai virkistäytymisen varjoon (Heprealaisille 4:9, 10). Voisimme siksi kysyä itseltämme: Mitä pidän elämässäni tärkeimpänä? Annanko etusijan tutkimiselle, rukoilemiselle, seurakunnan kokouksissa käymiselle ja Valtakunnan hyvän uutisen kertomiselle? Vai työntävätkö muut asiat nämä toiminnat syrjään? Jos asetamme hengelliset asiat elämässämme ensi sijalle, voimme luottaa siihen Jehovan lupaukseen, ettemme jää vaille elämän välttämättömyyksiä (Matteus 6:24–33).

10. Miten voimme hyötyä siitä, että omistamme aikaa hengellisiin asioihin?

¹⁰ Se että omistamme aikaa Raamatun ja siihen perustuvien julkaisujen tutkimiseen ja niiden sisällön syvälliseen miettimiseen, voi lähentää meitä Jehovaan (Jaakobin kirje 4:8). Susan, joka alkoi noin 40 vuotta sitten varata aikaa Raamatun säännölliseen tutkimiseen, myöntää, ettei se aluksi innostanut. Se kävi työstä. Mutta mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän siitä nautti. Nykyään hän todella kaipaa henkilökohtaisia tutkisteluhetkiään, jos hän joutuu jostakin syystä niistä luopumaan. ”Tutkimisen avulla olen oppinut tuntemaan Jehovan Isänä”, hän sanoo. ”Voin luottaa häneen, turvautua häneen ja lähestyä häntä vapaasti rukouksessa. On todella suurenmoista nähdä, miten syvästi Jehova rakastaa palvelijoitaan, miten hän huolehtii minusta henkilökohtaisesti ja miten hän on toiminut hyväkseni.” Mekin voimme saada paljon iloa siitä, että huolehdimme säännöllisesti hengellisistä tarpeistamme.

Jälkikorjuuta koskeva Jumalan laki

11. Miten jälkikorjuuta koskeva järjestely toimi?

¹¹ Toinen Mooseksen lain piirre, joka heijasti Jumalan kiinnostusta kansansa hyvinvointia kohtaan, koski oikeutta jälkikorjuuseen. Jehova määräsi, että kun israelilainen viljelijä korjasi peltonsa satoa, hänen piti antaa köyhän koota se, mitä elonkorjaajilta oli jäänyt. Viljelijöiden ei pitänyt korjata eloa tyystin peltojensa reunoja myöten eikä suorittaa rypäleiden tai oliivien jälkikorjuuta. Epähuomiossa pelloille jääneitä viljalyhteitä ei saanut hakea pois. Tämä oli köyhien, muukalaisasukkaiden, orpojen ja leskien hyväksi tehty rakkaudellinen järjestely. Vaikka jälkikorjuu oli kovaa työtä, heidän ei ainakaan tarvinnut kerjätä. (3. Mooseksen kirja 19:9, 10; 5. Mooseksen kirja 24:19–22; Psalmit 37:25.)

12. Mihin jälkikorjuuta koskeva järjestely antoi viljelijöille mahdollisuuden?

¹² Jälkikorjuuta koskeva laki ei määrännyt, miten paljon viljelijöiden piti jättää köyhille. He saivat itse päättää, jättivätkö he peltojensa reunoilta korjaamatta leveän vai kapean kaistan. Tämä järjestely opetti siis anteliaisuutta. Se antoi viljelijöille mahdollisuuden osoittaa arvostustaan sadon Antajaa kohtaan, sillä ”joka osoittaa suopeutta köyhälle, kirkastaa [Tekijäänsä]” (Sananlaskut 14:31). Boas toimi näin. Hän varmisti huomaavaisesti sen, että Ruut – leski joka oli jälkikorjuussa hänen pelloillaan – saisi koottua runsaasti viljaa. Jehova palkitsi ruhtinaallisesti Boasin anteliaisuuden. (Ruut 2:15, 16; 4:21, 22; Sananlaskut 19:17.)

13. Mitä jälkikorjuuta koskeva muinainen laki opettaa meille?

¹³ Periaate, joka on jälkikorjuuta koskevan lain takana, ei ole muuttunut. Jehova odottaa,  että hänen palvelijansa ovat anteliaita, erityisesti tarpeessa olevia kohtaan. Mitä anteliaampia olemme, sitä enemmän saamme siunauksia. ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan”, sanoi Jeesus. ”Syliinne kaadetaan hyvä mitta, sullottu, ravisteltu ja kukkurainen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luukas 6:38.)

14, 15. Miten voimme ilmaista anteliaisuutta, ja mitä hyötyä siitä saattaa olla sekä meille että niille, joita autamme?

¹⁴ Apostoli Paavali suositteli: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) On siis tärkeää huolehtia siitä, että uskonveljemme saavat hengellistä apua aina, kun he kohtaavat uskon koetuksia. Mutta tarvitsisivatko he kenties myös käytännön apua esimerkiksi päästäkseen valtakunnansaliin tai saadakseen hoidettua ostoksensa? Onko seurakunnassanne joku ikääntynyt, sairas tai sellainen, jonka on vaikea liikkua kodin ulkopuolella ja joka ilahtuisi rohkaisevasta käynnistä tai auttavasta kädestä? Jos yritämme panna valppaasti merkille tällaiset tilanteet, Jehova voi kenties meidän välityksellämme vastata jonkun tarpeessa olevan rukouksiin. Vaikka toisistamme huolehtiminen on kristillinen velvollisuus, avun antajakin hyötyy. Aidon rakkauden osoittaminen uskonveljiä kohtaan tuottaa meille paljon iloa ja syvää tyydytystä ja tuo osaksemme Jehovan hyväksymyksen hymyn. (Sananlaskut 15:29.)

¹⁵ Kristityt osoittavat epäitsekkyyttä myös käyttämällä aikaa ja voimia Jumalan tarkoituksista puhumiseen (Matteus 28:19, 20). Jokainen, jolla on ollut ilo auttaa toista ihmistä niin pitkälle, että hän vihkiytyy Jehovalle, voi yhtyä Jeesuksen sanoihin: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Varottava himoitsemista

16, 17. Mitä kymmenes käsky kielsi ja miksi?

¹⁶ Kolmas tarkasteltava piirre Jumalan Israelille antamassa laissa on kymmenes käsky, joka kielsi himoitsemisen. Laissa sanottiin: ”Et saa himoita lähimmäisesi taloa. Et saa himoita lähimmäisesi vaimoa etkä hänen orjaansa etkä orjatartaan etkä hänen sonniaan etkä aasiaan etkä mitään, mikä  lähimmäisellesi kuuluu.” (2. Mooseksen kirja 20:17.) Yksikään ihminen ei voisi saattaa voimaan tällaista käskyä, koska kukaan ei voi lukea toisen sydäntä. Tuo käsky kuitenkin nosti Lain ihmisen oikeusjärjestelmää korkeammalle tasolle. Se sai jokaisen israelilaisen tajuamaan, että hän oli suoranaisesti tilivelvollinen Jehovalle, joka pystyy lukemaan sydämen taipumuksia (1. Samuelin kirja 16:7). Lisäksi tämä käsky pureutui monien lainvastaisten tekojen perussyyhyn (Jaakobin kirje 1:14).

¹⁷ Himoitsemisen kieltävä laki kannusti Jumalan kansaa välttämään materialismia, ahneutta ja valittavaa suhtautumista olosuhteisiinsa. Se varjeli heitä myös kiusaukselta syyllistyä varkauteen tai moraalittomuuteen. Aina on joitakuita, jotka omistavat jotain, mitä ihailemme, tai jotka näyttävät tavalla tai toisella menestyvän paremmin kuin me. Ellemme pidä ajatuksiamme kurissa, voisimme menettää ilomme ja alkaa kadehtia toisia. Raamatun mukaan ahneus heijastaa ”mielentilaa, jota ei ole hyväksytty”. Meidän totisesti kannattaa pysyä siitä erossa. (Roomalaisille 1:28–30.)

18. Millainen henki on vallalla maailmassa nykyään, ja mitä vahingollisia vaikutuksia sillä voi olla?

¹⁸ Nykyään on vallalla materialismia ja kilpailua edistävä henki. Kauppamaailma ruokkii mainoksillaan halua saada uusia tuotteita ja antaa usein ymmärtää, ettemme voi olla onnellisia, ellemme hanki niitä. Juuri tällaisen hengen Jehovan laki tuomitsi. Tuohon henkeen liittyy halu päästä elämässä eteenpäin hinnalla millä hyvänsä ja hankkia varallisuutta. Apostoli Paavali varoitti: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:9, 10.)

19, 20. a) Mitkä asiat ovat todella arvokkaita sille, joka rakastaa Jehovan lakia? b) Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁹ Ne jotka rakastavat Jumalan lakia, tajuavat materialistisen hengen vaarat ja varjeltuvat siltä. Psalmista esimerkiksi sanoi rukouksessa Jehovalle: ”Taivuta sydämeni muistutuksiisi äläkä voittojen puoleen. Suusi laki on minulle hyvä, parempi kuin tuhannet kulta- ja hopeakimpaleet.” (Psalmit 119:36, 72.) Luottamus näiden sanojen totuudenmukaisuuteen auttaa meitä pysymään tasapainoisina ja näin välttämään ansoja, jotka johtuvat materialismista, ahneudesta ja siitä, että olisimme tyytymättömiä olosuhteisiimme. ”Jumalinen antaumus” – ei omaisuuden haaliminen – on avain suurimman mahdollisen voiton saamiseen (1. Timoteukselle 6:6).

²⁰ Jehovan muinaiselle Israelin kansalle antaman Lain takana olevat periaatteet ovat näinä vaikeina aikoina yhtä arvokkaita kuin ne olivat silloin, kun Jehova antoi tuon Lain Moosekselle. Mitä tarkemmin noudatamme näitä periaatteita elämässämme, sitä enemmän arvostamme niitä, sitä enemmän opimme rakastamaan niitä ja sitä onnellisempia olemme. Laissa on meille monia arvokkaita opetuksia, ja joidenkin Raamatun henkilöiden elämä ja kokemukset muistuttavat havainnollisesti niiden arvosta. Tarkastelemme joitakin näistä seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

Miten vastaisit?

• Miksi psalmin 119 kirjoittaja rakasti Jehovan lakia?

• Mitä kristityt voivat oppia sapattijärjestelystä?

• Mitä pysyvää arvoa on jälkikorjuuta koskevalla Jumalan lailla?

• Miten himoitsemisen kieltävä käsky suojelee meitä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 21]

Mitä sapattilaki korosti?

[Kuva s. 23]

Mitä jälkikorjuuta koskeva laki opettaa meille?